Uusi Škoda Fabia 1.2 12V Ambiente

Vuonna 1999 esitelty ensimmäinen Fabia oli todellinen uutuus, sillä se korvasi vielä sosialismin vaikutteita kantaneen Felician. Fabia oli uuden ajan pikkuauto, sillä siinä otettiin käyttöön aiemmin Octaviassa esitelty tietoväylätekniikka. Moottoripuolellakin tämä ensiversio oli merkittävä: julkisuuteen tuli uusi, täyskevytmetallinen pieni nelonen sekä muutamaa vuotta myöhemmin pikkuinen kolmisylinterinen. Viimeksi mainittu työnsi vanhan vallan ajoilta peräisin olleet työntötankokoneet historian roskatynnyriin.

Tällä kertaa ei mukana ole sellaista mullistavaa tekniikkaa, joka vaikuttaisi laajemmin automaailmaan. Nyt Fabiassa on keskitytty lähinnä käyttöominaisuuksien hiontaan. Tuotetta on lähestytty arkikäyttäjiä ajatellen.

Suunnittelu ja tekniikka

Uutuus pohjautuu edellisen Fabian alustatyyppiin. Alustarakenteet on toteutettu tutulla tavalla: edessä on joustintuet ja erillinen etupalkki, takana yhdysheiluri, jonka kiertyvä välipalkki on tehty osittain kokoon puristetusta putkesta. Tällä erittäin teollisella toteutuksella voidaan luoda akselistolle helposti erilaisia kallistelujäykkyyksiä.

Hammastanko-ohjaus on sähköhydraulinen. Sen yhteydessä oli jo edeltäjässä mielenkiintoista tekniikkaa. Sähköhydraulinen tehostus on nimittäin ohjattu elektronisesti siten, että se ottaa huomioon esimerkiksi ajotilanteen, nopeuden, moottorin kierrokset ja kääntymiskulman. Näiden perusteella tietokone laskee kulloinkin tarvittavan tehostuksen. Tarvittaessa tehostimen toiminta-arvoja voidaan säätää.

Pienimmän moottorin yhteydessä jarruista on tingitty. Kun isommissa on takanakin levyt, tässä on takana rummut. Jarruista lisää suoritusarvo-osastossa.

Moottorina on uudehko 1,2-litrainen kolmisylinterinen. Se tuli markkinoille puolivälissä edellisen Fabian elinkaarta, vuonna 2003. Moottori on kevytmetallivalua, lukuun ottamatta öljypohjaa ja tarpeellisia integroituja sylinteriputkia.

Moottorin öljypohjassa pyörii erillinen tasapainotusakseli, joka kumoaa kolmisylinterisissä rivimoottoreissa esiintyvän ensimmäisen kertaluvun massavoimien momentin. Tämä mutkikkaan kuuloinen käsite tarkoittaa sitä, että kolmonen pyrkii tekemään veivaavaa liikettä, joka kuitenkin on suhteellisen helposti kompensoitavissa. Muutenhan moottorityyppi käy tasaisesti kuin rivikuutonen. Voima tulee kuitenkin ulos selvästi suurempina ryyneinä, ja useampisylinterisiä koneita harvempaan tahtiin.

Moottoritekniikka on nykyaikaista, muttei mitenkään ennennäkemätöntä. Nokka-akseleissa ei ole säätöjä, ja niitä pyörittää jakoketju, mikä on huoltokustannusten kannalta mainio asia. Venttiilejä on neljä per sylinteri.

Voimansiirto on tavanomainen, viisinopeuksinen. Vaihteiston välitysten erot ovat suhteelliset suuret viimeistä väliä lukuun ottamatta. Niinpä ykkösellä päästään vain niukin naukin yli 40 km/h nopeuteen, kolmosen hyytyessä noin 110 km/h vauhdissa.

Alusta on ennallaan – tosin elektroniikkapuolta, erityisesti väylätekniikkaa on kehitelty eteenpäin. Ohjaustehostimen sähköinen ohjaus on erittäin hienostunutta. Kolmisylinterinen moottori on selvä bensansäästöväline: mallin kehitys keskittyy muualle.

Tilat ja mukavuus

Fabian ulkomitat ovat lähes samat kuin edeltäjässään, alustan mitat jopa täysin samat. Pienet erot raideleveyksissä johtuvat lähinnä erilaisista vanteista ja pyörien isommasta vakiokoosta. Korkeussuunnassa kori on kasvanut selvimmin.

