Tilanne on mielenkiintoinen, kun muistamme KHO:n tulkinneen EYT:n tuomiota täysin virheellisesti. Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee elv-palautuksia koskeva eduskunnassa 21.10.09 hyväksytty laki, jossa palautukset rajataan verovuoteen 2006 ja niihin vanhempiin veropäätöksiin, joista on edelleen vireillä muutoksenhakuja.
Elvin laittomuutta ei toki KHO:ssa käsitellä enää uudelleen, joten nyt on kyse ylimääräisistä muutoksenhakukeinojen käyttämisestä ja niihin liittyvästä rajanvedosta. Lyhyesti sanottuna siitä, että saadaanko lainvoimaisiksi päässeet sinällään väärät elv-päätökset uudelleen käsiteltäväksi ja millä ehdoilla.
Hallintolainkäyttölaissa säädetyistä ylimääräisistä muutoksenhakukeinoista on tiettävästi vedottu 61 §:ssä säädettyyn menetetyn määräajan palauttamiseen ja 63 §:n purkuun.
61 § Menetetyn määräajan palauttaminen
Menetetty määräaika voidaan palauttaa sille, joka laillisen esteen tai muun erittäin painavan syyn vuoksi ei ole voinut määräajassa hakea muutosta päätökseen.
Menetetyn määräajan palauttamiselle asetetut ehdot ovat tiukat, enkä oikein jaksa nähdä elv-asiaa sellaisena, että menetettyjä määräaikoja ryhdyttäisiin suuremmassa mittakaavassa palauttamaan. Yksittäistapauksissa toki mahdollista. Suurin ongelma taitaa olla siinä, että hallintoalamaisen olisi tullut pitää asia vireillä edes näön vuoksi, vaikka silloisen (kotimaisen) oikeuskäytännön tulkinnan perusteella se olikin täysin hyödytöntä.63 § Purku
Päätös voidaan purkaa:
1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;
2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai
3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.
Tässä kannattaa keskittyä kohtiin kaksi ja kolme.Kakkoskohdan ongelmana on, että siinä purkamisen mahdollisuus liittyy väärään lain soveltamiseen. Ongelmana on, että voiko kyseisen kohdan laajentaa koskemaan muitakin normeja kuin laki-nimisiä säädöksiä. Jos pitäydytään sanatarkassa tulkinnassa, niin laki on kiistatta tietyssä järjestyksessä syntynyt normi, eikä lakia voida muodostaa millään muulla tavoin. Tästä näkökannasta tulkittuna Eyt:n päätös ei ole laki. Toisaalta pykälää voisi kenties tulkinnalla laajentaa koskemaan muitakin normeja, kuten yhteisöoikeutta. Näin varsinkin kun yhteisön oikeus on ainakin oikeustieteellisessä kirjallisuudessa rankattu hierarkikaltaan kansallisia lakeja korkeammalle.
Tietty kakkoskohdasta voisi vedota tuohon erehdykseen ja esittää KHO:n erehtyneen asiassa. Hymiö.
Uskoakseni kolmoskohta on se, jolla elv-tuomioita tullaan purkamaan, jos tullaan. EYT:n päätös on ehdottomasti sellainen olennainen selvitystä, joka olisi voinut vaikuttaa päätökseen, eikä sen esittämättä jättäminen taatusti johtunut asianosaisesta.
Jos leikitellään ajatuksella, tosin erittäin todennäköisellä sellaisella, että KHO ryhtyy purkamaan tuomioita, niin tilanne on kerrassaan mielenkiintoinen. Silloinhan KHO käytännössä kaataa eduskunnan juuri hyväksyneen lain. Laissahan säädetään, että elvin palauttaminen vaatii edelleen vireillä olevaa valitusta. Käsittääkseni sekin olisi ainutlaatuista näin pian lain säätämisen jälkeen tapahtuneen. KHO:n päätös ei toki poistaisi lakia ja se olisi näennäisesti yhtä voimassaoleva kuin nytkin.
Toinen kysymys on KHO:n suhtautuminen EYT:n edellyttämään kieltoon, olla rajaamatta EYT:n tuomion vaikutuksia ajallisesti. Yhtyykö KHO eduskunnan tulkintaan ja toteaa rajaamisen olleen mahdollista. Entäpä pitäisikö KHO:n noudattaa siinä tapauksessa velvollisuuttaan pyytää EYT:ltä ennakkoratkaisua asiassa? Mahtaisi siinä EYT:n vanhat parrat ihmetellä, kun KHO kysyisi, että voiko tuomion ajallista vaikutusta rajoittaa? Hymiö.
Kolmas mielenkiintoinen kysymys on KHO:n suhtautuminen sellaisiin hakemuksiin, joissa ei olla jätetty edes yksinkertaisinta oikaisuvaatimusta eli verotuksen on annettu tulla lainvoimaiseksi ilman mitään pullikointia. Annetaanko sille arvoa, että valitus olisi silloin vallinneen tiedon mukaan armotta hylätty? Entä viranomaisen antamien neuvojen noudattaminen eli muutoksenhaun jättäminen väliin tullin ja jopa hallinto-oikeuden tuomarin julkisuudessa antaman ohjeistuksen perusteella.
Tekeepä KHO niin tai näin, näköpiirissä on pelkkiä ongelmia.
Elämme erittäin mielenkiintoisia aikoja.
Ai niin, sellainenkin vaihtoehto on toki olemassa, ettei KHO pura ensimmäistäkään päätöstä.
Siinä vaiheessa herää kysymys, että miksi hallintolainkäyttölaissa sitten on säädetty ylimääräisestä muutoksenhausta ja mitä asiaan mahtaa komissio sanoa.
KHO:n kannattaa muistaa mitä meni kirjoittamaan Werning-jutun toiseen päätökseensä. Vapaasti lainattuna KHO kehoitti varsin suorasanaisesti tullia suorittamaan Werningin Mersun verotuksen siten, ettei siihen tarvitse enää kolmatta kertaa palata.
Nythän KHO on itse täysin samassa asemassa, kun meni tulkitsemaan elv-kysymystä väärin.
En usko, että tuota vaihtoehtoa on enään olemassa. Jos KHO:lla ei ole ollut munaa tuomita poliittisia tai alempien oikeusasteiden päätöksiä, niin miten on omien virheiden tunnustaminen? Itse asiassa uskon, että se on helpompaa. Shakin siirrot ovat johtaneet siihen, että KHO voi nyt ottaa voimakkaammin kantaa kuin aiemmilla siirroilla. Nyt siihen on sekä pakko, että viimein tilaisuus.
