Vertailussa ylemmän keskiluokan farmarit

Vertailussa:

Ford Mondeo

2.0 Trend Wagon
Mazda 6 Sport Wagon 2.0 Active
Opel Vectra 2.2 Direct Wagon Enjoy
Peugeot 407 SW Premium 2.0
Toyota Avensis 2.0 VVT-i Linea Sol Technical Wagon
Volkswagen Passat Variant 2.0 FSI Comfortline

Farkku on monen mielestä järkevin korimalli, mitä autoihin tulee. Autoilijoiden kasvava kiinnostus farmariautoja kohtaan on havaittavissa katukuvassa, ja myös myyntitilastot tukevat havaintoja. Yhä useamman automallin myydyin versio on nimenomaan farkku.

Tämänkertainen vertailukuusikkomme on sekoitus uutta ja vanhaa. Ford Mondeo on ryhmän tuorein tulokas: se vyöryi Suomen kamaralle kesällä kolmen korimallin voimin.

Fordin moottorivalikoima on runsas. Pelkästään bensaversioita on viisi; kaksi eritehoista 1,6-litraista, 2,0- ja 2,3-litraiset ja malliston yläpäässä vielä Focus ST:n keulalta tuttu 2,5-litrainen Volvon moottori. Ainoastaan 2,3-litrainen on täysin uusi.

Dieselit ovat 1,8- ja 2,0-litraisia. Molemmista löytyy kaksi tehoversiota. Varustetasoja on tarjolla kolme: Trend, Ghia ja erityisesti yritysautoilijoille räätälöity Titanium Business. Vertailuautomme oli Ghia-varusteinen, mutta käsittelemme sitä Trendinä.

Volkswagen Passat on porukan toiseksi nuorin automalli. 2005 esitelty porrasperä sai farkkusisaren saman vuoden syksyllä. Konehuoneeseen on tarjolla seitsemän moottorivaihtoehtoa. Neljästä bensakoneesta pienin on 1.6 FSI. Kaksilitrainen on joko ahtamaton FSI tai ahdettu TFSI. Malliston kruunaa nelivetoinen 3,2 litran V6.

VW-dieselien iskutilavuudet ovat 1,9 ja 2,0 litraa. Isommasta löytyy sekä 140- että 170-heppainen versio, pienimmän tyytyessä 105 hevosvoimaan. Varustetasoja on viisi: vertailuautomme oli Comfortline, koska tämä on ehdottomasti myydyin varustetaso eikä halvinta Trendlinea ollut saatavilla. Samalla selviää, saako vertailun ylivoimaisesti kalleimman ostohinnan pulittava vastinetta rahoilleen.

Peugeot 407 SW tuli markkinoille syksyllä 2004. Menevän näköinen ranskatar saa voimansa 1,8-, 2,0-, 2,2- tai 3,0-litraisesta bensamoottorista. Isoin on V6, muut suoria nelosia.

Peugeotilta dieselvaihtoehtoja löytyy neljä kappaletta. Sekä 1,6- että 2,0-litrainen ovat yhden ahtimen koneita, 2,2-litrainen nelonen ja 2,7-litrainen V6 tuplaturboja. Varustetasoja on kolme: Trendy, Premium ja Sport.

Opel Vectra Wagon saapui pohjolaan vuodenvaihteessa 2003–04. Facelift-mallit esiteltiin jo 2005, sillä porrasperä on peruja syksyltä 2001. Myös Opelin moottoripaletti on laaja: pelkästään bensavaihtoehtoja löytyy kuusi. Kolme eritehoista dieseliä ovat kaikki 1,9-litraisia. Vertailuun valitsimme muista poiketen 2,2-litraisen version, koska se sopi ryhmään kaksilitraista pakokaasuahdettua moottoria parem­min. Uusi Vectra esitellään ensi vuoden puolella.

Toyota Avensis Wagon on sekin vuoden 2003 satoa. Malli koki viime vuonna lievän kasvojenkohotuksen – tuolloin panostettiin mm. äänieristyksen parantamiseen. Toyotallakin on tarjota yllin kyllin voimanlähteitä; neljä ottomoottoria ja kolme dieseliä. 1,6- ja 1,8-litraisissa bensamalleissa ohjaus on sähköisesti tehostettu, 2,0- ja 2,4-litraiset luottavat dieselien tapaan hydraulitehostukseen. Varustetason voi kaksilitraiseen bensafarkkuun valita kolmesta vaihtoehdosta. Otimme mukaan halvimman, Linea Sol Technicalin.

Mazda 6 Sport Wagon saapui markkinoillemme syksyllä 2002. Pakkelointiin malli laitettiin 2005. Nykyisen Kuutosen elinkaari lähenee loppuaan, sillä uusi malli esiteltiin hiljattain Frankfurtin autonäyttelyssä (TL 12/07). Suomeen uutuus saadaan vuodenvaihteessa. Nykyinen neljän bensa- ja kahden dieselmoottorin mallisto on hinnoiteltu ja varusteltu varsin kilpailukykyisesti.

