Renault Clio 1.4 16V Expression 5-ov.

Uusi Clio sai heti mairittelevat lausunnot, kun se valittiin Vuoden Autoksi 2006. Vaikka tämän tavoitellun tittelin vaikutusta myyntiin lienee vaikea osoittaa, Cliolle voi povata menestystä. Kisa tulee kuitenkin olemaan kova, sillä samoista asiakkaista tappelevat mm. kokonaan uudistuneet Fiat Punto, Peugeot 207 ja Toyota Yaris. Myös kasvojenkohennuksen kokeneet Ford Fiesta ja Volkswagen Polo ovat voimissaan.

Vanhan Clion 1,2-litraista versiota myydään vielä jonkin aikaa uuden rinnalla, sillä mallit eivät kokoeronsa vuoksi kilpaile keskenään ainakaan kovin tosissaan. Edeltäjän houkuttimena on runsas varustelu hintaan nähden.

Suunnittelu ja tekniikka

Varsinkin keulasta uuden Clion tunnistaa helposti Renaultiksi, vaikka kookas logo peitettäisiin. Ajovaloumpiot tuijottavat vihaisesti ja maskissa on muikeita muotoja. Muuten Méganesta tai Modusista tutut persoonalliset jipot on jätetty pois, joten konservatiivisen henkilönkin on helppo hyväksyä auton ulkoasu.

Suoraan sivulta huomio kiinnittyy auton kokoon: sehän näyttää aika isolta. Eikä vain näytä, sillä esimerkiksi akseliväli on sama kuin nykyisessä Volkswagen Golfissa! Tarkasti ottaen Golf voittaa kolmella millillä, mutta käytännössä puhutaan samoista mitoista. Viistoperäisen Renault Méganen akseliväli on 50 mm Clioa mittavampi.

Uutukainen on edeltäjäänsä runsaat 17 senttiä pitempi. Korkeus kasvoi lähes kahdeksalla sentillä ja leveys tasan kahdeksan senttiä. Akseliväliä venytettiin yli 10 cm.

Clio on Modusin jälkeen toinen Renault, joka käyttää Nissanin ja Renaultin yhteisesti kehittämää niin sanottua B-alustaa. Nissanin autoista Micra ja Note rakennetaan tälle perustalle. Clioja tehdään Ranskan lisäksi Turkissa.

Alustarakenteet ovat yksinkertaiset: edessä joustintuet ja kallistuksenvakain, takana yhdysheiluriakselisto ja kierrejouset. Tukeva poikkipalkki takana ei välttämättä tarvitsisi vakainta, mutta nyt sellainen on asennettu.

Moottorivalikoima on muista Renaulteista tuttu. Pienin bensakone on 1,2-litrainen. Sitä seuraavat 1,4- ja 1,6-litraiset voimanlähteet. Paljon ajavia houkutellaan laimeammalla versiolla kahdesta 1,5-litraisesta turbodieselistä. Pontevampi saattaa tulla myyntiin myöhemmin.

Viisiportaisen manuaalivaihteiston rinnalla tarjotaan neliportaista automaattia, jonka tosin saa ainoastaan suurimman bensakoneen yhteyteen.

Perusversion ohella varustetasot ovat Confort, Expression ja Dynamique.

Tekniikka ei tarjoa mitään mullistavaa, vaan sekä moottoreissa että alustassa on tyydytty yksinkertaisiin, hyviksi havaittuihin rakenteisiin. Näin perusautossa pitääkin olla, sillä kaikki eksoottiset ratkaisut nostavat hintaa.

Tilat ja mukavuus...

Edessä niin lyhyt henkilö kuin koripalloilijan mittainenkin saavat helposti hyvän ajoasennon, kiitos todella runsaiden säätövarojen. Istuimessa on räikkätyyppinen korkeussäätö, ja selkänojan kaltevuus säätyy portaattomasti. Ratissa on pelkkä korkeussäätö, mutta se ei pahemmin haittaa. Sivuttaistukea voisi olla runsaammin. Vasen jalka saa hyvän tuen.

Viiksikytkimet ovat samanlaiset lyhyet nysät kuin Scénicissä ja Modusissa. Erikoisesta ulkonäöstä huolimatta kytkimet toimivat aivan tavanomaisesti. Kuljettajan edessä sijaitsevan mittariston selkeydessä ei ole huomauttamista. Suurin osa varoitus- ja merkkivaloista, samoin kuin ajotietokoneen näyttö, on koottu mittariston yhteyteen.

Lämpötilan säädön ja puhaltimen kytkimet ovat samalla akselilla päällekkäin, jolloin toista kierrettäessä toinenkin liikkuu helposti mukana. Paljain käsin homma kyllä onnistuu, mutta hansikkaat kädessä voi tulla tahattomia liikkeitä.