Uudessa Fabiassa sisätilat ovat kaikki kaikessa. Se, että edessä on tilaa, on jokseenkin luonnollista. Mutta se, että takapenkilläkin on reilusti tilaa, on todella merkittävää. Taakse näet mahtuu, vaikka etupenkki olisi säädelty kuinka itsekkäästi tahansa. Erityisesti pääntilaa on kiitettävän paljon.

Matkatavaratilaakin on, virallisesti tasan kolmesataa litraa. Kontista Fabian perimmäinen olemus alkaa selkeytyä. Kun autosta löytyy kassikoukkua, kiinnityssilmukkaa, pikkulokeroa kummallakin puolella, erillistä aitausta pienemmille tavaroille ja paikkaa hattuhyllylle myös puolivälitasolla, niin on selvää, että varsinainen kauppakassihan tässä on kyseessä.

Kunpa vain takaluukun käyttö yhdellä kädellä – toisessa kun on yleensä kassi tai pari – olisi helpompaa, niin jo olisi helppo asioida esikaupunkimarketissa. Nyt luukun saa helposti käsilleen, kun yrittää yhden käden akrobatiaa, ja ainakin kynnet ovat vaarassa. Kauppakassilinja jatkuu auton sisällä. Joka ovessa on lokero, hanskiksia on kaksi päällekkäin, kummankin etuistuimen selkänojassa on tasku, etuistuinten alla on erilliset kannelliset tavaralokerot ja niin edelleen.

Sitten ne huonot puolet. Tavaratilan lattiamateriaali on sievää, mutta jälleen kerran toivottoman epäkäytännöllistä. Tämä myös sisällä käytetty verhoilumateriaali ikään kuin imee itseensä erityisesti kaikenlaiset maalaisroskat: havuneulaset, heinänkorret, koivunsiemenet ja koirankarvat. Varsinainen lattiamatto on yhtä toivotonta materiaalia.

Irtomatot sisällä ovat saman tapaisia: nättejä katsella, mutta käytännössä katalia. Eli ei näitä nykyautoja ole sittenkään suunniteltu oikeaa käyttöä varten.

Ja jos tilat ovatkin hyvät, ei mukavuus yllä ihan samalle tasolle. Kuljettajan istuin on toki hyvin säädettävissä, mutta ristiselän tuen kanssa asiat ovat vähän heikommin. Pitkä maantiematka väsyttää selkää.

Mukavuutta rokottaa myös kova jousitus ja melutaso. Rengasmelu tunkee sisään, kuten tämän luokan autoissa on tapana. Mukavuutta kuitenkin parantaa ilmastointi, jonka sanotaan olevan puoliautomaattinen. Se tarkoittaa kai lähinnä sitä, että jokin termostaatti pitää sisään tulevan ilman lämpötilan halutulla alueella. Suuntaukset ja puhallinnopeudet täytyy hoidella käsin. Hyvä radio nostaa sekin mukavuuspisteitä. Kovaäänisiä on vähän joka puolella, ja mikä parasta, radio on riittävän herkkä meikäläisiin metsäolosuhteisiinkin.

Hyvät tilat aiheuttavat kuitenkin sen, ettei korin muotoilusta löydy kovin lentäviä linjoja. Auto on jotenkin tornimainen töppyrä: korkea vyötärölinja ja pystyt sivuseinät. Persoonallisuutta riittää sen sijaan yllättävän inhimillisen näköisessä naamarustingissa, jossa silminä toimivat vähän kieroilta vaikuttavat valot.

Sisätilat ovat kiitettävän hyvät, mutta etuistuinten muoto pyrkii rasittamaan selkää. Tavaroille on kokoluokkaan nähden tilaa mainiosti, eikä muunneltavuuttakaan voi moittia. Mattomateriaalit ovat epäkäytännölliset, ja korin muoto vähän kömpelö. Radio on mainio, ja ilmastointikin vakiovaruste. Kovanpuoleiset jousitus ja melutaso heikentävät matkustusmukavuutta.

Ajettavuus

Jos mukavuudessa onkin toivomista, ajettavuus on yksiselitteisesti kunnossa. Suoralla tiellä suuntavakavuus on hyvä, vaikka sivutuuli saattaa tuntua selvästikin. Auto ei pahemmin kärsi uristakaan, vaikka renkaat ovat matalaprofiiliset.

Ohjaus on kevyt, mutta silti hyvä ja tunnokas: sähköhydraulisten järjestelmien parhaasta päästä. Tässä mielessä auto on kehittynyt selvästi seitsemän vuoden takaiseen tuttavuuteen verrattuna.

