Uutta peltiä Focukseen

Kotelo siis kaipasi vaihtoa. Olen vaihtanut itse muutamia koteloita, mutta tällä kertaa laiskuus iski. Toki aikapulallakin oli osansa asiaan, mutta on myönnettävä, että ikävuosien karttuminen on tehnyt autojen ruostekorjauksiin ryhtymisestä entistä vastenmielisempää.

Niinpä käännyin asiassa nuoren ammattilaisen puoleen. Jarkko Rantanen on vuosi sitten perustanut toiminimen, jonka puitteissa hän tekee autopeltitöitä. Jarkko suostui ottamaan ”niskapokan” eli työskentelemään toimittajan ja kameran valvonnassa.

Pyörät ja ovet irrotettin.

Pyörät ja ovet irrotettin, ja oikea kylki nostettiin pukeille.

Työn alkajaisiksi autosta poistettiin oikeanpuoleiset ovet. Se oli yllättävän helppoa, sillä rajoittimien ja sähköjohtojen pikaliittimien irrottamisen jälkeen tarvitsi vain avata kummankin saranan sivussa olevaa Torx-kantaista ruuvia reilun kierroksen verran, ja ovi nousi ylös saranoiltaan kuin ladon ovi.

Oviaukkojen alareunojen peltisaumojen paljastamiseksi poistettiin muoviset kynnyslistat, ja tiivisteiden alapäät käännettiin sivuun. Kun vielä istuinten ja lattiamattojen suojaksi asetettiin suojapeitteet, päästiinkin vanhan kynnyskotelon irrotuspuuhiin. Tätä varten auton oikea kylki nostettiin pukeille, ja pyörät irrotettiin.

Etulokasuoja raolleen

Uusi kynnyspelti ulottuu kotelon päästä päähän, ja kotelon etuosa on etulokasuojan alla. Niinpä etulokasuojan takaosan kiinnityspultit oli irrotettava, jotta lokasuojaa päästiin taivuttamaan hieman ulospäin.

Kotelon tukipelti oli yllättävän hyväkuntoinen.

Kotelon tukipelti oli yllättävän hyväkuntoinen. Ruostetta oli vain pistehitsisaumassa sekä kotelon takaosassa.

Ensimmäiseksi Jarkko teki lävistimellä reiät noin 5 cm välein korjausosan reunoihin. Niistä korjauspelti kiinnitetään koriin tulppahitsaamalla. Tämän jälkeen korjausosan sisäpuolelle suihkutettiin kerros sinkkimaalia, ja maali jätettiin kuivumaan.

Seuraavassa vaiheessa käytiin vanhan kotelon kimppuun.  Jarkko hioi kynnyskotelon pistehitsisaumat näkyviin. Alareunasta oli poistettava vielä jäljellä olleet kiveniskumassan rippeet. Sitten pistehitsit porattiin auki. Joidenkin pisteiden irrottaminen vaati vielä taltankin käyttöä, ja yläosasta jouduttiin peltiä leikkaamaan laikalla. Vanha pelti saatiin kuitenkin varsin nopeasti irti. Tämän jälkeen hiottiin saumakohdat puhtaiksi, samalla lähtivät viimeiset hitsauspisteiden jäännökset.

Tässä vaiheessa paljastuu yleensä ruostevaurioiden koko laajuus. Nyt vaurioita ei ollut paljon odotettua enemmän. Kotelon pohja oli sisäpuolelta aika hyvässä kunnossa muualta paitsi aivan takaa. Myös kotelon keskellä oleva tukipelti oli hyväkuntoinen, vain takaosan vahvikepelti kaipasi pienen kaistaleen uutta peltiä alareunaansa.

Uusi pelti kiinnitettiin aluksi lukkopihdeillä.

Uusi pelti kiinnitettiin aluksi lukkopihdeillä. Tässä vaiheessa voitiin pilarien kohdat leikata tarkasti, jotta ne voitiin hitsata puskusaumoilla.

Pahin vaurio korin puolella oli takapyöräkotelon etureunassa olevassa kurankeruukaukalossa. Sen pohjalla oli selvä ruostereikä. Ennen uuden helmakotelon asentamista nämä vauriot oli korjattava. Jarkko muotoili uudet palat millin pellistä ja hitsasi ne paikoilleen.

Sovitetaan, irrotetaan ja leikataan

Sitten päästiin sovittamaan uutta helmapeltiä paikoilleen. Se kiinnitettiin lukkopihdeillä. Kun pelti oli oikealla kohdallaan, sen ja koripellin väliset saumat merkattiin ja leikattiin lopulliseen muotoonsa. Pelti hitsataan leikkauskohdista puskusaumalla, joten mitoittaminen on tarkkaa puuhaa.

Sitten pelti otettiin vielä irti ja tehtiin lopulliset säädöt. Korissa oleva keskipilarin alaosan lisätuki kaipasi hieman muotoilua, vapaasti riippuvaa reunusta vasaroitiin muutama milli ylemmäs, mikä helpotti alasauman saamista oikealle korkeudelle.

Lopuksi myös korin puolelle peltiin suihkutettiin sinkkimaalia, ja hetken kuivumisen jälkeen korjausosa hitsattiin paikoilleen.

Pistehitsatut saumat kiinnitettiin tulppahitsaamalla.

Pistehitsatut saumat kiinnitettiin tulppahitsaamalla. Pintapellin reiän kautta alla olevaan peltiin hitsattiin pallukka, joka sulatettiin kiinni reiän reunoihin.

Pistehitsien sijasta pikkuverstaissa on järkevintä ja usein laitteiden puuttuessa pakkokin käyttää tulppahitsausta. Ulompaan peltiin tehdyn reiän kautta hitsataan migillä pohjapeltiin pallukka, joka sulatetaan reunoistaan kiinni pintapeltiin. Liitos pitää jopa oikeaa pistehitsiä paremmin, mutta sen purkaminen on hankalampaa.

