Ilmastoinnin huolto

20.09.2004 |
Ilmastoinnin huolto

Ilmastointi on muutaman vuoden aikana yleistynyt nopeasti. Nykyisin se alkaa olla pikkuautoissakin vakiovaruste. Järjestelmä vaatii toimiakseen säännöllistä huoltoa.

lmastointi alkaa olla itsestään selvä varuste uusissa autoissa. Laite parantaa kesähelteillä mukavuutta ja tutkimusten mukaan myös turvallisuutta pitämällä kuljettajan vireämmässä kunnossa. Niinpä ilmastoinnin pitäminen toimintakunnossa on tärkeää.

Auton ilmastointilaitteisto toimii samaan tapaan kuin kodin kylmälaitteet eli jääkaappi tai pakastin. Kyseessä on lämpöpumppu, joka siirtää lämpöenergiaa kylmemmästä tilasta lämpimämpään. Tämä ei onnistu ilman ulkopuolisen energian käyttöä.

Teknisesti asia hoituu siten, että lämmönsiirron välitysaineena käytetään sopivaa ainetta, jonka höyrystymislämpötila osuu sopivalle alueelle eli sopivasti pakkasen puolelle. Tämän aineen olomuotoa muutetaan prosessin eri vaiheissa. Höyrystyminen sitoo lämpöä eli jäähdyttää, tiivistyminen takaisin nesteeksi taas luovuttaa sitä. Lämmönsiirtoaine siis höyrystetään lämmönvaihtimessa, joka on sijoitettu jäähdytettävään tilaan. Toinen lämmönvaihdin, jossa liika lämpö luovutetaan siirtoaineesta pois, sijoitetaan tuuletettuun tilaan. Näinhän asia on kodin kylmäkoneissakin.

Järjestelmän rakenne

Auton ilmastointijärjestelmässä on kolme pääkomponenttia. Kompressorilla nostetaan lämmönsiirtoaineen paine niin korkeaksi, että aine voi nesteytyä. Lauhduttimessa kaasumainen aine palautuu nestemäiseksi ja luovuttaa samalla lämpöä ympäristöön. Höyrystin sijoitetaan lämmityslaitteen yhteyteen. Siinä nestemäinen lämmönsiirto- eli kylmäaine höyrystyy ja imee samalla itseensä runsaasti lämpöä. Toimintoja ohjaamaan tarvitaan lisäksi venttiilejä ja tunnistimia. Järjestelmään kuuluu myös kuivain, joka kerää kosteutta pois kylmäaineesta ja voiteluaineesta.

Lauhdutin ja höyrystin ovat rakenteellisesti lämmönvaihtimia eli samantyyppisiä kennoja kuin jäähdytin ja lämmityslaite. Paineenkeston pitää kuitenkin olla suurempi. Kompressori on mekaaninen pumppu ja vaatii voitelua. Tämä on ratkaistu siten, että voiteluöljy on samassa piirissä kylmäaineen kanssa.

Voiteluaineena käytetään erityisesti tähän tarkoitukseen tehtyä PAG-öljyä (polyalkyleeniglykoli). Sen hankaliin ominaisuuksiin kuuluu, että aine on erittäin hygroskooppista eli vettä itseensä keräävää. Kosteus aiheuttaa erilaisia haittoja. Se jäätyy, syövyttää kompressoria ja heikentää öljyn voitelukykyä. Huono voitelevuus voi johtaa kompressorin kiinnileikkautumiseen.

Kompressorin tiivistäminen on oma ongelmansa. Jos kompressoria ei käytetä pitkään aikaan, käyttöakselin tiiviste voi tarttua akseliin kiinni ja vaurioitua, jolloin järjestelmään tulee vuoto. Kylmäaine on järjestelmässä aina määrätyn paineen alaisena, ja ellei tuota painetta saavuteta, painekytkin estää kompressoria käynnistymästä.

Useimmissa autoissa kompressorin hihnapyörä on varustettu magneettikytkimellä. Hihnapyörä kytkeytyy kompressoria pyörittävään keskiöön sähköisesti ohjattavalla kytkimellä. Tällaisessa kompressorissa hihnapyörän keskiö ei pyöri, jos kompressori ei ole kytkettynä. Jotkut kompressorit pyörivät jatkuvasti ja pumppausta säädetään sisällä olevan epäkeskolevyn asentoa muuttamalla.

