Suomalan tuomio: Jaguar XJ220 – sikahalvalla kolmensadan kerhoon!

15.01.2015 | Timo Suomala

Muistatteko, kun tituleerasimme Lahden klassikkonäyttelyn huutokaupassa runsaalla sadalla tonnilla myytyä Maserati Boraa halvaksi? Sitä se oli. Pariisissa oli menneen vuoden marraskuun alussa tarjolla lisää herkkua. Hintaa oli Maseratiin verratuna tuplasti, mutta kun myytävä kohde on Jaguar XJ220, voi ostajan todeta saaneen kykenevän superautonsa sikahalvalla!

Artcurialin toimesta marraskuun 2. päivänä järjestetyssä Automobiles Sur Les Champs 7- huutokaupassa oli tarjolla nelipyöräisiä moneen lähtöön. Vaikka listalta löytyi mm. aina mykistävä Ferrari F40, oli yksi autoista kuitenkin kirkkaasti yli muiden. Myyntiin oli tulossa aikansa superautojen tyylitaituri: Jaguar XJ220!

Jokaisella autoista innostuneella lienee yksi tai useampia lempi- ja unelma-autoja, jotka saavat pulssin nousemaan, kainalot hikoamaan ja harkintakyvyn rakoilemaan. Minulle Jaggen XJ220 on jotain sellaista. Ja enemmän. Se on noussut tehon ja tyylin yhdistelmällään korkeimmalle jalustalle, jolle ei edes täydellisyyteen pyrkivä Bugatti Veyron ole yltänyt.

Olenko koskaan ajanut sellaista? En. Valitettavasti. Mutta olen aina halunnut. Ihailtuani Super- Jaggea vuosia kuvista, kohtasin ensimmäisen XJ220:sen naamatusten Genevessä vuonna 1998. Iho menee vieläkin kanan lihalle kohtaamista muistellessani. Näky oli uskomaton. Seitsemää senttiä vaille viisi metriä pitkänä, lähes kaksi metriä leveänä ja ainoastaan 115 senttiä korkeana XJ220 on tuima ilmestys! Auton muotoilua voisi kuvailla agressiivisen superautotekniikan ja kaarevan muotoeleganssin kohtaamiseksi. Ainoa suoraviivainen linja koko korissa löytyy perän vaakalinjaisen ritilän säleistä, jotka peittävät Rover 400:sta lainatut takavalot. Muutoin alumiinisen korin pinnat ovat eriasteisten kaarevuuksien toisiinsa sulautumista. Pyöreistä piirteistään huolimatta XJ220:ssä on superautolta vaadittavaa katu- uskottavaa ryhtiä. Muotoilu ja mittasuhteet eivät jätä epäselväksi, millaisia voimavaroja kevytmetallipinnan alta löytyy.

XJ220 ilmentää hienosti myös Jaguar- brändiä. Autosta löytyy kostaan huolimatta merkille tyypillistä keveyttä, jopa korumaisuutta, joka kuuluu Jaguar- autoihin. Keulan elliptinen maski ja ikkunalinjan dynaaminen kaari ovat onnistuneesti istutettuja klassisia Jaguaarimaisuuksia. Hieno yksityiskohta on etummaisen pyöränaukon pyöristetty takareuna. Muodon funktiona on edesauttaa poistoilman virtausta, joka ohjataan pyöränaukon kautta. Toinen mahtava ja persoonallinen ratkaisu on kojetaulun mittariston jatkuminen kuljettajan ovipaneeliin, josta löytyy informaatiota neljän analogisen mittarin edestä. Korin muodoissa ja mittasuhteissa voi nähdä myös kutkuttavia häivähdyksiä vuoden 1966 V12- moottorisesta, ja maailmankaikkeuden ehkä hienoimmasta Jaguarista, XJ13- urheilumallista. Yleisilmeeltään XJ220 on lempeän elegantti. Jopa sympaattinen. Visuaalinen agressiivisuus loistaa poissaolollaan.

Kohtaamani XJ220 oli väriltään, tietysti, tumman vihreä ja verhoilu Marianne- keksiä muistuttava vaalean ruskea. Auto oli ja pysyi paikoillaan, mutta olin varma, että kuulin, kuinka turboahdettu 3,5- litrainen V6- mylly murisi matalia sulosäveliään. Se kolahti korkealle ja lujaa. Eikä aika ei ole himmentänyt XJ220 hohtoa. Päinvastoin.