Ajokäytös on vähän kulmikas, joskus jopa äkkinäisen terävä. Kuitenkin auton perusolemus on kestopäällysteellä tasapainoinen, lähinnä neutraali, eikä Fabia pyri riistäytymään käsistä rajatilanteissakaan. Luistavammalla sorapohjalla auto on vähän yliohjautuva. Kummallakin pinnalla Fabia on hyvin käsissä myös ilman ajohallintaa, ja järjestelmäkin toimii elegantisti sekaantumatta auton menoon liian herkästi. Itse asiassa Fabia voisi olla ihan hauska ajettava, jos vain potkua olisi vähän enemmän.

Auto erikoisuuksiin kuuluu viivyttelevä kaasupoljin. Sähköinen järjestelmä ei käännä tehoja pois niin pian kuin toivoisi, vaan moottori kiekaisee kun kaasupolkimen nostaa ylös ja painaa samanaikaisesti kytkimen pohjaan. Samoin käy, jos vapaalla sattuu vahingossa potkaisemaan poljinta.

Ajettavuutta helpottaa hyvin toimiva vaihteisto, jolla pienestä moottorista saa puserrettua paljon irti erityisesti kaupunkiolosuhteissa. Kun auto vielä kääntyykin näppärästi, ovat ketterän kaupunkiauton ainekset koossa.

Näkyvyys ulos on kohtalainen. Kulmia ei tietenkään näy, mutta mitat ovat hyvin arvioitavissa. Fabiassa on H7-valot. Näitä polttimoita on tavallisesti nähty nelivalojärjestelmissä, mutta nyt VW-konserni on ottanut käyttöön yksilankaisia polttimoita käyttävän kaksivalojärjestelmän. Valonheittimet ovat projektorityyppisiä: valmistaja kutsuu niitä moduulivalonheittimiksi. Idea on se, että valonheittimissä on sähköisesti liikkuva maski, joka puolivaloilla rajaa valokuvion säädösten mukaiseksi, mutta kun vaihdetaan kaukovaloille, valokuvio muuttuu täysimittaiseksi ja yksinkertaiseksi kaukovalon kuvioksi.

Testimme ajankohta ei antanut mahdollisuutta tutustua kunnolla auton valoihin, mutta ruotsalaiset yhteistyökumppanimme ovat mittailleet näitäkin valonheittimiä. Heidän mielestään valoteho ei ole riittävä, vaan jää selvästi jälkeen kaikkien tehtyjen mittausten keskiarvosta.

Perusajo-ominaisuudet ovat kunnossa: suuntavakavuus on hyvä ja autoa on helppo hallita. Käytös ja ohjausvaste ovat hieman äkkinäiset, mutta perusreagointia ei voi moittia. Ohjaustehostin toimii hyvin. Fabia sopii kaupunkiin mainiosti.

Suorituskyky

Moottori toimii siististi, vaikka se pitääkin erikoista ääntä. Pienen koneen veto on vaatimatonta ja alakierroksilla hyvin vaisua. Vaikka moottori ei pane hanttiin alakierroksillakaan, alkaa jotain tapahtua vasta kun kierrokset lähestyvät 2 000:n rajaa. Tämä tarkoittaa, että viitosella voi ajaa tasaisella viittäkymppiä, mutta jos ilmenee tarvetta kiihdyttää, on syytä livauttaa peliin pienempi vaihde. Tuntuvampi veto alkaa viimeisellä vaihteella vähän ylempää, 55–60 km/h vaiheilta.

Kiihtyvyys kahden hengen kuormalla testivarustein ja tankki täynnä on melko laimeaa, eikä sitkeydessäkään ole paljon kehumista. Tämä lienee syynä siihen, että ostajat päätyvät usein pykälää suurempaan malliin, 1.4 Ambienteen. Hintaeroahan autojen välillä ei ole kuin 1 200 euroa.

Tuntuma on eri asia kuin mitatut tulokset. Pikkupyörityksessä ja kaupunkiajossa auto tuntuu näppärältä, ja liikenteen rytmissä pysyy melko mukavasti. Maantielläkin, ja jopa moottoriteillä, pikku-Fabia venyy muiden matkaan, jos nyt ei kovin raskaita nousuja satu tulemaan vastaan. Moottoritienopeuksiin ei myöskään löydy räväkkää kiihdytysvaihdetta, sillä kolmosella ei juuri voi ylittää 110 km/h nopeutta – kone hyytyy kierroksiinsa.

Hidastumispuoli oli ainakin testatussa yksilössä ongelmallinen. Jarruissa esiintyi voimakasta häipymistä, ja vain ensimmäinen jarrutus satasesta kuivalla kestopäällysteellä antoi hyvän tuloksen.