Sen verran tässä on kuitenkin todella suuresta epäkohdasta kyse, että on pakko sanoa. Suomen oikeuslaitokseen ei voi luottaa. Ja tämä on fakta, jonka asian vaiheet ovat todistaneet. Jopa korkein oikeus on asettanut harhaan johtavan virkamiehen sanan kansalaisten oikeuksien edelle!
Itse olin tästä kohdin eri linjoilla. Perustelen tätä sillä, että kun Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen, niin jäsenyyden seurauksena unionin oikeudesta tuli osa Suomen oikeusjärjestystä. Tuolloin Suomessa sitouduttiin noudattamaan unionin oikeutta sekä huolehtimaan siitä, ettei kansallinen lainsäädäntö mitätöi tai vaikeuta EU-oikeuden käytännön toteuttamista. Liittymissopimus hyväksyttiin Suomessa lailla ja tätä kautta yhteisöjen oikeudesta tuli osa Suomen oikeusjärjestelmää ja samalla hyväksyttiin myös yhteisön oikeuden etusijaperiaate. Em. asiasta löytyy muun muassa Heikki Kannisen kirjoittama artikkeli edilexistä.
Lisäksi yhteisönoikeudella on vahva tulkintavaikutus kansallisen oikeuden normeihin.
Edellisten perusteella itse olenkin sitä mieltä, että KHO:n ja hallinto-oikeuksien vanhat elv-tuomiot perustuvatkin väärään lain soveltamiseen. Mikäli KHO ratkaisisi asian niin, että liittymissopimuksen artiklat (joihin muun muassa elv-tuomio viime vuonna perustui EYTI:ssä) ei olisi lain asemassa Suomessa ja sitä ei voisi siksi soveltaa vääriin, niin tämähän johtaisi täysin absurdiin tilanteeseen ja tulevaisuudessa täydelliseen umpikujaan.
Mitään uutta selvitystähän elv-soppaan ei ole tullut sitten keissien Siilin, Lindfors ja Weigel jälkeen EYTI:n suunnalta. KHO:n hallintoneuvokset ovat vain tulkinneet Helsingin hallinto-oikeuden ruudinkeksijöiden kanssa EYTI:n ratkaisuja miten sattuu ja tuominneet oikeudenkäyntejä kuin jotain arpajaisia. Eli mitään uutta selvitystä ei ole tullut asiassa lukuunottamatta sitä, että 2008 EYTI väänsi rautalangasta Suomen valtiolle saman tuomion kolmannen kerran Suomen elvistä.
Purku ja ylimääräisten valituslupahakemusten lisäksi KHO:ssa on vireillä lukuisia valituslapahakemuksia Helsingin hallinto-oikeuden tuomioihin joissa elvin perintä on todettu lailliseksi. Tulli ei ole palauttanut em. valitusten alaisten päätösten elvejä tähän päiväänkään mennessä eikä antanut periksi esimerkiksi oikeudenkäyntikulujen osalta valitusluvissa esitettyihin vaatimuksiin, niin KHO joutuu ratkaisemaan niidenkin valitusluvat. Tyhmempi voisi kuvitella, että maailman paras tulli kiltisti palauttaisi näistä valitetuista päätöksistä elvit ja kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jolloin ne raukeaisivat eikä hallintoneuvoksia tarvisi vaivata niin yksinkertaisilla asioille kun tällaisia tapauksia ei liene kuin muutama kymmenen KHO:ssa vireillä. Mutta luulo ei ole tiedon väärti maailman parhaan tapauksessa.
Taitaa aika olla nykyään sellainen, että jopa KHO:n tuomarit uskaltavat myöntää olevansa erehtyväisiä ja ammattitaito riittää heillä myös omien virheellisten päätösten oikeusuun. Kuukausi pari sitten KKO:n puolella nähtiin Uotin jutun tuomion purkamisessa se millaiset tuulet oikeuslaitoksess nykyään Suomessakin puhaltavat.
C-10/08
62 Koska tätä oikeuskäytäntöä sovellettiin jo silloin, kun edellä mainitussa asiassa tulliasiamies ja Siilin annettiin tuomio, johon Suomen tasavalta vastineessaan viittaa, mainittu jäsenvaltio ei voi esillä olevassa asiassa vedota objektiiviseen ja huomattavaan epäselvyyteen EY 90 artiklan ensimmäisen kohdan ulottuvuuden osalta.
63 Tämän johdosta kyseisen jäsenvaltion pyyntö annettavan tuomion ajallisten vaikutusten rajoittamisesta on hylättävä.
***
Asiantuntijat voinevat lausua koskevatko seuraavat oikeudenkäymiskaaren kohdat myös Korkeimman Oikeuden presidenttiä ja oikeusneuvoksia.
Tuomari on esteellinen myös, jos hän on asianosaisena samanlaisessa asiassa ja tämän asian laatu tai käsiteltävänä olevan asian ratkaisun vaikutus tuomarin asiaan antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
Tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.
Tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
Itse lähetin purkuhakemuksen HHO:n päätöksestä juuri tuon peritin elvin takia toukokuussa.
Silloin epäiivät KHO:ssa käsittelyajaksi n 9 kuukautta.
Hae purkua tuon kolmoskohdan mukaisesti.
Montakohan purkuhakemusta on sisällä ?
Kymmenittäin, ellei jopa yli sata.
Jos KHO ryhtyy purkamaan päätöksiä, niin seuraava mielenkiintoinen kysymys on, että edellytetäänkö kaikilta verovelvollisilta reagointia. Purku tulisi kuin manulle illallinen, kunhan jonkinlaisen ruutupaperille raapustetun anomuksen älyää tehdä. Toivooko KHO tosiaan vaikkap 50 000 purkuhakemusta käsiteltäväkseen?
Viranpuolest tapahtuva oikaiseminenkin lienee sangen hankala asia, kun eduskunta on jo mennyt hyväksymään palautusten rajoittamisen verovuoteen 2006 ja uudempiin.
Melkoinen soppa tästäkin on syntymässä.
Itse ovat sen kokoon keittäneet, eli siinähän lusikoivat. KHO on ikävän tilanteen edessä, oikeudenmukaisuuden nimissä päätös olisi purettava, mutta samalla KHO kehittää itselleen melkoisen määrän ylimääräistä työtä.