Etutilat

Kaikkien kuuden auton etuistuinten pitkittäissäätövarat riittävät keskimittaisille ajureille. Yli 190-senttisillä säätöjen viimeisetkin pykälät ovat käytössä Mazdassa, Peugeotissa ja Toyotassa. Muissa säätövaraa riittää pidempivartisillekin.

Parhaat vasemman jalan lepuutustuet löytyvät VW:stä ja Opelista. Ford ja Mazda tulevat seuraavina, ja Pösönkin lepuuttaja on riittävän kokoinen. Toyotan tuki on skandinaavista kalossia ajatellen auttamattoman pieni.

Ohjauspyörää voi säätää sekä korkeus- että etäisyyssuunnassa jokaisessa kulkupelissä. Istuimen korkeutta säädetään Fordissa sähköisesti ja muissa käsipelillä. Opelissa kahdeksaan suuntaan säätyvästä istuimesta veloitetaan 200 euron lisähinta. Summa sisältää ristiseläntuen säädön, jota ei ole saatavissa Toyotaan. Peugeotissa selkänojan kaltevuussäätö on portaallinen, muissa portaaton. Kaikissa löytää itselleen kelvollisen ajoasennon.

Passatin ja Mondeon penkit ovat porukan parhaat. Istuimet ovat riittävän kookkaat, mutta tarjoavat siitä huolimatta kohtuullisesti tukea joka suhteessa. Passatissa ristiseläntuen säätö ja selkänojan säätö toimivat sähköllä. Ristiseläntukea voi säätää myös korkeussuunnassa. Fordin etutilat tuntuvat Volkswageniin nähden tilavammilta, sillä Passatin keskikonsoli rajoittaa enemmän oikean jalan liikuttelua sivusuunnassa.

Mazdan urheilulliset etuistuimet kuuluvat vertailuauton Active-vakiovarustukseen. Masan jakkaran saa säädettyä muita matalammalle, mikä tuo ohjaamoon sporttista fiilistä.

Opelin etuistuinta vaivaa lautamaisuus. Tilaa riittää kookkaammallekin, mutta istuinosaan kaivattaisiin enemmän sivutukea. Peugeotin rahi on ranskalaisen pehmeä, ja selkänoja tuntuu turhan lyhyeltä. Toyotan jakkara on isokokoisille kuskeille porukan huonoin. Ristiseläntuen säätö puuttuu ja istuinosa on auttamattoman lyhyt. Kokonaisuutena Toyota vieroksuu eniten keskimittaista pidempää kuskia.

Autojen hallintalaitteet ovat kutakuinkin siellä, missä niiden ergonomisesti ajatellen kuuluukin olla. Kaikkien mittaristot ovat selkeät. Pimeällä Pösön valkoiset viisarit ovat näyttävät, ja porukan ainoana 407:stä löytyy myös öljyn lämpötilamittari. Ranskattaren ilmastoinnin päälle ja pois kytkeminen onnistuu vain keskikonsolin valikon kautta.

Mazdan ohjauspyörä käy parhaiten käteen, ja nahkaratin puoliin sijoitetut radion sekä vakionopeudensäätimen kytkimet ovat helppokäyttöisimmät. Fordin ja Opelin vakiovarustukseen nopeudensäädin ei sisälly, mutta sellaisen saa molempiin lisäsijoituksella. Tämän tason autoissa säätimen tosin luulisi sisältyvän vakiovarusteisiinkin.

Toyotan ilmastoinnin ja audiolaitteen säätely onnistuu selkeytensä ansiosta ongelmitta ikäihmisiltäkin. Kolmen vilkutuksen kaistanvaihtotoiminto on Fordissa, Opelissa ja Volkkarissa.

Passatin ja Peugeotin ohjauspyörän taakse erilliseen viikseen sijoitettujen nopeussäätimien käyttö vaatii hieman opettelua, koska symboleja ei näe ratin toiselta puolelta. Opelin vilkkuviiksen päähän sijoitettu säädin on yksinkertainen käyttää, mutta viiksen pään tarttumapinta on sen ansiosta epäyhtenäinen. Tämä tuntuu suuntavilkkua kytkettäessä.

Peugeotin lasikaton sähköisesti liikkuva näkösuojalevy voi olla lapsille vaaran paikka, sillä se ei tunnista mitään väliin jäävää. Kokeilimme asiaa empiirisesti – ja kyllä ne sormet sinne väliin jäivät. Auts.

Takatilat

Takatilat arvosteltiin sekä kahden että kolmen hengen voimin. Etuistuimet säädettiin 182-senttisen kuskin ajoasennon mukaisiksi.

Kolmen hengen kuormalla Ford on tilavin leveyssuunnassa, mutta reilusti muotoiltu penkki liu’uttaa reunapaikalla istujat kohti keskustaa, oli penkin materiaali sitten kangasta tai nahkaa. Pääntilat ovat porukan väljimmät, vaikka kattoverhous hipookin reunapaikoilla ohimoita. Polvi- ja varvastilaa on runsaasti. Reisitukeakin löytyy kiitettävästi, sillä jalkoja voi suoristaa reilusti eteenpäin. Keskimatkustaja kiittelee runsaita jalkatiloja, mutta selkänoja on kovahko ja aavistuksen liian kallellaan.

