Vertailussa Chevrolet Epica, Hyundai Sonata ja Kia Magentis

Vertailussa:

Chevrolet Epica

Autonostajia hemmotellaan nykyään melkoisella valikoimalla. Hyvänä esimerkkinä on ylempi keskiluokka: perinteisten valtamerkkien rinnalle on tullut kilpailijoita, jotka tarjoavat samankokoisen auton selvästi edullisempaan hintaan.

Päätimme selvittää, millaisia nämä ”köyhän miehen limusiinit” oikein ovat. Emme tyytyneet aivan perusmoottoreihin ja -varustetasoihin, vaan panimme viivalle hieman suuremmilla koneilla ja automaattivaihteistoilla varustetut versiot. Niiden hinnat ovat 33–34 000 euron tasolla.

Tarkoituksena oli ottaa mukaan myös Chrysler Sebring, mutta maahantuoja ei kyennyt toimittamaan meillä haluamaamme versiota. Niinpä vertailusta tuli kolmen korealaisen kamppailu.

Runsas vuosi sitten esitelty Chevrolet Epica on Evandan seuraaja. Poikittain keulalle sijoitettujen suorien kuutosmoottoreiden tilavuudet ovat 2,0 ja 2,5 litraa. Nelisylinterinen turbodiesel antaa voimansa kahdesta litrasta. Varustetasot ovat LS ja LT.

Hyundai Sonata sai nykyiset muotonsa syksyllä 2004. Nelisylinteristen bensiinimoottoreiden tilavuudeksi merkitään 2,0 ja 2,4 litraa. V6 on peräti 3,3-litrainen. Nelisylinterinen turbodiesel on samankokoinen kuin pienin bensaa polttava. Varustetasoja kuvataan kirjaimin GL ja GLS.

Toisen polven Kia Magentis näki päivänvalon syksyllä 2005. Bensiinimoottoriksi voi valita kaksilitraisen nelosen tai seitsemän desiä kookkaamman V6:n. Turbodiesel on kaksilitrainen. Varustevaihtoehtoja on edellisten tapaan kaksi: LX ja EX.

Vaikka Sonata ja Magentis ovat saman konsernin sisarmalleja, hämmästyttävän monet komponentit eroavat toisistaan. Esimerkiksi alustarakenteet ovat tyystin erilaiset.

Sisätilat

Kaikkien ohjauspyörä säätyy sekä korkeus- että etäisyyssuunnassa. Kauneusvirheenä voi tosin pitää sitä, että Chevroletin ja Hyundain ratin korkeussäätö on portaallinen, aivan kuin vanhoissa jenkkiautoissa. Chevyn suuri ruori on kuin tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä.

Chevroletin ja Kian kuskia hemmotellaan istuimen sähkösäädöillä. Kaikkea ei sentään ole sähköistetty, sillä ensin mainitun ristiseläntuen säätö hoidetaan käsin, kun taas jälkimmäisessä ristiseläntukea ei voi säätää lainkaan. Kaikissa on mainio vasemman jalan tuki. Erimittaiset ajajat löytävät melko helposti asiallisen asennon.

Hyundaissa pitkä ihminen kaipaa reilumpaa reisitukea. Muutaman sentin korotus istuintyynyn etureunaan auttaisi. Selkänojan kaltevuussäätö on portaallinen.

Kaikkien hallintalaitteet toimivat kevyesti. Kaistaa vaihdettaessa vilkkuvivusta on pidettävä kiinni koko ajan, sillä jatkuvasti yleistyvä kolmen vilkutuksen automatiikka puuttuu jokaisesta.

Epican istuinlämmittimien kytkimiä hakee hetken ennen kuin oivaltaa, että ne on sijoitettu oviverhoilun yläosaan. Epican ja Sonatan radioita voi säädellä itse laitteen ohella myös ratin napeista. Myös vakionopeudensäätimen kytkimet löytyvät jokaisen ohjauspyörästä.