Osa XJ220:n viehätystä on sekä innostuksen että pettymysten sävyttämä tarina auton takana. Kaikki alkoi Jaguarin tuotekehitysosaston omasta intohimosta ja tahdosta luoda Kissamerkkiä ylpeästi kantava urheiluauto, jolla olisi perimässään 50- ja 60- lukujen Le Mansin kisamenestyksen hohto. Jaguarin johtava insinööri Jim Randall kokosi 12 innokkaan tuotekehittelijän vapaaehtoisryhmän, jota kutsuttiin nimellä Saturday Club, Lauantai- kerho. Ryhmä kokoontui virka-ajan ulkopuolella suunnittelemaan omaa unelmaprojektiaan.

Randallin visiona oli yhdistää V12- moottori nelivetoon. Samalla suunniteltavan auton haluttiin täyttää FIA:n Group B:n säännöt. Hän oli kypsyttänyt ajatustaan jo itsenäisesti ja loppuvuodesta 1987 pohdinnan tueksi oli valmistunut pahvimalli mittakaavassa 1:4. Lauantai- kerhon ahkeran työskentelyn tuloksena alkoi hahmottua todellinen kuva siitä, millainen tulevaisuuden super- Jaguar voisi olla. Korimuodoista vastasi muotoiluosastolla työskennellyt Keith Helfet.

Urakan paisuttua kuin pullataikina, paljastettiin projekti Jaguarin ylimmälle johdolle, joka innostui Randallin ryhmän puurtamisessa. Intohimoinen harrastus muuttui tehtaan viralliseksi tuotekehitystyöksi. Aikataulusta tuli kireä, mutta asetetun tavoitteen mukaisesti valmis konsepti esiteltiin Birminghamin autonäyttelyssä vuonna 1988 nimellä Jaguar XJ220.

Nimen numero- osalla viitattiin tietysti auton suunniteltuun huippunopeuteen maileissa, mikä vastaa meikäläisittäin 350 km/h nopeutta. Työkalu huippunopeuden saavuttamiseen oli akselien väliin istutettu TWR:n (Tom Walkinshaw Racing) ja Coswothin valmistama 6,2-litrainen V12- moottori. Myllyn seitsemänlitraista versiota oli aiemmin käytetty mm. Jaguar Silk Cut XJR-9- kisaautossa, joka otti vuonna 1988 LeMansin voiton katkaisten Porchen pitkäkestoisen voittoputken.

XJ220 vastaanotettiin Birminghamin näyttelyssä enemmän kuin hyvin. Sekä lehdistö että yleisö olivat Jaguarin urheilullisesta suuntautumisesta innoissaan. XJ220:stä ei oltu tarkoitettu millään muotoa tuotantoautoksi. Tehdas joutui kuitenkin suuren suosion paineessa pohtimaan konseptin kaupallistamista. Loppuvuodesta 1989 se ilmoittikin 220–350 auton rajatusta tuotannosta. Ensimmäiset autot oli määrä toimittaa asiakkaille vuonna 1992. Jaguar sai tuhdin 50 000 punnan ennakkomaksun noin 1400 maksukykyiseltä tosiostajalta.

Jaguarin omat resurssit eivät kuitenkaan riittäneet erikoisen projektin valmistamiseen. Tehdas kääntyi TWR:n puoleen, jonka kanssa se teki yhteistyötä kilpailutoiminnan parissa. Jaguarilla ja TWR:llä oli myös kilpa- autojen valmistuksene yhteinen yritys JaguarSport Ltd. Sovittiin, että TWR ja JaguarSport vastaavat XJ220:n kehittelystä ja tuotannosta. Uutta, varta vasten rakennettua tehdasta oli avaamassa itse Prinsessa Diana. Näytti siltä, että tulevaisuus toisi Jaguarille mainetta, kunniaa ja mammonaa.

Mutta...

XJ220- konseptiprototyypin tuotannollistaminen ei osoittautunut aivan ongelmattomaksi. Auton mittasuhteita jouduttiin heti alkuun realisoimaan astetta inhimillisemmiksi. Akseliväliä lyhennettiin radikaalisti peräti 200 mm! Ilmanottoaukkojen koko oli riittämätön ja niitä jouduttiin suurentamaan. Konseptissa olleet ns. lambo- ovet saivat myös lähteä tavallisten saranoiden tieltä. Muotoilija Helfetillä oli kädet täynnä työtä säilyttääkseen konseptin ilmeen. Jaguarin muotoilujohtaja, edesmennyt Geoff Lawson oli erikseen vaatinut auton muotoilun säilyttämistä, koska sen katsottiin kuvaavan merkin imagoa ja mainetta niin hyvin.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Randallin harmiksi myös nelivedon toteuttaminen osoittautui hankalaksi ja tuotantoversio päätettiin toteuttaa takavetoisena. Suurin imagollinen kolaus oli kuitenkin mahtipontisen V12- myllyn korvaaminen ahdetulla V6- moottorilla. Auts.

