ETUSIVU :  AUTOT :  TESTIT

Renault Clio kunnioittaa valmistusmaansa parhaita autonrakennusperinteitä: se on pitkälle kehitetty ja monella tavoin loppuun ajateltu pikkuauto, jossa on onnistuttu tekemään hyvä kompromissi ajettavuuden ja mukavuuden välillä. Nyt Clio on kokenut kasvojenkohennuksen, jonka avulla on tarkoitus säilyttää asemat siihen asti, kunnes Renaultin ja Nissanin liiton yhteinen hedelmä muutaman vuoden päästä tulee markkinoille.

Renault Clio syntyi R5:n seuraajaksi vuosikymmen sitten. Huolimatta jumalaisperäisestä nimestään (Clio eli Kleio oli vanhalla ajalla kreikkalainen jumalatar) se on maallinen. Käyttäjäkunta löytyy ihmisistä, jotka tarvitsevat pienen yleisauton ja joihin trendikäs ostoskassi-idea Twingon tapaan ei pure.

Clio koki kolmisen vuotta sitten perusteellisemman mallimuutoksen. Siinä se sai mm. kokonaan uuden korin pulleine takaikkunoineen ja uuden, yksinkertaisemman jousituksen.

Vuosien saatossa moottoritkin ovat kehittyneet. Alkuperäisen, märin vaihdettavin sylinteriputkin varustetun valurautalohkoisen voimanlähteen tilalle on saatu moderneja koneita: moniventtiilikansia ja tietenkin kehittynyttä elektroniikkaa.

Nyt viimeisimmässä muodonkohennuksessa itse auton ulkoiseen olemukseen on koskettu vain vähän: sukunäköä on korostettu uudella maskilla ja etupäällä, ja takapääkin on saanut sen verran valojenehostusta, että auton erottaa edeltäjästään.

Tosiasiassa koko uudistuksessa tähdätään vain suhteellisen lyhytkestoiseen elinkaareen. Renault on nimittäin solminut yhteistyösopimuksen Nissanin kanssa, ja tämän allianssin hedelmänä on syntymässä uusi mallisto yhteisistä palikoista.

Ensimmäisenä tulee uusi Nissan Micra. Sen pohjalevy on samalla sekä Nissanin että Renaultin pikkumalliston kaikki kaikessa. Samalle alustalle koritetaan Micran lisäksi sekä uusi Clio että myös pienemmäksi käsitetty Twingo.

Micran uusi versio rullaa julkisuuteen reilun vuoden päästä Pariisissa mutta vastaavat ranskalaisversiot vasta jopa vuotta tai kahta myöhemmin. Niinpä nykyisellä Cliolla on selvittävä vielä kaksi, kolme vuotta.

Pikkuisen teemasta poiketen kannattaa todeta, että vastaava kehitys on käynnissä suuremmassakin mallisarjassa: Almera ja Mégane saavat niin ikään yhteisen tekniikan.

Suunnittelu ja tekniikka

Clion nykymalli siis pohjautuu hyvin tiukasti edelliseen versioon, tekniset muutokset ovat melko pieniä. Korin suhteen muutoksia on tullut joihinkin tukirakenteisiin: korin väitetään mm. olevan nyt merkittävästi tukevampi ja turvallisempi.

Jotain todella uuttakin kuitenkin on. Mallimuutoksen yhteydessä Cliokin sai keulalleen Twingossa tänä keväänä esitellyn uuden 1,2-litraisen 16-venttiilisen moottorin. Aikaisemminhan pienin moottori oli ainoastaan 8-venttiilinen – 1,4-litraiset sen sijaan ovat olleet jo kauan moniventtiilisiä.

Pienimmässä moottorissa kansi on toteutettu yhdellä yläpuolisella nokka-akselilla. Venttiilejä käyttävät keinuvivut, joissa nokkien puolella on rullaseuraajat ja venttiilien puolella hydrauliset painimet. Niinpä moottori käy sangen siististi monimutkaisesta venttiilistöstään huolimatta.