Takatilat testattiin kahden ja kolmen hengen voimin. Jokaisen auton kuskin istuin säädettiin saman henkilön mittojen mukaan, jonka jälkeen toinen etuistuin asetettiin samaan asentoon. Kaikki todettiin mainioiksi kahdelle takana olijalle – varsinkin kun keskikyynärnoja lasketaan alas. Kolmas ei viihdy pitkää matkaa yhdenkään kyydissä.

Sonata tarjoaa runsaimmat oltavat. Polvitilaa on hurjasti, ellei edessä istu aivan koripalloilijan mittaisia. Myös varvastila riittää. Kutrit osuvat kattoverhoiluun ryhdikkäästi istuttaessa. Kolmen körilään hartiat ovat tukevasti toisissaan kiinni. Keskinoja ei paina kolmannen matkustajan selkää. Sekä sisään meno että ulostulo sujuvat pahemmin voimistelematta.

Magentiksen varvas- ja polvitiloihin pätee sama lausunto kuin Sonataan. Pääntilaa on kuitenkin vähemmän. Keskipaikalle joutuva ei viihdy yhtä hyvin kuin sisarmallissa, sillä kyynärnoja painaa selkää. Sisään ja ulos pääsee helposti.

Epican kyytiin tullessa joutuu kumartumaan matalan oviaukon takia. Polvitilaa on aavistuksen heikommin kuin kilpailijoissa. Jalkateriä voi heilutella yhtä vapautuneesti kuin kahdessa muussakin. Keskimatkustajan selän alla tuntuu pullistuma. Reisituki jää porukan niukimmaksi. Ulos mennessä joutuu varomaan päätään, lisäksi jalkaa pitää taivutella oviaukon etureunan ja istuimen välistä.

Tavaratila

Tavaratilat mittasimme Tuulilasin perinteisillä mittayksiköillä eli juomakoreilla. Kaikissa on siististi verhoiltu, valaistu ruuma ja takaluukun sisäkahva. Kolmikon luukkuja kannattelevat nivelsaranat ja kaasupumput, jolloin mikään osa ei pääse ruhjomaan tavaroita.

Jokaisen takaistuintyyny on kiinteä, jolloin nojanpuolikkaat jäävät kaadettaessa kallelleen. Yhdessäkään ei ole suksiluukkua. Monien nykyisten porrasperien tavaratilat ovat sinänsä laajoja, mutta pieni kuormausaukko estää kookkaiden laatikoiden kuljettamisen. Joissakin tilanteissa se on hyvinkin turhauttavaa.

Sonatan ruumaan saimme sopimaan 13 koria. Tila laajennetaan kääntämällä selkänoja alas kahdessa erilevyisessä osassa. Matkustamon ja tavaratilan välinen yhdysaukko saisi olla isompi. Tilan pohjassa ei ole minkäänlaisia kiinnityssilmukoita.

Epica ja Magentis ovat kahdentoista korin autoja. Ensin mainitun yhdysaukko matkustamoon on säälittävän pieni. Myös sidontalenkit puuttuvat. Magentiksen yhdysaukko on jokseenkin samankokoinen kuin Sonatassa. Porukan ainoana Magentis tarjoaa neljä kiinnityslenkkiä sekä verkon kevyiden tavaroiden paikallaan pitämiseksi.

Emmaljunga Crossway -lastenrattaamme mahtuvat pyörineen päivineen kaikkien kyytiin, tosin vain huolellisesti sovittamalla. Helpommalla pääsee irrottamalla kaksi pyörää.

Graco Cosmic XTP -turvaistuin sopii kaikkien takaistuimelle siten, että aikuinen ihminen mahtuu istumaan edessä. Epican etupenkille ei voi kiinnittää lastenistuinta, sillä turvatyynyn poiskytkentämahdollisuutta ei ole.

Pikkutavaratilaa on kaikissa riittävästi. Jokaisen varusteluun kuuluu kaksi lehtitaskua ja runsaasti erilaisia pieniä tavaralaareja siellä täällä.

