Ovatko työsuhdeautoilijat ympäristörosvoja?

Työsuhdeautojen käyttäjätkö ympäristörosvoja?

Työsuhdeautojen käyttäjät olivat vielä viisi vuotta sitten bensanpolttajia, jos heitä verrataan yksityisautojen käyttäjiin. Tuskinpa heistä silloinkaan oli täysin piittaamattomia ympäristöä ajattelemattomia silloinkaan kovin suuri osa.

Toisin kuin uskotaan, tilanne on nyt aivan toisenlainen.  Ympäristöstä piittaamattomia on työsuhdeautoilijoiden joukossa vähemmän kuin yksityisautoilijoiden joukossa. Ja viime kuukausien aikana keskimääräinen uusien autojen CO₂-päästö on ollut yrityskäyttöön ensirekisteröidyissä autoissa matalampi kuin yksityisautoilijoiden ostamissa autoissa.

Suomessa on noin 80 000 työsuhdeautoa. Niistä suurin osa hankitaan 3-5 vuoden sopimuksella, minkä jälkeen autot myydään käytettyinä.  Sen jälkeenkin Suomessa auto pysyy liikenteessä 13-15 vuotta. Ei ole lainkaan yhdentekevää, millaisia autoja yrityksiin hankitaan.

Tutkittua tietoa yrityskäyttäjien ja yksityiskäyttäjien ympäristöasenteista

Vuonna 2010 LeasePlan Oy teetti tutkimuksen työsuhdeautojen käyttäjien ympäristöasenteista ja ajattelutavoista. LeasePlan on Suomessa johtava työsuhdeautojen toimittaja yrityksiin, joissa on vähintäänkin 10 autoa.  Tutkimuksessa mitattiin työsuhdeautoilijoiden asennoitumista ympäristöseikkoihin samoilla kysymyksillä, joita Tuulilasi käyttää Merkkien Merkki –tutkimuksessa tutkittaessa itse autonsa omistavien asenteita.

Jotta vertailu olisi reilu, yksityisautoilijoiden asenteet tutkittiin myös sellaisessa vastaajajoukossa, jossa auton ikä on korkeintaan 5 vuotta ja auto oli hankittu uutena. Valtava tutkimusaineisto mahdollisti vastaaja-aineiston rajaamisen siten, että yksityisautoilijoiden ja työsuhdeautoilijoiden vastauksia on mahdollista vertailla keskenään. Kummankin tutkimuksen aineiston keräsi ShopIn Research Oy. Kysymysten laadintaan osallistui myös energianeuvontaan erikoistunut Motiva Oy.

Autoilijoiden jakautuminen ympäristöstä ja autoista kiinnostuneisiin

Tutkimuksessa havaittiin, että autoilijat jakautuvat neljään osaryhmään sen perusteella,  kuinka tärkeänä he pitävät ympäristöseikkoja omalla kohdallaan sekä kuinka merkittävä hyödyke  heille on omassa elämässä.
Löydetyt neljä joukkoa ovat lähes yhtä suuria, ja ne ovat:

•    Ympäristötietoiset, joille auto ei ole tärkeä asia
•    Ympäristötietoiset, joille autolla on suuri merkitys
•    Ympäristöstä vähän kiinnostuneet, joille autokaan ei ole tärkeä elämänsisällön alue
•    Ympäristöstä vähän kiinnostuneet, joille autolla on suuri merkitys

Tutkimus osoitti, että yksityisautoilijoihin verrattuna

•  Työsuhdeautoilijoiden joukossa on paljon enemmän niitä, joita autot eivät kovinkaan paljon kiinnosta, mutta joille ympäristöseikat
   ovat hyvin tärkeitä
• Työsuhdeautoilijoiden joukossa on paljon vähemmän ympäristöstä piittaamattomia, mutta autoilusta kiinnostuneita

Työsuhdeautoilijat eivät eroa yksityisautoilijoista, kun tutkitaan sitä joukkoa, joille sen enempää ympäristö kuin autotkaan eivät ole merkittäviä asioita. Tämän ryhmän koko on kummassakin joukossa lähes 25 %. Ympäristötietoisia autofaneja on työsuhdeautoilijoiden keskuudessa miltei yhtä paljon kuin yksityisautoilijoiden joukossa.

Ympäristö ja suhtautuminen autoon ja autoiluun jakaa autoilijat neljään miltei yhtä suureen ryhmään

Perusulottuvuudet, jotka erottelevat autoilijoita ovat suhtautuminen autoon ja suhtautuminen ympäristöseikkoihin.

Asenteiden ja arvostusten tarkempi analysointi osoitti, että työsuhdeautoilijat ovat perusasenteiltaan ympäristötietoisempia kuin yksityisautoilijat. Näin siitäkin huolimatta, että työsuhdeautoilijoista suurimmalla osalla oli käytössään vapaa autoetu.