Toyotaan meno on muuten helppoa, mutta päätä joutuu Fordin tavoin varomaan. Jaloille löytyy hyvin tilaa. Reunapaikoilla ohimot ottavat reilusti kiinni kattoverhouksiin, ja reisituki on heikohko. Keskellä matkustava istuu reunapaikkoja korkeammalla, ja selkänoja tuntuu kovalta. Keskitunneli häiritsee Fordia enemmän.

Opelin iso oviaukko mahdollistaa vaivattoman kulun takaistuimelle. Polvitilaa on Fordiakin enemmän, mutta pysty selkänoja ja reisituen puute latistavat matkustusmukavuutta. Keskipaikalla pääntilaa on reilusti, mutta häntäluun varassa istuminen on epämiellyttävää. Reunapaikoilla korin kaartuminen ahdistaa, ja oviverhous painaa pidemmällä matkalla.

Passatiin pääsee helposti sisään. Pääntilat loppuvat 182-sentisellä kesken. Reisitukea VW:n takapenkki ei kolmin istuttaessa tarjoa. Polvitilaa on vähänlaisesti, mutta kengät mahtuvat hyvin etuistuinten alle. Reunapaikoilla istujia vaivaa ovipaneelin yläpokkaus, joka syleilee ikävästi kyynärvartta. Korkea keskitunneli tiputtaa mukavuuspisteitä keskimatkustajalta. Ulospääsy kansanautosta on korkean kynnyksen vuoksi vaivalloista.

Mazda on sivusuunnassa Volkkaria tilavampi. Istuinosa ja selkänoja kampeavat reunamatkustajia keskelle. Pääntilaa on hieman enemmän kuin Toyotassa. Keskipaikkalaisen olo on parempi Mazdassa kuin Passatissa, ja ulospääsykin on helpompaa.

Peugeot on takatiloiltaan selvästi ahtain. Jo sisäänpääsy on muita hankalampaa. Takapuoli ottaa kaareen kiinni, ja päätä joutuu kyyristelemään. Kaikkien kolmen takamatkustajan päät ottavat reilusti kiinni kattoverhoukseen ja polvet vastaavasti etuistuimien selkämyksiin. Kengille ei juuri ole tilaa istuimien alla.

Pösön pehmeä takaistuin on upottavaa mallia. Tästä huolimatta reisitukea ei ole tarjolla. Keskitunnelin puuttuminen ei lohduta, sillä polvitila ei riitä laadukkaaseen oloon. Autosta poistuminen on hankalaa, sillä kenkiä on vaikea saada pois etuistuinten alta. Pösö on vertailuautoista ainoa, jonka takatiloja voi suositella ainoastaan keskenkasvuisille. Muissa on säädylliset tilat ainakin kahdelle aikuiselle.

Tavaratilat

Tavaratilat arvosteltiin sekä perusasennossa että laajennettuina, koska oletamme farkkuautoilijan ainakin satunnaisesti kuljettavan kauppakasseja isompiakin tavaroita. Kaikkien autojen takapenkkien istuinosat ovat jaettavaa mallia. Opelin tavaratilan pituus on laajennettuna porukan pisin: viisi senttiä yli kahden metrin. Ero lyhyimpään eli Pösöön on peräti 42 cm.

Sopivasti vertailun alle ajoittunut muuttokeikka erotti jyvät akanoista. Fordin ja Opelin ruumat nielevät eniten tavaraa. Kärkikaksikon erottaa toisistaan Opelin helpompi laajennettavuus, tavaratilan 20 senttimetrin pituusetu, suksiluukku sekä mahdollisuus asentaa lisävarusteena saatava verkko B-pilarin taakse suojaamaan etumatkustajia. Opelista löytyy lisäksi tavaransidontalenkit takamatkustamon lattialta.

VW ja Mazda ovat laajennettuina seuraavaksi tilavimmat. Mazda on koko joukon helpoimmin laajennettava: kontissa sijaitsevasta vivusta vetämällä takaistuin taittuu omin voimin vaateriin. Passatin laajennus on työläämpää, sillä pääntuet on irrotettava ja kiinnitettävä istuinosiin suunniteltuihin reikiin. Volkkarin etuja ovat vastaavasti suksiluukku sekä tavaratilan virtapistoke. Mazdassa on enemmän kuormansidontalenkkejä, paremmin tilaa pikkutavaroille lattiarakenteen alla sekä mahdollisuus kuormaverkon asentamiseen B-pilarin taakse.

Laatikkoleikkien jumbosijat menivät Toyotalle ja Pösölle. Molemmissa laajennus tapahtuu nostamalla ensin takapenkin istuinosat vasten etuistuimia. Pösössä pääntuet on irrotettava, eikä niille löydy järkevää säilytyspaikkaa.

407 SW:n lastausaukko kapenee voimakkaasti yläosastaan. Toyotan takaluukku jää avonaisena harmittavan alas, tarkalleen ilmaistuna 182-senttisen kulmakarvojen tasolle. Sama heppu mahtuu niukasti Pösön luukun alle, kun muissa jää reilummin tilaa heilua.

