Mitsubishi Lancer 1.6 STW Comfort

Lancer on perinteisesti edustanut Mitsubishi-mallistossa alemman keski- tai pikkuluokan autoa. Se oli aikanaan isompi sedan- tai farmarikoriversio, kun töpöperäinen muunnos samasta autosta kantoi nimeä Colt.

Lancerista on myös kauan tehty näköisjäljennöksiä kilpailutarkoituksiin. Näitä Evoja on sanottu käytetyn myös arkituotannon hyväksi – väitetäänpä jopa, että nykyisen Lancerin alustarakenteissa on hyödynnetty ralliautojen ratkaisuja.

Uudelleen Suomen markkinoille tuleva Lancer on teoriassa uunituore auto, käytännössä kuitenkin edeltävän mallin kohennus. Lancerin uudessa tulemisessa on oletettavasti monia sivujuonteita. Luultavasti auton tarkoitus on pitää merkin nimeä ja lippua korkealla. Tehtaan osalta moni asia on muuttumassa, onhan DaimlerChrysler Mitsubishissa mukana jo sangen suurella, 37,5 prosentin osuudella.

Asiaan vaikuttaa edelleen se, että valmistaja on tehnyt viime vuosina raskaasti tappiollista tulosta. Olettaa sopii, että pian muutos näkyy mallistossakin ja sitä varten aloitetaan kaupanteko vaikka hieman vanhahtavalla malleilla.Uutta on nimittäin tulossa lähivuosien aikana, ja silloin tilanne on jo aivan toinen. Katsokaapa vaikka niiden japanilaisten autonvalmistajien nousua, joilla eurooppalainen vaikutus on suuri: Nissan ja Renault, Mazda ja Ford.

Suunnittelu ja tekniikka

Lancer on kaiken kaikkiaan perinteinen japanilainen auto. Se ei ole mikään varsinainen uutuus, vaan kasvojenkohotusversio kolmisen vuotta sitten esitellystä Lancer Cediasta. Tämä malli jäi ralliversioita lukuun ottamatta Euroopan ulkopuolelle.Kori on sama: selviä eroja on maskissa ja puskureissa.Niiden lisäksi autoon on tullut muoviset helmalevikkeet.

Myös alustatekniikka on vanhaa tuttua. Moottoripuolella sen sijaan on uutta – tai ainakin oletettavasti, sillä tehtaan tavattoman laajassa moottorimallistossa on varmaankin ollut vaihtoehtoja, joista löytyy tämä nykyinen voimanlähde.

Moottori on joka tapauksessa varsin perinteinen Mitsubishi-voimanlähde: huomattavan pitkäiskuinen ja hyvin huolellisesti suunnitellun ja valmistetun oloinen eikä sisällä mitään erityisiä teknisiä kikkailuja. Sytytyksessä käytetään kahta kaksoispuolaa, suihkutusjärjestelmä on Mitsubishin omaa tuotantoa, ja jakopäässä on tavanomainen hihna. Venttiilikoneistossa on keinuvivuissa seurantarullat ja hydraulinen välysten poisto.

Rakenne viittaa luotettavaan käyttömoottoriin. Moottorin ominaisuudet eivät kuitenkaan ole aivan tällaiset, sillä vaikka suurimman tehon ilmoitettu käyntinopeus on vain 5 000 r/min, suurimman momentin lukema on vain 1 000 kierrosta alempana.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on Lancerin Sport-version moottoritilassa oleva tanko, jonka tarkoituksena on pitää joustintukien yläpäitä paikallaan toisiinsa nähden. Tuttu varuste monista ralliautoista.

Voimansiirto kaikkineen on vakiotavaraa. Jos jostakin voisi lausua arvostelun, niin vaihteiden välityksistä. Nelonen ja viitonen ovat hieman liian lähellä toisiaan. Mutta siitä enemmän tuonnempana.

Alustassa käytetään edessä perinteistä joustintukijousitusta. Takana on muunnos viime aikoina yleistyneestä tuennasta. Siinä pyörä on ripustettu pitkittäiseen tukivarteen, jota ohjaa sivusuunnassa kolme erillistä sauvaa. Mitsubishin toteutuksessa poikittaissauvat ovat sangen lyhyitä. Seurauksena on, että joustoliikkeen rajat tulevat melko pian vastaan.

