olen 21v mies, omistan auton mutta en ole ennen ajanut liukkailla keleillä paljoa.
Eräs perjantai päivä oli kovin tuulinen ja meno matkalla tie oli sula, autossa oli talvirenkaat kyl. illalla paluu matkalla jatkuva kova kylmä tuuli oli tehny tien pinnasta todella liukkaan että hädin tuski kävelen pysyi pystyssä. Tiessä on pitkä ja suora osuus jossa yhdessä kohtaa on pieni mitätön töyssy, normaalia vauhtia ajoin sen yli ja heti töyssyn jälkeen auto lähti luisumaan pahasti, tottakai painoin jarrun pohjaan joka viel pahenti tilannetta, noh siinä luistelin kunnes auto pyörähti toiseen suuntaan ja ajauduin vastaan tulevien puolelle pientareelle joka oli sen verran luminen etten päässyt pakittamaan pois. Onneksi sillä hetkellä ei liikenettä ollut melkeinpä ollenkaan. siinä pari minuuttii kerkesin olla kunnes iso rekka ajoi ja pysähtyi vastaantulevien kaistalle ja laitto vilkut päälle, kuski otti ketjun ja tarjoitui vetämään minut takaisin tielle ja pääsin jatkamaan matkaa.
Pari kertaa olen tuon jälkeen vain ajanut, koska muutenki minul ei ole tarvista mennä minnekkää päivittäin ja kuljen toisten kyydillä jos on sama matka.
Ongelma onkin se että jos ajan liukkaalla tiellä niin on koko ajan sellainen pelko päällä että auto lähtee pian luisuun ja ajaudun ojaan tai vastaan tulevaan autoon. Lisäksi kun näen tien olevan luminen niin jätän suosiolla menemättä koko tielle.
Mitä pitäisi tehdä että minusta tulisi rohkeampi ja en pelkäisi koko ajan tuota? oma auto on 88 vuoden toyota carina II joka on todella kevyt.
Jääradalle vain antamaan runtua autolle. Tarpeeksi monta kertaa kun penkkaan tömäyttää niin siihenkin vaan kummasti tottuu .
Noita jääratoja on vaan kovin harvassa enää. Viherpiiperöt ja mökkihöperöt pilanneet tuonkin lajin. Ennen oli rata lähes joka järvellä , nykyisin harvemmassa kun on aina joku asukki tmv. valittamassa jos ei muusta niin metelistä.
Vetävien pyörien kiihtyminen tai hidastuminen ilmalennon aikana aiheuttaa yllätyksiä laskeutumisvaiheessa. Kaasua ei pidä nostaa eikä painaa pohjaan hyppyrissä vaan tarjota sen verran, että pyörät rullaavat samaa vauhtia kuin maa vilisee alla. Silloin laskeutuminen tapahtuu nätisti joka tassun osalta, eikä auto suuntaa ulos tieltä. Turvallisessa talviajossa muutenkin tärkeää on jatkuva tuntuma ohjaukseen, eikä tempominen ääriliikkeillä. Pää on pidettävä viileenä eikä saa paniikissa tehdä mitään typerää.
Tai sitten voi tehdä niinkuin LT alias Eki opettaa, että kytkin pohjaan, painaa jarrua, ajaa hitaammin, ja päivittää auton sellaiseen jossa on lukkiutumattomat jarrut sekä ajonvakautusjärjestelmä...
ei ole varaa ostaa parempaa autoa. kun käännyn maantieltä sivutielle niin hiljennän vauhtia paljon koska tuntuu että pienestäki vauhdista kääntymis vaiheessa pito katoaa
Jääradalle vain antamaan runtua autolle. Tarpeeksi monta kertaa kun penkkaan tömäyttää niin siihenkin vaan kummasti tottuu .
Noita jääratoja on vaan kovin harvassa enää. Viherpiiperöt ja mökkihöperöt pilanneet tuonkin lajin. Ennen oli rata lähes joka järvellä , nykyisin harvemmassa kun on aina joku asukki tmv. valittamassa jos ei muusta niin metelistä.
Ei siihen ole muuta vaihtoehtoa kuin ajoharjoittelu ja sitä kautta ajoneuvon ominaisuuksiin tutustuminen
Isot tyhjät parkkipaikat sopii oikein hyvin alkuhätään ja sen jälkeen sitten suljettu / vähn käytetty tienpätkä.
Pitihän sitä pienenä opetella polkupyörällä ajo jossain kentällä ja usea kaatuminen vaadittiin, ennen kuin homma alkoi sujua ja sitten se ajamisen opettelu vasta alkoikin, kun vauhti lisääntyi.
Kalustovaurioita saattaa tulla, mutta sitä se oppiminen on.