Näiden korealaisten materiaalit näyttävät ja tuntuvat pääsääntöisesti hyviltä. Huonoilla teillä kaikista kuului pientä sirinää.

Ajettavuus...

Kolmikon ajettavuutta voi kuvailla useimmissa tilanteissa leppoisaksi. Kaikissa on perinteinen hydraulinen ohjaustehostin.

Chevroletin ohjaus tuntuu keskialueella huteralta. Auto ei jää itsekseen kaartamaan pienen ohjausliikkeen jälkeen. Epica tuntee selkeimmin navakan sivutuulen. Mutkissa olevat kuopat hytkäyttävät ohjausta. Se ei vaikuta hallittavuuteen mutta aiheuttaa epävarman olon. Käytös on reippaan aliohjaavaa.

Soratiellä pitkä akseliväli rauhoittaa, mutta ajonvakautusjärjestelmän puuttuminen tämän luokan autosta tuntuu todella oudolta. Onneksi epäkohta korjaantuu ensi vuoden malleissa.

Hyundain ohjauksen keskialueella on lievää tahmeutta. Auto jää hieman itsekseen kaartamaan. Muuten ajo maistuu. Pehmeän jousituksen vuoksi reipas ajo mutkateillä saa auton huojumaan. Hallittavuus säilyy kuitenkin hyvänä ainakin järjellisillä nopeuksilla.

Soralla Sonata menee rauhallisesti. Ajonvakautus sallii selkeän luisun ennen puuttumistaan peliin.

Kian ohjauksessa on samanlaista tahmeutta kuin Hyundaissa. Sonataa jäykempi jousitus ja erilainen rengasprofiili suovat napakamman käytöksen mutkateillä. Auto kääntyy kahta kilpailijaansa hanakammin kurveihin. Ajolenkillä kirposi muutama kommentti liiankin innokkaasta kääntymisestä.

Sorapinnalla Magentis menee rauhallisesti tiettyyn rajaan saakka. Ajonvakautus aktivoituu perän ollessa jo melko laajassa sladissa. Käytös on kulmikkaampaa kuin Sonatalla.

...Ajettavuus

Automaattivaihteisto on Sonatassa vanhanaikaisesti neliportainen, muissa eteenpäin vieviä vaihteita on viisi. Kaikkien vaihteistoa voi halutessaan käytellä myös käsin. Epicassa on lisäksi erillinen talviasento. Sonatan ja Magentiksen laatikot toimivat ilman nykäyksiä, mutta Epica nykäisi ohitustilanteissa automaatin hakiessa pienempää.

Käsiasennossakin Hyundai ja Kia vaihtavat isommalle kierrosten noustessa käyntinopeusmittarin punaiselle alueelle. Chevroletin kone jää samassa tilanteessa hakkaamaan kierrosluvun rajoitinta vasten. Kaikki osaavat vaihtaa manuaaliohjelmalla pienemmälle, kun kone ei enää jaksa vetää.

Jostain syystä Epica tuntuu kuskin paikalta kahta muuta kookkaammalta. Siksi ahtaissa paikoissa liikkuu vaistomaisesti kieli keskellä suuta. Epica myös kääntyy kankeimmin.

Kaikkien taustapeilien koko riittää. Kookkaan kuskin mielestä Epican sisäpeili on niin alhaalla, että se rajoittaa näkyvyyttä. Jokaisen takapääntuet on järkevää pitää alhaalla silloin, kun takana ei ole matkustajia. Vastavaloon ajettaessa kaikkien huurteenpoistoritilät heijastuvat tuulilasiin mustasta kojelaudasta huolimatta.

Puskureiden ja kylkien törmäyslistoissa on tingitty: Sonatassa ja Magentiksessa on ainoastaan kylkilistat, Epicassa ei niitäkään.

