Nastat pois - suvikumit tilalle!

Kevät tulee keikkuen, mutta ainakaan nyt eivät sääennusteet ennusta mitään suurempia keikkumisia keleihin. Pieniä yöpakkasia on luvassa, mutta suurempia lumisateita ei ainakaan Etelä- tai Keski-Suomeen ei pitäisi olla tulossa. Toki on niinkin, että säätieteilijät ennustavat tulevia kelejä hyvin, mutta joskus nuo ilma tuppaavat oikuttelemaan!

Satunnaisista lumituprahduksista selviää kuitenkin lakikirjan opeilla eli noudattamalla riittävää varovaisuutta. Vauhti kunnolla pois, niin kesärenkaillakin pärjää. Todennäköisyys lumikeleihin on kuitenkin jo aika pieni.

Kesärengaskauteen siirtyminen on siis erittäin monella tulevana viikonloppuna edessä. Annamme asiasta muutamia hyödyllisiä vinkkejä.

Kesärenkaiden kunto?

Ensimmäinen toimenpide on ottaa kesäpyörät varastosta ja tutkia renkaiden kunto.Toivon mukaan pyörät on pesty ennen varastoon viemistä, jotta niitä on mukavampi pidellä. Ellei, renkaat ja ennen kaikkea vanteet pitää puhdistaa nyt, ennen asentamista.

Renkaat on syytä katsoa huolellisesti läpi mahdollisten vaurioiden varalta. Jos pinnassa ja etenkin sivuissa näkyy viiltoja tai muita vauriojälkiä, niiden merkittävyys kannattaa käydä asiantuntijan kanssa läpi ennen asentamista. Sen jälkeen vauriot voivat olla piilossa, eikä niitä päästä näkemään ajoissa.

Renkaiden paineet kannattaa muuten käydä tarkastamassa ja lisäämässä huoltoasemalla. Pyörät kyytiin ja menoksi. Eteen ja taakse tulevat pyöräthän on jo syksyllä selvästi merkattu, onhan?

Pienin sallittu urasyvyys on 1,6 mm. Renkaassa on urien pohjissa tämän korkuisia kohoumia. Jos ne alkavat olla kovin lähellä kulutuspintaa, kannattaa harkita uusien kumien ostamista. Keväällä renkaat kuluvat tien karkeuden takia nopeasti.

Laillinen rengas ei välttämättä ole turvallinen. Minimiurilla varustettu rengas joutuu helposti märällä tiellä vesiliirtoon, joten jos aiot nuukailla, katso ainakin märällä kelillä, miten ajat. Pienelle säästölle voi tulla kohtuuttoman kova hinta.

Onko nosturisi kunnollinen?

Pari vuotta sitten Ford ilmoitti, että heidän autojensa nostureita ei ole tarkoitettu käytettäväksi pyörien vaihdossa. Sama kyllä pätee monien muidenkin autojen tavaratilassa kulkeviin tunkkeihin. Uusimmissa autoissa ei enää edes ole nosturia, kun varapyörä on korvattu renkaanpaikkauspullolla ja kompressorilla. Myös pyöränmutteriavain puuttuu näistä autoista.

Auton oma tunkki on hidas ja hankala, vaikka se kestäisikin. Pyörät on veivattava ylös yksi kerrallaan.

Tavaratalot, tarvikeliikkeet ja halpahallit tarjoavat ratkaisua. Pieniä hallinostureita on myynnissä halvalla. Ne vaativat kuitenkin tasaisen ja kantavan alustan. Asfaltti tai betoni on sellainen, mutta sorapinnallekin sellaisen saa, kun käyttää tunkin alla riittävän suurta, esimerkiksi puoli metriä leveää ja metrin pituista, noin 20 mm paksuista filmivanerin palaa. Tämä on hyvää tavaraa myös auton oman tunkin alla, palan ei tällöin tarvitse olla noin suuri.

Halvoissa hallinostureissa on tarjolla lähinnä huonoja ja erittäin huonoja. Tämän havaitsee tutustumalla korjaamokäyttöön tarkoitettuihin "oikeisiin" hallinostureihin. Pienellä halvalla norturillakin kuitenkin tulee toimeen, kunhan toimii huolellisesti.

Auton pohjassa ei yleensä ole valmiina sopivia nostopisteitä pienellä nostopäällä varustetulle nosturille. Eräs hyvä keino on asettaa nosturin päälle noin 70 cm pituinen kakkosnelosen eli 50 x 100 mm lankun pätkä. Kun tämä asetetaan kynnyskotelon pitkittäissauman keskelle, ja tunkin nostopää asetetaan molemmissa suunnissa keskelle lankkua, auton koko toinen kylki voidaan nostaa kerralla ylös. Oikea nostokohta on noin kuljettajan istuimen kohdalta, etuvetoisissa hieman etu- ja takapyörien puolivälin etupuolella.

