Tuli kerättyä tuonne Kauppalehden keskustelupalstalle hintalappu tästä hallituksen esityksestä, joten laitetaan sama hintalappu vielä tänne näkösälle.
HE 322/1994:
”2. Esityksen taloudelliset vaikutukset
Jos ehdotettua järjestelyä ei toteutettaisi, olisi sillä merkittäviä vaikutuksia autokauppaan.”
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1994/19940322
Eli 1.1.1995 autoverovelvollisuus olisi EU-oikeuden mukaan tullut siirtää maahantuojalta lopulliselle kuluttajalle ja autoveroa ei olisi saanut sisällyttää arvonlisäveron perusteeseen.
Tästä olisi seurannut se, että maahantuojan ostohintaa (cif-hintaa) ei olisi enää voinut käyttää autoveron perusteena, koska lopullisen kuluttajan autoveronmäärästä olisi ollut laskettavissa maahantuojan liikesalaisuutena pitämä cif-hinta, katteet jne.
Tästä taas olisi seurannut se, että autoveron perusteeksi olisi jouduttu määrittämään kuluttajan ostohinta, joko täysin läpinäkyvänä autoverottomana ostohintana tai autoverollisena ”yleisenä vähittäismyyntiarvo” sumutushintana kuten tällä hetkellä on käytössä.
Tällöin olisi muun muassa vältytty satojen miljoonien tulonsiirroilta autoveronmaksajilta automaahantuojille vuosina 1995 – 2003. Autovero oli tuolloin luokkaa 100 % cif-hinnasta. Siilin asian yhteydessä lopullisesta kuluttajahinnasta paljastuneet veroprosentit olivat alimmillaan 13 % luokkaa.
Esimerkiksi 120 000 mk maksava auto: (esimerkki lainattu alle linkitetystä viestistä)
- maahantuontihinta 15 600 mk
- autovero 15 600 mk
- alv (18,03% myyntihinnasta) 21 636 mk
Yhteensä 52 836 mk
Erotus 120 000 mk – 52 836 mk = 67 164 mk.
Automaahantuojan välityspalkkio 127 %.
Alla olevassa viestissä on esitetty laajempi kuvaus cif-hinta keinottelusta.
Tietysti tämä autoverotuksen läpinäkyvyys 1.1.1995 olisi myös avannut suomen sisäautomarkkinat yleiselle ulkoiselle kilpailulle. Ihmetystä olisi muun muassa herättänyt, että miten esim. yli 3-vuotias paksummilla johtimilla varustettu aito suomiauto voi maksaa kolme kertaa (200 %) enemmän, kuin ohuemmilla johtimilla varustettu vastaava saksanauto, autoveroprosentin ollessa esim. autoverollista kuluttajahinnasta luokkaa 30 % ja autoverottomasta luokkaa 40 %.
ELI: ”Jos ehdotettua järjestelyä ei toteutettaisi, olisi sillä merkittäviä vaikutuksia autokauppaan.”
Joo niin olisi ollut.
Tämän HE 322/1994 johdosta ovat myös yksityiset kuluttajat käyneet kymmeniä tuhansia oikeudenkäyntejä ja yksityisille autontuojille onkin jo palautettu tähän mennessä kymmeniä miljoonia euroja ja summa noussee vielä satoihin miljooniin euroihin.
Kaiken tämän edellä mainitun lisäksi autojen maahantuojat ja kauppiaat ovat tämän HE 322/1994 johdosta hakemassa autoveron osuudesta EU-oikeuden vastaisesti perittyjä arvonlisäveroja takaisin. Jo normaalin kolmen vuoden valitusajan puitteissa palautusvaateet nousevat yli miljardiin euroon. Nämä miljardit eurot ovat jälleen kerran maksaneet - ihan niin kuin cif-hinta sumutuksessakin – tavalliset suomalaiset suomiauton ostajat.
Autojen maahantuojat ja kauppiaat perustavat vaateensa siihen, että autoverosta ei olisi saanut periä arvonlisäveroa.
Asiasta on EY-tuomioistuimen päätös C-98/05:
” Kun on kyse kauppasopimuksesta, jossa määrätään ostajan käyttötarkoituksen mukaisesti, että jälleenmyyjä luovuttaa ajoneuvon rekisteröitynä ja sellaiseen kokonaishintaan, joka sisältää jälleenmyyjän ennen luovutusta maksaman uusien ajoneuvojen rekisteröintiveron, tämä maksu, jonka osalta verotettava tapahtuma ei ole luovuttaminen vaan ajoneuvon ensirekisteröinti maan alueella, ei sisälly jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 11 artiklan A kohdan 2 alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen verojen, tullien ja maksujen käsitteeseen. Tällainen maksu vastaa verovelvollisen ajoneuvon ostajalta saamaa erää, joka on jälkimmäisen nimissä ja tämän lukuun kertyneiden kustannusten korvausta saman säännöksen 3 alakohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
Autokauppiaat tulevat todennäköisesti voittamaan tämän oikeudenkäynnin ja halutessaan saamaan tämän suomiauto-ostajien valtiolle maksaman miljardin. Siis nämä autokauppiaat, joita valtiovarainministeriö on EU-oikeuden vastaisesti suojellut tuolla HE 322/1994 lakiesityksellä.