Käyttöominaisuudet

Magentis kiihtyi parhaiten, mikä oli ennakoitavissa jo teholukemia tutkittaessa. Auto kykeni lähes tehtaan ilmoittamiin arvoihin. Sonata jäi ”virallisesta” satasen lukemasta 0,7 sekuntia. Se on vielä hyväksyttävä ero. Sen sijaan Epica tuntui yllättävän vaisulta, minkä myös mittalaite todisti. Jäimme lupauksista lähes kaksi sekuntia. Sitkeyksiä emme mitanneet automaattivaihteistojen vuoksi.

Kuutosten käynti on kaunista ja värinätöntä. Hyundain neloskone ei häpeä tässä seurassa lainkaan, sillä kahden tasapainotusakselin ansiosta senkin käynti on hienostunutta, vaikka kuutosen soundit puuttuvatkin.

Mukavuus

Hyundain jousitus on joukon pehmein. Sitä ei kuitenkaan voi moittia liian löysäksi. Kia on selvästi jämäkämpi, vaikka vielä ei voida puhua liiallisesta kovuudesta. Kauneusvirheenä voisi mainita ajoittaisen lievän nypytyksen. Chevroletin jousitus on porukan napakin, ja usein siinä voi aistia selvää pintakovuutta.

Hyundain kuskinistuimen etureuna saisi olla korkeammalla, kuten jo aiemmin todettiin. Chevroletin ja Kian istuimet ovat sinänsä mukavat, mutta vakiona olevan nahkaverhoilun liukkaus ei ilahduta mutkateillä.

Melun arvostelemme desibelimittarin lisäksi kuuntelemalla. Mittari kertoo vain melutason, mutta melun sävyn mahdolliseen ärsyttävyyteen se ei kykene.

Sonata loistaa tässä lajissa. Maltillinen rengasprofiili on varmasti osasyynä auton hiljaisuuteen. Rengasäänet samoin kuin tuulensuhinat alkavat kahdeksassakympissä. Missään vaiheessa ei voi havaita ärsyttäviä piirteitä.

Epica on selkeästi meluisampi. Renkaiden jurina alkaa jo taajamanopeuksissa. Tuuli yhtyy konserttiin satasen vauhdissa.

Magentis on sekä mittarin että korvan mukaan äänekkäin. Pääasiallisena melunlähteenä ovat renkaat. Tuuli alkaa kuulua kahdeksassakympissä.

Varustelussa erot ovat hyvin pienet. Ajovalonpesimet sisältyvät vain Sonatan hintaan. Lisäplussan auto saa siitä, että huuhtelulle on oma nappinsa. Kahteen muuhun pesimiä ei saa edes lisävarusteena.

Jostain syystä radio/cd-soitin puuttuu Magentiksesta. Asiaa voi tietysti puolustella sillä, että nyt jokainen asiakas voi hankkia juuri haluamansa tasoisen laitteen. Sähköisten ikkunannostimien kytkimet on kaikissa sijoitettu luontevaan paikkaan kuskin oveen.

Automaattinen ilmastointi on itsestään­selvyys tässä luokassa samoin kuin lämpö­kanavat takajalkatilaan. Sen sijaan isommissa autoissa nykyisin aika yleiset keskikonsolin takapään suuttimet puuttuvat kolmikosta. Korealaiset ovat mieltyneet kytkentään, joka käynnistää ilmastoinnin aina, kun ilmavirtaus suunnataan tuulilasille tai tuulilasille ja jalkatilaan. Napista painamalla viilentimen saa toki pois päältä.

Epican ja Sonatan ulkolämpömittarit ovat aina näkyvillä, niin kuin pitääkin. Sen sijaan Magentiksen ulkolämpötilan näyttö on ajotietokoneen yhteydessä, jolloin se jää piiloon, mikäli esimerkiksi trippimittari tai keskikulutus on kutsuttu esiin.