Jos KHO ryhtyy purkamaan päätöksiä, niin seuraava mielenkiintoinen kysymys on, että edellytetäänkö kaikilta verovelvollisilta reagointia. Purku tulisi kuin manulle illallinen, kunhan jonkinlaisen ruutupaperille raapustetun anomuksen älyää tehdä. Toivooko KHO tosiaan vaikkap 50 000 purkuhakemusta käsiteltäväkseen?
Viranpuolest tapahtuva oikaiseminenkin lienee sangen hankala asia, kun eduskunta on jo mennyt hyväksymään palautusten rajoittamisen verovuoteen 2006 ja uudempiin.
Melkoinen soppa tästäkin on syntymässä.
No eipä itsellänikään ollut kovin pitkä purkuhakemus. Jätin lakimiesjargonit pois tuosta purkuhakemuksesta,
Toimit aivan oikein.
Uskoisin, että KHO:lle on tullut tarpeeksi selväksi koko homman juoni. Tärkeintä on se, että hakee purkua.
Yksinkertaisimmillaan riittänee tällainen teksti:
"Korkeimmalle hallinto-oikeudelle
Haen autoveropäätöksen/oikaisupäätöksen/hallinto-oikeuden päätöksen/Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (numeros se ja se) purkamista Ey-tuomioistuimen ns. elv-asiassa eli asiassa C-10/08 antaman tuomion johdosta.
Allekirjoitus
NN"
Aika lähellä omani oli tuollaista. Lisäsin siihen vielä tulli Virtasen sekä KHO naisen lausunot lehdistä siitä, että
arvonlisäveron periminen on oikein :)
Oikeusvaltioissa, joihin Suomikin saatetaan lukea, lainsäädäntö ja tuomiovalta on erotettu toisistaan. Eli periaatteessa KHO:n tuomareiden ei tarvi eivätkä he saa välittää pätkän vertaa jostain eduskunnan säätämästä tavallisesta laista jolla rajoitetaan EYTI:n tuomion ajallisia vaikutuksia ja rikotaan liittymissopimuksen artikloja.
Itse olen sillä kannalla, että KHO tulee purkamaan ne elv-päätökset joista on aikanaan valitettu ja joiden purkamista on haettu KHO:lta vaikka päätös olisi ehtinyt saada jo lainvoiman. Päätöksessähän on sellainen sisällöllinen virhe, että ylimääräiset muutoksenhakukeinot tulevat mahdollisiksi.
Itse olen ollut ymmärtävinäni, että asiasta vastuullisilla ministereillä on tarkoitus noudattaa KHO:n ennakkoratkaisuja ja muuttaa tarvittaessa vaikka lakia, jotta päätökset voidaan tarvittaessa oikaista ilman jokaisen verovelvollisen muutoksenhakua KHO:lle. ELV-tuomio EYTI:ssä ja siitä seurannut sadantuhannen autoveropäätöksen meneminen uusiksi oli jo sellainen moka maailman parhaalta tullilta, että enää heillä ei ole tippaakaan luottoa jäljellä autoverotuksen hoitamiseen. Osoituksena tästä on muun muassa erään Heksan siirtäminen sivuraiteella, erään mirriin pukeutuvan sedän siirtäminen samoin sivuraiteella sekä se, että elvien palautus siirrettiin verohallinnolle ja koko autoverotuksen hoitoa ollaan siirtämässä AKE:lle.
Hemi8 esitti ketjun alussa perustellun näkemyksensä siitä, ettei elv-asiassa olisi kyse tiukasti tulkiten väärästä lain soveltamisesta, koska kyseessä ei ole [Suomen] laki vaan EYTI:n tuomio, -oikeuskäytäntö ja liittymissopimuksen artiklat.
Alla on lainaus artikkelista "Lakimies 7–8/2003 s. 1253–1272. Yhteisöoikeuden soveltaminen. Heikki Kanninen EY-oikeuden soveltamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa Eräitä kokoavia havaintoja kymmenen vuoden soveltamiskäytännön jälkeen". Tuossa alla olevassa sitaatissa tuo lihavointi on itseni lisäämä, mutta siitä kohdasta selviää se, että muodollisesti eurooppaoikeuden normit voidaan johtaa siitä liittymislaista. Eli sitä kautta kyse olisi väärissä hallinto-oikeuksien elv-tuomioissa myös lain väärästä soveltamisesta.
sivu 1255
"Suomen hallitusmuotoon ja uuteen perustuslakiin ei sisälly säännöstä yhteisön
oikeuden suhteesta kansalliseen oikeuteen. Tällaista säännöstä ei ole
myöskään laissa Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen
eräiden määräysten hyväksymisestä (1540/1994). Liittymislaki on niin sanottu
blankettilaki, jossa lausutaan, että liittymissopimuksen ja siinä mainittujen
Euroopan unionin perustana olevien sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat
määräykset ovat voimassa »niin kuin siitä on sovittu». Liittymislaki on säädetty
supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Säännöstekstien tasolla yhteisön
oikeuden suhdetta kansalliseen oikeuteen ei ole järjestetty nimenomaisella
tavalla, vaikka muodollisesti liittymislaista voidaan johtaa yhteisön oikeuden
omaksuminen sellaisenaan. Tämä asiantila olisi voinut aiheuttaa ongelmia
tuomioistuimissa. Itse asiassa hallituksen esityksessä Eduskunnalle Suomen
liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä
(135/1994 vp) myönnetään tämä ongelmallisuus, kun siinä muun
ohessa lausutaan, että ensisijaisuuskysymyksen ratkaiseminen jää viime kädessä
tuomioistuimille (s. 23).
Monet seikat ovat vaikuttaneet siihen, ettei periaatteellisia ongelmia ole
ollut. Suomen liittyessä Euroopan unioniin kaikki nykyiset EY-oikeutta koskevat
keskeiset periaatteet (mukaan lukien jäsenvaltion korvausvastuu) olivat jo
saaneet suhteellisen selkeän ilmauksensa EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä.