Lankkua sijoitettaessa on varmistettava, että se ei ulotu minkään alustassa olevan muovisen ulokkeen päälle. Muuten lankku jakaa kuormituksen tasaisesti, eikä kynnyskoteloon tule vaurioita, jos vain lankku ja nosturin nostopää ovat keskellä ja samassa linjassa kuin helman keskisauma.

Ennen nostamista on kuitenkin kierrettävä pyöränmuttereita tai -pultteja auki noin neljänneskierros. Ylös nostetun pyörän kireiden pulttien löysääminen voi olla vaikeaa ja jopa vaarallista.

Ennen nostamista pitää kiristää käsijarru ja laittaa vaihde päälle. Kannattaa myös kiilata vastakkaisen puolen pyörät paikoilleen. Neljä koivuklapia sopivat tähän mainiosti.

Oikeat mutterit, kiristä huolella!

Yhä useammissa autoissa on vähintään kesärenkaissa alumiinivanteet. Useimmiten niissä tarvitaan myös erilaiset pultit tai mutterit kuin teräsvanteissa. Pultit tai mutterit pitääkin säilyttää pussissa tai mieluummin rasiassa toisten pyörien yhteydessä.

Kun pyörä on irrotettu, kannattaa samalla vilkaista, mitä kuuluu levyjarrujen paloille. Muulloin niitä ei pääse yhtä hyvin näkemään. Paloja ei pidä päästää kulumaan raudoille, se pilaa levytkin.

Vanteen vastinpinnan pyörän navassa pitää olla puhdas. Ellei se ole, se pitää puhdistaa.

Seuraavaksi kannattaa pyöränpultteihin sipaista kevyesti rasvaa. Muutamat valmistajat kieltävät pulttien voitelun, mutta koska meillä pyöriä vaihdetaan kaksi kertaa vuodessa, voitelu on mielestäni tarpeen.

Pulttien tai mutterien kiristäminen pitää tehdä ainakin kahdessa vaiheessa. Ensiksi pyörän ollessa vielä ylhäällä pultit tai mutterit kiristetään tanakasti, mutta ei vielä lopullisesti. Pääasia on, että ovat varmasti pohjaan saakka kierretyt.

Kun sitten pyörät on vaihdettu, ja auto on laskettu maahan, kiristetään kaikki pultit tai mutterit huolellisesti. Mieluimmin käytetään momenttiavainta. Oikea arvo löytyy yleensä käyttöohjekirjasta, mutta yleensä se on jotakin 100-110 newtonmetrin luokkaa. Metrin varren päästä painetaan noin 100 newtonin tai 10 kilopondin eli 10 kilogramman massaan kohdistuvan maan vetovoiman suuruisella voimalla.

Varsinkin jos autossa on alumiinivanteet, pultit tai mutterit pitää kiristää vielä uudelleen, muutaman sadan kilometrin ajon jälkeen. Väliin on voinut jäädä epäpuhtauksia, jotka käytössä hieroutuvat pois. Tällöin pyörä saattaa jäädä liian löysälle ja on vaarassa irrota.

Pese ja merkitse

Auton alta otetut pyörät kannattaa pestä heti, jotta puuha ei unohdu. Puhtaita pyöriä on myös mukavampi käsitellä. Niin ikään pyörien paikat kannattaa merkitä, jotta ne saadaan taas syksyllä oikeille paikoilleen. Hyvä keino on merkitä renkaiden sisäreunoihin liidulla esim. OE = oikea etupyörä ja niin edelleen.

Yleensä pyörien paikkoja kannattaa vaihtaa vähintään kerran vuodessa, eli edellisellä kerralla takana olleet pyörät kannattaa seuraavaksi kaudeksi laittaa eteen ja päinvastoin. Jos ajetaan paljon, vaihto pitää tehdä kesken kauden, näin pidetään renkaiden kuluminen tasaisena ja auton ominaisuudet tasapainoisina.

Pyörät kannattaa säilyttää pimeässä paikassa, kumi ei pidä auringonvalosta. On järkevää antaa pyörien kuivua kunnolla ennen varastointia, näin ne eivät aiheuta vahinkoja esimerkiksi kellarikomeroon. Kumista jää helposti musta jälki, joka ei lähde pois. Siksi pyörät kannattaa eristää muista tavaroista vaikkapa muovilla, tulee vähemmän sanomista.

Pyörien säilyttäminen muovipusseissa on hyvä keino välttää noita likaantumisongelmia. Tällöin kuitenkin on erityisen tärkeää pestä ja kuivata renkaat ennen varastointia. Siltikään rengaspussia ei ole syytä sulkea tiiviisti, on parempi, että renkaisiin mahdollisesti jäänyt kosteus pääsee tuulettumaan vapaasti.

TL-verkkotoimitus / Tapio Ketonen