Itsellä meni nuorena pari Escorttia ja yksi A-mallin Acsona, mutta opin ajamaan jollain lailla.
Nykyään vedetään käyttöautolla joka alkutalvi yksi sarja talvirenkaita jää/maaradalla, ihan vaan siitä riemusta, että pääsee vetää isoa kovaa laillisesti.
Ajamista ei opi lukemalla tai TeeVeestä katsomalla.
olen 21v mies, omistan auton mutta en ole ennen ajanut liukkailla keleillä paljoa.
Ongelma onkin se että jos ajan liukkaalla tiellä niin on koko ajan sellainen pelko päällä että auto lähtee pian luisuun ja ajaudun ojaan tai vastaan tulevaan autoon. Lisäksi kun näen tien olevan luminen niin jätän suosiolla menemättä koko tielle.
Mitä pitäisi tehdä että minusta tulisi rohkeampi ja en pelkäisi koko ajan tuota? oma auto on 88 vuoden toyota carina II joka on todella kevyt.
Carina ja yleensä japanilainen auto on huono valinta kun opettelee liukkaalla ajoa mutta jos ei ole mahdollista hankkia jotain eurooppalaista merkkiä niin opettele sillä. Mahtaako renkaat olla kunnolliset, jos ei niin suosittelen kunnon nastarenkaita, eikä mitään matalaprofiilisia. Suurin virhe ajossa, on sitten auto etu-tai takavetoinen ( kumpi 88 carina on), on nostaa kaasupedaalia kesken kääntymisen. Jos pyörä ei vedä se jarruttaa ja silloin ei voi enää ohjata. Ilmiö herkempi etuvetoisessa. Etuvedon pidon hallinnan oppii vain kokeilemalla niin se ei tuota ongelmia yllättävässäkään tilanteessa.
Harjoittelu kannattaa tehdä muualla kuin liikenteessä ja jos ei muuta paikkaa löydy niin iso parkkipaikka iltamyöhällä. Pidon tunnistaminen on tärkein opeteltava niin pelko poistuu.
Takavetoiseen vinkit saa antaa joku muu jolla on siitä kokemuksia.
etuvetoinen se on. nastarenkaat ja hyvässä kunnossa. kevyt auto kun auton oma paino on vain 940kg
Harjoitus tekee mestarin, siihen ei ole oikotietä. Rohkeasti vaan hevosen selkään.
etuvetoinen se on. nastarenkaat ja hyvässä kunnossa. kevyt auto kun auton oma paino on vain 940kg
Mikä on iskareiden kunto. Vaikuttaa jarrutuskäyttäytymiseen.
ei mitään tietoa
Carina ja yleensä japanilainen auto on huono valinta kun opettelee liukkaalla ajoa mutta jos ei ole mahdollista hankkia jotain eurooppalaista merkkiä niin opettele sillä. Mahtaako renkaat olla kunnolliset, jos ei niin suosittelen kunnon nastarenkaita, eikä mitään matalaprofiilisia. Suurin virhe ajossa, on sitten auto etu-tai takavetoinen ( kumpi 88 carina on), on nostaa kaasupedaalia kesken kääntymisen. Jos pyörä ei vedä se jarruttaa ja silloin ei voi enää ohjata. Ilmiö herkempi etuvetoisessa. Etuvedon pidon hallinnan oppii vain kokeilemalla niin se ei tuota ongelmia yllättävässäkään tilanteessa.
Tuossakin on suuria eroja, miten etuveto reagoi kaasunnostoon kurvissa. Itse joskus ajoin eräällä 80-luvun japsilla, ja silläkin oli taipumus yliohjautua liukkaalla kaasua nostaessa. Vastaava saksalainen auto vain aliohjautui. Vastaavaan yliohjautuvuusefektiin pääsi vain pitävämmällä alustalla mutkaan jarruttaessa jarrupainetta keventämällä. Itse kyllä pidin enemmän japsin herkemmästä ohjaustuntumasta.
No onhan autoilla eroja. Itse ajoin -80 luvulla Nissan 150 A:ta ja siinäkin oli herkkä ohjaus mutta kaasua jos erehtyi vähentämään kesken kaarteen liukkaalla, suoraa meni. Mutta on eurooppalaisissakin eroja, Focus tarjosi perää sivulle kaasun nostossa ja se kävi tosi äkkiä. Focus oli muuten verraton ajettava, kuten Escortkin.
Aliohjautuminen säikäyttää tottumatonta kuskia enemmän kuin yliohjautuminen mutta molemmat oppii kunhan harjoittelee.
Iskarit on oltava kunnossa liukkailla jo vedonkin takia, ettei vetävä pyörä pääse pomppimaan. Ei muuta kuin iskareita testaamaan ennenkuin alkaa harjoittelemaan.