Jarrujärjestelmä on, yleistä linjaa seuraten, yksinkertainen mutta toimiva. Erityisiä elektroniikkaihmeitä ei ole. Pyörät ovat perusmallissa peltivantein varustetut ja rengaskoko 195/60 R 15. Epämiellyttävämpi vaihtoehto olisi ollut Sport-versiossa käytetty 195/50 R 16.

Tekniikka on pääosin tuttua ja alusta peritty edeltäjältä. Moottori seuraa tehtaan yleistä linjaa ilman erikoisuuksia. Kori on kokenut kevyen kasvojenkohennuksen. Meillä malli on kuitenkin uusi, sillä edeltäjä ei ollut myynnissä Euroopassa.

Tilat ja mukavuus

Lancerin akseliväli on hyvin keskimääräistä luokkaa. 2 600 mm tarjoaa jo varsin hyvät mahdollisuudet rakentaa kohtuulliset sisätilat, ja siinä on aika hyvin onnistuttukin. Samainen akseliväli kuitenkin kertoo, että Lancer ei ole mikään iso auto.

Tavaratila jää enemmän lapsipuolen asemaan: se on sekä lyhyenpuoleinen että matalahko. Onneksi lattian alle on rakenneltu erilaisia lokeroita pariinkin kerrokseen. Korkean takalattian ideana on se, että laajennetusta tavaratilasta saadaan siedettävän tasainen, vaikka koko muuntomenetelmä on yksinkertaisin mahdollinen: takaselkänojat kaatuvat kiinteiden istuinosien päälle. Juomakoreja mahtuu kunnolla vain yhteen kerrokseen – kaksi korikerrosta nousee selvästi ikkunoiden alareunan yläpuolelle.

Takaselkänojissa on erikoinen ominaisuus: kallistus on säädettävissä sangen laajoissa rajoissa – yläreunasta mitattuna säätövara on 19 cm. Tämä merkitsee myös sitä, että tavaratilan tilavuus on hankalasti määriteltävissä, varsinkin kun suojapeite voidaan sijoittaa kahteen tasoon. Täysin kallistettuna takaistuin ei enää ole mukava istua, sen sijaan se sopii hyvin torkkumiseen. Pystyasento puolestaan käy vain lyhytaikaiseen kuljetukseen.

Edessä on tilaa mukavasti. ”Pakollisten” säätöjen lisäksi kuljettajan istuimessa on istuintyynyn korkeussäätö: monista muista poiketen se ei vaikuta selkänojan korkeuteen. Takana on luonnollisesti ahtaampaa, mutta pääntilaa sentään riittää.

Kaikenlaista pikkutavaratilaa on kiitettävästi. Varsinaisen tavaratilan pienuutta kompensoi tilan välikannen alla oleva lisätila, samoin monet muualla autossa olevat erilliset lokerot.

Mukavuutta rassaa hieman kovanpuoleinen melutaso. Istuimet ovat suhteellisen hyvät, eivät tosin mitkään huippumukavat mutta erittäin hyvin auton yleiseen linjaan sopivat. Takapenkkiläisten mukavuutta vähentää jousituksen toiminta kuoppaisella tiellä.

Lancerissa on riittävästi matkustamotilaa mutta farmariksi niukanpuoleisesti tavaratilaa. Istuimet ovat mukavat, mutta melutaso ja jousitusmukavuus kuopissa haittaavat.

Ajettavuus

Lancerin perusajo-ominaisuudet ovat kunnossa, mutta selvä kauneuspilkku on jäänyt. Auton kantavuudessa on pahoja ongelmia – jousitus tuntuu pohjaavan joissakin heitoissa jopa kahden hengen kuormalla.

Pienellä kuormalla ajettavuudessa ei ole juuri moittimista. Auto on yliohjautuvan makuinen, mikä korostuu luonnollisesti, kun mennään sorateille. Itse asiassa Lancer on niissä olosuhteissa hauska ajettava. Pienet kuopat ja heitot menevät yllättävän mukavasti.

Ohjaus on perinteisesti tehostettu ja tyydyttävän oloinen. Lievä keskialueen tunnottomuus on kuitenkin olemassa, ja auto tahtoo jopa satasen vauhdissa jäädä hieman kaartamaan, mieluummin vasemmalle. Vastaavasti auto on melko tunnoton kulumisurille. Myös suuntavakavuus on kunnossa – lievästä ohjauksen tunnottomuudesta huolimatta.