Varusteissa Peugeot on Avensista etevämpi. Toyotasta ei löydy virtapistoketta, suksiluukkua eikä suojaverkon B-pilarin kiinnityspaikkaa. Peugeotin vakio-ominaisuuksiin kuuluva etuistuimen selkänojan eteenpäin kippaus helpottaa pitkien tavaroiden liikuttelua.

Ajettavuus

Porukan uraherkimmät autot ovat Ford ja Opel. Molempia joutuu hieman kaitsemaan lievissäkin railoissa. Mazda ja Pösö hakevat kulkusuuntaansa vasta silmillä havaittavissa urissa. Toyota ja VW eivät sen sijaan pahemmin pitkittäisuria noteeraa, vaan ajo sujuu ilman ylimääräisiä ohjailuja. Mazda on herkkä sivutuulelle, muita satunnaiset puhurit eivät sanottavammin häiritse.

Fordin ohjaus on nopea, tarkka ja tunnokas. Mutkateitä on nautinto päästellä, mutta rauhalliseen matka-ajoon focusmainen ohjaus on ajoittain liiankin nopea ja hermostunut. Fordin alusta on porukan jämäkin. Keula ja perä tuntuvat olevan eri paria. Tiukoissa kaarteissa keula siirtyy eleettömästi haluttuun suuntaan, mutta takapää kallistelee samanaikaisesti. Tästä huolimatta auton ohjautuvuus on kunnossa.

Mazdan ohjaus on omiaan aktiiviseen ajoon, vaikka keskialueella esiintyykin hieman epätäsmällisyyttä ja auton perusluonne on hieman aliohjaava. Masan alusta on Fordin tapaan jämäkkä, muttei epämukava.

Passatin sähkötehostetun ohjauk­sen tunto on hyvä. Volkkari ei houkuttele Fordin tavoin aktiiviseen kurvailuun, vaan tarjoilee kuskille passiivisen ajokokemuksen. Matka-ajossa Passat on miellyttävä kumppani, vaikka keula niiaileekin isommissa heitoissa tuntuvasti.

Opelin ohjauksen ylikeveys ja huono tunto latistavat tunnelmaa polveilevilla maanteillä. Etu- ja takapään ulosjoustojen heikko vaimennus saa auton keinumaan ja niiailemaan vähänkään epätasaisella tienpinnalla. Aivan neitseellisellä asfaltilla Opel on porukan mukavin. Sääli, että Vectran parhaat puolet esiin tuovia teitä on tässä maassa kovin harvassa.

Peugeotin ohjaus on nopea, täsmällinen ja tunnoltaan hyvä. Nopean ohjausliikkeen jälkeen kori kallistuu ennen suunnanmuutosta ja perä myöhästyy ohjausliikkeistä selvästi. Toyotan ohjaus on hidas ja keskialueella epätarkka. Kaarre­ajossa Avensista joutuu Opelin tavoin ohjailemaan oikean suunnan säilyttämiseksi. Molempia autoja vaivaa muita voimakkaampi korin kallistelu. Kaupunkipyörittelyssä Volkkarin väkivahva FSI-moottori on elementissään. Vaihtamistarve on vähäistä. Pitkä kytkinpolkimen ­liike häiritsee lyhyempijalkaisia ­suhaajia.

Mazda on kaupungissa kuin kotonaan. Joustava moottori, hallintalaitteiden helppokäyttöisyys ja erinomainen näkyvyys ovat Kuutosen vahvuuksia. Toyotakaan ei vierasta kujilla käyntiä.

Peugeotin näkyvyys on voimakkaasti kaartuvien A-pilareiden vuoksi rajoittunut etuviistoon. Muodollisesti pätevän ranskattaren, samoin kuin Opelin, vaihteensiirrot saisivat olla sujuvammat. Molempien sivupeilit ovat taaksepäin tuijotteluun liian pienet.

Ilmeisesti Fordin talousvaikeuk­sista johtuen uuden Mondeon moottoripaletti on suurelta osin vanhaa perua. Kaksilitraisen kohdalla säästökuuri on osunut täysin väärään paikkaan. 145-heppainen Duratec on selkeästi porukan väsynein esitys taajamapyörityksessä. Arkiajossa heikko alavääntö muihin nähden pistää vihaksi. Useimmissa liikennetilanneissa Mondeo tarvitsee pykälää muita pienemmän vaihteen silmäänsä. Kadunkulmissa kakkosen sijaan joutuu usein hakemaan vauhtia ykkösen kautta, ja taajamissa nelosvaihteella eteneminen on ärsyttävän ponnetonta. Kauppakeskusten parkkihalleissa Mondeo on kömpelöin vaikeasti hahmotettavien korin kulmien­sa vuoksi.

Käyttöominaisuudet

Opel on porukan tehokkain 155 hevos­voimallaan, onhan sillä kaksi desiä suuremmat keuhkotkin kuin muilla. Myös vääntöä on siunaantunut 20 Nm enemmän kuin väännökkäimmillä 2-litraisilla kilpasisarillaan: näiden tehot vaihtelevat 140 ja 150 hevosvoiman välillä. Tämänkertaisista suorituskykymittauk­sista vastasi team ylipaino, joten tehtaan ilmoittamiin suoritusarvoihin ei ollut asiaa.