Ei muuta kuin iskareita testaamaan ennenkuin alkaa harjoittelemaan.
Kyllä ne katsastuksessa testaa, ei niitä itse tarvitse testata tai testauttaa. Jos auto on katsastettu ja ei ole kaliimpaan tai parempaan varaa, niin sillähän sitä on toimeen tultava.
Jos et jayreeque tätä juttua tänne ihan huviksesi kirjoitellut ja naureskelet mitä papparaiset vastailee niin mun ehdotus on että sutena vaan mukaan liikenteeseen. Siellä oppii ja joskus voi vähän kolahtaa. Aika moni on oppirahat maksanut mutta selvinpäin järkevästi ajellessa henki säästyy. Se on pääasia. Peltiä ja autoja saa halvalla yksityiseltä kun ostaa.
Itse tein lukioaikana niin, että lähdin autolehden suositusten mukaan isän Saab 9000:lla jäähallin parkkipaikalle kokeilemaan käsijarrukäännöksiä, puskemista, peruuttamista täyskaasulla renkaat linkussa, vastaheittoja (tai mitä ne nyt on nimeltään). Aina kun auto lähtee luisuun, on hauskaa. Lapset takapenkillä sitä ei tule tehtyä.
Pari kertaa olen niillä opeilla pelastunut ojaanajolta tai kolarilta. Eikä Saabitkaan siitä rikki menneet. Lähisukulainen piti rälläämistä naurettavana, mutta ajeli pari kertaa alhaisella nopeudella ojaan. Sellaista se on, ylpeys.
Jos tuo Toyota on todella hirveä pideltävä talvikelillä, eikä autolla ajo ole ihan välttämätöntä, niin voisi olla järkevää laittaa auto seisomaan talveksi. Rauhallisissa oloissa auton käsittelyä kannattaa toki harjoitella mutta vilkkaassa talviliikenteessä tuolla jää helposti muiden jalkoihin. Jos/kun muutaman vuoden kuluttua alla on kuitenkin ESC:llä varustettu moderni auto, niin talviajon niksejä joutunee joka tapauksessa opiskelemaan uudelleen.
Talvikeleillä riskit ovat kuitenkin merkittävästi suuremmat kuin pitävällä. Jos tuolla sattuu törmäämään toiseen autoon, niin kevyt vanha japsi on lähes satavarmasti ottavana osapuolena: http://www.youtube.com/watch?v=cILPMNPVOgY
2000-luvulla rekisteröityjä, eurooppalaisia, ihan kelvollisella alustalla olevia autoja näyttää muuten saavan n. 1000 eurolla yksityisiltä, ja varusteina on yleensä mm. lukkiutumattomat jarrut ja pari airbagia. Tottahan ne uusille autoille häviävät mutta eivät niin pahasti kuin 80-luvun pelit.
No onhan autoilla eroja. Itse ajoin -80 luvulla Nissan 150 A:ta ja siinäkin oli herkkä ohjaus mutta kaasua jos erehtyi vähentämään kesken kaarteen liukkaalla, suoraa meni. Mutta on eurooppalaisissakin eroja, Focus tarjosi perää sivulle kaasun nostossa ja se kävi tosi äkkiä. Focus oli muuten verraton ajettava, kuten Escortkin.
Mutta miten jos kääntyy vaikkapa johonkin suuntaan ja käyttää kytkintä ja jarrua niin meneekö silloinki suoraan?
Itse tein lukioaikana niin, että lähdin autolehden suositusten mukaan isän Saab 9000:lla jäähallin parkkipaikalle kokeilemaan käsijarrukäännöksiä, puskemista, peruuttamista täyskaasulla renkaat linkussa, vastaheittoja (tai mitä ne nyt on nimeltään). Aina kun auto lähtee luisuun, on hauskaa. Lapset takapenkillä sitä ei tule tehtyä.
Pari kertaa olen niillä opeilla pelastunut ojaanajolta tai kolarilta. Eikä Saabitkaan siitä rikki menneet. Lähisukulainen piti rälläämistä naurettavana, mutta ajeli pari kertaa alhaisella nopeudella ojaan. Sellaista se on, ylpeys.
Suurten sivuluisukulmien ja käkkärikäännösten hallitseminen on aika epäolennaista maantieajon kannalta. Tärkeämpää on ymmärtää miten auton hallinta säilytetään, kuin että miten auton menetetty hallinta palautetaan. Jälkimmäinen on aika pitkälti tuuripeliä taitavemmallekin kuskille.
Mutta miten jos kääntyy vaikkapa johonkin suuntaan ja käyttää kytkintä ja jarrua niin meneekö silloinki suoraan?
Kytkimen käyttö on oikeastaan se viimeinen keino saada auto menemään minne haluaa mutta en kutsu sitä enää auton hallinnaksi, koska jossain vaiheessa on taas saatava veto takaisin.
