Tasoristeyksen varoituslaitteet eivät auttaneet

Pysäköin auton ison piha-alueen laitaan ja lähden kävelemään tasoristeykseen, joka on sadan metrin päässä. Koira haukkuu talossa, jossa on todennäköisesti ollut kauppa. Ottaessani kuvia onnettomuuspaikalla näen jonkun kurkkivan pihasta talon nurkalta.

Kävelen takaisin risteykseen, jossa on STOP-merkit pienemmiltä sivuteiltä tuleville. Näen miehen pihassa seuraavan puuhiani. Otan vielä pari kuvaa tasoristeyksen suuntaan ja lähden autolle. Mies on odottamassa ja ojentaa kätensä. Kättelemme, esittäydyn ja kerron, mitä varten kuvasin. Hän on arvannut sen.

– Sellaista sattuu, hän sanoo ja toistaa saman myöhemmin. Hän ei ota mitään kantaa siihen, vaikuttiko esimerkiksi auringon häikäisy onnettomuuden syntymiseen.
– Tunsin hänet tämän korkuisesta alkaen, hän sanoo ja koukistaa kätensä kämmen alaspäin vyötärönsä korkeudelle. Hän ei ollut onnettomuushetkellä kotonaan, mutta oli pian kuullut, mitä oli tapahtunut, ja mennyt katsomaan.
– Kunnanrajaan on tästä noin 700 metriä ja hänen kotiinsa pari kilometriä. Isä jätti sen paikan hänelle, ja muutti kunnan keskustaan 35 kilometrin päähän.

Tutut maisemat

Aamupäivällä torstaina 26.11. vuonna 1998 oli Hankasalmen Sauvamäessä Kangasniemen rajan tuntumassa poutaisen kirkas ilma. Pakkasta oli pari astetta. Muutaman sentin lumikerros peitti maisemaa ja hiljaisia kyläteitä, mutta itä–länsi -suunnassa kulkevan Jyväskylän–Pieksämäen radan kiskojen väleistä ja vierustoilta junat olivat pöllyttäneet lumen lähes kokonaan pois.

Valtatieltä 23, Kangasniemen keskustan suuntaan, johtava tie 6 413 ylitti rautatien Sauvamäen tasoristeyksessä seitsemän kilometrin päässä valtatien risteyksestä.

Kangasniemen kunnan puolella parin kilometrin päässä tasoristeyksestä asuva 42-vuotias mies oli ajanut autollaan Sauvamäkeen radan pohjoispuolelle. Hän oli tavannut tuttavansa, jonka autolla he olivat olleet asioilla Hankasalmen keskustan suunnalla.

Miehen oma ajokki, 88-mallinen, nelivetoinen Mitsubishi L200 -avolavapakettiauto, oli sen aikaa seissyt kyläpaikan pihalla. Auton jokainen rengas oli vähän erilainen, talvikelille tarkoitettu mutta nastaton, kulutuspinnaltaan laillinen.

Noin kello 11.20 mies lähti tuttavan luota kotiinsa. Hän ajoi Palokankaantietä itään päin muutaman sata metriä tien 6 413 risteykseen, jossa hänelle, samoin kuin pikkutieltä idästä päin tuleville, oli STOP-merkki. Hän kääntyi 90 astetta oikealle risteyksestä, josta oli tasoristeykseen sata metriä aivan suoraa tietä.

Henkilöpikajuna P801 oli lähtenyt Jyväskylästä klo 10.38. Se olisi aikataulun mukaan Pieksämäellä klo 11.30. Junaa veti SR1-tyyppinen sähköveturi n:o 3061. Sauvamäen tasoristeyksessä varoituspuomit olivat laskeutuneet alas. Punaiset valot paloivat, ja varoituskellot kalkattivat. Veturinkuljettaja, joka työskenteli ohjaamossa oikealla puolella, näki kulkusuunnassa vasemmalla alhaalla olevan puomin. Yhtään ajoneuvoa hän ei havainnut ajaessaan tasoristeykseen noin 120 km/h nopeudella.