Optimaalista kiihtyvyyttä tärkeämpi ominaisuus arkiajossa on moottorin sitkeys, ja siinä erot kuusikon kesken olivat melkoisia. Volkswagen moottorin ominaisuudet ovat aivan omaa luokkaansa. Passat tuntuu tien päällä selvästi muita tehokkaammalta. Ohituskiihtyvyydessä Opel kirii ykköseksi, mutta vääntöylivoimakaan ei auta Volkkarin lyömiseen sitkeyksissä. Mazda kärsii selkeimmin ylipitkästä kuutosvaihteestaan.

Peugeot on tiheiden välityksiensä ansiosta viisivaihteisten nopein, vaikka ajossa sen moottori tuntuu Fordin jälkeen tehottomimmalta. Toyotan kone on merkille tyypilliseen tapaan mutkaton arkikäytössä, mutta pitkien välityssuhteiden takia sitkeysmittausten tulokset jäävät Fordin tasolle. Mondeon moottori kuulostaa kiihdytettäessä pakoputkiviritteiseltä teiniautolta, mikä ei oikein sovi auton imagoon. Passatin koneen käynti on kiihdytyksissä epämiellyttävän karkeaa.

Mukana olleiden autojen hiilidioksidipäästöt asettuvat 187–202 g/km väliin. Toistaiseksi päästöarvoilla ei ole taloudellista merkitystä, mutta tulevaisuudessa se tullee näyttelemään suurta roolia ajoneuvokohtaisia käyttömaksuja määritettäessä.

Mukavuus

Opelin jousitus kantaa parhaiten täyden kuorman, mutta tyhjänäkin vaivaava etu- ja takapään niiailu on pidemmän päälle rasittavaa. Jousitus ei pohjaa kovassakaan ajossa, mutta terävissä röykyissä alustasta kuuluu jysähtelyä. Mukula- tai nupukivellä Vectran letkeä jousitus on elementissään. Kaivonkansien kohdalla takapää hytkähtelee sivulle.

Passatin jousitusmukavuus on kiitettävä. Edes mukulakivi ei saa Volsua kolisemaan tai ravistelemaan. Ainoastaan sivistynyt kumahtelu siivittää menoa. Germaanin alusta on porukan onnistunein kompromissi jämäkkyyden ja mukavuuden suhteen, niin kaupungissa kuin maantielläkin.

Mondeo on Passatia ­jämäkämpi, mutta sitäkään ei voi luonnehtia pintakovaksi. Kuormaa Ford ei kuitenkaan kanna VW:n tavoin, vaan perä niiaa laajan heiton jälkeen. Progressiivisen jousituksen ansiosta pohjaamista ei esiinny, mutta terävät kuopat saavat Mondeon takapään tärähtelemään voimakkaasti.

Mazda kiilaa jousituksen jämäkkyydessä Fordin ja VW:n väliin. Mukulakivetyksellä ja jyrkissä röykyissä ohjaamoon kantautuu eniten ääntä ja tärinää tässä porukassa. Myös kaivonkannet ylittyvät koko autoa vavahduttavina elämyksinä, mutta ohjaukseen asti tärskyt eivät tunnu. Kuormankantokyky on Passatin tasolla.

Toyotan ja Pösön kuormankantokyvyssä on parantamisen varaa. Molempien takajousitus lyö röykyissä herkästi läpi. Kaivonkannet tuntuvat Peugeotin ohjauksessa, Toyota taas jää värisemään hetkeksi ylityksen jälkeen.

Melumittauksissa Peugeot oli aavistuksen Toyotaa ja ­Volkswagenia hiljaisempi. Korvakuulolta arvioituna Pösö ja Toyota tuntuvat Passatia hiljaisemmalta. Volkkarin rengas­äänet aistii ­voimakkaampina. Seuraavina tulevat Ford ja Mazda, joista Mondeo kuulostaa sivistyneemmältä. Peränpitäjäksi jää Opel, joka on muita äänekkäämpi 50 km/h nopeudella, mutta tasoittaa tilannetta kovemmissa vauhdeissa.

Turvallisuus

Väistökokeet suoritimme tuttuun tapaan sekä kahden hengen että täydellä kuormalla. Aakkosjärjestyksessä edenneen koesarjan aloitti Ford. Täydellä kuormalla, ilman ajonvakautusta ja rauhallisilla ohjausliikkeillä Mondeo etenee keilakujan läpi pitkissä lievissä luistoissa, eikä auto vaadi kuljettajalta vastaohjauksia. Äkkinäisillä ohjausliikkeillä pidon raja ylittyy nopeasti, jolloin Ford ajautuu rajuihin luistoihin. Tällöin Mondeo pyörähtäisi ilman määrätietoista vastaohjausta. Ajonvakautus päällä käytös on samanlaista, mutta pyörähtämisestä ei ole pelkoa.

