VTV:n raportissa väärää tietoa EU:sta ja autoverosta

Viittaan äskettäin julkaistuun VTV:n autoverotusta käsitelleeseen tarkastuskertomukseen, jossa erityisesti kiinnitin huomiota raporttiin sisältyneeseen VM:n taholta esitettyyn väitteeseen s. 27, jonka mukaan ”komissio suhtautuukin torjuvasti ajoneuvon oman hankintahinnan käyttämiseen verotuksen perusteena”. Koska itse olen ollut sillä kannalla, että kun EU on perustettu mm. yhteisten markkinoiden ylläpitoa varten ja koska autokaupan osalta suora kauppahintaan perustuva verotus mielestäni parhaiten palvelisi tätä tavoitetta, pidin outona, että komissio olisi esittänyt tällaisen kannan. Joten pyysin komission vastaavalta osastopäälliköltä tarkistusta asiaan. Lähettämässään vastauksessa osastopäällikkö Wieme toteaa, että
 
”Kuten olen aiemminkin todennut, EU-tasolla on hyvin vähän harmonisointia koskien ajoneuvojen rekisteröintiverotusta. Itse asiassa mitään yhteisölainsäädäntöä ei ole, joka koskisi rekisteröintiveron määräytymistä. Sen sijaan komissio on jatkuvasti ponnistellut sen puolesta, että ajoneuvojen vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla vaikeuttavat verotukselliset esteet poistettaisiin, mutta toistaiseksi komission aloitteita tällä sektorilla ei ole toteutettu jäsenmaiden riittämättömästä tuesta johtuen. Siten on selvää, ettei yhteisölainsäädäntö sen paremmin vaadi kuten ei myöskään kiellä että ajoneuvon verotusarvo perustuu sen kauppahintaan toisessa jäsenmaassa.”
 
Komissio lausuu tavallaan itsestäänselvyyden sikäli, että jos asiasta ei ole lainsäädäntöä tai EY-tuomioistuimen kantaa, kuten tässä asiassa ei ole, niin se ei lähde määräämään kieltoja tai antamaan lupia omasta aloitteestaan. Se ettei EY-tuomioistuin puolestaan ole lausunut tiukempaa kantaa (kannettavan veron määrä ei saa ylittää jäsenmaassa rekisteröidyn samanlaisen ajoneuvon arvossa jäljellä olevaa veron määrää) markkinoiden integraation parantamiseksi johtuu lainsäädännön riittämättömyydestä. Kun Rooman sopimuksen 90 ( silloin 95) artikla muotoiltiin 1950-luvulla, artiklan tarkoitus oli estää että yksittäinen jäsenmaa verotuksellisesti suosisi omaa teollisuustuotantoaan muiden kustannuksella. Artiklaa kirjoitettaessa ei ole ajateltu tuontiautokauppaa, jonka näkökulma on erilainen, mutta tästä artiklasta EY-tuomioistuin kuitenkin joutuu repimään kun muuta ei ole tarjolla. Integraatiomielessä olisi tietysti suotavaa, että verotettaisiin kauppahintaa. Niinhän kaikki ne jäsenmaat ”verottavat”, joilla on nollavero. Eli naapurimaiden hintataso vaikuttaa verottomissa maissa suoraan, kuten se myös vaikuttaisi verollisissa maissa jos nämä verottaisivat kauppahintaa. Vain suora hintakytkentä voi mahdollistaa markkinoiden yhdentymisen.
 
VTV:n raportissa käsiteltiin myös yhteisöoikeuden hidasta toimeenpanoa Suomessa. Tältä osin olisin kaivannut laskelmaa hitauden aiheuttamista tulonmenetyksistä. Yhteisölainsäädäntö on pysynyt ennallaan koko Suomen jäsenyyden ajan ja asiassa tarvittava ennakkotapaus on vuodelta 1990. Toisin sanoen se verotuskäytännön muutos joka tehtiin v. 2003 olisi yhteisöoikeuden näkökulmasta pitänyt tehdä v. 1995. Kuten kertomuksen taulukosta 1. sivulla 24 ilmenee, Suomen rajat pysyivät käytännössä kiinni yksityiseltä tuonnilta kahdeksan vuoden ajan. Tältä ajalta jäivät potentiaaliset verot keräämättä. Koska käytettyjen kauppa ei paljonkaan vaikuta uusien autojen myyntiin voidaan arvoida, että keräämättä jäi 1995-2002 noin kahdeksan kertaa sivulla 26 mainittu määrä 142 milj. euroa, eli yhteensä noin miljardi euroa.
 
Kuten raportissa myös todetaan kansalaisten aktiivisuus on toiminut muutosta eteenpäin vievänä voimana. Tämä voima ei kuitenkaan alkuvaiheessa ollut käytössä koska autoverotieto oli alkuvuosina kokonaan salaista. Kansalaiset eivät voineet tietää millä tavalla  laskumenetelmästä johtuva veron markkamääräinen korkeus teki tuonnin käytännössä mahdottomaksi. Siilinin tapaus, C-101/00, oli varsin tyypillinen. Siinä vero laski lopulta noin kolmasosaan alkuperäisestä. Vasta Siilinin tapaukseen liittynyt KHO:n julkinen ennakkoratkaisupyyntö antoi kansalaisille numerotietoa verotuksen saloista.
 
Laitan kopion kirjeestäni Tuulilasiin koska kysymys komission kannasta on askarruttanut useita keskusteljoita lehden veropalstalla.
 
Ystävällisin terveisin,
 
Jan Nybondas

Linkkejä:

Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus 195/2009

Aiheesta keskusteluissa:

http://www.tuulilasi.fi/keskustelu/auto-ja-verotus/vm-jymaytti-vtva

http://www.tuulilasi.fi/keskustelu/auto-ja-verotus/valtion-tarkastusvira...