Moottorin viritysaste ei ole venttiilien määrästä huolimatta kovin tiukka, mikä näkyy myös siinä, ettei mitään erikoisuuksia kuten muuttuvia venttiiliajoituksia tai muuttuvia imusarjoja käytetä. Pikemminkin kyseessä on selkeä käyttömoottori, jolla tulee olla pitkä käyttöikä ja jonka pitää olla säästeliäs. Asia ilmenee myös siitä, että suurimman tehon käyntinopeus on pikkukoneeksi sangen kohtuullinen 5 500 r/min.

Voimansiirto moottorin jatkeena on niin ikään entistä perua. Moottorin elektroniikka on sen sijaan uutta. Moottorin ohjauslaitteistolla on niin uusi ja erikoinen toimittaja, että tätä kirjoitettaessa maahantuojan huolto-osastokaan ei osannut kertoa valmistajan nimeä.

Pyörien ripustus auton alla on sen sijaan perinteistä. Edessä joustintuet, takana yhdysheiluri. Toteutus on toimiva, yksinkertainen ja halpa. Alustaan toki liittyy aivan uuttakin: nyt nimittäin lähes kaikissa Clioissa on siirrytty käyttämään täyssähköistä ohjaustehostinta.

Ratkaisu on ovela, sillä koko laite sijaitsee ylhäällä ohjauspylväässä, lähes heti ratin takana. Ja koska kyseessä on sähköinen laite, siihen on liitetty myös sähköistä säätöä: tehostus vaihtelee sekä olosuhteiden, muun muassa ajonopeuden, että ohjauspyörän kääntökulman mukaan.

Tehdas väittää, että järjestelmä säästää energiaa, sillä eihän mitään kuluteta, ellei ohjausta käännellä. Hyödyn sanotaan olevan 0,2 l/100 km, mikä voi hyvinkin pitää paikkansa.

Clio on alkuperäisen II-version kohennus, jossa uutta on sähkövarusteissa, moottorissa ja sisustuksessa. Kiinnostavimpia kohteita ovat lähinnä uusi 16-venttilinen 1 149-kuutioinen moottori ja sähköisen ohjaustehostimen sovellus. Suunnittelun pohjana oli erittäin taloudellisen pikkuauton luonti, jonka varassa malli jaksaa varsinaiseen raskaampaan uudistukseen, uuden ranskalais-japanilaisen yhteistyömallin Renault-version lanseeraukseen.

Suorituskyky

Moottorin voimavarat ovat sen uudenaikaisuudesta huolimatta varsin rajalliset. Pieni kone hyytyy alakierroksilla helposti ja myös sammahtelee äkkiä. Vaihteita käyttäen auton saa toki mukavasti kulkemaan, joten autolla ei tarvitse olla tien tukkona. Turvallinen ohittaminen edellyttää mielellään ainakin nelosen käyttöä, ja kannattaa oivaltaa, että kolmonen piisaa lähes 120 km/h asti.

Moottori on erittäin pihi. Cliolle mittaamamme tasaisen nopeuden kulutukset ovat lähes dieselluokkaa, sillä harva bensiinimoottorinen auto pääsee lähelle neljän litran kulutusta tasaisella 80 km/h:n nopeudella. Kulutus toki kasvaa selvästi nopeuden noustessa, mutta eipä moottoritienopeuskaan niin paljon kuluta.

Testin aikana osoittautui tosin, että tuon vakionopeuden säilyttäminen on melko vaikeaa, sillä sähköisen kaasupolkimen avulla nopeuden pitäminen on hankalaa ja suurta keskittymistä vaativaa puuhaa. Aivan pintakaasulla ajo aiheuttaa myös selvää nykimistä.

Tämä on pieni kauneusvirhe erittäin pienen kulutuksen seurauksena. Kulutusarvoja suhteutettaessa kannattaa muuten ottaa huomioon myös se, ettei auton ilmanvastuskerroin ole paras mahdollinen.

Pysähtymien on sekin osa suoritusarvoja. Autossa käytetty ABS-järjestelmä ryskyttää melkoisesti. Hidastuvuus on kokonaisuudessaan hyvä muttei loistava – varmasti kuitenkin riittävä. Autossa on erityinen hätäjarrutuksen tehostustoiminta, mutta siitä huolimatta hidastuvuus ei heti poljinta painettaessa saavuta maksimiarvoa. Tämä ei kuitenkaan juuri vaikuta pysähtymismatkaan. Ilmiö näkyy kuitenkin selvästi hidastuvuuskuvaajasta.