Mondeo kärsii selvästi lastista, sillä kuormaamattomana pidon raja ei ole yhtä jyrkkä. Myös kahden hengen kuormalla Ford pyörähtää repäisevillä ohjausliikkeillä ilman vastaohjausta.

Kaiken kaikkiaan Fordin ääritilannekäytös on salakavala: tiettyyn rajaan asti Mondeo on helppo vietävä, mutta rajan ylittyessä perä pyrkii äkisti eri suuntaan kuin kuljettaja toivoisi.

Mazda on helppo hallittava kuormattuna ja ajonvakautus kytkettynä. Äkkinäisellä ohjausliikkeellä on havaittavissa lievää yliohjautumista – samalla kori kallistelee ja ajonvakautus tekee etenemisestä nykivää. Tilanne pysyy hyvin kuskin hallinnassa ilman ajonvakautustakin. Repimällä esiintyy pientä yliohjautuvuutta, mutta tämä ei aiheuta sen suurempaa paniikkia. Ilman kuormaa Masa on helppo kaitsea läpi vaaratilanteiden.

Opel on tässä porukassa itse rauhallisuus. Ajonvakautusta ei saa kytkettyä pois päältä. Kuormattuna Vectra on kaikenlaisilla ohjausliikkeillä helppo ohjata keilakujan läpi, eikä ylikeveä ohjauskaan häiritse. Ilman kuormaa käytös on vieläkin esimerkillisempää. Lyhyesti ilmaistuna Opel on ääritilanteissa yllätyksetön ja turvallinen.

Peugeotin ajonvakautuksen saa pois päältä, mutta järjestelmä kytkeytyy takaisin päälle 50 km/h nopeuden ylittyessä. Kuormattuna, rauhallisin ohjausliikkein, Pösö menee hienosti läpi keilakujan. Suoritusta siivittää nopea ja tarkka ohjaus. Paniikinomaisilla ratinkäännöillä Peugeotin perä lähtee äkisti rajuun sladiin ja ajonvakautus tekee kaikkensa pyörähdyksen estämiseksi. Onneksi Peugeotin järjestelmää ei saa pois päältä, sillä ilman sitä auto pyörähtäisi varmasti. Tyhjänäkin 407:n käytös on samansuuntaista, mutta vähäisemmän massan vuoksi eteneminen on kulmikkaampaa.

Myöskään Toyotan ajonvakautusta ei saa pois päältä. Kuormattuna, normaaleilla ohjailuilla, Toyotan käytös on rauhallista. Ohjaus on kuitenkin todella hidas ja epämääräinen. Tempoilevilla ohjausliikkeillä ajonvakautus puuttuu peliin herkästi. Siitä huolimatta perä lähtee reilusti yliohjautumaan, ja autoa on ohjailtava määrätietoisilla liikkeillä läpi keilakujan. Lisäksi ratin kääntely muuttuu raskaaksi kesken suorituksen.

Toyotan käytös on samanlaista myös ilman kuormaa. Rauhallisin liikkein kaikki on ok, mutta repivällä tyylillä ohjaamo on äkkiä käsiä täynnä, eikä keilakujan leveys tahdo riittää. Toyota on sekstetin ainoa, joka ei suosittele kuormattuun autoon korkeampia rengaspaineita.

Volkswagen etenee poka päällä ja rauhallisesti ohjailtuna keilakujan läpi puhtain arvosanoin. Nopeilla ohjausliikkeillä perä lähtee rauhalliseen sladiin jopa ajonvakautus päällä, muttei tällöinkään vaadi vastaohjausta. Ilman vakautusta luisut vain laajenevat, mutta pyörähdysvaaraa ei ole.

Repivien ohjausliikkeiden aikana Volkkarin ohjaus kipsaa. Täydellä kuormalla Passat on tasapainoinen pullukka, mutta ilman nyyttiä autoa on huomattavasti maukkaampi viedä. Yliohjautuvuus on tyhjänäkin läsnä, mutta pyörähtämisvaaraa ei ole.

Kaikkien vertailuautojen turvavarustukseen kuuluvat lukkiutumattomat jarrut, hätäjarrutustehostus, luistonesto sekä ajonvakautusjärjestelmä. Ohjauspylvään turvatyyny sisältyy Fordin, Peugeotin ja Toyotan vakiovarustukseen. Muihin polvityynyä ei saa rahallakaan. Takamatkustajien sivuturvatyynyt saa vain Passatiin, silloinkin lisähintaan. Ksenonvalot kuuluvat ainoana Mazdan vakiovarusteisiin. Toyotaan kaasupurkausvalot saa vasta isompien moottorien yhteydessä.

Jarrutuskokeissa Peugeot, Toyota ja VW suoriutuivat satasen nopeudesta pysähdyksiin alle 40 metrissä. Ford ja Opel pysähtyivät 40 ja 40,2 metrin päähän ja Mazda tarvitsi 41,2 metrin matkan. Täydellä kuormalla suoritetuissa jaetun kitkan jarrutuksissa Mazdan, Opelin ja Toyotan jarrutusmatkat pitenivät huomattavasti tasaisen kitkan suorituksiin verrattuna. Sivulle kampeamista esiintyi eniten Peugeotissa.