Suomi tiesi tältä osin sen, mihin se liittyi ja sitoutui. Hallituksen esityksessä
135/1994 vp oli avoimesti selostettu nämä periaatteet. Suomi oli jo vuoden
1994 alusta kuulunut Euroopan talousalueeseen, jossa oli omaksuttu pitkälti
EY-oikeuden periaatteet. Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen eräiden
määräysten hyväksymisestä ja sopimuksen soveltamisesta annettu laki
(1504/1992) sisälsi nimenomaiset säännökset muun ohessa ETA-sopimuksen
etusijasta ja EY-direktiivin välittömästä vaikutuksesta (liittymislain 2 §). Tuskin
oli siten yllättävää, että suomalaisen tuomioistuimen ensimmäinen päätös
etusijan antamisesta EY-normille suhteessa kansalliseen parlamenttilakiin ei
herättänyt suurempaa huomiota. Tämä korkeimman hallinto-oikeuden päätös
31.12.1996 (KHO 1996 B 577) koski arvonlisäverolain ja EY-direktiivin suhdetta.
Päätöslauselmassa puhutaan direktiivin mukaisen tulkinnan soveltamisesta
arvonlisäverolain säännösten estämättä."
Em. Kannisen artikkelissa pohditaan myös lainvoimaisten päätösten purkua EYTI tuomioiden jälkeen.
"Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä 4.9.2002/2061 ja 2062 sekä
2.9.2003/2022 oli esillä kysymys EY:n tuomioistuimen myöhemmin antaman
ennakkoratkaisun vaikutuksista lainvoimaisen päätöksen purkamiseen. Periaatteessa
EY:n tuomioistuimen tuomiolla ratkaistaan normin oikea tulkinta myös
takautuvasti, mutta tämän tehokasta toteutumista rajoittavat kansallisiin oikeusjärjestyksiin
sisältyvät rajoitukset avata uudestaan lainvoimaisia hallintopäätöksiä
tai tuomioistuinpäätöksiä. Oikeusturvan tehokkuuden on siis tietyssä
vaiheessa väistyttävä oikeusvarmuuden vaatimuksen eduksi. Edellä mainitut
EY-oikeuden soveltamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1267
päätökset osoittavat, ettei hallintopäätöksen purkuperusteena ole välttämättä
pelkästään se, että EY:n tuomioistuin on antanut tuomion, jolla muutetaan aikaisempaa
kansallista normitulkintaa.25
Edellä mainituissa päätöksissä 4.9.2002 oli esillä myös kysymys kansallisen
valitusajan pituudesta tulliasiassa EY-oikeuden valossa. EY:n tuomioistuimen
3.12.1998 asiassa C-233/97 (KappAhl) antaman tuomion mukaan eräistä
väliaikaisista tulleista annetun lain (1255/1994) mukaisen niin sanotun F-tullin
kantaminen oli tuomiossa tarkoitetussa tapauksessa yhteisön oikeuden vastaista.
A:n hakiessa 23.9.1999 vireille tulleella valituksella muutosta vuonna
1995 tehtyihin tullauspäätöksiin, joiden perusteella A:lta oli kannettu F-tullia,
hallinto-oikeus jätti A:n valituksen myöhään tehtynä tutkimatta, koska valitus
olisi tullut päätöksessä lausutuin perustein ja tullilain 37 §:n 3 momentin mukaisesti
panna vireille viimeistään 31.12.1998. Päätöksen perustelujen mukaan
Euroopan yhteisö ei ole antanut säännöksiä perusteettomasti kannettujen kansallisten
verojen ja maksujen palauttamisesta, vaan oikeussuojakeinot määräytyvät
kunkin jäsenvaltion sisäisen oikeusjärjestyksen mukaan. Tullilain mukainen kolmen
vuoden määräaika hakea muutosta tullin määräämistä koskevaan päätökseen,
joka lisäksi vastaa yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen
(ETY) N:o 2913/92 236 artiklassa tullinpalautuksen ja -peruutuksen hakemisen
osalta säädettyä määräaikaa, ei ollut yhteisön oikeudessa sovellettavan vastaavuusperiaatteen
tai tehokkuusperiaatteen vastainen. Korkein hallinto-oikeus ei
muuttanut A:n valituksesta hallinto-oikeuden päätöstä eikä sen perusteluja.
EY-oikeuden tehokas toteutuminen sinänsä puoltaisi sitä, että asiaa käsittelevällä
tuomioistuimella olisi laajat mahdollisuudet ottaa myös viran puolesta
huomioon yhteisön oikeuden vaatimukset. EY:n tuomioistuin on erityisesti
viime vuosina antanut useita tuomioita, joissa on otettu kantaa kansallisiin prosessisääntöihin
erityisesti siltä kannalta, ovatko ne syrjiviä tai toteuttavatko ne
riittävästi vaatimuksen EY-oikeuden tehokkaasta toteutumisesta. Tähän liittyen
EY:n tuomioistuin on joutunut myös arvioimaan, missä määrin kansallisen
tuomioistuimen on otettava viran puolesta huomioon EY-oikeuden soveltaminen.
26 Tästä oikeuskäytännöstä on vielä vaikeata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Tämä vielä suhteellisen selkiintymätön tilanne heijastuu eroissa jäsenvaltioiden
tuomioistuinten kesken erityisesti sen suhteen, mikä on tuomioistuimen
ja asianosaisten rooli yhteisön oikeutta koskevan kysymyksen esille
ottamisessa. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä niin kuin ilmeisesti
yleensäkin hallintolainkäytössä kysymys oikeudesta tai velvollisuudesta ottaa
viran puolesta huomioon EY-oikeus ei ole aiheuttanut ongelmia.Monissa asioissa
EY-oikeuden soveltaminen on perustunut korkeimman hallinto-oikeuden
omaan aloitteeseen ja siihen lähtökohtaan, että jura novit curia -periaatteen
mukaisesti yhteisön oikeutta sovelletaan viran puolesta, mihin myötävaikuttaa
myös hallintolainkäyttöviranomaisella oleva asian selvittämisvelvollisuus. Tätä
voivat rajoittaa niin kuin kansallisen oikeudenkin osalta lähinnä vain sellaiset
periaatteet kuin ultra petita- ja reformatio in peius -kiellot."
Eli tuon perusteella KHO:n ei tarvisi purkaa niitä 2005 tehtyjä ja sitä vanhempia elv-päätöksiä joista ei ole aikanaan valitettu mihinkään. Mikäli niistä on valitettu aikoinaan edes Helsingin hallinto-oikeuteen, niin tällöin hallinto-oikeus on mokannut sallimalla elvin perimisen. Tämän vuoksi käsittääkseni niistä on edelleenkin käytössä ylimääräinen muutoksenhaku mahdollisuus KHO:n kautta.