Päin puomia ja punaista valoa

Jostain käsittämättömästä syystä kangasniemeläinen mies ei noudattanut tasoristeyksen varoituksia vaan ajoi päin punakeltaista puomia. Avolavapakettiauto osui veturin vasemman kyljen keskipaikkeille alhaalla sijaitsevan akkulaatikon kohdalle ja raapi vauriojälkiä siitä taaksepäin noin seitsemän metrin matkalle. Satojen tonnien painoisen junan veturille tämä törmäys oli vain kevyt hipaisu, eikä veturinkuljettaja havainnut mitään erityistä. Vasta Pieksämäen asema-alueelle ajaessaan hän sai tiedon tapahtuneesta.

Hän kertoi kuulleensa Sauvamäen tasoristeyksen paikkeilla jonkin äänen, mutta hän oli arvellut, että kiskojen tuntumassa oli ehkä jääkokkareita. Vaikka rata on onnettomuuspaikalla hyvin suora, ei veturin taustapeilistä olisi voinut nähdä radanvarteen suistuvaa autoa, koska kovalla nopeudella kulkeva juna nostatti melkoisen lumipöllyn.

Sivuttain ja pitkittäin pyörien Mitsubishi sinkoutui tasoristeyksestä parikymmentä metriä junan kulkusuuntaan ja jäi katolleen kolmen–neljän metrin päähän ratakiskosta keula tulosuuntaan päin. Auton lavalla olleita irrallisia tavaroita sirottui muutaman kymmenen metrin matkalle ratapenkereen varteen. Lähitalossa kuultiin törmäyksen aiheuttamaa ääntä ja mentiin katsomaan tasoristeykseen. Hankasalmen poliisi sai hälytyksen kello 11.22.

Avolavapakettiauton kuljettaja, joka oli luisunut puolittain ulos autosta matkustajan puolelta, oli menehtynyt ilmeisesti heti. Vielä ei tiedetä, oliko hän käyttänyt turvavyötä.

Törmäyksen aiheuttama sivuttainen isku oli kuitenkin ollut niin voimakas, että turvavyötä käyttäneen ihmisenkään elimistö olisi tuskin kestänyt sitä.

Havaintoaikaa riittävästi

Vaikka sää oli poutainen, ei tiedetä, paistoiko aurinko tapahtumahetkellä. Joka tapauksessa Mitsubishin kuljettaja joutui ajamaan tasoristeykseen täsmälleen vasta-aurinkoon, koska tie kulki etelä-kaakon suuntaan.

On epäselvää, miten hyvin tai huonosti auton tuulilasista ja oikeasta sivuikkunasta näki ulos. Auto oli seissyt muutaman asteen pakkasessa joitakin tunteja. Ilma ei kuitenkaan ollut niin kylmä, että auto olisi kovinkaan paljon ehtinyt huurtua. Joskus tuulilasi voi hetkessä peittyä huuruun, jos lämmityslaite työntää lasille sulaneesta lumesta kehittynyttä vesihöyryä.

Jos autosta näki kunnolla ulos, kuljettajan oli mahdollista havaita tasoristeyksen varoituslaitteet, punainen vilkkuvalo ja puolipuomi, heti Palokankaantien risteyksestä eli sadan metrin päästä. Koska auton nopeus oli suorakulmaisen käännöksen jälkeen hiljainen, kuljettajalla oli ainakin kymmenen sekuntia aikaa tehdä havaintoja tasoristeyksen tilanteesta ja valmistautua pysähtymään.

Tie kulkee radalle päin tasamaalla, eikä normaalisti ajavalla kuljettajalla ole pelkoa liukumisesta tasoristeykseen vasten tahtoaan.