Työsuhdeautoilijat painottivat auton valintatilanteessa auton ympäristövaikutuksia enemmän kuin yksityisautoilijat (työsuhdeautoilijat 60 % ja yksityisautoilijat 53 %). Työsuhdeautoilijat olivat viimeksi autoa vaihtaessaan hieman useammin päätyneet vähemmän polttoainetta kuluttavaan autoon kuin yksityisautoilijat (29 % verrattuna yksityisautoilijoiden 25 %:iin).

Yritykset ohjaavat työsuhdeauton käyttäjiä

Työsuhdeautojen maailmassa muutaman viime vuoden aikana ovat yritysten omat ohjausnormit alkaneet vaikuttaa yhä tuntuvammin työsuhdeautojen valintoihin.  Tällaisten autojen käyttäjistä piti 87 % hyvänä sitä, että auton valinnassa kiinnitetään huomiota auton polttoainekulutukseen ja päästöihin. Yritykset näyttävät myös kiristävän päästöjä koskevia hankintakriteerejään autojen kehittyessä.

Muutokset näkyvät

Muutokset näkyvät myös käytännössä.  Vuonna 2007 kaikkien uusien henkilöautojen keskimääräinen CO₂-päästö oli 177 grammaa kilometrillä. Tuolloin LeasePlan Finland Oy:n kautta yrityksille toimitettujen autojen keskipäästö oli 190 grammaa kilometrillä.

Vertailuvuodesta alkaen CO₂-päästötaso on tullut alaspäin, niin että vuonna 2010 keskimääräinen uusien henkilööautojen päästötaso oli 150 grammaa kilometrillä. LeasePlanin toimittamien autojen päästötaso oli nyt 146 grammaa. Nyt LeasePlanin tilauskannassa olevien uusien autojen keskimääräinen päästötaso on nyt 143 grammaa kilometrillä, ja suunta on edelleen aleneva, kertoi johtaja Pentti Oksanen Ekoauto 2011-tapahtumassa Helsingissä.

Lähes kaikkien työsuhdeautoja käyttävien yritysten (10 autoa tai enemmän) autopolitiikassa on nykyisin huomattava painoarvo autojen ympäristövaikutuksilla. Hyvin monissa yrityksissä kaikille hankinnan kohteena oleville autoille on asetettu päästöjen maksimiarvo. Autojen käyttäjät haluavat hyödyntää uusinta tekniikkaa, ja nyt valinta usein kohdistuu selkeästi yrityksen asettaman maksimipäästörajan alapuolella oleviin automalleihin.

Muutama vuosi sitten CO₂-päästörajojen tullessa mukaan yritysten autohankintojen ohjaajaksi, monet karsastivat asiaan. Ensimmäinen reaktio oli, että valinnanvapautta ollaan rajoittamassa.

Nyt asia koetaan aivan eri tavalla, Pentti Oksanen kertoi. Yritykset näkevät autojensa olevan osa yrityksen imagoa ja arvomaailmaa. Autot eivät voi olla poikkeus siitä, mitä yritys viestiin muutoin toiminnastaan, tuotteistaan ja palveluistaan.

Mikä parasta, myöskään työntekijät eivät koe CO₂-päästörajoja kahlitsevina. Uusimman tekniikan ansiosta kenenkään ei ole tarvinnut luopua ajamisen mukavuudesta, turvallisuudesta tai hienosta tekniikasta. Jopa suurikokoisten autojen  CO₂-päästöt ovat tasolla, josta kukaan ei uneksinut vielä 3-4 vuotta sitten. Toisin kuin luultiin, ei edes auton paino ole suuremmin keventynyt siitä, missä oltiin viisi vuotta sitten.

Kaikesta huolimatta yhä useammat yritykset ovat havainneet, että auton valinnan ohjaaminen vähemmän kuluttaviin autoihin ei riitä. Koska kuljettaja voi omalla ajotavallaan kuluttaa polttoainetta helposti 15-30 % enemmän kuin taloudellisemmin samalla automallilla ajava kuljettaja, kannattaa kiinnittää huomiota myös ajotapoihin. Porkkanoina ovat pienemmät polttoainelaskut sekä turvallisuus. Vastuullisuus koskee sekä autojen vaikutuksia ympäristöön  että  turvallisuutta muille liikenteessä oleville.

Ohjataanko kepillä vai porkkanoilla?

Pisimmällä autoilun ympäristöseikkojen käytännön toteutuksessa olevat yritykset ovat myös ottaneet alentuneet polttoainekustannukset ja
autojen hankinnan kustannuksissa saavutettavat säästöt osaksi työntekijän palkkaan vaikuttavia seikkoja. Porkkanoilla ohjaaminen on hauskenpaa ja tuntuu mukavammalta kuin keppikurilla, taloudellisilla sanktioilla ja pakolla tapahtuva johtaminen.