Ruotsissa romutusbonus uusitaan

Ruotsin nykyinen romutusbonusjärjestelmä muuttuu, sillä yksityistuoja joutuu maksamaan jatkossa tuntuvasti suuremman maksun kuin valmistaja tai virallinen maahantuoja.

Ruotsissa pyritään saamaan pois liikenteestä sellaiset henkilöautot, joissa ei ole katalysaattoria. Käytännössä se tarkoittaa vuosimallia 1989 ja sitä vanhempia autoja. Tätä uudemmissa autoissa katalysaattori on ollut pakollinen varuste.

Vanhimpien autojen omistajien halukkuutta auton romuttamiseen motivoidaan rahallisella edulla. Romutusbonuksen saa autoista, joissa ei ole katalysaattoria (vm. 1989 ja sitä vanhemmat). Etu kohdistetaan vain sellaisiin autoihin, jotka olivat liikenteessä elokuun viimeisenä päivänä vuonna 2006. Romutuspäätöksen tehnyt autoilija toimittaa autonsa valtuutettuun romuttamoon. Ruotsin tielaitos maksaa bonuksen romutusrahastosta. Kampanjaa jatketaan niin pitkään, kuin rahaston varat riittävät.

Autojen kierrätystä koskevat uudet määräykset tulevat Ruotsissa voimaan kesäkuun alussa. Romutusvastuu on silloin auton valmistajalla ja maahantuojalla. Tuojien piiriin kuuluvat myös käytettynä autonsa maahantuovat yksityishenkilöt.

Ruotsin romutusmaksu koskee jatkossa myös käytettynä auton tuovia

Romutusmaksu kohdistuu Ruotsiin rekisteröitäviin henkilöautoihin, pakettiautoihin, kuorma-autoihin ja busseihin, jos auton kokonaismassa on korkeintaan 3 500 kiloa. Maksut kerätään romutusrahastoon. Kertyneitä varoja käytetään romutusbonuksien maksamiseen.

Romutusmaksu on suuruudeltaan jatkossa 700 kruunua. Jos auto on tuotu muun kuin valmistajan tai virallisen maahantuojan toimesta (yksityistuonti), romutusmaku on 1 500 kruunua autolta. Valtio lisää myös kuntien halukkuutta tuoda niiden alueilta autonraadot romutettavaksi. Kuljetuskustannuksien peittämiseksi kunta voi saada valtiolta 1 500 kruunua autoa kohti.

Yksityistuojan ja virallisen maahantuojan maksettavaksi tulevien kustannusten ero johtuu velvoitteiden eroavuuksista. Yksityistuojalle ei ole velvollisuutta järjestää kierrätysjärjestelmää. Virallisten maahantuojien tuottajavastuusta puolestaan seuraa esimerkiksi se, että kuluttaja voi maksutta viedä autonsa romutettavaksi kustannuksitta.

Romutusmaksu on maksettava, kun auto rekisteröidään ensimmäistä kertaa Ruotsin markkinoille. Maksuvelvollinen on auton omistaja, yksityinen ei-ammattimainen maahantuoja, ammattimainen tuoja (ei virallinen maahantuoja). Romutusmaksu on maksettava 21 vuorokauden kuluessa. Jos maksu laiminlyödään, auto on käyttökiellossa.

Auton valmistajaa ja virallista maahantuojaa kohdellaan erilaisin säännöin. He maksavat romutusmaksun viimeistään sen kuukauden viimeisenä päivänä, jona auto on rekisteröity liikenteeseen. Vaikka maksu myöhästyisi, autoa saa käyttää liikenteessä.

Jos romutusmaksu viivästyy, sille maksetaan korko (korkoprosentti 18). Jos maksu jää alle 50 kruunuun, sitä ei ryhdytä perimään. Ensimmäisessä vaiheessa maksuvelvollinen saa muistutuskirjeen. Jos se ei tehoa, maksu siirtyy ulosottoon.

Ristiriitaisia käsityksiä

Ruotsin hallituksen tavoite edistää ympäristön kannalta harmillisimpien autojen poistamista liikenteestä ymmärretään hyvin.

Tähän saakka Ruotsissa on romuttaja saanut 700–1 700 kruunun suuruisen bonuksen. Jos auto on ollut korkeintaan seitsemän vuotta vanha, bonus on ollut 700 kruunua. Tätä vanhemmista mutta korkeintaan 16 vuotta vanhoista autoista on maksettu 1 200 kruunun bonus. Yli 16 vuotta vanhoista autoista bonus on ollut 1 700 kruunua.

Tähän saakka romutuksesta huolehtinut on maksanut autoilijalle tuhat kruunua. Liiketoiminta on ollut taloudellisesti kannattavaa, koska bonuksesta osa on jäänyt romuttamolle. Metallin korkean maailmanmarkkinahinnan ansiosta kierrätykseen myyty metalli on tehnyt toiminnan taloudellisesti kannattavaksi.

Nyt virallisen romutusjärjestelmän ulkopuolella toimivat romuttamot ovat ymmällään. Niiden arvion mukaan romutuksesta aiheutuu noin 2 000 kruunun kustannukset. Niitä ei kompensoi uudessa järjestelmässä kukaan. Auton omistajalle on kuitenkin luvattu maksaa 4 000 kruunun bonus. Romuttajat pitäisivät tarkoituksenmukaisena, että autoilijan saamasta bonuksesta puolet jäisi romuttajalle.

Ruotsissa romutetaan vuosittain noin 200 000 autoa. Näistä noin 130 000 on romutettu romuttamoissa. Sen sijaan noin 70 000 autoa häviää jonnekin. Osa niistä on jäänyt hylkyinä pihoihin, osa jätetty kaduille ja pysäköintipaikoille, ja osa on viety luontoon maatumaan. Täsmällistä tietoa romun epävirallisesta kiertokulusta ei Ruotsissakaan ole.

Romutuspalkkio myös maasta viedyille autoille

Vaikka romutusbonuksen tarkoituksena on poistaa auto kokonaan liikenteestä romuttamalla se, bonuksia on maksettu myös tuhansista autoista, jotka on viety Ruotsista ulkomaille, usein Afrikkaan. Syynä on ulkomaisen ostajan mahdollisuus rekisteröityä tilapäisesti yksityishenkilöksi Ruotsiin. Järjestelmää on käytetty bonusten keräämiseen.

Ruotsin lehdistö on tuonut esiin tapauksia, joissa esimerkiksi Afrikkaan on viety autonhylkyjä siten, että valtio on maksanut niistä yksityishenkilölle bonuksen. Menettely on verolainsäädännön vastainen. Bonuksen maksanut Ruotsin tielaitos ei ole tarkistanut niiden henkilöiden aitoutta, joille bonuksia on maksettu. Tielaitos puolestaan katsoo, että valvontavelvollisuus on ollut verottajalla.

Jorma Viitanen