Peugeot 307 CC 2.0 ja Renault Mégane Coupé Cabriolet 2.0 16V

Aloitetaan tämä juttu tylsästi: puhutaan säästä. Suomen ilmastossa avoautolla ajelu on kesälläkin lähes vitsi. Kruisailusta tulee helposti turhan viileää – ja tällä tarkoitan fyysistä, en henkistä olotilaa. Onneksi on luotu kovakattoiset avoautot: pahan maailman saa suljettua ulkopuolelle vain nappia painamalla.

307:n ja Méganen coupé-cabrioletit ovat kuin yhdestä puusta veistetyt. Molempien keulat on kopioitu perheautoversioista, mutta tuulilasista taaksepäin linjat alkavat lentää.

307 CC on viisioviseen versioonsa verrattuna varsinainen puikula: lähes 15 cm pidempi, puolitoista senttiä leveämpi ja 8,5 cm matalampi. Akselivälissä ei ole juuri eroa. Alaspäin levenevä kori korostaa menevää, lähes urheiluautomaista olemusta.

Avo-Méganen muoto ei herätä aivan samanlaista ihastusta. Pituutta on Peugeotin tapaan noin 15 senttiä viistoperämallia enemmän, mutta akseliväli on kutistunut kymmenisen senttiä. Keula on lyhyt ja perä pitkä, joten mittasuhteet ovat hieman vääristyneet. Viisi ja puoli senttiä HB:tä matalampi kattolinja ei pelasta tilannetta.

Kaksiovisten tapaan ovet ovat huikean pitkät: molemmissa mittaa riittää lähes puolitoista metriä! 307 CC:n ovimekanismiin kiinnitimme huomiota jo talvikoeajossa (TL 2/04): ovea avattaessa sivuikkuna laskeutuu aavistuksen verran. Kesällä tästä ei ole haittaa, mutta talvisaikaan saattaa tulla hankaluuksia. Renaultin ovet aukeavat ilman moista erikoisratkaisua.

Peugeotissa peppu laskeutuu selvästi alemmas kuin perheautoversiossa. Selkänojan säädön karkeat portaat haittaavat hieman kuljettajan kotiutumista. Renault ei tästä kärsi: ajoasento on esimerkillinen. Kuski istuu selvästi ylempänä kuin Peugeotissa, joten fiilis ei ole aivan yhtä urheilullinen.

Molempien paikkaluku on käytännössä 2+2. Kun pitkä kuljettaja säätää ajoasennon kohdalleen, Renaultin etuistuin on takapenkissä kiinni! Peugeotissakaan rakoa ei jää kuin pari senttiä. Kumpaankin mahtuu jotenkuten neljä keskimittaista. Mukavuutta ei voi kehua, joten takaistuin on sopiva vain tilapäiskäyttöön.

Tavaratilaa on katto ylhäällä reilusti – Peugeotissa kahdeksan, Renaultissa kymmenen juomakorin verran. Cabriolet-asennossa konttiin pakkautuva katto vie tietysti aimo osan tilasta.

Katto alas ja menoksi!

Elohopea kohosi koeajolenkillämme ylimmillään vain 15 asteeseen. Silti avoautoilua oli koetettava – siitähän meille palkka maksetaan.

Molempien kattomekanismi on toteutettu samalla tavalla. Keskikonsolin katkaisinta painamalla neljä sivuikkunaa laskeutuu alas. Tätä seuraa sähkömoottorin surina ja nivelten kolahtelu. Normaalisti edestä saranoitu takaluukku aukeaa nyt taaksepäin, katto taittuu keskeltä kahtia ja viikkautuu nätisti tavaratilaan – takalasi alle, kattolevy päälle. Lopuksi luukku sulkee koko komeuden allensa.

Koko homma sujuu 307:ssä 21 sekunnissa, Méganessa 18 sekunnissa. Tätä ennen on kummassakin muistettava sulkea tavaratilassa oleva suojaverho, joka varmistaa, ettei katon tiellä ole matkatavaroita.

307:n katto toimii myös auton liikkuessa. Kun nopeusmittari ylittää 15 km/h, katon liike pysähtyy ja kojelaudan näyttöön syttyy varoitusteksti. Nopeutta hiljentämällä katon saa jälleen toimimaan. Renaultin katto liikkuu vain auton ollessa paikallaan.