Leikatuista kohdista korjauspelti kiinnitettiin ensin muutamilla saumanpätkillä. Lopuksi nämä kohdat hitsattiin yhtenäisiksi. Hitsisaumat hiottiin hiomakoneella tasaisiksi, koska nämä kohdat jäivät näkyviin kohtiin.

Koritinalla saumat siisteiksi

Saumat viimeisteltiin koritinalla. Tinan käyttö ei ole amatööripläkkäreille kovin tuttua, joten kerrotaanpa siitä samalla hieman enemmän, kun pääsin seuraamaan ammattilaisen työskentelyä.

Koritinan käyttö aloitetaan siten, että ensiksi sauma ympäristöineen hiotaan kirkkaan puhtaaksi, ja kirkkaalle pinnalle levitetään pohjustusainetta, joka on harmaata jäykkäliikkeistä nestettä. Se sisältää tinaa ja happoa. Pintaa lämmitetään miedolla lämmöllä, nestekaasupoltinkin riittää. Toinen vaihtoehto on hitsauspoltin, jonka liekki säädetään hiilettäväksi. Näin liekin lämpötila ei nouse liian korkeaksi.

Kun tahnamainen pohjustusaine alkaa kuplia ja muuttuu kirkkaaksi, sen pinta pyyhitään kevyesti nukkaamattomalla kankaalla. Epäpuhtaudet lähtevät pois, ja pinta jää kirkkaaksi.

Koritina poikkeaa normaalista juotostinasta siten, että se sisältää yli 70 % lyijyä, tinan osuus on alle 30 %. Tämä tekee siitä joustavaa. Koritina toimitetaan tangoissa.

Koritinatangon päätä lämmitetään lähelle sulamispistettä, ja myös pohjustettu kohta pidetään liekillä lämpimänä. Tinatangon päästä hieraistaan pieniä paloja kiinni pohjustettuun pintaan. Kun sopiva alue on saanut tinaa pintaansa, sitä lämmitetään jälleen. Sitten tina levitetään mahdollisimman tasaiseksi keerokseksi öljytyn puulastan avulla.

Kun tina on jäähtynyt, pinta hiotaan suoraksi tai korjatun kohdan muotojen mukaiseksi. Loppu pintatyö onkin sitten maalarin hommia. Mahdollinen sulamatta jäänyt pohjustusaine poistetaan huolellisesti. Happopitoinen aine syövyttää ja käynnistää ruostumisen, joten se on hyvä neutraloida emäksisellä aineella, esimerkiksi ammoniakilla.

Kiireesti maalia päälle

Puskusaumat viimeisteltiin koritinan avulla.

Puskusaumat viimeisteltiin koritinan avulla. Pohjustusaine sulatettiin hitsauspolttimella mietoa liekkiä käyttäen. Pohjustetulle pinnalle lisättiin tangosta sulatettua koritinaa .

Peltitöiden valmistuttua kirkkaat pinnat maalattiin pohjamaalilla ruostumisen estämiseksi. Olisi ihanteellista, jos korjattu alue voitaisiin myös maalata lopullisesti samassa paikassa, mutta tällä kertaa se ei ollut mahdollista, joten auto jouduttiin siirtämään ajamalla muualle maalattavaksi. Niinpä uuteen peltiin suihkutettiin vain pohjamaali, ja sen jälkeen autoon kiinnitettiin ovet ja niiden tiivisteet.

Korjatun alueen maalaaminen on oma työvaiheensa, emmekä käsittele sitä tällä kertaa. Kotelon pohjaan aiomme ruiskuttaa kiveniskuilta suojaavan massakerroksen, joka tulee saamaan pintaansa saman punaisen värin kuin autossa on muuallakin.

Lopuksi kotelon sisään ruiskutetaan vielä kotelosuoja-aine, mikä varmistaa, että korjattu kotelo pysyy kunnossa, eikä korjausta tarvitse tehdä parin vuoden päästä uudelleen.

Mitä maksoi?

Kynnyskotelon ulkopellin vaihto on äärimmäisen asiallinen toimenpide, mutta käytännössä se tehdään ruostevaurioiden takia vain harvoin. Syy tähän selviää tästä jutusta: se on työläs homma.

Niinpä kynnyskotelon ruostevauriot korjataan yleensä hitsaamalla paikka ruostuneeseen kohtaan, pahimmillaan homma tehdään jopa niin, että pellinpala hitsataan vanhojen ruosteiden päälle. Tällainen korjaus ei kestä pitkään, mutta pääseehän silläkin sentään kerran katsastuksesta läpi.

Focuksen oikeaa kynnyskoteloa tuskin enää tarvitsee auton käyttöiän aikana korjata, joten kunnollisella korjauksellakin on puolensa. Sitä paitsi auto on siisti ja pysyykin tältä osin sellaisena

Kustannukset:

• Korjauspelti     49 euroa
• Työ 10 h á 40 e    400 euroa
• Tarvikkeet (laikat, pelti, tina, maalit, puhdistustarpeet) 50 euroa

Peltityöt yhteensä 499 euroa

Lisäksi tarvitaan vielä:

• Hionta ja paklaus
• Pohjamaalaus
• Kiveniskumassa
• Pintamaalaus
• Ruosteenesto

Yhteystiedot
Autopeltityö J. Rantanen
Mullintie 5, 14300 Renko
puh. 040 411 4926
rantanen.j@hotmail.com

Katso täydellisempi kuvasarja työstä täältä!

Katsopa tästä, miten korjausta EI pidä tehdä!