Onko hetkellinen jarruvika mahdollinen?

Nelostieltä Lahden suunnalta erkaantuu koilliseen kaista, joka noin puolen kilometrin päässä ramppina liittyy Heinolan keskustaan vievään tiehen 140. Muutama metri ennen tätä T-risteystä on kärkikolmio, joka osoittaa, että rampilta tuleva on väistämisvelvollinen.

T-risteyksen pohjoislaidan penger on lähes kymmenen metrin korkuinen. Penkereen tuntumassa alhaalla kasvaa harvaa nuorta vesakkoa. Siitä eteenpäin erottuu havupuukaistaleen lävistävä linja, jossa ennen kulki nyt kauemmaksi siirretty kevyen liikenteen väylä.

Aukean laitaan on pystytetty ortodoksinen risti, johon kiinnitettyyn metallilaattaan on kaiverrettu neljän ihmisen nimet.

Tällä ristillä kunnioitetaan Lahden ortodoksisen seurakunnan neljän jäsenen muistoa. He olivat mukana bussissa, jonka oli määrä lauantaina huhtikuun 17. päivänä vuonna 1999 saapua Heinävedelle Uuden Valamon luostariin.

Perinteinen kevätretki

Ortodoksien suuren juhlan, pääsiäisen, välilauantain aamusta oli kulunut kaksi viikkoa, kun Lahden ortodoksisen seurakunnan kevätretken aika oli tullut. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:stä Mäntsälästä oli vuokrattu bussi, vuonna -90 käyttöön otettu, ABS-jarruilla varustettu Scania 113 CLB. Sen kuljettajaksi oli lupautunut seurakuntalaisia myös monilla aikaisemmilla retkillä kyydinnyt Orimattilassa asuva 52-vuotias mies. Hän oli työskennellyt bussinkuljettajana kuusi vuotta, lopettanut siinä ammatissa vuonna -83 ja ajanut sen jälkeen joitakin keikkoja, edellisen noin vuosi sitten.

Mies lähti Scanialla Mäntsälästä hieman ennen kello seitsemää. Ensimmäiset matkustajat tulivat kyytiin Hyvinkäältä, josta lähdettiin kohti Lahtea noin puoli kahdeksan. Matkaa jatkettiin Lahdesta kello yhdeksän tienoilla. Bussissa oli kuljettajan lisäksi 40 matkustajaa, pääasiassa keski-iän ylittäneitä miehiä ja naisia. Joukossa oli myös muutamia lapsia, muun muassa kuljettajan 13-vuotias tytär, joka istui heti isänsä takana.

Sää oli pilvinen, tihkuinen ja kostea. Lämpöä oli viisi astetta.

Havahtuminen

Vähän sen jälkeen, kun nelostie, E75, leveni moottoriliikennetiestä moottoritieksi ja nopeusrajoitus nousi 120:een kilometriin tunnissa, kuljettaja ohjasi erkaantumiskaistalle Heinolan keskustan suuntaan. Sieltä oli määrä noutaa vielä muutamia retkeläisiä.

Erkaantumiskaistan jälkeinen ramppi kaartaa moottoritiestä rauhallisesti oikealle. Samalla oikeanpuoleisen luiskan vastapenger ja sen laella kasvava puusto estävät isonkin auton kuljettajaa näkemästä, mihin päin ramppi lopulta kulkee. Vaikka saattaisi päätellä, että ramppi myös kauempana jatkuu oikealle, se tekeekin melko tiukan mutkan vasemmalle. Muutaman kymmenen metrin jälkeen risteää kohtisuoraan tiehen 140.

Jossain kohdassa rampilla kuljettaja alkoi jarrutella. Painettuaan useita kertoja jarrupoljinta hän havaitsi, etteivät jarrut toimi ja myös huudahti tästä muittenkin kuullen. Tytär seurasi isänsä epätoivoisia jarrutusyrityksiä.