Kustannukset

Farkkuryhmämme ­kulutuksiin päästiin käsiksi ajamalla reilun tuhannen kilometrin ajolenkki vaihtelevilla tiestöillä. Porukan piheimmiksi osoittautuivat Toyota ja Mazda 6,7 ja 6,8 litran kulutuksillaan. Seuraavan parin muodostivat Ford ja Opel, jotka imaisivat menovettä 7,2 litraa sataa kilometriä kohden. Passatin voimanpesä tarvitsi polttoainetta 7,5 l/100 km, ja Pösö hukkasi satasella 7,6 litraa.

Huoltohinnat on kysytty maahantuojilta sillä oletuksella, että autoilla ajetaan kolmen vuoden aikana 60 000 km. Huoltoväli on Toyotaa ja Volkswagenia lukuun ottamatta 20 000 km. Toyotaa huolletaan 15 000 km välein ja Passatia huoltonäytön mukaan. Toyotan huoltohintaan on lisätty myös vapaaehtoinen ensihuolto, joka suositellaan suoritettavaksi, kun autolla on ajettu 1 000–3 000 km.

Peugeotin jakohihna vaihdetaan neljän vuoden tai 120 000 km välein. Passatissa hihnan vaihdolle ei ole aikarajaa, vaan se vaihdetaan uuteen 180 000 km välein. Muut luottavat jakoketjuun.

Mazda ja Toyota tarjoavat kolmen vuoden tai 100 000 kilometrin takuun. Euroautojen takuu kattaa kaksi vuotta ilman kilometrirajaa. Useimmille kuluttajille ensimmäinen vaihtoehto on parempi.

Kaikkien koritakuu on 12 vuotta. Fordin ja Opelin maalitakuu on kaksi, muilla kolme vuotta.

Loppuarvostelu

VW Passat otti kilpailijoistaan jykevän niskalenkin. Uusi Mondeo jäi peräti kymmenen pisteen päähän. Pronssin jakoivat Mazda ja Toyota, vain pisteen päässä Fordista. Opel jäi voittajasta kuusitoista ja Peugeot 22 pistettä.

1. Volkswagen Passat

Passat on sekstetin tasapainoisin kokonaisuus. VW:n ajettavuus ja mukavuus ansaitsevat kehuja niin matka- kuin taajama-ajossakin. Passatin FSI-moottori on käyttöominaisuuksiltaan selvästi muita etevämpi, ja sisätilojen materiaalit huokuvat ylellisempää tuntua. Huollattaminen on porukan edullisinta ja vakuutusmaksut toiseksi huokeimmat. Vaikka Passat on kilpailijoitaan huomattavasti kalliimpi hankkia, isomman setelitukon vastineeksi ostaja saa vertailuryhmän hienostuneimman auton.

Auton vertailuhinta 38 240 e. Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 540 e, yhteensä 38 780 e.

2. Ford Mondeo

Mondeo on aktiivisen ajajan auto. Nopea ja tarkka ohjaus yhdessä hyvän alustan kanssa saa mutkateillä hymyn kasvoille. Ford on etu- ja takatiloiltaan joukon priimus, ja tavaratilaakin on yllin kyllin. Akilleenkantapää löytyy konepellin alta, sillä vanhan kaksilitraisen moottorin käytännön suorituskyky on muihin ominaisuuksiin nähden luvattoman heikko. Vertailuvoitto jäi haaveeksi suurelta osin ponnettoman koneen vuoksi. Varaosat ovat toiseksi, huollot ja vakuuttaminen kolmanneksi edullisimmat.

Auton vertailuhinta 33 110 e. Vertailuautossa lisävarusteena Ghia-varustelutaso 1 260 e, tummennetut ikkunat B-pilarista taaksepäin 370 e , nahkaverhoilu 2 900 e, aurinkosuojat takasivuikkunoissa 220 e, kuljettajan istuimen sähkösäädöt 8-suuntaan 300 e, irrotettava vetokoukku 1 100 e, metalliväri 550 e, yhteensä 39 810 e.

3. Mazda 6

Kuutonen on vielä voimissaan, ikävuosista huolimatta. Auton olemusta leimaa urheilullisuus. Matka-ajossa mukavuus ei yllä Volkswagenin ja Fordin tasolle, mutta kaupunkipyörityksessä ja aktiivisemmassa ajossa Masa on elementissään. Tavaratilan laajennus on ryhmän helpointa. Huollot ovat kalleimmat ja varaosapaketillekin siunaantuu hintaa toiseksi eniten. Vastapainoksi polttoaineenkulutus on ilahduttavan pientä. Mazda on joukon järkevin ostos, jos hankintahinta suhteutetaan saavutettuihin vertailupisteisiin.

Auton vertailuhinta 30 400 e. Vertailuautossa lisävarusteena tavaratilan kaukalomatto 85 e, tekstiilimatot 68 e, turvaurat 28 e, yhteensä 30 581 e.