Vakionopeudensäädin helpottaa matka-ajoa ja saattaa säästää turhilta ylinopeussakoilta. Sekin koristaa jokaisen varustelistaa. Sonataa lukuun ottamatta lasinpyyhkimiä ohjaa sadetunnistin, jonka herkkyyttä voidaan säätää. Magentiksen ja Sonatan tuulilasin alareunassa on sähkövastukset, joilla vältetään pyyhkimien jäätyminen kiinni.

Sähkösäätöiset ja -lämmitteiset taustapeilit, valokytkimet joka ovessa, sisävalon viiveautomatiikka ja lukuvalot ovat jokaisessa vakiona. Epican ja Magentiksen nahkaverhoilu luo ylellisyyden tuntua.

Turvallisuus

Väistökokeet teemme aina suljetulla alueella sekä täydellä että kahden hengen kuormalla. Käytämme valmistajan suosittelemia rengaspaineita. Epicassa käytetään samoja paineita kuormituksesta riippumatta.

Magentis selvittää keilakujan tyylikkäimmin, vaikka kuormattuna ohjaus tuntuu aluksi ylikevyeltä. Ensin auto kääntyy varsin neutraalisti, ja vauhdin kasvaessa keula alkaa puskea. Nopeissa tempaisuissa ohjaus kipsaa melkoisesti. Ilman ajonvakautusta hallinta säilyy edelleen helppona, joskin tiettyä kulmikkuutta voi havaita. Kuormaamattomana käytös paranee, kun puskeminen vähenee.

Sonatan perä muljahtelee kuormattuna. Ajonvakautus sallii melkoisen luisun ennen kuin ottaa tilanteen hallintaansa. Menossa on hehtaaripyssyn elkeitä. Ilman ajonvakautusta perän liikkeet laajenevat mutta hallittavuus säilyy. Ohjaus kipsaa samalla tavalla kuin Magentiksessa. Ilman kuormaa ongelmia ei ole edes ajonvakautus poiskytkettynä. Vauhdin myötä liikkeet vain laajenevat.

Epica tuntuu kuormattuna huomattavan huteralta. Ensin se puskee, jonka jälkeen perä irtoaa laajaan luistoon. Ohjaamo on käsiä täynnä, ja silti auto voi livetä omille teilleen. Ilman kuormaa käytös paranee, joskin sama kaksijakoisuus on edelleen havaittavissa: puskua seuraa holtiton sladi. Ainoa hyvä puoli on, että ohjaus ei kipsaa yhtä paljon kuin kahdessa kilpailijassa.

Kaikissa on lukkiutumattomat jarrut, mutta hätäjarrutustehostus puuttuu Sonatasta. Mittaustemme mukaan Epica vaatii pisimmän pysähtymismatkan ja Sonata lyhimmän. Autojen eroksi tuli runsaat kaksi metriä. Magentiksen jarrutusmatka oli lähempänä Sonataa kuin Epicaa. Emme havainneet minkäänlaisia häipymisiä toistuvissa jarrutuksissa. Teimme lisäksi kokeita sorapinnalla: Magentis pyrki hieman kampeamaan mutkissa. Mitään dramaattista ei kuitenkaan sattunut.

Kustannukset

Ajoimme kolmikolla runsaan tuhannen kilometrin kulutuslenkin kaikentyyppisillä suomalaisteillä. Epica ja Sonata selvittivät lenkin 8,1 litralla sataa kilometriä kohden. Magentis halusi pari desiä enemmän. Jokaisen ruokahalu jäi pienemmäksi kuin virallinen yhdistetty kulutus.

Epican pakollinen liikennevakuutus maksaa vähiten ja Magentiksen eniten. Myös vapaaehtoinen autovakuutus tulee Magentiksen käyttäjälle kalleimmaksi.