Radioon yltää hyvin kurottelematta, ja lisäksi tärkeimpiä toimintoja voi hoidella ohjauspylvääseen sijoitetusta ”satelliitista”. Säädettävä lasinpyyhkimien tihkukytkin on asiaa, mutta kertapyyhkäisytoiminto puuttuu.

Tosin käsikirjan mukaan kertapyyhkäisy saadaan aikaan vetämällä viikseä kevyesti taaksepäin. Käytännössä on kuitenkin lähes mahdotonta kiskaista niin, ettei pesuneste samalla suihkuaisi.

Istuinlämmittimien kytkimet on sijoitettu tuolien ulkoreunoihin. Vaalea sisustus luo avaran vaikutelman. Laatuvaikutelma on todella hyvä: niin materiaalit kuin viimeistelykin kestävät kriittisen katseen, eivätkä hälyäänetkään kiusaa.

...Tilat ja mukavuus

Takana on yllättävän hyvät tilat kolmelle köriläälle. Eniten puutetta on hartiatilasta. Isosta ovesta kulku sisään ja ulos sujuu muuten näppärästi, mutta kenkä osuu herkästi keskipilariin. Laidoilla olijoiden ohimot ottavat hiukan kiinni takapilariin, sen sijaan päälaen ja katon väliin jää muutama sentti ilmatilaa.

Polvia ja varpaita voi heilutella vapautuneesti. Matalasta istuimesta huolimatta reisitukeakin on jonkin verran. Ovien kyynärnojien sopivaa korkeutta kiiteltiin.

Kahdelle aikuiselle takamatkustajalle olot ovat mainiot edellyttäen, ettei edessä istu todella kookkaita ihmisiä. Tällöin polvitila takana käy niukaksi. Jalat siirtyvät silloin luonnostaan haralleen, jolloin polvi osuu ikkunankampeen. Pienenä lohtuna on se, että selkänojat joustavat.

Tavaratilaan mahtuu seitsemän juomakoria. Lisäksi jää jonkin verran nyyttitilaa. Ruuman pohjassa on neljä tukevaa sidontalenkkiä. Tila laajennetaan siten, että ensin istuintyynynpuolikkaat kipataan eteenpäin, minkä jälkeen selkänoja kaadetaan alas – niin ikään kahdessa osassa. Pääntuet alas painettuina nojat eivät asetu täysin vaakatasoon. Jos malttaa irrottaa tuet, nojat mahtuvat aivan vaateriin. Kaadetut nojat ovat hieman varsinaisen ruuman pohjaa ylempänä, ja niiden väliin jää noin kymmenen sentin korkuinen palkki.

Laajennettuun tilaan saimme sopimaan 17 koria. Irrotetuille pääntuille ei ole säilytystilaa muualla kuin lattialla. Säilytyslokeroita on riittävästi mutta lehtitaskuja vain yksi. Hansikaslokero viilenee tarvittaessa ilmastoinnin avulla.

Graco Cosmic XTP -turvaistuimemme mahtuu vaivatta sekä eteen että taakse. Etuistuimella ollessaan se tosin peittää osittain oikean peilin. Emmaljunga Crossway -lastenvaunut mahtuvat tavaratilaan vain pyörät ja kuomu poistettuna. Täysikokoinen varapyörä on ranskalaiseen tapaan auton alla kuraantumiselle alttiina.

Melutaso on yllättävän alhainen. Korva ei aisti mitään epämiellyttäviä ääniä, eikä edes nastojen rapina kiusaa. Rengasäänet alkavat kuulua nopeudessa 80 km/h ja tuuli satasessa.

Clio tarjoaa mainiot tilat edessä istujille, ja takatilatkin vievät sen kokoluokkansa kärkeen. Tavaratila on luonnollisesti vaatimaton perusasennossaan mutta hyvän muotoinen.

Ajettavuus

Clion rengaskoko on maltillinen 185/60 R 15, joka sopii Suomen uraisille teille paremmin kuin näyttävä 45- tai 55-sarjan rengas. Liikkeelle lähdettäessä ohjaus tuntuu huomattavan kevyeltä ja tunnottomalta. Onneksi se tukevoituu nopeuden myötä. Valitettavasti tunto on edelleen kateissa, ainakin talvirenkain. Outo tahmeus keskialueella – aivan kuin ratti pyörisi siirapissa – hämäsi kaikkia autoa kokeilleita. Ohjaustehostin on täysin sähköinen.

Asfaltilla urat tuntuvat jonkin verran. Pienen ohjausliikkeen jälkeen auto jää lievästi itsekseen kaartamaan. Sivutuuli ei haittaa. Mutkaisella tiellä ranskatar etenee muuten tyylikkäästi, mutta pitkissä loivissa kurveissa ratin muljahtelu ei lisää luottamusta. Routaheitoissa jousitus töksäyttää ilkeästi. Jousitus on lähempänä tukevaa saksalaista koulukuntaa kuin vanhan ajan ranskalaista pehmeyttä.