Kun avokaksikko karauttaa matkaan, taivas on pilvetön ja tunnelma korkealla. Kuskit huomaavat kuitenkin pian, että nenä vuotaa, turvavyöt lepattavat ja niska jäykistyy. Tämäkö on sitä avoautoilijan vapautta?

Fiilis rauhoittuu selvästi, kun nostamme sivuikkunat ylös. Ilma pyörteilee silti Méganen sisällä selvemmin. Ainakin osittain tämä johtuu korkeammasta istuma-asennosta. Peugeotin kuski istuu syvemmällä ja paremmassa suojassa, joten meno tuntuu leppoisammalta.

Molempiin saa lisävarusteena takapenkin päälle viritettävän tuulisuojan, joka vähentää takaraivoon tulevaa ilmanpyörteilyä.

Suoraan ajettaessa Mégane osoittautuu mukavammaksi: jousitus on avoautoksi yllättävän pehmeä. Peugeotissa tuntuma on sporttisempi.

Kuoppaisella mutkatiellä erot korostuvat. Renaultin kori vapisee ja joustaa siinä määrin, että kuskin olo käy epävarmaksi. Peugeotin kallistelu on vähäistä, ja se ylittää samat epätasaisuudet tuntuvasti jämäkämmin. 307:kään ei yllä aivan umpiauton tasolle mutta peittoaa Méganen selvästi.

Ohjauksiin pätee sama kuin umpimalleissa: Peugeotin hydraulinen tehostin takaa oivallisen tunnon. Renaultin sähkötehostinta taas vaivaa jo tutuksi tullut keinotekoisuus.

Suorituskyvystä on paha mennä sanomaan mitään kovin syvällistä, sillä Mégane oli manuaalivaihteinen ja 307:n koneen jatkeena oli automaattilaatikko. Rellun kone vääntää väkivahvasti jo alakierroksilla ja kuljettaa autoa kaikin puolin vaivattomasti. Pösön automaatti vaihtaa tasaisesti ja kulkupuolta löytyy riittävästi, mutta pitkät välitykset hieman haittaavat vauhdikasta ajoa.

Molemmat saa näillä moottoreilla joko manuaalina tai automaattina. Kallistumme automaatin puoleen: se soveltuu hyvin avoauton letkeään luonteeseen.

Katto kiinni ja lämpöä!

Vaikka lämmityslaitteet on käännetty täysille, viimeistään 120 km/h nopeus on koeajoryhmälle liikaa. Kaarramme siis levähdysalueelle ja suljemme katot. Homma sujuu yhtä helposti kuin avaaminenkin. Peugeotissa sivuikkunat nousevat samalla napin painalluksella ylös, kunhan katto on pään päällä. Renaultin sivuruudut joutuu hilaamaan ylös erillisestä napista. Samainen, kaikkia ikkunoita yhtä aikaa liikuttava nappula löytyy Peugeotistakin.

Renaultissa valoisuus jatkuu myös umpinaisena, sillä katto on läpinäkyvä. Idea vesittyy hieman sillä, että tuulilasin paksu yläpalkki ulottuu varsin taakse, joten kuski ei ajaessaan havaitse lasikaton olemassaoloa.

Kun katto on ylhäällä, koeajoryhmä huokaisee: ah, mikä ihana hiljaisuus! Harmonian rikkoo vain Renaultin katon natina. Muuten kummankin melutaso on avoautoksi todella alhainen – myös moottoritienopeuksissa.

Molempien kori muuttuu katto päällä selvästi jämäkämmäksi. Peugeot säilyttää silti etumatkansa: kori elää edelleen vähemmän kuin Renaultissa.

Vedottomuus ihastuttaa niin paljon, että katot pysyvät loppumatkan – ja melkein koko loppukoeajonkin – ajan kiinni.

Raatimme valitsee näistä kahdesta Peugeotin. Se on olemukseltaan vauhdikkaampi, koriltaan jäykempi ja näyttää tasapainoisemmalta. Renault ei tässä mittelössä pääse aivan samalle tasolle – vaikka pehmeys ja äänettömyys vetävätkin puoleensa.

Jussi SaarinenLehdessä 7/2004