Suoritusarvot ovat pikkuautomaisen vaatimattomat. Erityisesti sitkeys on heikkoa. Suorituskyky riittää kuitenkin hyvin kaupunkiajoon, missä Fabia on oivallinen käsitellä. Jarruissa esiintyi häipymisongelmia.

Kustannukset, turvallisuus ja varusteet

Turvavarustepuoli on kunnossa. Autossa on asiallisesti toimiva ajonvakautusjärjestelmä, hätäjarrutuksen tehostin, kuusi turvatyynyä, vyönkiristimet edessä, matkustajan turvatyynyn poiskytkentä ja niin edelleen. Virallisia Euro NCAP -kolaritestitietoja ei vielä ole saatavana.

Varusteita on kokoluokkaan nähden runsaasti. Testiautossamme oli lisävarusteita vain erikoisvärin ja irtomattojen verran, kaiken muun ollessa vakiotavaraa: niin ilmastointi, sähköikkunat, kauko-ohjatut lukot kuin ajotietokonekin kuuluvat perushintaan. Älykkäät lampunpesimet toimivat vain silloin, kun ajovalojen kytkin on varsinaisessa ajovaloasennossa, ja silloinkin vain joka viidennen tuulilasin pesukerran yhteydessä. Miinuksista merkittävimpiä ovat mittarivalojen säädön sekä moottorin lämpömittarin puute.

Mittaristossa on vain kaksi viisarimittaria: nopeus ja moottorin kierrokset. Kaikki muu on digitaalista. Varoitusvaloja on runsaasti, lähes kaikkeen tarpeelliseen. Mittaristo on hyvin kuljettajan näkökentässä ja kummankin varsinaisen mittarin toiminta on kiitettävän tarkkaa.

Maantieajossa nopeuden kasvu nostaa kulutusta jyrkästi. Kiinteät kustannukset ja huoltojen hinnat ovat kohtuulliset.

Turvallisuuteen on kiinnitetty runsaasti huomiota. Varustelu on asiallista sekä runsasta. Mittaristo on lievästi puutteellinen, joskin selkeä ja hyvin kuljettajan näkökentässä. Kulutus on pikkuautoluokassa keskimääräisellä tasolla.

Loppuarvostelu

Fabia on nykyaikainen pikkuauto. Parasta Skodassa ovat kori ja tilankäyttö. Suhteellisen vaatimattomiin ulkomittoihin on saatu selvästi suuremman auton sisätilat, eikä matkatavaratiloissakaan ole häpeämistä.

Varustelu on hyvällä tasolla. Kolmisylinterinen, 1,2-litrainen moottori on maantiekäytössä alamittaisen tuntuinen. Taajamissa kulku on sitävastoin pirteää. Ajettavuudessa ei ole moittimista, sillä perusominaisuudet ovat kunnossa, joskin reagointi ohjaukseen on hieman jyrkkää. Jousitusmukavuutta ei voi kehua.

+ Tilat
+ Ajokäytös
+ Varustelu

– Suorituskyky
– Jousitusmukavuus
– Melutaso

Sport-varustelu Ambiente +1 750 e, Elegance Ambiente +1 900 e.
Automaattivaihteisto (vain 1.6) 2000 e.
Hiukkassuodatin (DPF) dieseleihin +850 e.

Testiauton lisävarusteet: Erikoisväri 310 e, kangasmatot 55 e.
Testiauton hinta: 17 105 euroa
Takuu: 2 vuotta ilman km-rajoitusta. Korin puhkiruostumattomuustakuu10 v, maalitakuu 3 v.
Vakuutusmaksut: liikenne 540,53 e, auto 622,71 e
Maahantuoja: Helkama-Auto Oy, Vantaa
Valmistaja: Skoda Auto a.s., Mlada Boleslav, Tsekki

Vertaillen

Opel Corsa 1.2 Enjoy 5-ov.

+ Turvavarustelu
+ Laatuvaikutelma
+ Kulutus
– Suorituskyky
– Lähivalot
– Ohjaus

Peugeot 207 City 1.4 5-ov.

+ Tilat
+ Ajettavuus
+ Mukavuus
– Suorituskyky
– Kulutus
– Vakuutusmaksut

Toyota Yaris 1.3 Sol 5-ov.

+ Suorituskyky
+ Turvallisuus
+ Käyttöominaisuudet
– Etuistuimet
– Jousitusmukavuus
– Pieni varsinainen tavaratila

Tiedot valmistajien ilmoittamia.

Matti JärviLehdessä 9/2007