Renault-Nissanin Carlos Ghosn haluttiin GM:n pääjohtajaksi

Kuinka Obama ja USA:n hallitus hoitivat GM:n ja Chryslerin konkurssin?

General Motorsin ja Chryslerin konkurssi sekä USA:n liittovaltion tulo kummankin yhtiön suurimmiksi omistyajiksi on tärkeimpiä autoteollisuuden tapahtumia sekä USA:ssa että maailmassa. Millä tavalla hallitus teki päätöksensä ja millaisia vaihtoehtoja oli tarjolla?  Valaistusta kysymyksiin tarjoaa Steven Rattnerin kirja, joka kirjoittajansa mukaan paljastaa kaiken.

Presidentti Obaman neuvonantajana toimi Steven Rattner. Hän vaikutti vahvasti neuvonantajana USA:n hallitukseen, kun se määritteli kantaansa konkurssikypsiin General Motorsiin ja Chrysleriin. Rattnerin tehtävä presidentti Obaman neuvonantajana kesti kuusi kuukautta. Nyt hän aikoo julkaista tapahtumista kirjan, jossa kaikki prosessin vaiheet kerrotaan läpikotaisin.

Detroit News, Washington Post ja Huffington Post sanomalehdet ovat saaneet kirjoittajalta käsikirjoituksen. Kirjan on määrä ilmestyä lokakuun 14. päivänä.

Rattner kertoo kirjassaan, että hän suositteli GM:n pääjohtajaksi Renault-Nissanin pääjohtaja Carlos Ghosnia. Tämän meriitteihin kuuluu Nissanin ja Renaultin nostaminen pahoista taloudellisista ongelmista kannattavaksi yritykseksi. Ghosn ei halunnut lähteä nostamaan General Motorsia suosta vaan halusi jatkaa Renaulöt-Nissanilla.

Muutamia kuukausia myöhemmin Rattner pyysi AT&T:n aikaisempaa toimitusjohtajaa Ed Whitacrea GM:n hallituksen jäseneksi. Nyt hänet on nimitetty GM:n pääjohtajaksi.

Kirjassa kerrotaan, kuinka päätökset ja tapahtumat GM:n ja Chryslerin ympärillä tehtiin USA:n presidentin pestaaman asiantuntijan kertomana. Alkujaan USA:n hallitus suunnitteli 100 miljardin dollarin tukipakettia, jolla GM, Chrysler ja niiden tytäryhtiöt saataisiin jaloilleen. Myös alihankkijoille kaavailtiin tukipakettia. Sen suuruusluokka oli aluksi 10 miljardia, mutta summa piennettiin 5 miljardiin dollariin.

Päätöksiä tehdessään USA:n hallitus arvioi usein, millaisia olisivat tukipaketin poliittiset seuraukset. Mielipidetutkimuksilla esimerkiksi selvitettiin sitä, kuinka kansalaiset suhtautuivat Chryslerille annettavaan tukeen. Asia oli kiistanalainen, koska kongressissa oli merkittäviä Chryslerin tukipaketin vastustajia.

Fiatin pääjohtaja Segio Marchionne joutui ristiriitoihin USA:n autoteollisuuden työntekijäliiton (UAW) kanssa Chryslerin tukipaketista. Marchionne pyrki käyttämään hyväkseen presidentti Obaman hyväksymää ajatusta Fiatin ja Chryslerin allianssista.

USA:n hallitus painosti Fiatia sijoittamaan 20 % osuuden Chrysleriin sekä ryhtymään Chryslerin johtamiseen. Lopputulos, johon päädyttiin, ei vastannut USA:n hallituksen tavoitteita: Fiat pääsi johtamaan Chrysleria, mutta sen ei tarvinnut sijoittaa lainkaan selvää rahaa saadessaan omistusosuuden Chryslerissa.

Rettnerin kuvauksen mukaan Obama ja hallitus eivät suuremmin pohtineet asioita työntekijöiden kannalta. Arvioissa keskeisintä oli yhtiö ja tukitoimien poliittiset seuraukset.