Renault Scénic

Renault esitteli Méganen tila-automuunnoksen Pariisin autonäyttelyssä 1996. Auto tuli myyntiin Suomessa seuraavana vuonna, ja kauppa kävi kuin siimaa. Ensimmäisen vuoden aikana myytiin yli tuhat autoa.

Uusi malli tuli markkinoille syksyllä 2003, ja viimeiset 19 ensimmäisen polven Scénicit saatiin kilpiin vuoden 2004 puolella. Malli sai vuonna 1999 faceliftin myötä 16-venttiiliset moottorit ja suuremmat etuvalot. Uusien moottorien tuoman lisäpotkun myötä mallistoa täydennettiin vuonna 2000 1,4-litraisella, jonka teho oli suurempi kuin aiemman 1,6-litraisen.

Lisäteho muutti kaupan rakennetta. Kun aiemmin kaksilitrainen oli suositumpi, uusi 1.6 16V nousi suosikiksi, ja loppuaikoina jo noin kolme neljäsosaa Scéniceistä oli 1,6-litraisia.

Scénicin erikoisuutena on sisätilojen monipuolinen muunneltavuus. Auto on tuntuvasti tilavampi kuin vastaava viisiovinen Mégane, vaikka akseliväli ja muukin alusta on mitoitukseltaan sama. Selitys piilee pystymmässä istuma-asennossa, jonka ansiosta matkustajat tarvitsevat vähemmän tilaa pituussuunnassa. Scénic on 18 cm korkeampi kuin tavallinen Mégane, mikä tuo autoon tilan tuntua. Istuimet ovat selvästi korkeammalla kuin tavallisessa henkilöautossa.

Saksan vikatilastot antavat autojen tyypillisistä vioista jonkin verran tietoa. Eri lehdet julkaisevat Dekran, GTÜ:n ja TÜV:n katsastustilastoja, ja ADAC julkaisee tilastoja tiepalvelunsa kohtaamista vioista sekä pitää yllä vikatietopankkia jäsenten ilmoittamista ongelmista.

ADACin mukaan etenkin vuoden 1999 Scénic-malleissa on ollut häiriöitä moottorielektroniikassa. Myös käynnistimet ja ajonestot ovat reistailleet. Kaasuvaijerin rispaantuminen on kiusannut muutamia autoja. Jäsenet ovat ilmoittaneet myös useista sytytyspuolavioista.

Katsastuspuolella on kiinnitetty huomiota ajovalojen, vilkkujen ja uudemmissa myös takavalojen yleisiin vikoihin. Jarruvikojakin on etenkin uudemmissa malleissa ollut keskimääräistä enemmän. Jarrulevyt kuluvat, ja vanhemmissa takajarrujen paineenrajoitin oikkuilee usein.

Etuakselistosta ja ohjauksesta on niin ikään löytynyt keskimääräistä enemmän moittimista. Myös pakoputkisto näyttäisi alkavan vuotaa tavallista aikaisemmin. Öljyvuodotkin ovat tavallista yleisempiä.

Keikka-autona

Esimerkkiautomme löytyi Bilian Herttoniemen liikkeestä. 83 000 km ajettu Scénic 1.6 oli ollut leasingautona – haltijaksi oli merkitty helsinkiläinen mainostoimisto. Kolmen vuoden sopimuskausi oli ilmeisesti päättynyt toukokuussa, jolloin auto oli rekisteröity Bilian nimiin.

Alla olivat kevytmetallivanteet varsin kuluneilla kesärenkailla. Etukumeissa oli pintaa nelisen milliä, ja takarenkaiden urasyvyys oli vain 2–3 mm. Kehnoin oli vasen takarengas vain nipin napin kaksimillisine urineen.