Neljän hengen kuormalla takapään kantavuudessa on selviä puutteita. Kun takajouset pohjaavat jo moottoritien heitoissa, on jotain selvästi pielessä. Onneksi rajoittimet eivät ole hirmuisen kovat. Kuormattuna ominaisuudet huononevat jyrkästi ja siinä, missä tyhjä auto suoriutuu väistökokeesta kauniisti, kuormattu tekee asfaltilla melkoisia kuvioita.On merkillistä, että kun auton todellinen kantavuus on näin rajallinen, painesuosituksissa ei ole annettu täydelle kuormalle suurempia paineita.

Joka tapauksessa alusta ei toimi niin kuin pitäisi, vaan peräpää retkahtaa pahasti sivulle, jos rajoja vähänkin pyritään ylittämään.Onneksi ohjaus on hyvä, joten varuillaan oleva kuljettaja pystyy hyvinkin nopeisiin korjausliikkeisiin.

Muuten mukavia ajo-ominaisuuksia rasittavat takapään heikko kantavuus ja suurelta osin siitä johtuva kuormatun auton ajokäytöksen huononeminen. Ohjaus on sangen hyvä, eikä auto tunnu juuri kärsivän kulumisurista.

Suorituskyky

Mittauksemme antoivat täsmälleen saman kiihtyvyysarvon kuin maahantuojan papereissakin esiintyi, joten ainakin tässä mielessä asiat ovat kunnossa. Nykyään moni 1,6-litraisella moottorilla varustettu auto kiihtyy sataseen 11 sekunnin pintaan. Lancerille tehdas antaa selvästi vaatimattomamman arvon: 12,6 s. Niinpä auton kulkevuus on sekä teoriassa että käytännössä aika keskinkertaista ainakin kilpailijoihin verrattuna. Käytännössä auto kuitenkin kiihtyy tyydyttävästi, kun vain käyttää vaihteita vikkelästi.

Vaikka kokonaisvälitykset ovat todella kohdallaan – viitosella mennään ilmoitetulla huippunopeudella selvästi ylikierroksille – sitkeysarvot jäävät hyvin tavanomaisiksi. Ongelmana on, että moottorin suurin vääntömomentti on lähellä suurimman tehon kierroslukua. Siten voimaa on alarekisterissä vähemmän. Erityisesti nelonen tuntuu voimattomalta. Viitonen on niin lähellä nelosta, että se vetää suhteellisesti paremmin.

Jos moottorille ilmoitettu suurin käyntinopeus onkin vain 5 000 r/min, pyörii kone vastaan panematta ja tehojaan suuremmin menettämättä. Tässäkin autossa on hieman hidasteleva käyntinopeusmittari, joten erityisesti ykkösellä vaihtopiste karkaa aika korkealle, ilman että moottori panisi mitenkään vastaan.

Pysähtymispuoli on kunnossa. Jarruissa rajoittavaksi tekijäksi muodostuu renkaiden pitokyky – ABS-järjestelmä pitää siitä huolen. Lancerissa on elektroninen jarrupaineen jako, mikä tuntuu myös toimivan hyvin.

Suorituskyky on keskinkertainen mutta riittää hyvin auton luonteeseen. Pahin ongelma on vaatimaton sitkeys jo nelosvaihteella. Jarrut toimivat hyvin.

Kustannukset, turvallisuus ja varusteet

Lancerin varaosapaketti vaikuttaa arvokkaanpuoleiselta, vaikka siitä puuttuu vielä polttonestesuodatin ja ajovalotkin ovat perinteiset H4:t. Huoltohinnat sen sijaan ovat kohtuullisemmat. Aikanaan myös tämän auton omistajalle tulee lisäkustannuksia jakohihnan vaihdon muodossa: se maksaa erikseen tehtynä noin 220 euroa.

Jokapäiväistä kukkaronkevennystä tuottava polttonesteen kulutus on kohtuullinen, ei niitä pienimpiä muttei kovin pahakaan. Erityisesti testeissämme käytetty maantielenkki – joka ajetaan tiukasti nopeusrajoitusten mukaan – meni vähällä polttoaineella.

