Saab 92 - nerokasta liiketoimintaa vai ....?

Saab+Spyker = taloudellinen mahdottomuus?

Saabin valmistusmäärä putosi viime vuonna 40 000 autoon. Epäselvyydet merkin tulevaisuudesta selittävät uskomattoman pienen valmistusmäärän. Mutta ei Saab koskaan ole päässyt kovin suuriin lukuihin. Parhaimmillaan Saabeja valmistettiin viitisen vuotta sitten noin 130 000 autoa vuodessa. GM:n laskelmien mukaan tuokin määrä jäi alle sen pisteen, jossa tulot ja kustannukset leikkaavat toisensa.

 Nyt Saabia ollaan herättämässä henkiin tavoilla, joita General Motors ei kaikilta osin hallinnut. Yksi kikoista on mahdollisimman edullisesti hankittu mediajulkisuus. Rahapulasta kärsivät Saab ei voi sijoittaa miljoonia euroja mainoskampanjoihin. 

 Mediajulkisuutta on hankittava muilla keinoilla. Mitä  enemmän lehdistö saadaan kirjoittamaan Saabista ja jopa autoista, joita ei edes ole olemassa, sitä pienemmillä kustannuksilla Saab saadaan palautettua autoja ostavan yleisön tietoisuuteen. Tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta on täysin toisarvoinen juttu se, tuleeko  Saab 92-malli koskaan myyntiin uudistettuna automallina.

Saab 92 – lehdistö koukutettiin retroon

Muller hallitsee homman hienosti. Hän kertoo lehdistölle, että uudesta Saab 92-mallista tulee häkellyttävin premium-luokan auto. Mutta samalla auto on aidosti Saab. Kuin ohimennen sivulauseessa toimitusjohtaja esittää varauksen: - ”jos autoa koskaan valmistetaan”. 

Mullerin puheet saavat laajalti julkisuutta. Ruotsissa, pohjoismaissa , Euroopassa ja jopa USA:ssa lehdistö tarttuu 92-matoon innokkaasti. Juuri kukaan ei näytä kiinnittävän huomiota Mullerin esittämään varaukseen – jos auto ylipäätään tulee valmistukseen.

Muller varoo esittämästä visiotaan siten, että hän jäisi kiinni aivan täydellisestä huuhaasta. Hän kertoo, että auton pohjalevy otetaan joltakin sellaiselta valmistajalta, joka valmistaa niitä asuuria määriä. Tuotekehityskustannukset siltä osin on jo maksettu. Mullerin mukaan Saab kiinnostaa yhteistyökumppania siksi, että komponentteja myytäisin 30 000 – 60 000 auton vuotuiseen valmistusmäärään.

Muller kertoo, että hän ei ole ollut yhteydessä korealaisiin valmistajiin, joten ainakaan siltä suunnalta 92:n pohjalevyä ei hankita. Kysymykseen siitä, voisiko pohjalevy olla Volkswagenin valmistama, Muller ei vastaa mitään.

Auton hinnasta Muller sen sijaan kertoo oman näkemyksensä. Saab 92 tulisi maksamaan noin 10 % enemmän kuin Mini. Mutta ennen kuin autoa myydään, se on tietysti kehitettävä tuotantovalmiiksi ja valmistus saatava käyntiin. 

Uutta rahaa ainakin 300 miljoonaa

Uuden mallisarjan kehittäminen vaatii Mullerin mukaan noin 300 miljoonaa dollaria aivan uutta rahaa. Saabin nykyinen rahoitus on korvamerkittyä nykyisten 9-5 , Saab 9-4X ja uuden 9-3 –mallisarjan valmistamiseen. Mullerin ratkaisu tähän haasteeseen on yksinkertainen: Spykerin osakkeiden  myyminen ehkä siirretään Amsterdamin pörssistä Lontooseen. Tai sitten Amsterdamin lisäksi osakkeita ryhdytään noteerataan myös Tukholman pörssissä. 

Järjestelyiden helppous herättää hieman ihmetystä. Mutta seuraavaksi Muller esittää seikkoja, jotka pakottavat kysymään,  onko Spykerin omistajan vintillä sahajauhot ihan kuivana. 

Mullerilta kysytään, kuinka vuonna 2004 pörssiin tuotu Spyker saadaan nostettua kannattavaksi. Tähän saakka jokainen vuosi on tuonut lisää tappioita. Muller vastaa kertomalla, että Spyker voi ryhtyä jakamaan tiettyjen komponenttien hankinnoissa Saabin suurempaa volyymia ja päinvastoin. Esimerkiksi hän ottaa tuulilasinpyyhkijän moottorin.

T'ämä matematiikka on uskomatonta. Vuonna 2009 Spyker valmisti 36 autoa, ja Saab 40 000. Suurtuotannon etuihin pääseminen ei siksi ihan nopeasti tule olemaan todennäköistä.  Moiseen pikkuseikkaan Muller ei kiinnitä huomiota, vaan hehkuttaa, että ”on fantastista, että yhtiö, joka pelasti Saabin,  saa nyt vastavuoroisesti sisaryhtiöltä etuja”.

Saabin Suomen maajohtaja tuntuu olevan samoilla linjoilla Spyker-Saabin Mullerin kanssa. Etelä-Suomen Sanomissa 3.6.2010 Antti Foudila toteaa:"Apple on meilläkin otettu esimerkiksi siitä, että asiat voi tehdä toisin ja kuluttajat lähtevät seuraamaan”. 

Saabin ympärillä esiteyt visiot alkavat  yhä enemmän tuoda mieleen  kiemurat, joita nähtiin Roverin ympärillä. Konkurssikypsän englantilaisen autotehtaan myynti Phoenix-sijoittajaryhmälle johti siihen, että sijoittajat saivat miljoonaomaisuuden ja palkittiin aatelisarvoilla. Rover –tuotemerkki siirtyi kiinalaisomistukseen,  yhtiön arvokkaat tuotantolaitokset ja tontit myytiin,  työpaikat katosivat  - ja veronmaksajien miljoonatuki katosi taivaan tuuliin. 

Jorma Viitanen