Pyöräilijän kuoleman aiheuttanut yliajaja pakeni

Nelihenkinen perhe ajeli autollaan vanhaa Hämeenlinnantietä, tietä 130, pohjoiseen päin useita kilometrejä erään henkilöauton perässä. Perheen isän ja äidin kertoman mukaan harmaa tai vaaleanvihreä Mazda 626 noudatti Vantaan Kivistön ja Nurmijärven Klaukkalan välisellä osuudella 80 km/h nopeusrajoitusta eikä herättänyt erityistä huomiota.

Pian Klaukkalan liittymän jälkeen nopeusrajoitus nousi sataseen. Siinä vaiheessa, kun Mazda oli satakunta metriä perheen edellä ja ajoi huomattavasti sallittua hitaammin, sen nopeus äkkiä kiihtyi.

Kun perheen auto oli jäänyt muutamien satojen metrien päähän Mazdasta, tämä oli jo häipymässä näkyvistä mäen harjanteen taakse. Äkkiä Mazdan kohdalta lensi tiensivuun jotain punamustaa ja auton jarruvalot välähtivät.

Pyöräilijä

Huippukuntoinen 53-vuotias nurmijärveläinen mies oli kovatempoisella pyörälenkillään polkemassa Klaukkalan liittymästä pohjoiseen päin. Hieman yli kilometrin päässä liittymästä hän oli päässyt loivan mutta silti vaativan mäen laelle.
Pyöräilijä oli pukeutunut mustiin pyöräilyhousuihin sekä kelta-puna-mustaraitaiseen paitaan. Hänellä oli punavalkoinen kypärä ja ajolasit. Suunnitelmallisesta harjoittelusta kertoi se, että hän käytti sykemittaria. Myös huippulaatuinen punakeltainen pyörä, jonka ohjaustangon päät kaartuivat alaspäin selvästi istuinta alemmaksi, oli varustettu harjoittelussa tarpeellisilla mittareilla.

Sillä hetkellä, kun Mazda 626 saavutti pyöräilijän, tämä oli todennäköisesti tehokkaaseen ajoasentoon eli hyvin matalaksi kyyristyneenä.

”Harmaa tai vaaleanvihreä Mazda 626”

Kun perhe tuli sille kohdalle, jossa jotain oli lentänyt tien viereen, he havaitsivat pyöräilijän makaamassa tien luiskassa. He koettivat miehen pulssia, mutta sitä ei tuntunut. He soittivat yleiseen hätänumeroon 112 ja asettivat uhrin hätäensiavun vaatimaan ns. natoasentoon. He olivat paikalla, kun pelastuslaitoksen yksiköt ja lääkärihelikopteri tulivat. Pyöräilijän auttamiseksi ei voitu tehdä mitään. Medi-Helin lääkäri totesi hänet kuolleeksi.

Pyöräilijä oli pudonnut tien luiskalle noin 55 metrin päässä oletetusta törmäyskohdasta. Aluksi luultiin, että törmääjä olisi pysähtynyt törmäyspaikasta runsaan puolen kilometrin päässä, josta ruhjoutunut polkupyörä löytyi. Myöhemmin tämä seikka täsmentyi.

Metsäkyläntien risteyksessä, onnettomuuspaikalta runsaan kolmen kilometrin päässä, joku näki vaaleanvihreän, törmäyksessä vaurioituneen Mazda 626:n. Kokemuksensa perusteella havainnontekijä päätteli, että auto oli vuosimallia -87 tai vanhempi.

Keskiviikkoiltana luettiin radiossa ensimmäiset poliisitiedotukset. Niitä toistettiin vielä torstaina. Myös torstai-illan poliisi-TV:hen saatiin yliajosta pieni maininta. Perjantain Ilta-Sanomissa julkaistiin vuosimallia 1984–87 edustavan Mazda 626:n kuva, joka tietokoneella oli värjätty vaaleanvihreäksi.

Trailerin peitetty kuorma

Vantaan poliisilaitos alkoi saada yleisövihjeitä, joista kauimmaiset tulivat Pietarista ja Keminmaalta. Kymmenien vihjeitten joukossa oli erityisesti yksi, joka vaikutti merkittävästi siihen, että jo torstaina oltiin hyvin lähellä ratkaisua.

Perjantai-iltana kello 19 aikoihin Turun lähistöllä LP:n moottoripyöräpoliisi havaitsi tielle pysähtyneen auton, jonka perävaununa oli traileri. Tämän pyörästä oli rikkoutunut pultti, mistä syystä perävaunu oli jäänyt liikenteellisesti hieman pahaan paikkaan. Yhdistelmän kuljettaja kertoi hakeneensa kolarissa vaurioituneen henkilöauton, joka nyt oli trailerissa pressulla peitettynä. Moottoripyöräpoliisi auttoi siirtämään trailerin erään huoltoaseman pihaan. Siellä hän päätti vilkaista, minkälainen auto pressun alla oli. Se oli vaaleanvihreä Mazda 626, jossa oli törmäyksen aiheuttama vaurio oikeassa etukulmassa ja tuulilasissa. Rekisterilaatat oli irrotettu ja pantu auton sisälle. Auton tuntomerkit täsmäsivät täydellisesti poliisimiehen saamiin tietoihin.