Pikkuautoksi suorituskyky on riittävä, joskaan moottorin sitkeys ei häikäise. Auton parasta antia on erittäin pieni polttoaineen kulutus.

Ajettavuus

Ajettavuus on tavannut olla Renaultin tuotteissa kunnossa, eikä Cliokaan tee nykyversiossaan tästä poikkeusta. Auton peruskäytös on pikku-autoluokassa esimerkiksi kelpaavaa. Lieneekö syynä se, että Rellulla on omassa kotimaassaan tässä mielessä oiva kirittäjä, Peugeot.

Clion uusi sähköinen ohjaustehostin on miellyttävä yllätys. Suhtautuminen siihen oli ainakin minulla aluksi hyvin varauksellista, sillä muista merkeistä saatujen kokemusten perusteella tämäntapainen laite saattaa olla tosi inhottava. Toki on sanottava, että aivan samaa herkkyyttä ohjauksen keskialueella järjestelmässä ei ole, kun sitä verrataan esimerkiksi hyvään tehostamattomaan hammastanko-ohjaukseen. Mutta ei Clion sähköinen ohjaustehostin mitenkään huonokaan ole.

Jousitus on kohtuullisen napakka olematta kuitenkaan kiusallisen kova. Mitään erityistä pehmeyttä siinä ei ole, mutta vastaavasti kantavuutta löytyy sen sijaan takanakin.

Jousitus nielee tavanomaiset soratien kuopat kiitettävän hyvin eikä edes jymähtele pahasti. Peruskäytös on lähellä neutraalia, mutta auton saa halutessaan käyttäytymään sekä yli- että aliohjautuvasti. Kontrolli pysyy hyvänä myös ääritilanteissa, eikä tehostin pane hanttiin väistöissä kuten joillakin kilpailijoilla.

Clion ajo-ominaisuudet ovat omassa luokassaan aivan huipputasoa. Sähköinen ohjaustehostinkaan ei aiheuta suurempia ongelmia, lievää keskialueen tunnottomuutta lukuun ottamatta. Peruskäytös on lähellä neutraalia, ja auto pysyy kuljettajansa käsissä hankalissakin tilanteissa.

Mukavuus ja tilat

Kestopäällysteellä pyörien ripustukset johtavat jonkin verran melua sisään, mikä on hinta yksinkertaisista rakenteista. Tuulen suhinoita ei juuri esiinny – eikä jousituskaan sinänsä tuota ääniä. Moottoritienopeuksilla sitä vastoin mekaaniset äänet alkavat kuulua sisään.

Edessä on hyvin tilaa kahdellekin täysikasvuiselle. Kuljettajalla on oikeastaan tilaa loisteliaasti, sillä istuimen korkeussäätö alaspäin säädettäessä siirtää istuinta samalla yhä taemmaksi. Istuimet ovat hieman lautamaiset, mutta muuten muoto on suhteellisen hyvä eikä ainakaan koeajajalle syntynyt selkäongelmia.

Takana on siedettävät tilat kahdelle, jos etupenkit ovat normaalikokoisten säädöissä. Vaikka autoa väitetäänkin viiden hengen ajoneuvoksi, se on tosiasiassa neljän ja puolen hengen auto. Takana keskellä istujan ahterille on varattu leveyssuunnassa tilaa vain 20 cm eikä pääntukikaan nouse yhtä ylös kuin reunoilla.

Takatila olisi selvästi parempi, jos käytössä ei olisi turvavyöpakkoa, joka tekee keskimmäisen istujan olon varsin ankeaksi. Käytännössä tila jää 8–12-vuotiaan koululaisen käyttöön, sellaisen, joka ei enää tarvitse lastenistuinta mutta jonka vartalo on vielä kovin kapoinen.

Pikkutavaroille on varattu kiitettävästi säilytyspaikkoja. Joka ovessa on tasku, samoin kummassakin takaselkänojassa. Hansikaslokero on tyydyttävän iso. Kuljettajan edessä on tasku pikkutavaroille ja keskellä vaihdetangon edessä syvennys, jossa on muotoillut tilat parille mukille.