Vuosittainen huolto

Ilmastointilaitteiston huoltaminen on siis tarpeen paitsi toiminnan varmistamiseksi myös kompressorin vaurioitumisen estämiseksi. Huoltovälit vaihtelevat valmistajittain. Huoltolaitevalmistajat ja huoltoliikkeet suosittavat toimenpidettä kerran vuodessa, esimerkiksi Fordin suositus on kolmen vuoden välein.

Joka tapauksessa oleellista on, että järjestelmän kunnosta huolehditaan hyvissä ajoin ennen kesäkautta. Kun helteet tulevat ja huoltajat ovat lomalla, on jo myöhäistä.

Henkilöautojen ilmastointijärjestelmissä on kylmäainetta noin 0,7–0,8 kg. Ainetta vuotaa pikkuhiljaa pois. EU:n tutkimusten mukaan keskimääräisestä, 750 g kylmäainetta sisältävästä järjestelmästä vuotaa noin 57–72 g vuodessa.

Järjestelmässä on normaalisti kaksi erikokoista huoltoliitintä. Niissä on samantyyppiset venttiilit kuin renkaissa: venttiili avautuu, kun huoltolaitteen liitin kytketään paikoilleen. Useimmissa autoissa liittimet ovat standardin mukaiset, mutta esimerkiksi uusimmissa Renault Laguna- ja Mégane-malleissa on vain yksi liitin, joten huolto ei onnistu suoraan yleislaitteilla.

Kolmessa vaiheessa

Huoltaminen tapahtuu kolmessa vaiheessa, ja sitä varten on olemassa automatisoituja laitteita. Ensimmäisessä vaiheessa järjestelmästä poistetaan kylmäaine. Aine suodatetaan ja kerätään huoltolaitteen säiliöön, ja laite punnitsee poistetun ainemäärän. Tämä vaihe kestää noin 10 minuuttia.

Seuraavassa vaiheessa järjestelmä alipaineistetaan. Tämän tarkoitus on poistaa järjestelmästä kosteus. Asiantuntijat suosittelevat, että alipaineistuksen kesto olisi vähintään 15 minuuttia, jotta kosteus saataisiin mahdollisimman tarkoin pois. Alipaineistuksen lopuksi tehdään vuototestaus, jossa tutkitaan, pysyykö järjestelmässä alipaine. Paineen nousu paljastaa vuodon olemassaolon.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Seuraavaksi järjestelmä täytetään kylmäaineella. Auton tiedoissa on ilmoitettu aineen oikea määrä. Edistyneemmillä huoltolaitteilla täyttäminen tapahtuu automaattisesti, kun määrä on ohjelmoitu.

Kylmäaineen mukana järjestelmästä poistuu myös hieman öljyä. Huoltolaite kerää sen keruuastiaan. Lopuksi järjestelmään syötetään saman verran öljyä. Se ei saa olla lainkaan ilman kanssa tekemisissä. Öljy syötetään joko huoltolaitteella kylmäaineen mukana tai jälkikäteen käsikäyttöisellä puristimella.

Järjestelmässä havaitut vuodot pitää korjata ennen kylmäaineen lisäämistä. Jos järjestelmä on ollut täysin tyhjänä, pitää kuivain lisäksi uusia. Uusiminen on tarpeen, jos järjestelmä on ollut tulppaamatta yli kymmenen minuuttia. Niinpä esimerkiksi kolarikorjauksissa se pitää yleensä aina vaihtaa uuteen. Kuivaimen uusiminen saattaa muutenkin tulla ennen pitkää eteen, mutta se selviää huollossa.

Huollossa

Kokeilimme, miten ilmastointijärjestelmän huolto käytännössä sujuu. Käytimme mallikappaleena vuoden 2001 mallista Ford Mondeota. Auto oli siis periaatteessa maahantuojan suosittelemassa huoltoiässä, joskin auton moottori oli purettu keväällä 2002. Tuolloin ilmastointikin oli jouduttu tyhjentämään ja täyttämään uudelleen.

Huoltopaikkana toimi Tecalemit Oy:n esittelykorjaamo, jossa insinööri Jarkko Lehtinen opasti toimittajaa juurta jaksaen ilmastointihuollon saloihin. Hän on pitänyt muutaman viime vuoden aikana kymmeniä kursseja autoilmastoinnin huoltamisesta. Tecalemit Oy tuo maahan ja markkinoi Robinair-huoltolaitteita autoilmastointien huoltoon, ja Lehtinen toimii näiden tuotteiden myyntipäällikkönä.