Tekniikkahaasteiden ja 1990- luvun alussa alkaneen laman myötä Super- Jaggen lopullinen myyntihinta nousi oletettua reilusti suuremmaksi. Suuri osa ennakkomaksulla superauton ratin taakse lupautuneista ostajista ei joko pystynyt lunastamaan sitä, tai pettyi tehtyihin muutoksiin ja peruutti auton tilauksen. Lamakausi kuivatti yleisesti kalliiden luksusurheiluautojen markkinoita. Tämän sai tuntea nahoissaan myös McLaren yrittäessään kaupata sittemmin legendaariseksi muodostunutta F1- malliaan. Jaguaarin XJ220- mallille suunnittelema  taloudellinen menestys oli luisumassa ulkokurvin puolelta pihalle.

Ensimmäinen asiakasauto toimitettiin kesäkuussa 1992. XJ220:n valmistustahti oli noin

yksi auto päivässä. Esiteltäessä XJ220 nappasi maailman nopeimman sarjavalmisteisen auton tittelin. Samasta kunniasta oli nauttinut myös vuonna 1948 esitelty ja samalla periaatteella nimetty Jaguar XK120. XJ220 menetti vauhtitittelin vuonna 1993 McLaren F1:lle. Nopeimman tuotantoauton kierrosaikaa Nürburgringillä se piti aina vuoteen 2000 asti.

Superauton myyntitahti oli tehtaalle suuri pettymys ja kokonaistuotantomäärä ei koskaan yltänyt aiottuun 350 autoon. Tuotanto keskeytettiin vuonna 1994. Tiedot valmistetuista autoista vaihtelevat lähteen mukaan  275- 281 auton välillä. Hihnalta rullasi myös myymättömiä autoja ja vielä 90- luvun lopulla saattoi törmätä myytäviin, täysin ajamattomiin yksilöihin!

Mutta apatiasta hehkutukseen...

Mikään ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että XJ220 oli ja on edelleen puhdasverinen superauto. Kaksoisahdettu V6 tuottaa 7200 kierroksen kohdalla 540 hv:n tehon ja sinkauttaa muotovalion satasen vauhtiin 3,6 sekunnissa. Se oli 90- luvun alussa hirviömäinen lukema. Niin ja se huippunopeus... Virallisesti XJ220:n huipuksi ilmoitetaan 213 mailia tunnissa (n. 343 km/h). Jotta auto olisi kuitenkin oikeutettu nimeensä, ajoi Martin Brundle sillä Nardòn radalla Italiassa 223 mph, n. 359 km/h.

XJ220 henki herätettiin henkiin vuonna 2010, kun Jaguar esitteli C-X75- konseptin juhlistamaan nopeiden Jaguarien historiaa. Aika on eri ja tyyli uutta, mutta XJ13, XJ220 ja C-X75 muodostavat loogisen ja näyttävän urheiluautosarjan.

Artcurialin huutokaupassa myyty XJ220 on todellinen helmi. Auto on vuodelta 1992 ja sarjan 40. auto. Itse Tom Walkinshaw (1946-2010), TWR:n perustaja ja pomo, valitsi sen tuotantolinjalta omiin kokoelmiinsa. Sieltä se ajautui toiselle keräilijälle, joka rekisteröi auton vasta vuonna 1998. Ajokilometrejä on maltilliset 8650 km.

Arvioitu myyntihinta 90- 145 000 euroa tuntui reippaasti alakanttiin vedetyltä. Voiko tuollaisen auton saada satkulla?  Arvostusta ja halukkuutta auton omistamiselle kuitenkin löytyi ja lopulliseksi myyntihinnaksi lyötiin kolmannella kopautuksella 211 120 euroa. Sikahalvalla kolmensadan kerhoon!

Automuotoilija Timo Suomala ruotii Tuulilasin blogissaan niin autouutuuksien kuin vanhempienkin mallien muotoilua. Oletko samaa mieltä?

Tilaa Tuulilasin viikkokirje, joka pitää sisällään automaailman ajankohtaisimmat ja tärkeimmät asiat. Viikkokirje ilmestyy perjantaisin.  

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.