Testissä Opel Meriva 1.4T

Ensimmäinen Meriva ilmestyi maailmaan Geneven autonäyttelyssä vuonna 2003. Se oli Corsan pohjalle rakennettu pikkuinen tila- auto, jonka tarjosi kompakteista ulkomitoista huolimatta varsin hyvät tilat aikuisillekin matkustajille. Nyt, yhden kasvojenkohennuksen jälkeen on tarjolla perusteellisemmin uusittu Meriva. Se on joka suuntaan kasvanut ja teknisesti erittäin paljon kehittynyt auto. Perusteellinen testi paljastaa, mitä kaappariovien taakse kätkeytyy.

Merivan suunnittelu ja rakenteet ovat erittäin nykyaikaisia. Turbomoottorien käyttö on seurausta uudesta ajattelusta: pienempi on jos ei aina kaunista, niin ainakin taloudellista.

Kulku sisään on reilusti aukeavien ovien ansiosta vaivatonta. Sisätilat ovat helposti muunneltavissa, ja sekä etu- että takapenkillä on runsaasti tilaa. Mukavuudessa sen sijaan on toivomisen varaa, erityisesti takana.

Meriva on asfaltilla jonkin verran yliohjautuva, mutta soralla ilmiö alkaa olla kiusallisen voimakas. Kapeampi rengasprofiili voisi auttaa. Lievää suuntavakavuuden puutetta esiintyy myös sileällä pinnalla. Ääritilannekäytös on mainio.

Pikkuturbo tarjoaa tyydyttävän kiihtyvyyden ja hyvän sitkeyden. Välitykset ovat aika pitkät ja viitonen todellinen ylivaihde. Jarrut ovat tehokkaat, mutta toimivat nopeassa jarrutuksessa sangen äkkijyrkästi.

Loppuarvostelu

Uudistunut Meriva tarjoaa pienelle perheelle monipuoliset kuljetusmahdollisuudet niin arkeen kuin lomamatkoillekin. Hyvät tilat ja melko runsas perusvarustelu helpottavat käyttöä. Auton tekniikka on hyvin nykyaikaista, mutta ohjauksessa on palattu hyväksi havaittuun sähköhydrauliseen järjestelmään. Keskeistä autossa on sen kori omaleimaisine ratkaisuineen, ja ne kuuluisat kaappariovet tuntuvat pelaavan kuten pitääkin.