Liukkaalla Clio yliohjaa selkeästi. Peräluisu on kuitenkin helposti oikaistavissa. Testiauton lisävarusteena saatava ajonvakautusjärjestelmä (ESP) puuttui peliin suhteellisen maltillisella nopeudella. Polanneurat heiluttavat menoa melkoisesti.

Yhdysheilurin tuenta alustaan on joustava, jolloin taka-akseli toimii itseohjaavasti: toisin sanoen kaasun kevennys mutkassa saa aikaan perän selvän kääntymisen. Tämä ilmiö ei tosin tule esiin rauhallisessa kaarreajossa. Joka tapauksessa kokenut kuljettaja voi käyttää ominaisuutta hyväkseen.

Röykkyisellä pikkutiellä tuntuu ajoittain siltä, että etu- ja takajousitus ovat eri paria. Sinänsä jousitus kantaa täyden kuorman hyvin, ja tällöin mukavuuskin on mainio. Kuormattuna perä karkaa sladiin tyhjää autoa rauhallisemmin. Polanneurat heiluttavat keulaa aivan kuten tyhjälläkin autolla. Käsikirjan mukaan suurin sallittu nopeus täydellä kuormalla on 100 km/h.

Taajamapyörittely sujuu näppärästi, ja ahtaissa paikoissa huomattavan kevyttä ohjausta osaa arvostaa. Taustapeilien koko riittää. Viistot A-pilarit haittaavat jonkin verran näkyvyyttä etuviistoon. Isot takapääntuet kannattaa pitää ala-asennossaan, mikäli takana ei ole matkustajia.

Takalasinpyyhin toimii järkevästi eli vain jaksottaisesti. Ajovalonpesimet toimivat valitettavasti myös päivävaloasennossa, jolloin nestettä kuluu hukkaan.

Ajettavuus on muuten hyvä, mutta ohjaus vaatii vielä kehittelyä. ESP saisi meilläkin olla vakiovarusteena, kuten Ruotsissa on asian laita. Jousitus toimii useimmissa oloissa hyvin.

Suorituskyky

Jo takapuolituntumalla selvisi, että 1,4-litrainen kone tarjoaa vaivattoman kulun. Mitään urheilullisia ominaisuuksia ei kuitenkaan kannata odottaa.

Testiyksilö ei kiihtynyt tehtaan lupaamalla tavalla. Kiihtyvyys 0–100 km/h sujui keskimäärin 12,3 sekunnissa, kun luvattu arvo on 11,3 s. Kaasupoljin on oudosti kaksivaiheinen: se painuu reippaalla painalluksella helposti noin puoleen väliin, mutta vasta kunnon survaisu saa polkimen täysin pohjaan. Tällä tehdas ilmiselvästi pyrkii saamaan ihmiset ajamaan taloudellisesti.

Arkiajossa hyvä sitkeys on selvästi tärkeämpää kuin kiihtyvyys paikaltaan. Tässä lajissa Clio pärjää hyvin. Nelosvaihteella neljästäkympistä sataseen sujuu 16,7 sekunnissa. Viitosella 60–120 km/h taittuu ajassa 25,7 s.

Kun aikoja verrataan Toyota Yarisin arvoihin (testi TL 3/06), voidaan todeta, että Clio kiihtyy paremmin. Myös nelosvaihteen sitkeydessä ranskatar on etevämpi, mutta viitosella osat vaihtuvat.

Jarrumittauksia emme voineet tehdä nastarenkaiden ja talvisten olojen vuoksi. Teimme kuitenkin erilaisia kokeita niin asfaltilla kuin lumi- ja jääpinnoillakin. Clio ei tee mitään ikäviä liikkeitä, vaikka toisen puolen pyörät ovat lumella ja toisen asfaltilla.

Clio ei ole erityisen suorituskykyinen, mutta tietyn vaivattomuuden voi aistia – kunhan ei ajeta täydellä kuormalla. Myös jarrut toimivat tarkoitetulla tavalla.

Kustannukset, turvallisuus ja varustelu

Testin aikana bensaa paloi keskimäärin 7,6 l/100 km. Se on tasan litran enemmän kuin virallinen yhdistetty kulutus. Maantielenkki poltti 7,5 litraa sadalla, kun EU-normin mukaan pitäisi kulua 5,4 l/100 km. Kaupunkiajossa virallisen ja oman kulutuksemme ero oli 1,3 litraa satasella. Tasaisen nopeuden kulutusmittaukset paljastavat, että ruokahalu kasvaa jyrkästi yli satasen nopeudessa.