Asian vaikeuskerrointa lisää se, että Suomen valtio on toiminut EYTI:n mukaan elv-asiassa vilpillisessä mielessä eikä tuomion ajallisia vaikutuksia välttämättä voi rajoittaa sen vuoksi kansallisen lain valitusaikojen nojalla. Tehokkuusvaatimuksen nojalla KHO:n olisi tullut myös viranpuolesta huomioida EY-oikeuden tehokas toteutuminen ja varmistaa se ettei kansallisten prosessisääntöjen nojalla jätetä esimerkiksi ennakkoratkaisupyyntöä tekemättä. Kannisen vuoden 2003 tekstin mukaan EY-oikeutta sovellataan ongelmitta Suomessa jura novit curia -periaatteella ("oikeus tuntee lait"), mutta valitettavasti tämä ei ei näytä koskevan Helsingin hallinto-oikeutta eikä KHO:ta ainakaan elv-asiassa. Em. periaate tarkoittaa siis sitä, että oikeudenkäynnin asianosaisten ei tarvitse selvittää tuomioistuimelle lainsäädännön sisältöä, vaan tuomioistuin ottaa lainsäädännön asiaa käsitellessään huomioon itsenäisesti ja automaattisesti. Suomessa oikeusistuinten lain tunteminen on kuitenkin sitä tasoa, että lakipykälät on parempi yrittää vääntää rautalangasta jopa Korkeimman hallinto-oikeuden tuomareille ja siltikään he eivät välttämättä kykene ymmärtämään sitä lakia. Itse asiassa lain tunteminen Suomen hallinto-oikeuslaitoksessa on jopa niin ala-arvoista ettei oikeus kykene ymmärtämään edes itse tekemäänsä kysymykseen saamaansa ennakkoratkaisua, kuten asioissa Siilin sekä Lindfors.
Autoverotuksen saralla eletään siis taas mielenkiintoisia aikoja. Veikkaisin, että Unioninkatu 16 suunnalta saadaan ensi kuussa mielenkiintoisia ennakkoratkaisuja elvin palautuksiin liittyen. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä muut palstan lukijat veikkaavat sen suhteen, mitä KHO tulee päättämään elv-purkuhakemuksiin ja sisässä oleviin valituslupiin liittyen.
On ihan päivän selvää, että EU-normit luetaan mukaan "lain väärän soveltamisen" käsitteeseen ylimääräisessa muutoksenhaussa. EU-oikeus on Suomessa voimassa olevaa materiaalista oikeutta, jolloin tässä ei tarvita edes mitään laajentavaa tulkintaa.
Ihanko varmasti? Siis kun katsotaan asiaa KHO:n kannalta.
Kyllähän elv-asiakin oli täysin selvää, mutta siitä huolimatta KHO päätti toisin. Toisella kertaa eivät sitten enää katsoneet tarpeelliseksi ottaa elviä käsiteltäväkseen. Mitäpä sitä, kun asia oli KHO:n mielestä täysin selvä.
Viimeistään tämän autoverosekoilun jälkeen on ainakin minulta kadonnut lapsenusko siihen, että tuomioistuimessa yhtään mikään seikka voisi olla päivän selvää.
Odottelen puoliksi kauhulla ja puoliksi jännittyneenä, että minkälaisen ratkaisukäytännön kaikki hallinto-oikeudet onnistuvat luomaan autoveroasiassa. Kun se johdonmukaisuus tuntui olevan hakusessa Helsingin hallinto-oikeudessakin, KHO:sta puhumattakaan.
Viimeistään tämän autoverosekoilun jälkeen on ainakin minulta kadonnut lapsenusko siihen, että tuomioistuimessa yhtään mikään seikka voisi olla päivän selvää.
Odottelen puoliksi kauhulla ja puoliksi jännittyneenä, että minkälaisen ratkaisukäytännön kaikki hallinto-oikeudet onnistuvat luomaan autoveroasiassa. Kun se johdonmukaisuus tuntui olevan hakusessa Helsingin hallinto-oikeudessakin, KHO:sta puhumattakaan.
Helsingin hallinto-oikeuden ja KHO:n autoverotuomiot menivät usein ristiin ainakin aiemmin. Tuskin kannattaa edes haaveilla siitä, eri hallinto-oikeuksien välille saataisiin Suomessa jonkinlainen yhtenäinen ratkaisulinja, koska osa hallinto-oikeuksista ei kykene soveltaan ratkaisuihinsa edes KHO:n vuosikirjaratkaisuja. Esimerkkinä tästä olkoot vaikkapa 10 prosentin mahti-ale KHO:ssa tullin mahti-verotusarvoon vuoden takaisessa vuosikirjaratkaisussa ja jota osa hallinto-oikeuksista ei osaa edelleenkään soveltaa, sillä sehän edellyttäisi sitä että menetelmään liittyvien virhetekijöiden vuoksi tullin mahti-verotusarvoa alennettaisiin aina 10 prosenttia ellei tulli kykene muuta esittämään kuin mahti-printit.
Toivotaan, että KHO tekee muutaman uuden vuosikirjaratkaisun autoverotukseen liittyen, niin kenties niiden avulla saadaan jotain rytiä hallinto-oikeuksien autoverotusta koskevien tuomioiden arvontaan joka puolelle Suomea.
Kyllähän elv-asiakin oli täysin selvää, mutta siitä huolimatta KHO päätti toisin. Toisella kertaa eivät sitten enää katsoneet tarpeelliseksi ottaa elviä käsiteltäväkseen. Mitäpä sitä, kun asia oli KHO:n mielestä täysin selvä.
Näin meille Stadin oikiksessa aikanaan opetettiin. Kyseessä on sen verran perustavaa laatua oleva seikka, että en usko tässä olevan mitään epäselvää.
ELV-asia ei omasta mielestä kuitenkaan ihan niin selvä ollut, että se sinänsä olisi voitu kirkossa kuuluttaa. Samoin olen Sorronäänen kanssa eri mieltä siitä, että 10 % MAHTI-ale olisi kovinkaan laajasti sovellettavissa yleisenä oikeusohjeena. Viime kädessä korkeimpienkin oikeuksien ratkaisut ovat päätöksiä yksittäisessä asiassa. Toki niissä omaksuttuja periaatteita usein sovelletaan jatkossa samankaltaisissa asioissa. Velvollisuutta tähän ei kuitenkaan ole, enkä pidä 10 % sääntöä sellaisena "periaattena", että sitä sellaisenaan voisi soveltaa kaikkiin tapauksiin.