Huoltohinnat on kysytty maahantuojilta olettaen, että autoilla ajetaan kolmessa vuodessa 60 000 km. Kian huollot maksavat selvästi eniten ja Hyundain vähiten. Kaikki huolletaan kerran vuodessa tai 15 000 kilometrin välein. Yhdessäkään ei ole huoltovälinäyttöä. Hyundaihin voidaan teettää vapaaehtoinen ensihuolto matkamittarin näyttäessä 1 000–2 000 km.

Kian moottorin nokka-akseleita käytetään hammashihnalla, kahdessa muussa on huoleton ketju. Hihnan vaihtoväli on kuusi vuotta tai 90 000 km. Epican varaosapaketti on joukon edullisin ja Magentiksen vastaavasti arvokkain.

Takuuaikojen pituuksissa on melkoiset erot. Chevroletin takuu kattaa kolme vuotta tai 100 000 km. Kian takuu on viiden vuoden tai 150 000 km:n mittainen, ja Hyundai lupaa viisi vuotta ilman kilometrirajoitusta, tosin vain yksityiskäytössä. Jokainen lupaa vanhanaikaisesti vain kuuden vuoden takuun puhkiruostumista vastaan. Sekä Sonatan että Magentiksen pohjassa on massaus, mistä voi lausua kiitokset.

Vain Chevroletin käyttäjällä on matkaturvapalvelu, joka auttaa auton tehdessä tenän. Turva kattaa hinaus- ja majoituskulut, sijaisauton tai matkaliput määränpäähän. Palvelu on voimassa kolme vuotta.

Loppuarvostelu

No, osaako se korealainen tehdä hyvän auton? Vastaus on ehdottomasti kyllä. Pistelaskun tuloksena Hyundai nappasi voiton ennen toiseksi sijoittunutta Kiaa. Chevrolet jäi se­l­keästi kolmanneksi.

Hyundai Sonata

Sonata osoittautui hyvin positiiviseksi tuttavuudeksi. Ajettavuudessa on ison auton leppoisuutta. Urheilullisuutta arvostava osaa varmasti valita toisenlaisen ajokin. Tilaa on niin ihmisille kuin tavaroillekin, ja matkustusmukavuuden kruunaa alhainen melutaso. Kulutus asettui Chevyn kanssa tasalukemiin. Huollattaminen on joukon edullisinta ja vakuuttaminen toiseksi edullisinta. Myös varaosahinnat ovat toiseksi halvimmat.

Auton vertailuhinta 33 250 e. Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 550 e, yhteensä 33 800 e.

2. Kia Magentis

Magentiksen kuutoskoneen soundia on mukava kuunnella. Suorituskyky vastaa jokseenkin ison moottorin luomia odotuksia. Varustelukin on runsas. Väistökoe sujuu mallikkaimmin, vaikka nopeissa tempaisuissa ohjaustehostus ei ehdi mukaan. Jousitus ei ole aivan yhtä mukava kuin Sonatassa. Kulutus jää maltilliseksi moottorin kokoon nähden. Ylläpitokulut ovat joukon kovimmat, sillä niin vakuutukset, huollot kuin varaosatkin on hinnoiteltu reippaasti.

Auton vertailuhinta 33 990 e. Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 590 e ja radio/cd-soitin 275,50 e, yhteensä 34 855,50 e.

3. Chevrolet Epica

Epica on runsaasti varusteltu ja näyttävä laite, jonka suora kuutoskone käy ihailtavan tasaisesti. Kulutuskin pysyi kohtuullisena, mutta suorituskyky ei häikäise. Ajettavuudessa ja jousituksessa on vielä runsaasti hiomista. Toistaiseksi autossa on pelkkä sutimisenesto: ajonvakautus saadaan vasta ensi vuoden malleihin. Edessä isokin ihminen viihtyy, mutta takatilat rankattiin joukon niukimmiksi. Huoltokulut ovat toiseksi halvimmat ja vakuutusmaksut sekä varaosien hinnat edullisimmat.

Auton vertailuhinta 32 990 e. Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 490 e, yhteensä 33 480 e.

Loppupisteet

Roland WeckströmLehdessä 10/2007