Myös turvallisuus näyttää olevan kunnossa. Edessä on sekä etu- että sivuturvatyynyt ja turvaverhot ja takanakin oviaukon yläpuolelta laukeavat turvaverhot. Etuturvavöissä on sekä kiristimet että voimanrajoittimet, ja kaikki muutkin tavanomaiset turvatekijät näyttävät olevan mukana. Miten vankka itse kori on, sitä sentään emme testanneet.

Aktiivinen turvallisuus eli auton käyttäytyminen on aika hyvin hallinnassa niin kauan, kuin ajetaan enintään kahden hengen kuormalla. Selkeä riski syntyy silloin, kun auto on täyteen lastattu ja renkaissa on alkuperäiset suosituspaineet.

Varustelutaso on perusmallissakin hyvä, jopa runsas. Se lienee kuitenkin ajan henki, sillä ostava yleisö käy vuosi vuodelta myös meillä vaativammaksi.

Lancerin varaosakustannukset ovat korkeanpuoleiset, huolto sen sijaan hieman halvempaa. Kulutus on varsin kohtuullinen. Myös turvallisuuspuoli on kunnossa, eikä perusmallin muussakaan varustetasossa ole valittamista.

Loppuarvostelu

Mitsubishi on merkki, joka on viime aikoina esiintynyt enemmän autourheilu-uutisissa kuin varisinaisessa autokaupassa. Takavuosien markkinaosuuksistakin on vain rippeet jäljellä. Uuden Lancerin toivotaan nyt parantavan tilannetta.

Tämä on jossakin määrin mahdollista, sillä auto on hyvin tehty eikä sen tekniikka pettäe missään olosuhteissa. Aivan moitteettomasti se ei kuitenkaan käyttäydy vaan kantaa mukanaan tiettyä vanhanaikaisuuden leimaa niin rakenteissa kuin ominaisuuksissaankin. Pahin on ikivanha yleisjapanilainen riesa: jousituksen riittämätön kantavuus takana. Erityisesti farmarimallissa se on melkoinen miinus.

Kuitenkin jos ymmärtää ottaa huomioon auton ongelmat, saa Lancerista varmasti luotettavan palvelijanm sillä yksikään huonosti toteutettu yksityiskohta ei pistä silmään.

Testiauton lisävarusteet: metalliväri 420 euroa, radio 430,66 euroa

Testiauton hinta: 22 340,66 euroa

Vakuutusmaksuluokat: liikenne 23, auto 07

Takuu: 3 vuotta/100 000 km, korilla kuuden vuoden puhkiruostumattomuustakuu

Maahantuoja: Vemic Auto Oy Ab, Espoo

Valmistaja: Mitsubishi Motor Corporation, Mizushima, Japani.

Vertaillen

Ford Focus 1.6i 74kW Comfort Wagon

Focus voitti farmarivertailumme vuosi sitten. Kyseessä on tasapainoinen kokonaisuus, jonka suurin yksittäinen moite kohdistuu melko korkeaan melutasoon. Vaikka Focus on mallina jo kohtuullisen iäkäs - uutta sukupolvea odotellaan enisi vuonna - erityisesti ajo-ominaisuudet ovat edelleen hyvin kilpailukykyiset.

Skoda Octavia Combi 1.6 Classic

Myös Octavian seuraaja on tulossa lähiaikoina. Autosta ei vielä löydä suurempia puitteita, joskin takajalkatilat ovat auton pituuden nähden melko niukat. Tavaratila sen sijaan on muhkean kokoinen. Octavia kantaa mukanaan suuremman auton vaikutelmaa, vaikka akseliväli on koko joukon pienin.

Toyota Corolla 1.6 Linea Terra Wagon

Corolla on tällä hetkellä Suomen myydyin auto. Moottoritekniikka on erittäin kehittynyttä, ja niinpä Toyota onnistuu puristamaan kilpailijoitaan enemmän tehoa. Myös ajettavuus ja tilat ovat kilpailukykyiset. Pieni miinus kohdistuu kuljettajan ajoasentoon: ohjauspyörän pitkitäissäätöä kaivattaisiin.

Tiedot valmistajan ilmoittamia.

Matti JärviLehdessä 10/2003