Rampin kaarteessa vasemmalle matkustajat havahtuivat bussin heilahdukseen. Se oli niin voimakas, että oli vaikea pysytellä istuimilla. Kun bussi alkoi kallistua oikealle, kuljettaja yritti oikaista sitä riuhtaisemalla ratista oikealle. Käännöksen voimasta hän lensi istuimeltaan lattialle.

Syöksy penkereeltä alas

Bussin suunta ei muuttunut, vaan se kulkeutui rampilta tien 140 T-risteykseen. Se jatkoi suoraan risteyksen yli, ohitti oikealta puolelta Lahteen viittovan etäisyystaulun, irrotti pitkän pätkän teräskaidetta ja syöksyi tienpenkereeltä alas.

Bussi putosi noin yhdeksän metriä alemmaksi sille kohdalle, missä aikaisemmin oli ollut kevyen liikenteen väylä. Auton keula osui maahan koko leveydeltään. Bussi jatkoi eteenpäin hyvin loivasti oikealle kaartaen, pysyi pyörillään ja pysähtyi puuttomalle alueelle. Auton etuosa oli vääntynyt ylöspäin suunnilleen kuljettajan selkänojan kohdalta alkaen.

Keulasta mitattuna bussi lensi tien reunasta 19 metrin matkan ja kulki vielä noin 27 metriä. Siltä kohdalta, mihin bussin keula oli ilmalennon jälkeen osunut, oli matkaa pysähtyneen bussin perään 15,5 metriä.

Muuan autoilija, joka oli ajamassa tietä 140 moottoritien yli, näki onnettomuusbussin kallistuksen kaarteessa autonsa taustapeilistä. Sen jälkeen hän näki jonkinlaisen välähdyksen ja arveli, että bussi oli suistunut risteyksen yli. Hän kääntyi takaisin ja tuli katsomaan.

Neljän kuolema

Törmäyksessä kuoli heti kolme henkilöä, yksi mies ja kaksi naista. Edessä oikealla matkanjohtajan paikalla istunut 52-vuotias mies oli Lahden ortodoksisen seurakunnan pastori. Hänen takanaan oikealla puolella ikkunan vieressä oli istunut 70-vuotias hyvinkääläinen nainen. Takapenkillä toisena oikealta oli ollut 66-vuotiaan nastolalaisen naisen paikka.

Noin kuusi vuorokautta onnettomuuden jälkeen yksi loukkaantuneista, 82-vuotias nainen, menehtyi sydänkohtaukseen Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Hän oli istunut onnettomuuden tapahtuessa bussin takaosassa oikealla puolella.

Törmäyksessä bussin ikkunoista rikkoutui vain tuulilasi. Tämä kertoo siitä, kuinka hyvin auton kori säilytti muotonsa. Vaikka bussin istuimet taittuivat eteenpäin ja monet niistä irtosivat, auttoi matkustajia se, että bussi jatkoi maahan iskeytymisen jälkeen kulkuaan. Koska törmäysenergia vaikutti bussin pituussuuntaan, ei matkustajiin kohdistunut hengenvaarallisia sivuttaisvoimia.

Kaikki bussissa olleet saivat jonkinasteisia vammoja, monet rajusta törmäyksestä huolimatta yllättävän lieviä.

Kukaan bussissa matkanneista ei käyttänyt turvavyötä. Bussin kuljettaja oli itse sitä mieltä, että hän pelastui istuimen ja ohjauspyörän väliin ruhjoutumiselta, koska hän putosi istuimeltaan lattialle. Häneltä katkesi käsi, ja kylkiluita murtui.

Bussin määräysten mukaan vain muutamilla istuimilla oli lantiovyö, jonka käyttö olisi saattanut jonkin verran lieventää näillä paikoilla matkanneitten vammoja.

Mahdollinen jarruvika

Bussin kuljettajan mukaan auton jarrut olivat jo aikaisemmin samana aamuna temppuilleet, mutta toimineet myöhemmin taas normaalisti. Bussi oli ollut liikenteessä myös edellisenä päivänä, eikä sen jarruissa ollut todettu mitään vikaa.