ELV-asiasta sen verran, että ihan pikkuisen tutkimustyötä tekemällä jopa kaltaiseni maallikkokin kykeni tekemään johtopäätöksen elvin laittomuudesta. Tai no, laiton ja laiton, mutta ei ainakaan oikeudenmukainen. Ja mikä ei ole oikeudenmukaista, ei voi olla lakikaan.
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin suomalaiseen oikeusjärjestelmään on "ulkoa oppimisen myötä"? iskostunut ajatus siitä, että tuomiot pitää olla suomalaisen lakikirjan jatkumoja. Onko siis niin, että tuomarin oma ajattelukyky jää lain kirjaimen kantapään alle? Vaikka evidenssit todistaisivat asian olevan päälaellaan, niin silti päätös luetaan suomalaisen lain kirjaimen mukaisesti?
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin suomalaiseen oikeusjärjestelmään on "ulkoa oppimisen myötä"? iskostunut ajatus siitä, että tuomiot pitää olla suomalaisen lakikirjan jatkumoja. Onko siis niin, että tuomarin oma ajattelukyky jää lain kirjaimen kantapään alle? Vaikka evidenssit todistaisivat asian olevan päälaellaan, niin silti päätös luetaan suomalaisen lain kirjaimen mukaisesti?
Niin, itsehän pidän ihan hyvänä asiana, että lain mukaan mennään. Se on sitten toinen asia, että tänä päivänä tuomioistuimien (ja tietysti myös virkamiesten) tulee ottaa huomioon lainsäädäntöä myös sen suomalaisen lakikirjan ulkopuolelta. Viime kädessä siis tuomarin ajattelukyky jää lain kirjaimen kantapään alle, kun tuo viittaamasi Olaus Petrin tuomarinohje ei ole voimassa olevaa oikeutta. Common law -maissa (esim. Jenkeissä) tuomarilla on aika paljon vapaammat kädet, mikä ei sekään aina johda kovin järkeviin lopputuloksiin.
Erällä käräjätuomarilla on täidelliset " vapaat kädet"
Tsitaati:
Autoveron osalta tulli määrää kyseiset ennen ajoneuvon käyttöönottoa suoritettavat verot. Tullihallituksen vahingonkorvausvaatimus perustuu Vaasan tullin 5.5.2009 päivättyyn laskelmaan, jonka perusteena on autoverolain säännökset. Laskelma osoittaa tässä rikosasiassa riittävällä varmuudella vastaajan menettelyllään välttämän veron määrän.
Sillä, onko verotuspäätös lainvoimainen, ei ole merkitystä, koska verotuspäätöksellä ei ole oikeusvoimaa rikosprosessissa.
Virkamiehet, joitten nimitys on perustunut poliittiseen etupiirijaotteluun, suoltavat lakiesitystä toisensa perään Eduskunnan vedätettävien päätettäväksi. Ja kaikki tämä tapahtuu (virkamies)näennäisdemokratian nimissä. Toki eduskunnan valiokunnissa kuullaan jos jonkinmoista asiantuntijaa, mutta lopputuloksen kannalta lausunnot saattavat jäädä merkityksettömiksi. Sitäpaitsi varsinkin autoverolain kieroonkasvanut pykäläkohtainen viidakko on pääsääntöisesti muokattu virkamiestyönä ja lähestulkoon poikkeuksetta esitelty Eduskunnan lammaslaumalle juuri ennen Joulun muita kiireitä. Kun laki on saatu runnottua läpi ja varsinkin kun autoveron tuotto on ollut varmaa kuin papin aamen, on lain laatineen virkamiesklikin ahneus kasvanut potenssissa ja kaikki sumutustoimet on tehty, että veropotti olisi mahdollisimman iso. Seurauksista välittämättä.
Autoverolaki taitaa olla niitä ainoita lakeja joista KHO:n presidenttikin on varsin voimakkaasti paheksuvasti lausunut. Muistaakseni samainen laki on ollut jossain juristien koulutustilaisuudessa ja jonkun teamin tehtävänä on "casenomaisesti" ollut puolustaa autoverolain oikeutusta, mutta tiimi vetäytyi tehtävästä koska ko. lain puolustaminen osoittautui mahdottomaksi.
Lopputuloksena tuomarin valan vannoneet lain erityistuntijat saavat äimistellä pellehermannien laatimia näennäisdemokraattisessa päätöksenteossa hyväksyttyjä epäkelpolakeja ja taistella omantunnon sekä lain noudattamisen välimaastossa. Saattaa olla omilla aivoillaan ajattelevan juristin kannalta melko turhauttavaa hommaa?
Virkamiehet, joitten nimitys on perustunut poliittiseen etupiirijaotteluun, suoltavat lakiesitystä toisensa perään Eduskunnan vedätettävien päätettäväksi. Ja kaikki tämä tapahtuu (virkamies)näennäisdemokratian nimissä. Toki eduskunnan valiokunnissa kuullaan jos jonkinmoista asiantuntijaa, mutta lopputuloksen kannalta lausunnot saattavat jäädä merkityksettömiksi. Sitäpaitsi varsinkin autoverolain kieroonkasvanut pykäläkohtainen viidakko on pääsääntöisesti muokattu virkamiestyönä ja lähestulkoon poikkeuksetta esitelty Eduskunnan lammaslaumalle juuri ennen Joulun muita kiireitä. Kun laki on saatu runnottua läpi ja varsinkin kun autoveron tuotto on ollut varmaa kuin papin aamen, on lain laatineen virkamiesklikin ahneus kasvanut potenssissa ja kaikki sumutustoimet on tehty, että veropotti olisi mahdollisimman iso. Seurauksista välittämättä.
Autoverolaki taitaa olla niitä ainoita lakeja joista KHO:n presidenttikin on varsin voimakkaasti paheksuvasti lausunut. Muistaakseni samainen laki on ollut jossain juristien koulutustilaisuudessa ja jonkun teamin tehtävänä on "casenomaisesti" ollut puolustaa autoverolain oikeutusta, mutta tiimi vetäytyi tehtävästä koska ko. lain puolustaminen osoittautui mahdottomaksi.
Lopputuloksena tuomarin valan vannoneet lain erityistuntijat saavat äimistellä pellehermannien laatimia näennäisdemokraattisessa päätöksenteossa hyväksyttyjä epäkelpolakeja ja taistella omantunnon sekä lain noudattamisen välimaastossa. Saattaa olla omilla aivoillaan ajattelevan juristin kannalta melko turhauttavaa hommaa?