Tuttuuden riski ja katveet

Niiden kuljettajien kohdalla, joiden arkipäiväisellä ajoreitillä on radanylityspaikka, on otettava huomioon yksi erityinen riskitekijä. Monet ovat tottuneet tasoristeyksen laitteitten varoaikoihin ja hyödyntävät ne viimeiseen asti. Niinpä tasoristeysten eteen laskeutuvien puolipuomien kiertämisestä on tullut yksi veturinkuljettajia stressaavista peleistä, joissa pelaajan aika ei ole aina riittänyt.

Varoituslaittein varustetussa tasoristeyksessä kestää punaisen valon syttymisestä yhdeksän sekuntia, ennen kuin puomi laskeutuu. Tässä tapauksessa ei ollut kyse puomin kiertämisestä, vaan Mitsubishin kuljettajan valppauden merkillisestä herpaantumisesta. Hänen ajokuntoaan ei tämänhetkisten tietojen mukaan ole syytä epäillä.

Tätä tasoristeystä onnettomuusauton suunnalta eli pohjoisesta päin lähestyvälle on ajosuunnassa oikealla, tien länsipuolella, merkittäviä katveita. Pian Palokankaantien risteyksen jälkeen tien laidassa on talo. Siitä muutaman kymmenen metrin päässä radanvarressa on entinen asemarakennus. Molempien rakennusten katveeseen mahtuu muutamiksi sekunneiksi vaikka kuinka pitkä juna. Nämä katveet eivät kuitenkaan ole hengenvaarallisia, kunhan tasoristeykseen ajava seuraa tavanomaisen valppaasti, mitä varoituslaitteet hänen näkö- ja kuuloaistilleen viestittävät.

6. Tuhansien tasoristeysten maa

Tasoristeysten määrä lisääntyi 1970-luvun puoliväliin asti. Silloin niiden poistamiseen ja muihin turvallisuutta parantaviin toimenpiteisiin alettiin suunnata aiempaa enemmän voimavaroja. Vuosittain on poistettu 100–200 tasoristeystä.

Vuoden -97 aikana valtion raiteilta poistettiin 112 tasoristeystä. Tilastojen korjauksen perusteella tietoihin lisättiin 47 tasoristeystä. Tasoristeysturvalaitteiden määrä on kaksinkertaistunut 1970-luvun puolivälistä tähän päivään. Päätyypiksi on tullut puolipuomi valo- ja äänivaroituslaitteiden sijaan.

Tasoristeyksien turvallisuus on vuodesta 1975 lähtien parantunut huomattavasti. Onnettomuudet ovat vähentyneet alle kolmasosaan, kuolleitten määrä selvästi alle puoleen ja loukkaantuneitten määrä viidesosaan. Suomessa oli vuodenvaihteessa 1997/1998 valtion omistamalla rataverkostolla 4 405 tasoristeystä, joista 3 684 sijaitsi pääratojen pääraiteilla. Yksityisraiteet mukaan lukien tasoristeyksiä oli noin 5 400 kappaletta.

Vuonna 1997 otettiin uusia ja uusittuja tasoristeysturvalaitteita käyttöön kaikilla radoilla ja raiteilla 45 kappaletta, joista neljä valo- ja äänivaroituslaitosta ja 41 puomilaitetta. Turvalaitteista yhdeksän rakennettiin ennestään turvaamattomiin tasoristeyksiin.

Vuoden 1997 lopussa oli puomeilla varustettuja tasoristeyksiä 811 sekä valo- ja äänivaroituslaitteilla varustettuja 138. Kolmessa tasoristeyksessä oli mekaaninen tiepuomi. Loput olivat vartioimattomia. Vuonna 1997 tapahtui kaikilla radoilla ja raiteilla 52 tasoristeysonnettomuutta. Niissä kuoli 13 ja loukkaantui 19 henkilöä. Puolipuomeja ajettiin rikki 129 kertaa.

Tapani Iivari