Autoedun verotusarvo

Autoedun verotusarvo alamaiselle lasketaan verottajan sivuilta löytyvällä kaavalla, jossa auton suositushinta ja lisävarusteiden arvo on keskeinen tekijä.

Verohallinnon luontoiseduista antaman ohjeen

http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Ennakkoperinta/Tyonantajat/Luontoisedut/Luontoisedut(9980)#Autoetu1

mukaan auton arvo määritetään seuraavasti:

Autoedun arvon määräytymisperusteena käytettävä hinta

Uushankintahintana, josta perusarvo lasketaan, käytetään koko auton käyttöiän ajan samaa, auton käyttöönottokuukauden alussa voimassa ollutta, automallin maahantuojan tai sen puuttuessa tukkukaupan ilmoittamaa automallin yleistä suositushintaa. Yksittäisten autoliikkeiden kampanjahintoja ei käytetä autoedun laskennan perusteena. Myöhemmät hinnanmuutokset eivät vaikuta jo käytössä olevan auton luontoisetuarvoon. Toimitusmaksua ei lisätä auton hintaan. Jos em. suositushintaa ei ole (esim. käytettynä maahantuotu auto), käytetään hintana lähinnä vastaavan auton hintaa.

Jos automallilla on useita maahantuojia, käytetään Tullin ylläpitämän henkilöautojen hintatilaston mukaista arvoa.

Autoliikkeet antavat todistuksen yritysautoksi myymiensä autojen suositushinnasta. Työnantajan tulee liittää todistus palkkakirjanpitoonsa.

Perusarvoa laskettaessa auton hinnasta tehdään euromääräisesti kaikille autoille samansuuruinen perusvähennys (3 400 €), jonka tarkoituksena on tasoittaa käyttö- ja pääomakustannusten välisiä eroja halvempien ja kalliimpien autojen välillä. Perusarvo pyöristetään lähinnä alempaan 10 euroon.

Käytettynä maahantuodut autot

Käytettynä maahan tuodun luontoisetuauton käsittely verotuksessa ei eroa kotimaasta ostetun auton käsittelystä. Auton ikä määräytyy sen mukaan, milloin se todellisuudessa on ensi kertaa otettu käyttöön riippumatta siitä, missä maassa se on tapahtunut. Hinta määräytyy aina kotimaisen hinnan mukaan samaan tapaan kuin kotimaasta ostetun autonkin. Jos kyseistä automallia ei tuoda Suomeen, käytetään lähinnä vastaavan automallin hintaa. Myös verovirastolta voi saada ennakkoratkaisun käytettävästä uushankintahinnasta.

Lisävarusteet

Autoa ostettaessa siihen voidaan hankkia vakiovarusteiden lisäksi tai tilalle lisävarusteita. Niitä ovat esim. metalliväri, nahkaverhoilu, peruutustutka, vetokoukku, kattoluukku ja vakionopeudensäädin. Näiden lisävarusteiden hankintahinnat lisätään auton uushankintahintaan siltä osin kuin niiden yhteenlaskettu arvo ylittää 850,00 euroa. Myös asennuskustannukset otetaan huomioon. Tavanomaiset talvipyörät ja autopuhelin eivät vaikuta lisäävästi edun arvoon, koska talvipyörät sisältyvät käyttökustannuksiin ja autopuhelimen yksityiskäytöstä muodostuu erillinen puhelinetu.

Lisävarusteiden arvo määräytyy työnantajan niistä maksaman hinnan perusteella, kuitenkin niin, että jos työnantajan saama alennus ylittää tavanomaisen käteis- tms. alennuksen, lisävarusteiden arvona käytetään niiden yleistä suositushintaa. Maahantuojien ja jälleenmyyjien yleisölle suuntaamia kampanjaluonteisia lisävarustepakettien hinnoitteluita voidaan pitää tavanomaisena alennuksena.

Tämä tarkoittaa, että valtio verottaa työntekijää auton kartellihinnan eikä työnantajan tosiasiallisesti maksaman hinnan mukaan. Samoin lisävarusteet. Mitä tästä seuraa:1) työntekijälle on aivan se ja sama, mistä auto ostetaan ja mitä se maksaa2) työnantaja voisi hyötyä ostaessaan auton alle markkinahinnan, mutta sen pitäisi sitoa pääomia omiin autoihin ja kantaa niihin liittyvä riski. Tämä ei ole monellekaan pienelle yritykselle mahdollista.3) rahoitusyhtiö, joka jalomielisesti pelastaa tilanteen, ostaa autot kartelliliikkeeltä usean sadan auton sopimushinnoin ja veloittaa leasing-maksua suositushinnan perusteella. 4) autoveron maksaa leasing-yhtiö ja tilittää autoliike. Houkutus on suuri tilittää tosiasiallinen hinta, vieläpä ilman lisävarusteita, kukaan ei valvo ja mitenkään ei voi jäädä kiinni.5) verottaja saa korvauksen, joka perustuu olennaisesti suurempaan hintaan kuin auton ja siten autoedun tosiasiallinen arvo.6) autoliike saa tilitettyä autoveroja ihan miten sattuu huvittamaan7) leasingyhtiö ja leasingmaksua pari pykälää kalliimmasta autosta kuin minkä se osti8) työntekijä maksaa liikaa tuloveroa9) työnantaja maksaa liikaa leasing-maksua10) työnantaja maksaa liikaa sivukuluja Lopputulos: läpinäkyvyys nolla, pikavoittojen mahdollisuus sata, yksityistuonnin torppaus sata, kansalaisten oikeuksien polkeminen sata. Eipä yllätä, että on rakennettu autoalaa ja rahoittajaa voimakkaasti suosiva ja korruptiota edistävä järjestelmä, joka ei ohjaa käyttäjää tai maksajaa tekemään hankintoja hinnan perusteella.