Lukkopeltiin liimatun tarran mukaan ilmastointilaitteistossa pitää olla 820 g R134 a -kylmäainetta. Oikean ajovalon takaa löytyi matalapainepuolen huoltoliitin, mutta korkeapainepuolen liitintä ei löytynyt mistään. Autodatan cd-levy opasti, että liitin pitäisi löytyä oikean sisälokasuojan alta.

Kun keksimme, että muovista sisälokasuojaa pitelevät muoviliittimet avautuvat painamalla lukitustappi sisään, se suostui raottumaan etupäästään sen verran, että alta paljastui painepuolen huoltoliitin. Sitten vain liittimet kiinni, hanat auki, laite hyrräämään ja kahville.

Parinkymmenen minuutin päästä laite oli poistanut Mondeosta kylmäaineet ja tehnyt myös alipainetestin, jossa ei löytynyt vuotoa. Yllätyksemme oli suuri, kun kone kertoi, että järjestelmästä oli poistettu 820 g kylmäainetta. Ei siis grammaakaan karkuteillä! Öljyä oli kertynyt kuppiin 20 ml.

Tuntui melkoiselta haaskaukselta avata kokonainen 240 millilitran pullo PAG-öljyä vain tuon 20 ml:n lisäämiseksi, öljy kun on aika reilun hintaista. Ohje kuitenkin sanoo, ettei avattua pulloa saa jättää odottelemaan toista autoa, vaan loput on toimitettava ongelmajätekeräykseen. Joillakin merkkiorganisaatioilla öljy on kuulemma pakattuna 40 ml suuruisiin pulloihin, mikä tuntuu järkevältä koolta huoltotarkoitukseen.

Hajuhaittoja?

Koekäyttö osoitti ilmastoinnin toimivan terhakasti. Kojelaudan keskisuuttimiin työnnetty lämpömittari kertoi, että parhaimmillaan sisään tuleva ilma oli vain 1,5-asteista. Lämpötilan säätäminen lämpöhanaa lisäämällä on siis enemmän kuin tarpeen.

Autossa ei ollut ilmennyt hajuhaittoja, joten höyrystimen puhdistaminen ei ollut tarpeen. Tähän tarkoitukseen on olemassa aerosoleja. Lämmityslaite kytketään sisäkierrolle ja etujalkatilaan jätetään pihisemään aerosolipullo, jossa on puhdistavaa ainetta. Se poistaa höyrystimeen kertyneitä haisevia kerrostumia.

Höyrystin kerää likaa ja toimii kasvualustana sienikasvustoille, koska kylmään pintaan tiivistyy jatkuvasti vettä. Vedenpoisto on järjestetty erillisellä poistoputkella, mutta pöly ja kaikenlaiset itiöt tarttuvat kiinni märkiin pintoihin. Kaiken lisäksi höyrystin on yleensä sijoitettu niin, ettei sen peseminen ole mahdollista. Kemiallinen puhdistus on siis ainoa mahdollisuus.

Hajuhaittojen poistamiseksi suositellaan, että ilmastointi kannattaa kytkeä pois päältä kilometriä–paria ennen matkan päättymistä. Silloin höyrystin kuivuu, eikä pöpöille jää mukavaa kosteutta muhimista varten.

Toinen käyttövinkki on, että ilmastointia pitäisi käyttää vähintään kerran kuussa. Kompressorin akselitiivisteet saavat tarvitsemaansa voitelua vain käynnin aikana. Voitelu estää tiivisteitä kuivumasta kiinni akseliin ja vaurioitumasta taas käynnistettäessä.

Ilmastointia kannattaa käyttää myös kostealla plussakelillä ajoon lähdettäessä. Kylmä höyrystin kuivaa sisään tulevaa ilmaa, joten sisätilat kuivuvat hieman nopeammin.

Ilmastointi ei kytkeydy toimintaan pakkasella – yleensä alin lämpötila on kahden plusasteen luokkaa. Autolla pitäisi siis käydä pakkaskaudella lämpimässä parkkihallissa, jotta kompressorin saisi pyörimään muutamaksi minuutiksi.

Tapio Ketonen, kuvat Anssi KienanenLehdessä 5/2004

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.