Käytännössä se on varsin käyttökelpoinen kännykkätasku. Kojelaudan päällä sekä radion näytön edessä on pikkutavarasyvennys, kolikoille ja kynille sopiva.

Clion muunneltavuus tavaroiden kuljetukseen on hyvä. Sen lisäksi, että selkänoja kääntyy alas kahdessa osassa ja istuintyyny pystyyn, kumpikin tyyny on helposti irrotettavissa. Tavaratilassa on kaksi kiinnityslenkkiä ja auton varsinaisella lattialla toiset kaksi.

Tilat ovat pikkuautomaiset, etupenkin väljyys verottaa takatiloja. Sivusuunnassa auto on suht’ väljä, pikkutavaratilaa on mukavasti. Matkatavaratila on – edelleen auton luonteeseen sopien – pienen puoleinen.

Kustannukset, turvallisuus ja varusteet

Huoltojen, varaosien ja kulutuksen yhteisvaikutus on pikaisesti arvioiden sangen hyvä. Varsinaisiin huoltoihin kuluu vähän yli 3 000 markkaa, ja kun kulutuskin on erittäin pieni, voi käyttäjä nauttia edullisista kilometrihinnoista. Myöskään varaosapaketin hinta ei ole kovin kohtuuton, joskaan ei myöskään niin edullinen kuin voisi kuvitella.

Turvavarusteita on paljon: tyynyt kummallakin etupenkillä sekä edessä että sivussa. Vöissä on myös esikiristimet takapenkin keskipaikkaa lukuun ottamatta.

Koria on tässä viimeisessä ehostuksessa myös vahvistettu, vaikkei se näykään päällepäin. Tässä suhteessa on vain uskominen valmistajan kertomuksiin.

Turvallisuuden osatekijöitä ovat myös mainiot valot. Cliossa on nimittäin nelivalojärjestelmä, jossa on nykyaikaiseen tapaan omat polttimonsa sekä puolikkaille että kaukovaloille. Tämä järjestelmä ei ole yleensä täysin pimeällä hyvä, mutta nyt ovat Clion valaistusmestarit onnistuneet: kaukovaloillakin näkee eikä puolikkaiden kirkas alue ole liian kirkas. Miten sitten lumella, se jää vielä arvailun varaan.

Varustetaso on Expression-versiossa hyvä: mm. sähköpeilit, keskuslukitus ja sähköikkunat, joiden toiminta tosin tuntuu olevan sangen itsenäistä. Välillä kuljettajan ikkuna kulkee mukavasti ylös ja alas kertapainalluksella, toisinaan käyttö taas vaatii napin painamista koko ajan.

Ulkoisena varusteena on sumuvalot edessä ja takana jopa kaksin kappalein. Lisäksi on himmenevää sisävaloa ja niin edelleen. Viimeksi mainitun olisin tosin mielelläni vaihtanut säädettävään mittarivaloon.

Pyyhkimissä on säädettävä tihkukytkin, mutta vastaavasti kätevä kertapyyhkäisy puuttuu.

Lisävarusteena testiautossa on cd-radio. Sinänsä tyydyttävä laite, mutta taas kerran on todettava, että meidän oloissamme radiossa pitää olla yksinkertainen nappula, jolla RDS-toiminnot saadaan pois päältä.

Clion turvavarustelu on monipuolinen. Muukin varustelu on sangen hyvällä tasolla. Polttonesteen kulutus on vähäistä, eivätkä muutkaan kustannukset ole kohtuuttomia.

Loppuarvostelu

Neliovinen Expression maksaa lähes 100 000 mk. Se on pikkuautolle aika paljon, mutta niinhän ne mokomat pakkaavat maksamaan – aivan liikaa.

Kokonaisuutena auto on kuitenkin sangen onnistunut: sekä talous että ajettavuus kunnossa. Tilaa on tietysti niukanlaisesti, mutta monessa samankokoisessa kaverissa sitä on vieläkin vähemmän.

Tekniikka on suht’ nykyaikaista, mutta muuten auto on kasvojen-kohennuksesta huolimatta ikääntymään päin. Clio on kunnollinen pikkuinen perusauto, joka ei tuota käyttäjälleen pahoja yllätyksiä.

Matti Järvi
Lehdessä 9/2001