Olen aivan täsmälleen samaa mieltä. Tuomioistuimille ei kuitenkaan ratkaisukäytännössä kuuluu lakien "hyvyyden" arviointi. Yleisemmin ajatellen et varmasti sinäkään halua käytäntöä, jossa tuomarit soveltaisivat fiilispohjalta ohi lain pykälien, koska se toimii omalla maalaisjärjellä paremmin?
Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että autoverolaki on varmasti jonkin sortin maailmanennätys esimerkki paskan lain säätämisestä.
Fiilispohjaiset päätökset on kielletty oikeudenkäymiskaaren 11§ ja jos tuomari silti fiilistelee, niin 12§ uhataan jopa tuomarin hengen menetyksellä. No. Pas*an autoverolain takia Suomessa taitaa epäsuorasti kuolla useita kymmeniä kansalaisia joka vuosi?
Olen aivan täsmälleen samaa mieltä. Tuomioistuimille ei kuitenkaan ratkaisukäytännössä kuuluu lakien "hyvyyden" arviointi. Yleisemmin ajatellen et varmasti sinäkään halua käytäntöä, jossa tuomarit soveltaisivat fiilispohjalta ohi lain pykälien, koska se toimii omalla maalaisjärjellä paremmin?
Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että autoverolaki on varmasti jonkin sortin maailmanennätys esimerkki paskan lain säätämisestä.
Fiilistely ei todellakaan kuulu Suomessa tuomareiden ratkaisuperusteisiin. Maissa joissa oikeusjärjestelmä perustuu tapaoikeuteen (Common law) on vähän eri juttu. Tällaisia tapaoikeuteen nojaavia oikeusjärjestelmiä on muun muassa angloamerikkalaisissa maissa sekä britanniassa. Tosin Suomessakin esimerkiksi "maan tapa" ja metsästystä säätelevät lait ovat kehittyneet tapaoikeuden kautta.
Tuomioistuimille kuuluu kuitenkin Suomessakin arvioida lain hyvyys muun muassa siltä kantilta onko se ristiriidassa perustuslain säännösten kanssa ja jos on niin jättää se siinätapauksessa soveltamatta. Tuomareiden kuuluu "fiilistellä" Suomessakin sekin onko joku laki ristiriidassa EU-lakien kanssa ja jättää se soveltamatta mikäli näin on ja EU-laki on Suomen lakia ylempänä normihierarkiassa.
Siinä sitä riittääkin KHO:n hallintoneuvoksilla nyt "fiilistelemistä" kun pääsevät miettimään sitä onko autoverolaki kenties riittävän "hyvä" jotta sitä voisi soveltaa ja mitä kaikkeahan sitä onkaan tullut hallintoneuvoksilla fiilisteltyä viime vuosina kun ovat muun muassa elviä koskevia vuosikirjapäätöksiä arponeet. Voisi kuvitella että hallintoneuvoksien kannalta tilanne on vähintään nolo ja saattaa aiheuttaa sen verran paljon ahdistusta, että asiasta pitää vielä avautua erikseen jossain julkisella foorumilla ja haukkua kuuluvasti sekä paska laki että olematon ammattitaito sen säätämisen takana. Toisaalta voihan ne hallintoneuvokset olla sen verran ovelia kettuja, että latelevat suorat sanat niihin tuleviin elv-ratkaisuihin ja jättävät muun avautumisen väliin.
Kyllähän elv-asiakin oli täysin selvää, mutta siitä huolimatta KHO päätti toisin. Toisella kertaa eivät sitten enää katsoneet tarpeelliseksi ottaa elviä käsiteltäväkseen. Mitäpä sitä, kun asia oli KHO:n mielestä täysin selvä.
Näin meille Stadin oikiksessa aikanaan opetettiin. Kyseessä on sen verran perustavaa laatua oleva seikka, että en usko tässä olevan mitään epäselvää.
ELV-asia ei omasta mielestä kuitenkaan ihan niin selvä ollut, että se sinänsä olisi voitu kirkossa kuuluttaa. Samoin olen Sorronäänen kanssa eri mieltä siitä, että 10 % MAHTI-ale olisi kovinkaan laajasti sovellettavissa yleisenä oikeusohjeena. Viime kädessä korkeimpienkin oikeuksien ratkaisut ovat päätöksiä yksittäisessä asiassa. Toki niissä omaksuttuja periaatteita usein sovelletaan jatkossa samankaltaisissa asioissa. Velvollisuutta tähän ei kuitenkaan ole, enkä pidä 10 % sääntöä sellaisena "periaattena", että sitä sellaisenaan voisi soveltaa kaikkiin tapauksiin.
AutoVL 73§ toinen momentti
Jos korkein hallinto-oikeus on tulliasiamiehen tai Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksesta muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä, jäljennös korkeimman hallintooikeuden päätöksestä on toimitettava asianomaiselle piiritullikamarille tai Ajoneuvohallintokeskukselle, jonka tulee viipymättä maksuunpanna verovelvolliselle liikaa suoritettu määrä.
***
Tullihallitus kuittaa asian yksittäistapauksena. Sama koskenee myös kansalaisten tekemiä valituksia.
Jos kyse on yksittäistapauksesta, niin minkä ihmeen takia sellainen yksittäistapaus julkaistaan KHO:n vuosikirjaratkaisuna? Jos kyse olisi todellakin ainutlaatuisesta päätöksestä (vrt. vaikka Sipoon osan pakkoliitos Helsinkiin), niin ymmärrän sen että yksittäistapauksia julkaistaan vuosikirjaratkaisuina.
Minusta on hölmöläisten logiikkaa sellainen, että jostakin asiasta, jotka koskevat sataatuhatta muutakin päätöstä, KHO:n käsittelyyn otetaan joku yksittäistapaus joka julkaistaan vieläpä vuosikirjaratkaisuna ja tämän kaiken tarkoitus on tuoda esiin vain se, että kyse on yksittäistapauksesta. Eihän tuollaisessa ole järjen hiventäkään.
KHO:n mahdin teilannut vuosikirjaratkaisu oli kirjoitettu vieläpä tuomion osalta niin, että itse en ainakaan kykene ymmärtämään niitä yksittäisiä tekijöitä ja sitä kaavaa joiden perusteella 10 prosentin mahti-aleen päädyttiin KHO:n vuosikirjaratkaisussa, joten itse tulkitsen sitä niin, että kyseessä on yleinen oikeusohje hallinto-oikeuksille muihin mahti-päätöksiin. Mikäli päätöksen olisi tarkoitus olla vain yksittäistapaus, niin luonnollisesti KHO olisi tässä tapauksessa yksityiskohtaisesti perustellut ne syyt minkä vuoksi juuri kyseisen auton tapauksessa verotusarvoa on alennettu mahti-hinnasta 10 prosenttia.
