Valtionvarainministeriö sekoilee käytettyjen tuontiverotuksessa

Ollaanko EU:ssa vai eiko olla?

Autoverolain muutosta käsiteltäessä eduskunnassa näyttää käyneen niin, että päähuomio on ollut uusien autojen verotuksessa. Sen sijaan ei ole pohdittu sitä, vkuinka käytettynä tuotujen autojen veron määrittely tehdään nyt, kun autoveroa nostetaan.

Helsingin Sanomat kertoo tänään etusivun uutisen yhteydessä  valtiovarainministeriön autoveroasioita käsittelevän  Hanne-Riikka Nallin käsityksen asiasta. Hänen toteamuksensa mukaan autoveromuutos on sopusoinnussa EY-tuomioistuimen Unkaria koskevan päätöksen kanssa. Ministeriö on varmistanut asian asiantuntijoillaan. Suomi saa määrätä ympäristöperustein käytettynä Suomeen tuotaville autoille veron, joka on korkeampi kuin Suomessa jo markkinoilla olevissa samanlaisissa autoissa jäljellä oleva veron osuus.

Samassa uutisessa autoverotuksen ja EU-sopimuksenkäytännön yhteensovittamisen merkittävin suomalainen asiantuntija, juristi Petteri Snell pitää ministeriön käsitystä aivan vääränä. Hänestä on ihmeellistä, että ministeriö ei ole lukenut, ei ymmärrä  tai ei piittaa Romanian autoverotusta koskevaa EY-tuomioistuimen päätöstä.

Snell ihmettelee,  miksi valtiovarainministeriö katsoo Unkaria koskevan päätöksen tarkoittavan, että EY-tuomioistuin on omaksunut uudenlaisen tulkinnan myös Suomen autoverotukseen. Mutta Romanian autoverotuspäätöksestä ei sen sijaan piitata. Jälkimmäisessä päätöksessä, joka on uudempi, on hyvin seikkaperäisesti käsitelty kahta asiaa: käytettyjen autojen markkinahinnan määrittelemistä sekä ympäristöperusteiden verotuksen soveltamista kansalliseen verotukseen.

Romaniaa koskevan päätöksen perustelut ovat kiinnostavaa luettavaa. Monissa kohdissa viitataan seikkoihin, joissa Suomen valtion tulkinta jo  Siilinin autoverojutussa oli aikoinaan virheellinen. Tuolloin tuomioistuin totesi, että EU:n perustussopimuksen mukaan tavaroiden ja palvelusten liikkumiselle EU:n rajojen sisäpuolella ei saa asettaa sellaisia verotuksellisia tai hallinnollisia esteitä, joilla tuontikilpailua estetään.

Romaniaa koskevassa päätöksessä todetaan jälleen, ettei käytettynä maahan tuotavalle autolle millään perusteella saa asettaa korkeampaa veroa kuin on jo maassa olevien samanlaisten autojen hinnoissa. Tuomioistuin jopa opastaa Romanian valtiota - erilaiset ja eri-ikäiset autot saadaan verotuksellisesti samalle viivalle auton käytön verotuksessa.

Eduskunnassa pitäisi kansanedustajien kysyä ministeriltä seuraava yksinkertainen tavallista kansalaista askarruttava kysymys: Säädetäänkö autoverotus toisinaan EU-sopimuksen ja tuomioistuimen päätöksen mukaiseksi  ja toisinaan taas jätetään se huomioon ottamatta - sen mukaan, mikä milloinkin Suomen verotulojen kannalta on katsottu parhaaksi?

Antaako VM tullille uudet ohjeet?

On kiinnostavaa nähdä, millä tavalla tulli toteuttaa autoverotuksen huhtikuun alusta eteenpäin, kun tehdään ensimmäiset päätökset käytettynä tuotavien autojen verotuksesta.

Tarjolla on kaksi mahdollisuutta. (1) Tulli välttää tuojien perustellut valitukset veropäätöksistä, jos autoille määrättävä vero on niin matala, että sen osuus auton kokonaishinnassa ei ylitä Suomessa jo olevan samanlaisen käytetyn auton verollista hintaa. Tähän päästään, jos auton markkinahintataso katsotaan niin matalaksi, että olipa vero määrätty millä perusteella tahansa, veroineen auto on samanhintainen kuin Suomessa jo oleva auto. (2) Toinen mahdollisuus on se, että tuontiauton markkinahintataso määritellään todellisuutta vastaavaksi,  ja sen päälle määrätään korotettu CO2-päästöön perustuva vero.

Edellisessä tapauksessa voi syntyä pohdintaa siitä, onko syrjiikö tulli ja verotus Suomi-autoja myyviä autokauppiaita, kun käytettyjen autojen hintataso määrittellään todellisuutta matalammaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa taas syrjintäväitteen esittävät tuojat.

Pulmallinen tilanne vaatisi ehdottomasti, että valtiovarainministeriö antaa selkeät ohjeet siitä, millä tavalla uutta autoverolakia sovelletaan tullissa siten, ettei EU-lainsäädäntöä rikota.

