Suomalan tuomio: Avoautoilu on terapiaa!

20.07.2014 | Timo Suomala

Olkoon kyseessä loma- tai työstressi, avoautoilu voi muuttaa tuskanhien auringon lämmittämäksi euforiaksi. Täytyy vain muistaa, että onnistuneessa avoautoilussa on muutamia ennalta huomioitavia elementtejä.

Ihan ensiksi tulisi valita oikeanlainen avoauto. Autohan tunnetusti kertoo jotain kuljettajastaan ja avoautoilussa tämä on korostuu alleviivatusti. Omasta tahdosta riippumatta. Eli saako olla targa- tai kattokaaria vai haetaanko puhdasta avokasta?

Kaksipaikkainen sportti vaiko elegantti nelipaikkainen? Jos näistä se ensimmäinen, niin haetaanko etu-, taka- vai kenties keskimoottorista menopeliä pulssia nostattamaan. Avoautoilun tyyliin ja estetiikkaan vaikuttaa oleellisesti myös katon rakenne: perinteinen kangaskatto vai kokoontaittuva kovakatto?

Tyylipisteiden kannalta merkittävintä näistä on kyytiläisten määrä. Esimerkiksi Porsche 911 Turbo Cabrion kruisailuimagon ranatkadulla rikkoo totaalisesti mitättömille takapenkeille ahdetut seuralaiset, joiden väkinäiseen hymyyn tuo eloa vain kaksinkerroin taitettujen jalkojen kipu ja päänahan nipistely tuulen tukistaessa kampausta uuteen uskoon. Väärä auto väärässä paikassa.

OK, aloitetaan helpolla. Kun emme ole aivan varmoja vietämmekö koko loman paikallisen mutkapuiston ratapäivillä vauhdinnälkää ruokkien vai tarjoammeko auringon paistetta useammallekin nautiskelijalle, valitsemme käytännöllisen nelipaikkaisen.

Lisäämme reseptiin vielä lisää järkiperusteluja otamme alle kovakattoisen version. Jos vaikka innostuisi ympärivuotiseen ajeluun. Ja koska 1980- luvun nousukausi nostatti BMW:n avokurvailun ehdottomien kestosuosikkien joukkoon, on BMW 428i Cabriolet klassikkovalinta.

Avoauton väriä ja sisusta valittaessa on taas oltava hereillä. Perusinsinöörin valinta, musta auto ja musta sisusta, ei tällä kertaa ole oikea vastaus. Avoautolla ei soluttauduta harmaaseen massaan, joten kakku vaatii kunnon koristelun. Olemme onnekkaita; Valkoisen Avobemun alas taittuvan katon suojasta paljastuu punaisena paistava nahkaverhoilu. Jeah!

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Eikun baanalle. Helteellä tuuletusta voi säätää ajonopeudella. Ankarassa paahteessa tyyli sallii ajolakin päänahan ja nenän nahan säästämiseksi totaaliselta kärventymiseltä. Jos viileä viima yllättää, voivat naispuoleiset kuljettajat sonnustautua auton sävyyn koodatulla silkkihuivilla. Bemaristakin löytyvä lämpimän ilman niskaan puhallus on mainio varuste myöhäisen elokuun ilta- ajeluja silmällä pitäen.

Jotta avoautoilu suoritettaisin oikein, tulee sivuikkunat laskea alas. Miten niin sitten tuulee enemmän? Virkistävä ilmanpyörteily on koko avoautoilun perusta! Joten lisävarusteisen takapenkkien päälle asennettavan tuuliverkon voi myös taitella takaluukkuun. Paha tyylirike on laskea ovien lasit, mutta jättää takasivulasit ylös. Auts.

Täysautomaattikatot ovat yleistyneet, mutta urheilullisemmista malleista löytyy vielä lukitussalpoja. Joka tapauksessa katon toimintaan on syytä tutustua kotipihalla. Naapurin naurun vielä kestää, mutta pilkallisesti käkättävää ja osoittelevaa Kaivopuisto- yleisöä ei kukaan avoautoilija kaipaa. Kymmenen tyylipisteen katon laskeminen ja nosto tapahtuu pienessä liikkeessä. Valmistajasta riippuen katot sallivat operoinnin yleensä 30-50 km:n tuntivauhdissa.

Todellisen ja harjaantuneen avoautoilijan erottaa pysäköidessä. Avoautohan tulee jättää ruutuun katto alaslaskettuna. Käytännössä tämä vaatii tarkkaa tilanteen- ja ympäristönlukutaitoa. Penkiltä löytyvä kateellisen umpiautoilijan räkälöntti tai jäätelöpaperi saattaa pilata avoautotunnelman.

Sitten vain rento ajoasento ja ripaus itsevarmuutta, ettei hämmenny liikennevaloissa tuijottelusta. Tähän voisi vaikka tottua.

Automuotoilija Timo Suomala ruotii Tuulilasin blogissaan niin autouutuuksien kuin vanhempienkin mallien muotoilua. Oletko samaa mieltä?

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.