Toisaalta pakko tunnustaa, että KHO:n hallintoneuvosten päätösten logiikka ja perustelut ovat usein sen verran vaikeita ettei minulla ainakaan riitä järki aina ymmärtämään niitä eikä niiden takana olevaa logiikkaa ja päättelyketjua. Ilmeisesti esimerkiksi EYTI:n ratkaisut ovat sen verran lapsellisempia ja vähemmän haastavia älyllisesti, että niiden päättelyketjua ja argumentteja on paljon helpompi ainakin minun ymmärtää kun jokainen oikeudellinen väite käydään järjestyksessä läpi ja perustellaan ratkaisu jokaisen argumentin kohdalta erikseen.
Suomen KHO ja KKO voisi ottaa oppia meitä tavallisia kansalaisia varten esimerkiksi Yhdysvaltojen korkeimmasta oikeudesta, joka tallentaa ja julkaisee myös ne tuomareiden keskenään käymät taustakeskustelut oikeudenkäynneistä ja joista selviää se logiikka ja ne argumentit miten lopputulokseen on missäkin jutussa päädytty. Toisaalta ehkä KHO ei halua sellaisia tuomioiden taustakeskusteluita julkisuuteen siitä syystä, että ne keskustelut saattavat olla tuollaisia tyyliin:
Hallintoneuvos 1 "Mikä ihme tämäkin elvi oikein on?",
Hallintoneuvos 2 "En oikein itsekkään sitä tajua, mutta täällä EYTI:n siilin tuomiossa lukee että elv on sinällään laillinen",
Hallintoneuvos 3 "No se riittääkin meille eli se on sitten laillinen"
Hallintoneuvos 1 "Täällä vaaditaan vielä jotain ihmeen EY-tuomioistuinta mukaan juttuun. Onko Suomi muka jäsen jossain kumman eeeeyyssä?"
Hallintoneuvos 2 "Täällä lukee vielä ettei sitä saa periä enempää kuin maassa jo olevassa sitä on jäljellä, mitä v****a?"
Hallintoneuvos 3 "Sillä nyt ei ole niin väliä miten paljon sitä on jäljellä kun se on kerran laillinen."
Hallintoneuvos 1 "Täällä on jotain kummia alv-vähennyksiä esitetetty, eihän tätä elvistä jää tähän suomi tojotaan yhtään. Mitä se merkitsee?"
Hallintoneuvos 2 "Jos me lähdetään tuolle tielle ja aletaan oikomaan näitä elvistelyjä, niin siitä suosta ei päästä koskaan eroon kun näitähän päätöksiä on perhanan monta tehty jo Suomessa. Me ollaan jo evp. hallintoneuvoksia kun se urakka saataisiin valmiiksi."
Hallintoneuvos 3 "Ei me tuolaiseen kyllä aleta. Eiköhän nuijita se lailliseksi ja lähtä kahville ja syömään?"
Onko kukaan saanut vielä vastausta purkuhakemukseen ?
Itse lähetin purkuhakemuksen toukokuussa 2009,mutta ei ole vielä mitään kuulunut ?
On saanut ->
http://www.autovero.fi/phpbb2/viewtopic.php?t=3050
Ei tuossa linkissä mainittu mitään purkuhakemus vastuksista.
Itsekin olen saanut tullista takaisin 2003 vuoden autosta alvit tänävuonna.
Purkuhakemuksen taas tein HHO:n päätöksestä koskien 2002 vuoden auton alveja.
Itse lähetin purkuhakemuksen toukokuussa 2009,mutta ei ole vielä mitään kuulunut ?
Purkuhakemusta ei ole KHO:ssa sisällä, mutta elv-valitus on. Valituslupahakemus on jätetty KoHoon heinäkuussa 2008.
Tiedustellessani valituksen etenemistä elokuussa 2009, asian esitteli vastasi että ” Asiaanne ei ole vielä käsitelty. Autoveroasioita on KHO:ssa paljon. Asianne käsittelyn ajankohdasta on näin ollen vaikea antaa arviota. Asianne käsittely venyy joka tapauksessa pitkälle syksyyn ja käsittely voikin valitettavasti kestää vielä kuukausia.”
Todennäköisesti KHO:sta ei ole tullut ulos vielä yhtään elviä tuomitsevaa tuomiota. Uskoisin, että KHO miettii ensin kaikkiin elv-hakemuksiin (valituslupa-, purku-, ennen 2006 verotetut? jne.) ratkaisua, ennen kuin se päästää ensimmäisen tuomionsa julkisuuteen.
Loppuvuodestahan niitä autoverotuksen tuomioita on kyllä yleensä tullut. Saa nähdä meneekö elvi-tuomiot kuitenkin ensivuoden puolelle.
Toukokussa KHO:n edustaja epäili käsittelyajaksi 9 kuukautta ,mutta näkee nyt sitten .
Varsin herkullinen tilanne. Tulli- ja verohallinto on luvanut elv-palautukset viikolla 51. Kun KHO tekee oman ratkaisunsa samaan aikaan, on case korkomäärityksiä, lopputilejä ja vahingonkorvausvaateita vaille valmis.
Eihän tämä tähän jää, vaikka KHO tekisikin "ainoan oikean ratkaisun" ja tekisi purkupäätökset aikaisemmilta vuosilta. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä päätökset olisivat verottajan tulkinnan mukaan "yksittäispäätöksiä"? Palautuskoroista taidetaan vääntää vielä Euroopan Yhteisöjen Tuomioistuimessakin.
No, lopputuloksessa ei ole mitään epäselvää. Epäselvää ei ole kuin lopullisten palautusten aikataulu.
PS. Minusta olisi varsin mielenkiintoista saada tietää, mikä taho kirjoitti ketjussa MASSAVYÖRY (mainittu toisessa ketjussa) ja uhkaili elvistä sekä autoverosta valittajia massiivisilla oikeustoimilla. Kuinka moni jätti valituksen sillensä kun noin uhkailtiin? Kirjoitus saattoi varastaa kansalaisilta jopa kymmeniä miljoonia euroja.