Renault Espace 2.0 T ja Grand Scénic 2.0 Comfort

Renault valmistaa suurimpia tila-autojaan kaksina versioina. Tämänkertaisen kaksikkomme lisäksi mallistossa majailevat pitkä Grand Espace (katso TL 5/03) ja Scénicin normaalipituinen versio (esim. TL 7/04). Pienten tila-autojen luokkaa on puolestaan tulossa hämmentämään seuraavan Clion pohjalle rakentuva Modus.

Grand Scénic on nimensä mukaisesti reilusti tavallista Scéniciä suurempi. Viidellä sentillä kasvatetun akselivälin ja 23 sentin pituuseron ansiosta autoon on saatu istuinpaikat seitsemälle. Taimmaiset kaksi istuinta taittuvat tarvittaessa piiloon tavaratilan lattian alle.

Useista kilpailijoista poiketen Grand Scénicin takarivin istuinten käsittely on suhteellisen yksinkertaista. Helpoksi operaatiota ei voi kutsua, mutta penkit taittuvat kohtuullisen kivuttomasti ylös ja alas. Tiloiltaan kolmas istuinrivi sopii parhaiten lapsille, sillä sekä pää- että jalkatilat loppuvat aikuisilta kesken. Pieni miinus tulee siitä, että tavaratilan matto on käytännössä poistettava ennen lisäistuinten ottamista käyttöön.

Keskirivillä tilaa on reilummin, varsinkin jos penkkiä siirtää hieman taaksepäin – takakontti kyllä riittää viiden hengen tarpeisiin. Täydellä seitsemän hengen kuormalla joutuvat kaikilla riveillä istujat tinkimään polvitiloistaan. Kahdentoista sentin liikutteluvaran lisäksi keskipenkit voi kaataa pois tieltä, kun kolmannelle penkkiriville on menijöitä. Taitto-operaatio vaatii kuitenkin harjoittelua, eikä kulkuaukko taakse ole kovin suuri. Keskirivin lattiamatto on koko auton levyinen, mikä vaikeuttaa puhdistamista.

Näin vähäinen akselivälin pidentäminen ei juuri vaikuta matkantekoon – kääntöympyräkin on kasvanut vain 15 cm lyhyeen Scéniciin verrattuna. Auton pahimmat ongelmat liittyvät edelleen olemattomaan ohjaustuntoon, pintakovaan jousitukseen, kumuavaan meluisuuteen mukulakivillä sekä hankalan lyhyisiin vilkku- ja pyyhinviiksiin. Koeajoyksilön kaksilitraisessa bensiinimoottorissa riittää voimaa varmasti jokaisen tila-autoilijan tarpeisiin. Hyvällä päällysteellä Grand Scénic on muun Mégane-perheen tapaan hiljainen.

Espacessa todella tilaa

Espace on Grand-isoveljestään poiketen normaalisti viisipaikkainen. Kolmannen istuinrivin saa tuhannella eurolla. Tätä voi tosin olla vaikea perustella, kun parin tonnin lisähinnalla saa jo Grand Espacenkin. Isompi Espace on 20 cm normaalimittaista mallia pidempi, ja akselivälissä eroa on 6,4 cm. Lyhyempään malliin on ainakin toistaiseksi tarjolla vain yksi moottorivaihtoehto, kaksilitrainen turbo.

Espacesta on henkilöautomaisuus kaukana. Tilaa ja valoa tuntuu sisällä olevan suorastaan naurettavan paljon, etukulmien ulottuvuuksia on jotakuinkin mahdotonta arvioida ja pystyhkö ajoasento tuo mieleen tavara-autot. Ohjaustunto on kuitenkin kohdallaan, ja melutaso jää todella alhaiseksi. Turbomoottorin voima riittää hienosti vaivattomaan liikkumiseen. Viisiportainen automaattikin vaihtaa sujuvasti.

Espacen muunneltavuus on periaatteessa erinomainen. Takarivin istuimet taittuvat kahtia, kaatuvat eteen ja liukuvat kiskoilla eteen ja taakse. Sivusuunnassakin istuimia voi siirrellä, vaikka yli 20-kiloisten penkkien edestakaisin nostelua ei voikaan kutsua näppäräksi. Tällä tavoin Espacesta saa kuitenkin todella väljän kulkupelin neljälle.

Renaultin innovaatiot ovat kiistämättömän moderneja, ja moniin niistä alkaa vähitellen tottuakin. Parantamisen varaa jää kuitenkin esimerkiksi kuskin oveen sijoitettujen ylikeveiden lämmityslaitteen säätimien suhteen, eikä takaluukun sulkukahvakaan kerää pisteitä kotiin. Kahvasta on jotakuinkin mahdotonta kiskaista raskasta luukkua riittävän vauhdikkaasti kiinni.

Jani KajanderLehdessä 11/2004