Romaniaa koskevan päätöksen perusteluissa on todettu mm. seuraavaa:

37  Vaikka tällaisen suoran syrjinnän edellytykset eivät täyty, sisäinen vero tai vero voi kuitenkin olla välillisesti syrjivä sillä olevien vaikutusten vuoksi (em. asia Nádasdi ja Németh, tuomion 47 kohta).

39   Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 110 artiklaa rikotaan silloin, kun toisesta jäsenvaltiosta tuodusta käytetystä ajoneuvosta kannetaan vero, jonka määrä on suurempi kuin tässä jäsenvaltiossa jo rekisteröityjen samankaltaisten käytettyjen ajoneuvojen arvoon sisältyvä, verosta jäljellä oleva määrä (asia C-345/93, Nunes Tadeu, tuomio 9.3.1995, Kok., s. I-479, 20 kohta; asia C-393/98, Gomes Valente, tuomio 22.2.2001, Kok., s. I-1327, 23 kohta ja asia C-101/00, Tulliasiamies ja Siilin, tuomio 19.9.2002, Kok., s. I-7487, 55 kohta).

40  Jotta veron neutraalisuus näin ollen voitaisiin taata, käytettynä maahan tuodun ajoneuvon arvon, jota pidetään veron perusteena, on tarkoin vastattava tässä maassa jo rekisteröidyn samankaltaisen ajoneuvon arvoa (ks. mm. em. asia Weigel, tuomion 71 kohta ja asia C-74/06, komissio v. Kreikka, tuomio 20.9.2007, Kok., s. I-7585, 28 kohta).

50   Kun jäsenvaltio säätää uuden verolain, se vahvistaa sen voimaantuloajankohdaksi tietystikin tietyn päivän. Tämän lain voimaantulon jälkeen sovellettu vero voi tästä syystä olla erilainen kuin aikaisemmin voimassa ollut verokanta. Kuten edellä mainitussa asiassa Nádasdi ja Németh annetun tuomion 49 kohdassa, johon Romanian hallitus vetoaa, todetaan, kyseisellä seikalla ei erikseen tarkasteltuna voida katsoa aiheutettavan syrjintää aikaisemmin syntyneiden tilanteiden ja uuden säännön voimaantulon jälkeen syntyneiden tilanteiden välillä.

52    Kyseisessä asiassa Nádasdi ja Németh annetusta tuomiosta ei sitä vastoin millään tavoin ilmene, että jäsenvaltioilla olisi rajaton oikeus säätää uusista veroista. Oikeuskäytännössä on päinvastoin vakiintuneesti katsottu, että SEUT 110 artiklassa määrättyä kieltoa on sovellettava aina, kun verotus on omiaan tekemään muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden tuonnin vähemmän houkuttelevaksi ja näin suosimaan kansallista tuotantoa (ks. vastaavasti asia 252/86, Bergandi, tuomio 3.3.1988, Kok., s. 1343, 25 kohta; asia C 45/94, Ayuntamiento de Ceuta, tuomio 7.12.1995, Kok., s. I 4385, 29 kohta ja asia C-221/06, Stadtgemeinde Frohnleiten ja Gemeindebetriebe Frohnleiten, tuomio 8.11.2007, Kok., s. I-9643, 40 kohta).

53    SEUT 110 artikla menettäisi nimittäin merkityksensä ja tarkoituksensa, jos jäsenvaltiot saisivat ottaa käyttöön sellaisia uusia veroja, joilla pyritään tekemään maahan tuotujen tuotteiden myynti vähemmän houkuttelevaksi ja näin suosimaan kansallisilta markkinoilta saatavilla olevien ja niille ennen kyseisten verojen voimaantuloa saatettujen samankaltaisten tuotteiden myyntiä tai joilla on tällainen vaikutus. Tällainen tilanne mahdollistaisi sen, että jäsenvaltiot voisivat kiertää SEUT 28, SEUT 30 ja SEUT 34 artiklassa määrättyjä kieltoja ottamalla käyttöön kansallisia veroja, joista on säädetty siten, että niillä on edellä kuvattu vaikutus.

54    Koska moottoriajoneuvojen verotuksen alaa ei ole yhdenmukaistettu, kukin jäsenvaltio saa säätää tästä verotuksesta oman harkintansa mukaan. Tästä harkinnasta samoin kuin sitä koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä ei kuitenkaan saa aiheutua edellisessä kohdassa kuvattua vaikutusta (ks. vastaavasti asia C-451/99, Cura Anlagen, tuomio 21.3.2002, Kok., s. I-3193, 40 kohta; asia C-464/02, komissio v. Tanska, tuomio 15.9.2005, Kok., s. I-7929, 74 kohta ja asia C-98/05, De Danske Bilimportører, tuomio 1.6.2006, Kok., s. I-4945, 28 kohta).

56     Edellä mieliin palautetuista periaatteista seuraa, että SEUT 110 velvoittaa jokaisen jäsenvaltion valitsemaan ja säätämään moottoriajoneuvoista kannettavat verot siten, ettei niiden vaikutuksena ole suosia kotimaisten käytettyjen ajoneuvojen myyntiä ja näin tehdä samankaltaisten käytettyjen ajoneuvojen tuonnista vähemmän houkuttelevaa.