Rengasratsian aika

Rengasratsia on harkitusti ajoitettu syksyyn, sillä syksyn sadekeleillä renkaiden kunto on tavallista tärkeämpi turvallisuustekijä. Kesän aikana päällyste siliää, kun asfaltin kivet painuvat syvemmälle asfalttimassaan. Tämä tekee märän tiepinnan liukkaammaksi. Lisäksi kesän aikana renkaat kuluvat, ja niiden urasyvyys on voinut vähetä kuljettajan huomaamatta jopa vaaralliselle tasolle.

Lain mukaan renkaan pääurien kuviosyvyyden pitää olla vähintään 1,6 mm. Renkaiden urien pohjissa on poikki renkaan monessa kohdassa kulumisvaroitin, joka on 1,6 mm korkuinen kohouma uran pohjasa. Kun tämä alkaa olla renkaan pinnan tasalla, rengas pitää viimeistään vaihtaa uuteen.

Rengaskauppiaita edustavan Autonrengasliiton mukaan turvallisen urasyvyyden alaraja on 4 mm. Kampanjapäällikkönä koko rengasratsioiden historian ajan toimineen Lapin Kumi Oy:n myyntipäällikkö Risto Keskiruokasen mukaan tämä ei tarkoita, että renkaat pitäisi tässä vaiheessa uusia. Kuljettajan pitäisi kuitenkin tietää, että auton renkaat eivät enää ole uuden veroiset. Niinpä kampanja kehottaakin kuljettajia ratsaamaan itse renkaansa.

Rengasratsiassa mitataan auton kaikkien renkaiden urasyvyydet. Jos urasyvyys on alle 2 mm, rengas tuomitaan heikkokuntoiseksi.

Tuon 4 mm urasyvyyden mittaaminen käy helposti, sillä kahden euron kolikon hopeanvärinen ulkoreunus on aavistuksen alle 4 mm levyinen. Jos uraan asetetun kolikon hopeanvärinen reunus jää näkyviin, urasyvyyttä on siis alle 4 mm.

Rengasratsioiden historian aikana suomalaisten autojen renkaat ovat parantuneet merkittävästi. Vuonna 1997 huonokuntoisia eli urasynyydeltään alle 2 mm renkaita oli 24,4 prosentissa tutkituista autoista. Viime vuonna huonojen renkaiden osuus oli vain 13 %. Laittomia eli alle 1,6 mm urilla varustettuja renkaita oli viime vuonna 2,8 %, kun 1997 niitä löytyi 8,7 prosentista.

Erityishuomiona todettiin, että viime vuonna keskimäärin parhaassa kunnossa olivat Laihialla tarkastettujen autojen renkaat. Laihialaiset eivät siis säästä väärässä paikassa.

Paineet kohdalleen

Rengasratsioissa tutkitaan myös renkaiden ilmanpaineet. Suomalaiset tarkastavat rengaspaineet liian harvoin. Viime syksynä joka kymmenennessä autossa todettiin suuria paine-eroja (vähintään 0,5 baria) joka kymmenennessä autossa. Vain joka kolmas kuljettaja (32,2 %) oli tarkastanut renkaidensa ilmanpaineet viimeisen kuukauden aikana, kuten pitäisi.

Liian matalat rengaspaineet heikentävät auton hallittavuutta etenkin äkkinäisissä tilanteissa, joten paineiden säännöllinen tarkastaminen on erittäin tärkeää. Liian pienet paineet myös lisäävät polttonesteen kulutusta, koska vierintävastus kasvaa. Rengas joutuu suuremman muodonmuutoksen kohteeksi, ja tämä myös nopeuttaa renkaan kulumista.

Rengaspaineiden mittaaminen unohtuu monelta autoilijalta. Väärät rengaspaineet kuluttavat renkaita ja polttonestettä. Lisäksi ne heikentävät ajettavuutta varsinkin väistötilanteissa.

Kovin sitkeässä istuvat vanhat harhaopit rengaspaineiden vaikutuksesta kulumiseen. Nykyaikanen vyörengas EI kulu keskeltä, jos siinä on liian korkea rengaspaine, eikä se liioin kulu reunoilta liian matalan paineen takia. Renkaiden olkapäät ja reunat toki kuluvat, jos rengas on niin löysä, että se taittuu kaarteessa pahasti alle.

Suositeltua matalampi paine on kulumisen ja kulutuksen takia haitallinen, ja se heikentää myös ajokäytöstä. Sen sijaan poikkeaminen suositelluista paineista ylöspäin ei ole kovin vaarallista, kunhan poikkeama ei ole tolkuttoman suuri.

Liian korkea paine kuitenkin haittaa erästä renkaan tärkeimmistä tehtävistä. Ilmakumirengas toimii auton jousituksessa tärkeänä osana. Se ottaa vastaan tien pinnasta kuoppien takia kohdistuvia iskuja. Rengas imee suuren osan terävimmistä iskuista. Liian kova paine heikentää tätä ominaisuutta, liian pieni paine taas päästää renkaan painumaan liiaksi kokoon, mikä voi vaurioittaa renkaan rakenteita.

Räjähtämisvaaraa renkaissa ei ole, tavalliselta huoltoasemalta ei saa niin korkeapaineista ilmaa, että ehjä henkilöauton rengas sen takia räjähtäisi.

Avausratsia Nordenskiöldinkadulla

Perinteiseen tapaan Rengasratsian julkistamistilaisuuden yhteydessä pidettiin kampanjan ensimmäinen ratsia Helsingin Nordenskiöldinkadulla. Toinen Jäähallin suuntaan tulevista kaistoista oli suljettu liikennekartioin ratsia-alueeksi, jonne poliisi ohjasi ohi ajaneita autoja.

Tunnin kestäneeseen ratsiaan ohjautui vain pieni murto-osa liikenteestä. Silti muutama auto ohjattiin lisäselvittelyihin jalkakäytävälle. Kahden itämaisen miehen siistissä Nissan Micrassa oli miltei sileät eturenkaat. Moottoripyöräilijä pääsi huomautuksella, kun hän kertoi olevansa juuri menossa vaihdattamaan melkein sileää takarengastaan uuteen.

Vanhalla mutta siistillä Opel Astralla ajaneella mustalla miehellä oli muita ongelmia. Sivusta seurannutta toimittajaa huvitti, kun mies soitti johonkin ja tiedusteli kohtalaisen hyvällä suomenkielellä: Mikä minun osoitteeni on?

Renkaiden kunnon mittaajien jo poistuttua paikalla oli maailmaa nähneeltä näyttänyt punainen Opel Astra farmari. Sen rekisterikilvet olivat kadulla hieman rajusti irrotettuina. EU-kilvet olivat kyseessä, mutta eivät Suomen eivätkä Viron. Maatunnus ei ollut näkyvissä. Vieressä seisoi kaksi synkän näköistä nuorehkoa miestä ja pari poliisia.

Nuortenmiesten vanhassa Astrassa oli alla yksi nastarengas. Se tuskin kuitenkaan oli syy siihen, että miehet kyydittiin paikalta kaappiautossa.

Hetken päästä paikalle kurvasi poliisin mustamaija eli Transporter, jonka peräkoppiin miehet nousivat. Kaappiauto  lähti ajamaan kohti Pasilan poliisitaloa, ja toinen poliiseista ajoi perässä kilvettömällä Astralla.

 TL-verkkotoimitus / tk