Miksi ottaa riski?

 Ei Ruotsiin varmaan ole ostettu yhtään parempia autoja kuin Suomeenkin, mutta Ruotsissa havaitut suuremmat määrät ongelmia selittyvät näillä:

1) Suomen autokanta on niin surkeaa, että mikä tahansa Italialaisena taksina ja sittemmin Irakissa miinanraivaustehtävissä palvellut ja lopulta Valko-Venäjällä jätepakkelilla tilkitty lintta on parempi kuin suolamarinoitu suomalaispommi. Vaikka saisi Mondeo-lippiksen ja julisteen kaupan päälle, sekä avaimenperän merkkiliikkeestä.

2) Ruotsalaiset autokaupat ja verottaja ovat totuttaneet ruotsalaiset liian vaativiksi. Ruotsissa autot ovat sen verran edullisempia, että auton ylläpito ja huoltohistoria on ollut pakko pitää ajan tasalla. Huoltotoimintakin on paremmalla tolalla kuin Suomessa, onhan Ruotsissa sentään omakohtaista kokemusta autonvalmistuksesta vuosikymmenten ajalta. Ei toki läheskään samalla tasolla kuin Saksassa, jossa sylilapsikin osaa autotekniikkaa, mutta korkeatasoista Suomeen verrattuna kuitenkin. Suomessahan parasta autoalan osaamista edustaa tullihallitus, ja se ei ole paljon se. 

Ruotsissa käytetään tiesuolaa huomattavasti enemmän per tiekilometri kuin Suomessa, samoin etelänaapurin talousihmeessä?! :)

Tuo Autoalan Tiedotuskeskuksen lausunto on vuodelta 2004. Siinä vaiheessa Suomessa ei juurikaan vielä ollut kokemuksia uudenkarheiden autojen tuonnista. Ruotsiin sen sijaan oli tuotu kaiken ikäisiä ajopelejä. Kyllähän suunnilleen kaikki tiesivät, että 10-15 vuotta ajetun diesel-Mersun oikea ajomäärä ei voi olla alle 200 000 km, mutta eihän sillä ollut merkitystä, koska autojen kunto kuitenkin oli parempi kuin uutena Suomeen tuoduissa, täällä ajetuissa.

Tästä huolimatta autokaupan edustajat hähdissään kertoivat noista ongelmista ja vannottivat jäsenkuntaansa julistamaan kaikkialla, etteivät ota tuontiautoja vaihdossa. Eipä niitä 10 vuotta vanhoja autoja muutenkaan näkynyt ainakaan pääkaupunkiseudun vaihtoautohalleissa, kyllä sellaiset kerättiin pihan perälle ja myytiin könttäkaupoilla jobbareille.

Halvat autot ovat Saksassakin myytävinä enemmän tai vähemmän epämääräisissä tarhoissa. Mitä halvempi kalusto, sitä epämääräisempi liike. Omistaja Ahmedin serkkuja lorvailee nurkissa, joku vähän fiksailee yhtä autoa, toinen kerää roskia ja niin edelleen. Kaikkiaan tunnelma on sellainen, ettei oikein huvita mennä valittamaan autossa ilmenneistä vioista jälkikäteen. Saksalainen merkkiliike taas on ostopaikkana ainakin yhtä luotetttava kuin suomalainenkin. Jos kalusto on uutta, niin ei tule ongelmia jälkikäteenkään.

Ongelmat alkavat, kun uudenkarhea auto on halvalla myynnissä siellä Ahmedin tarhassa. Sieltä löytyy niitä epämääräisiä korjauksia.  Vaikka Saksassa myyjän pitää autoa myydessään vakuuttaa, ettei autolla ole ajettu kolaria, joskus kolarit tuppaavat unohtumaan. Matkamittarin ruuvaaminen on Saksassa nykyisin vankeustuomion tuottava temppu, aivan kuten törkeimmissä tapauksissa Suomessakin, mutta käytännössä sen toteen näyttäminen on vaikeaa. Yksityiseltä ostaminen taas on yleensä edullista, mutta joskus se yksityinen voikin olla huijari tai pimeä jobbari. Silloin voi löytyä väärennettyjä papereita varastettuja autoja ja niin edelleen.
.
Kyllähän pääsääntö on kaikkialla, että hyvää ja halpaa autoa ei yleensä saa kuin ostamalla kaksi autoa, sen halvan ja sen hyvän.

Kyllähän suunnilleen kaikki tiesivät, että 10-15 vuotta ajetun diesel-Mersun oikea ajomäärä ei voi olla alle 200 000 km,

***

Väitätkö merkkiliikkeen huoltokirjaa väärennetyksi. Kieltolassa se ei ole? Mutta kyllähän se Saksassa ilmiselvästi on? Kyllähän kerran takavuosina roudasin Kieltolassa (=Suomessa) saksalaismerkin merkkiliikkeen jäämistöstä kotiin erinäisen määrän autohistoriallista kirjallista materiaalia. Isossa kasassa oli kymmeniä tyhjiä huoltokirjoja. Kysyin myyjiltä, mitä ne tarkoitti. No, katsos, asiakkaalla on voinut vaihtoautostaan huoltokirja hukkua niin kyllähän me sitten tehdään uusi. 

Ahonen2:

Halvat autot ovat Saksassakin myytävinä enemmän tai vähemmän epämääräisissä tarhoissa. Mitä halvempi kalusto, sitä epämääräisempi liike. Omistaja Ahmedin serkkuja lorvailee nurkissa, joku vähän fiksailee yhtä autoa, toinen kerää roskia ja niin edelleen. Kaikkiaan tunnelma on sellainen, ettei oikein huvita mennä valittamaan autossa ilmenneistä vioista jälkikäteen. Saksalainen merkkiliike taas on ostopaikkana ainakin yhtä luotetttava kuin suomalainenkin. Jos kalusto on uutta, niin ei tule ongelmia jälkikäteenkään.



Ongelmat alkavat, kun uudenkarhea auto on halvalla myynnissä siellä Ahmedin tarhassa. Sieltä löytyy niitä epämääräisiä korjauksia.  Vaikka Saksassa myyjän pitää autoa myydessään vakuuttaa, ettei autolla ole ajettu kolaria, joskus kolarit tuppaavat unohtumaan. Matkamittarin ruuvaaminen on Saksassa nykyisin vankeustuomion tuottava temppu, aivan kuten törkeimmissä tapauksissa Suomessakin, mutta käytännössä sen toteen näyttäminen on vaikeaa. Yksityiseltä ostaminen taas on yleensä edullista, mutta joskus se yksityinen voikin olla huijari tai pimeä jobbari. Silloin voi löytyä väärennettyjä papereita varastettuja autoja ja niin edelleen.



Suomessahan on kokemusta siitäkin, että Saksasta Suomeen tuotaessa autoliikkeen halliin ajo on vähentänyt kilometrilukemia ja nostanut viereisen tuontiauton verotusarvoa. Kätevää ja osoitus siitä, että Suomessa ei ole korruptiota.