Clio huolletaan 30 000 kilometrin tai kahden vuoden välein. Nämä lukemat ovat osittain viitteellisiä, sillä todellinen tarve ilmenee huoltomuistuttimesta.

Varaosapaketin hinta ei ole kohtuuton. Nokka-akseleita pyörittävä hammashihna pitää vaihtaa neljän vuoden tai 90 000 kilometrin välein. Toimenpide keventää lompakkoa runsaalla 480 eurolla.

Takuu kattaa kaksi vuotta ilman kilometrirajaa. Auton luvataan vastustavan puhkiruostumista kaksitoista vuotta. Huomionarvoista on se, että pohjaa peittää massaus, joka ei tosin ulotu ihan joka paikkaan.

Käyttäjälle luo huoletonta oloa ajoturva. Se korvaa matkan keskeytymisestä aiheutuneet kustannukset, kuten majoituksen, matkaliput tai sijaisauton.

Turvavarustelu on nykytapaan varsin kattava. Clio sai Euro NCAP -törmäystestissä täydet viisi tähteä. Tosin on muistettava, että halvimmassa versiossa ei ole turvaverhoja. Ja vaikka yhä useampi uusi malli saa nykyään viisi tähteä, tulokset pätevät vain samanpainoisten autojen keskinäiseen mälliin. Kahden eripainoisen auton törmäyksessä raskaammalla on parempi ennuste.

Hinnat alkaen -versiot vaikuttavat edullisilta. Niiden varustelu tuntuu kuitenkin oudolta: esimerkiksi ajotietokone ja sumuvalot ovat vakiona, sen sijaan useimpien kaipaamat radio ja sähköiset peilit pitää tilata lisähintaan.

Confort-taso tuo mukanaan edellä mainittujen turvaverhojen lisäksi saattovalot ja sähkötoimiset etuikkunat. Ilmastointi tulee mukaan vasta Expression-tasolla, jonka hintaero perusversioon on 1 850 euroa. Radio, sähköpeilit ja vakionopeudensäädin eivät sisälly edes kalleimman eli Dynamiquen hintaan.

Vakiovarusteiden valinta vaikuttaa merkilliseltä. Monet kilpailijoiden hintaan sisältyvät asiat pitää tilata erikseen, ja vastaavasti muutamat vähemmän tarpeelliset tavarat ovat aina mukana. Ylläpitokulut eivät kaada kenenkään taloutta, mutta kulutus osoittautui odotettua suuremmaksi.

Loppuarvostelu

Clio on iso pikkuauto. Onnistunut tilankäyttö viehättää, joten Clio puolustaa paikkaansa paitsi sinkkujen kulkineena myös perheautona.

Ohjaus tuotti melkoisen pettymyksen. Renaultin insinöörien kannattaisi tutustua joidenkin kilpailijoiden sähköisiin ohjaustehostimiin ja ottaa niistä oppia. Lisävarustelista on huomattavan kattava.

+ Sisätilat
+ Turvallisuus
+ Laatuvaikutelma

– Ohjaus
– Hinta
– Varustelu

Kolmioviset mallit 700 euroa edullisempi. Varustetasojen lisähinnat: Confort 700 e, Expression 1 850 e ja Dynamique 2 300 e.

Testiauton lisävarusteet: metalliväri 450 e, kevytmetallivanteet 570 e, ajonvakautus 700 e, sähköpeilit 190 e, lasten pääntuki keskellä takana 150 e, radio/cd-soitin 450 e, vakionopeudeunsäädin ja nopeudenrajoitin 300 e.
Testiauton hinta: 22 560 euroa
Takuu: 2 vuotta ilman kilometrirajoitusta. Maalitakuu 2 vuotta, koritakuu 12 vuotta.
Vakuutusmaksut: liikenne 553 e, auto 736 ¹⁾
Maahantuoja: Volvo Auto Oy Ab, Vantaa
Valmistaja: Renault S.A, Billancourt, Ranska
Valmistuspaikka: Flins, Ranska

¹⁾ = Tiedot Pohjola. Autovakuutus: Superkasko + Superlunastus, omavastuu 150 euroa. Hinnat Helsingissä nollabonuksin, vakuutuksenottajana 43-vuotias mies.

Vertaillen

Kia Rio 1.4 EX

+ Sisätilat
+ Moottorin ominaisuudet
– Jarrut
– Käyttökustannukset

Mitsubishi Colt 95 Invite Cool

+ Suorituskyky
+ Kulutus
– Etuistuimet
– Monikäyttömekanismit

Toyota Yaris 1.3 VVT-i Linea Sol 5-ov.

+ Moottori
+ Turvallisuus
– Etuistuimet
– Jousitusmukavuus

Tiedot valmistajien ilmoittamia.

Roland WeckströmLehdessä 4/2006