Talvipyörissä oli peltivanteet, mutta pyöräkapseleita ei ollut mukana. Hakkapeliitta 2 -renkaista kolme oli vielä hyviä, mutta yksi kelpasi vain veneen lepuuttajaksi. DOT-merkintöjen mukaan sohlo rengas ja kaksi parempaa olivat saman ikäisiä, mutta ilmeisesti yksi rengas oli uusittu, koska se oli kaksi vuotta nuorempi.

Scénicin kori näytti erittäin hyväkuntoiselta, mutta lähempi tarkastelu paljasti kyljistä pieniä ovikolhuja. Vakavampi oli kuitenkin oikean kynnyskotelon alapinnassa ollut iso painauma. Kynnys oli ajettu jonkun möykyn päälle. Onneksi painauma oli loivareunainen, eikä ruostuneita naarmuja näkynyt. Ilmeisesti samalla kertaa oli myös kynnyskotelon alasauma hieman taipunut.

Alusta lienee kokenut muutenkin kovia, sillä Autotohtorin testauslinjaan kuuluva aurauksen pikatarkistuslevy huomautti vääristä kulmista. Edessä oli liikaa haritusta, takana turhan paljon aurausta. Oikean raidetangon sisäpäästä löytyi pieni välys. Tuollaiset välykset kasvavat nopeasti, joten nivel kaipaa uusimista. Oikea alapallonivel oli vaihdettu hiljattain, samoin takajarrupalat.

Näytti hieman siltä, että Scénic olisi ollut keikka-autona, jolla on heitetty paljon jakelutyyppistä ajoa. Tällaisessa käytössä autosta noustaan ulos ja kavutaan takaisin todella monta kertaa päivässä.

Tähän viittasi se, että etenkin kuljettajan turvavyö oli jätetty monta kertaa oven sekä lukon ja vastakappaleen väliin. Vyön lukkokappale oli aiheuttanut oveen ja ovikarmiin kymmeniä kolhuja, ja turvavyö oli monesta kohdasta pinttyneen likainen. Jälkiä oli kaikissa oviaukoissa, joten vöiden kelautuminen ei liene toiminut kovin hyvin.

Runsaasta käytöstä kertoi myös se, että kuljettajan oven tiiviste oli kulunut puhki lukon yläpuolelta. Se on juuri kohta, johon kuljettajan takamus hankaa etenkin autosta noustessa. Myös kuljettajan ovikahvan muovin pintakerros oli kulunut rikki. Kojelaudassa oli oikean keskisuuttimen vieressä pari hankaumaa, joista pintakerros oli niin ikään kulunut puhki. Liekö lasten turvaistuimen aikaansaannoksia.

Korjattuna kannattava

Pyydetty hinta, 15 750 euroa sekä 70 euroa toimituskuluja, oli sinänsä hyvin linjassa muiden liikkeiden pyyntihintojen kanssa. Ilmeisesti käytön jäljistä oli annettu hintaan pientä helpotusta.

Silti hinnassa on tinkivaraa, sillä rengaskuluja on tiedossa. Kesärenkaita pitää heti ostaa vähintään kaksi, ja jostakin pitää löytää ainakin yksi kelvollinen Hakkapeliitta 2, jotta ensi talvesta selvitään. Muutakin korjattavaa on, mm. etuturvavyöt pitäisi saada jotenkin siisteiksi. Viime kädessä se voi vaatia vöiden uusimisen. Kuljettajan oven tiivistekin kuuluu uusittavien listalle.

Kallein korjauskohde on ilman muuta oikea helmakotelo, jonka oikaiseminen joudutaan tekemään hitsaamalla lommoon vetolankoja, vetämällä se suoraksi, hiomalla ja maalaamalla. Tähän hupenee yllättävän paljon rahaa, joten auto on viisainta ostaa lommo oikaistuna.

Kaikkiaan voi siis todeta, että joko hinta kaipaa tuntuvaa alentamista tai sitten kaupantekoon kannattaa palata vasta korjausten jälkeen.

Tapio KetonenLehdessä 10/2005