Traileria kuljettanut henkilö, jolla ei ollut mitään tekemistä yliajon kanssa, sai silloin tietää, minkälainen auto hänellä oli kyydissään.

Yliajaja ilmoittautui

Pari tuntia tämän tapahtuman jälkeen Vantaan poliisille soitti hieman alle 30-vuotias mies, joka oli kotoisin Varsinais-Suomesta. Hän halusi kertoa Vantaalla keskiviikkoiltana tapahtuneesta polkupyöräilijän yliajosta. Myöhemmin kuulusteluissa hän tunnusti teon.

Hän oli ollut satunnaisella työkomennuksella ja ajellut yksikseen hiljaisessa liikenteessä vanhaa Hämeenlinnantietä pohjoiseen päin 83-mallisella mintunvihreällä Mazda 626:lla.

Hän ei ollut havainnut pyöräilijää riittävän aikaisin. Törmäyksen tapahduttua hän oli joutunut paniikkiin ja ajanut pakoon. Hän ei ollut edes huomannut autoon tarttunutta kevyttä polkupyörää. Mazdan oikeaan etukulmaan takertunut polkupyörä oli pudonnut yliajon oletetusta tapahtumapaikasta noin 600 metrin päähän. Joku sivullinen oli nostanut pyörän tien sivuun.

Yliajaja oli piilotellut vaurioitunutta Mazdaa aluksi pääkaupunkiseudulla. Torstain ja perjantain välisenä yönä hän oli noutanut sen vuokraamallaan koppikuorma-autolla Turun-seudulle. Perjantai-iltana sitä oli tultu noutamaan trailerilla.

Parin päivän aikana yliajaja oli miettinyt tapausta. Hän oli saanut tietää, että pyöräilijä oli menehtynyt. Kun hän tunnontuskissaan ilmoittautui, hän ei todennäköisesti silloin vielä tiennyt, että poliisi oli jo saanut onnettomuusauton haltuunsa.

Pyöräilijän näkyvyys paremmaksi

Vaikka Mazdan kuljettaja ei havainnut pyöräilijää tarpeeksi aikaisin, ei se vielä olisi johtanut törmäykseen, ellei autoilija todennäköisesti olisi ajanut hyvin lähellä ajoradan reunaviivaa. Pyöräilijän tarkkaa ajolinjaa ei tiedetä. On kuitenkin todennäköistä, että hän kokeneena kuntoilijana tutulla tiellä otti huomioon liikenteen riskit ja ajoi päällystetyllä pientareella. Tapahtumapaikan tieosuudella reunaviivan ulkopuolinen asfaltoitu piennar on vajaan metrin levyinen, mistä syystä pyöräily pientareella on mahdollista.

Yliajo ja sitä seurannut pako ovat törkeitä tekoja. Pyöräilijöitä syyllistämättä on kuitenkin todettava, että nykyaikaisella kevyellä pyörällä polkeva kuntoilija on takaa päin usein vaikeasti havaittavissa. Kovassa matkavauhdissa hän on syvässä etukumarassa, eikä hänen ylävartalostaan näy paljon mitään. Pyörän rakenteet erottuvat kauempaa vain ohuina viivoina.

Suomeen ei koskaan tule kattavaa kevyen liikenteen väylästöä, eivätkä monet pyöräilijät näillä väylillä ajakaan. Siitä syystä eri ajoneuvojen kuljettajat joutuvat käyttämään samoja ajoratoja.

Silloin tällöin on ehdotettu, että pyöräilijöitten pitäisi voida jalankulkijoitten tapaan käyttää ajoradan vasenta puolta. Tämä olisi riskialtis ratkaisu. Kukaan ei tiedä, mitä uusia ongelmia koituisi siitä, että vain osa siirtyisi tien vasemmalle puolelle ajamaan nykyisen lain mukaan oikeata laitaa pyöräileviä vastaan. Paljon sekaannusta sisältyisi muun muassa siihen, kummalta puolelta pyöräilijät väistäisivät jalankulkijoita ja toisiaan.

Yksi heti vaikuttava turvallisuuskeino olisi se, että pyöräilijät omaehtoisesti parantaisivat itsensä ja pyöriensä havaittavuutta. Kaikkiin suuntiin näkyvät heijastimet ovat tärkeitä, mutta ne toimivat vain silloin, kun jokin valo kohdistuu niihin. Pyörien rakenteissa ja pyöräilijöitten asuissa, esimerkiksi kengissä, loistavat neonvärit toimisivat huomiota herättävinä elementteinä kirkkaassa päivänvalossa.

Tuulilasi 9/98

Tapani Iivari