Noin viikon kuluttua onnettomuudesta kerrottiin, ettei bussin jarruista ollut löytynyt vikaa. Samalla kuitenkin mainittiin, että monet bussinkuljettajat ovat todenneet ABS-jarrujen äkkiä häipyneen. Se ei ole mitenkään vaarallista, koska jarrut vain muuttuvat lukkiutuviksi.

Asiantuntijoiden mukaan ilmajarruin varustetusta autosta eivät jarrut voi kadota kokonaan. Jos ilmajarruihin tulee vikaa, menevät mekaaniset jousijarrut päälle.

Kolaribussin jarrut ja myös ajopiirturi lähettiin Saksaan tutkittavaksi. Noin kahden kuukauden kuluttua onnettomuudesta tuloksia ei ollut vielä saatavissa.

Heti tutkimusten alussa korostettiin jarrutusjälkien puuttumista ja pidettiin sitä mahdollisena todisteena kuljettajan väitteelle jarrujen häipymisestä.

Viime vuosina ABS-jarrujen yleistyminen on alkanut yhä enemmän vaikeuttaa jarrutusjälkien tutkintaa. Lukkiutumaton jarrutus ei jätä tavanomaisia jälkiä, ei varsinkaan hieman kosteaan ajorataan.

Kuivalle ja tasaiselle päällysteelle jää vähäisiä peräkkäisiä jälkiä, joiden väli riippuu muun muassa renkaasta, jarrutuksen voimakkuudesta ja jarrutushetken nopeudesta.

Salakavala ramppi

Onnettomuusrampille tultaessa on luontevaa rullata moottorijarrutuksella, ennen varsinaista jarrutusta. Ajorata kulkee hieman ylämäkeen, mikä luonnostaan pudottaa nopeutta, ennen kuin tullaan vasemmalle kääntyvään kaarteeseen. Onnettomuuden aikaan moottoritiellä oli 120 km/h rajoitus. Se jatkui rampilla vain muutaman kymmenen metrin päässä risteyksestä sijaitsevaan taajamamerkkiin eli 50 km/h rajoitukseen asti.

Rampin varrella ei ole ennakkovaroitusta siitä, että rampilta risteykseen saapuva on väistämisvelvollinen. Vasta muutamia metrejä ennen risteystä sijaitsevan valaisinpylvään varressa on kärkikolmio.

Kolmion takaa risteykseen ajavan on oltava hyvin varovainen. Vasta aivan risteyksen tuntumassa rampilta tuleva havaitsee, että 140-tietä vasemmalta Lahden ja Vierumäen suunnalta ajavat putkahtavat näkyviin moottoritien päälle noustessaan.

Parannusehdotuksia

Nopeus, jossa henkilöautossa istuvaan ei vielä kohdistu epämukavaa sivuttaisvoimaa, on rampin vasemmalle taipuvassa kaarteessa noin 60 km/h. On käsittämätöntä, että nykyisen nopeusrajoituksen mukaan tuohon kaarteeseen saa ajaa 120 km/h nopeudella. Rajoitusta pitäisi ennen kaarretta selvästi alentaa, ja rampilla pitäisi varoittaa väistämisvelvollisuudesta risteyksessä. Itse kaarteesta pitäisi varoittaa joko varoitusmerkillä tai riittävän korkeilla kaarteen suunnan näyttävillä heijastinnuolilla.

Nykyinen kohtisuoraan tiehen 140 liittyvä ramppi pitäisi laventaa sellaiseksi, että oikealle, Heinolan keskustaan, kääntyvät voisivat – väistämisvelvollisuudestaan huolimatta – liittyä liikennevirtaan muutaman kymmenen metrin mittaiselta kiihdytyskaistalta.

Tuulilasi 7/99

Tapani Iivari