3. Toyota Avensis

Avensis jakaa kolmannen sijan Mazdan kanssa. Jos Kuutonen sopii urheilulliselle kuljettajalle, niin Avensis soveltuu rauhallisempaan menoon. Toyotan nöyrä moottori on porukan pihein. Ohjaamo on yleisilmeeltään vanhahtava, mutta hallintalaitteiden helppokäyttöisyys ilahduttaa. Ohjaus ei ansaitse suitsutuksia eikä kuormankantokykykään ole kilpailijoiden tasolla. Tavaratila ja kantavuus ovat ryhmän pienimmät. Jarrut sen sijaan ovat tehokkaat ja melutaso ilahduttavan alhainen. Vakuuttaminen on halvinta, mutta vapaaehtoinen ensihuolto ja muita tiheämpi huoltoväli tekevät huollattamisesta kolmanneksi hintavinta.

Auton vertailuhinta 32 550 e. Vertailuautossa ei lisävarusteita.

5. Opel Vectra

Vectra on tilava auto. Tavaratila on selkeämuotoinen ja laajennettuna kilpailijoita pidempi. Vectra kantaa kuormansa hyvin, eikä moottori nyykähdä täydelläkään lastilla. Ääritilannekäytös on kiitettävää. Kaupunkiajoon soveltuva yltiömukava jousitus kääntyy epätasaisilla tienpinnoilla itseään vastaan: korin jatkuva keinuminen ja niiailu ärsyttävät. Aktiiviseen ajoon Opelin ohjaus on ylikevyt ja tunnoltaan huono, mutta kaupunkimaisemissa se miellyttää. Opelin varaosapaketti on hinnoiteltu ryhmän edullisimmaksi, ja huollot kuluttavat käteisvarallisuutta toiseksi vähiten.

Auton vertailuhinta 33 550 e. Vertailuautossa lisävarusteena kääntyvät kaksoisksenonit ja sumuvalot 1 500 e, business-paketti 850 e, istuinpaketti 200 e, tummennetut takaikkunat 200 e, metalliväri 575 e, yhteensä 36 875 e.

6. Peugeot 407

Peugeot häviää taiston tilojensa vuoksi. Siinä muotoilu on valitettavasti ajanut käytännöllisyyden ohi. Takapenkillä on muita ahtaampaa, joten SW soveltuu parhaiten perheille, joiden jälkipolvi on vielä kasvuiässä. 407:n varustelu on kiitettävän runsasta, vaikka hankintahinnaltaan se on porukan toiseksi edullisin. Ajettavuus on Peugeotin vahvinta aluetta. Ohjaus on täsmällinen ja tunnokas. Hiljainen melutaso hivelee korvaa. Pösön kulutus nousi ajolenkilllämme korkeimmaksi. Myös vakuutusmaksut ja varaosat ovat vertailuryhmän kalleimmat.

Auton vertailuhinta 31 900 e. Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 600 e, yhteensä 32 500 e.

Loppupisteet

Loppupisteet (suluissa maksimipisteet)
	Ford	Mazda	Opel	Peugeot	Toyota	WV
Sisätilat
Etutilat (15)	14	13	14	13	13	14
Takatilat (15)	14	12	13	9	13	12
Tavaratila (10)	9	8	9	7	7	8
Hallintalaitteet (15)	13	14	13	12	14	14
Laatuvaikutelma (5)	4	3	3	3	4	5
Yhteensä (60)	54	50	52	44	51	53
Ajettavuus
Suuntavakavuus (10)	7	7	7	8	9	9
Ohjautuvuus (15)	14	13	12	14	12	13
Pito-ominaisuudet (15)	14	13	11	14	12	13
Kaupunkiajo (10)	6	9	7	7	8	9
Ohjaus (10)	8	9	7	9	7	8
Yhteensä (60)	49	51	44	52	48	52
Käyttöominaisuudet
Kiihtyvyys (10)	8	9	9	8	9	9
Sitkeys (30)	23	22	24	25	23	28
Päästöt (10)	5	5	6	5	5	5
Käynti (10)	6	9	8	7	9	9
Yhteensä (60)	42	45	47	45	46	51
Mukavuus
Jousitus (10)	8	8	9	7	7	9
Istuimet (10)	9	8	7	7	6	9
Varustelu (10)	8	8	7	9	7	9
Lämmitys ja tuuletus (15)	14	12	12	13	14	13
Sisämelu (15)	12	12	11	13	13	13
Yhteensä (60)	51	48	46	49	47	53
Turvallisuus
Jarrut (15)	13	12	13	14	14	14
Turvavarustelu (15)	14	12	13	13	14	12
Ääritilanteet (10)	8	9	10	7	7	9
Ohituskiihtyvyys (10)	7	8	9	8	7	8
Näkyvyys (10)	8	9	7	7	9	8
Yhteensä (60)	50	50	52	49	51	51
Kustannukset
Hinta (15)	12	14	11	13	13	9
Vertailukulutus (15)	13	14	13	12	14	12
Huolto (10)	9	8	9	8	8	9
Vakuutukset (10)	8	8	8	7	9	8
Takuu (5)	3	4	3	3	4	3
Varaosat (5)	5	3	5	2	4	5
Yhteensä (60)	50	51	49	45	52	46
Loppupisteet (360)	296	295	290	284	295	306

Pasi PiironenLehdessä 13/2007