Kevyt jarruttaminen kaarteessa etuvedolla on usein se paras tapa säilyttää pito jos ei vielä hallitse vedolla ajolinjassa pysymistä ja luulisi että vanhalla autolla höyhenjarrutus onnistuu. Lukkintumisesta auto menee kurvissa suoraan.
Edit: Piti vielä kirjoittaman että yhtäaikainen jarrun käyttö vedon kanssa on rallikuskien keinoja ja niitä ei laillisissa nopeuksissa tarvita. Tasainen veto läpi kaarteen on sitä tavallista etuvedolla ajoa ja miksei myös takavedolla.
Turbosonni vähättelee muiden neuvoja ja erheellisesti itse neuvoo opettelemaan pidon hallintaa liikenteessä. Väärin. Opettele paikassa jossa ei voi törmätä mihinkään niin itseluottamuksesi nousee. Mitään syytä ei myöskään ole lopettaa talviautoilua sillä koskaan ei tiedä milloin sitä todella tarvitsee. Jos on vaikka vietävä penska tai vanhus lääkäriin kelissä kuin kelissä tms.
Ehkä 88 Carina alkaa olla vähän liian vanha vaikka toisaalta ajoin itse nuorena vähintään yhtä vanhoilla autoilla enkä ole ojan pohjia kolistellut kuin kerran 18 vuotiaana. Siitä lähtien on auto pysynyt tiellä, ilman vakavia kolareita.
ps. Sitä, ootko vakavalla asialla tässä, ei ole mitään väliä. On tämä ainakin parempi kuin vääntää jatkuvasti ylinopeuksista. Siis hyvä keskusteluaihe, mielestäni!
No onhan autoilla eroja.
Mutta miten jos kääntyy vaikkapa johonkin suuntaan ja käyttää kytkintä ja jarrua niin meneekö silloinki suoraan?
Kyllä, suoraan menee jos molempia käytät autosta riippumatta. Oleelista on saara pyörät pyörimään samaanopeutta mitä vauhtion, kytkinpoljin heti pohjaan kun luisu alkaa ja etupyörät tiensuuntaisesti pyrittävä pitämään, rattia käännetään luisun suuntaan, jarruttaminen tässä tilanteessa pahentaa tilannetta, jos auto pyörii jo hallitsemattomasti (karannut käsistä) silloin jarrut pohjaan ja toivoa vaan vähän kolhuja. Sivuluisun hallitseminen on taitolaji ja sen oppii vain riittävästi harjoittelemalla, varsingkin sen luisun aavistaminen etukäteen vaatii harjoittelua. Kuuluisa selkäyrinreaktio joka tapahtuu automaattisesti, kun on harjoitellut riittävästi riittävästi............... ja sitten taas harjoitella ainakin joka syksy ensiliukkailla. Ralliajotaito on sitten jo erikosmiesten (miksei naistenkin) hommaa, siitä ei enempää.
Mitenkä tämä keskustelu tähän tyssäs, oliko viestini liijan tyhjentävä. :)
No onhan autoilla eroja. Itse ajoin -80 luvulla Nissan 150 A:ta ja siinäkin oli herkkä ohjaus mutta kaasua jos erehtyi vähentämään kesken kaarteen liukkaalla, suoraa meni. Mutta on eurooppalaisissakin eroja, Focus tarjosi perää sivulle kaasun nostossa ja se kävi tosi äkkiä. Focus oli muuten verraton ajettava, kuten Escortkin.
Mutta miten jos kääntyy vaikkapa johonkin suuntaan ja käyttää kytkintä ja jarrua niin meneekö silloinki suoraan?
Vastaohjausta minäkin viestissäni ajoin takaa, se todellakin hyvin kuvaa sivuluisuun tarvittavaa toimenpidettä. Joko ketjun aloittaja on kokeillut kuinka auto tulee takaisin kuljettajan hallintaan, kerro.
Vastaohjausta minäkin viestissäni ajoin takaa, se todellakin hyvin kuvaa sivuluisuun tarvittavaa toimenpidettä. Joko ketjun aloittaja on kokeillut kuinka auto tulee takaisin kuljettajan hallintaan, kerro.
Eihän näitä nykyautoja meinaa saada sivuluistoon kun on ajovakain päällä. Aloittajalla taisikin olla ongelmana puskeminen, ei niinkään sivuluistot ja kieltämättä aliohjautuvuus on ikävä asia aloittelevalle liukkaan kelin autoilijalle. Itse kun olen ajanut jo monenlaisia etuvetoisia autoja on niiden kanssa oppinut toimimaan. Sopivalla vedolla saa etuvetoisen menemään mihin haluaa.
Aloittaja epäili myös että auton keveys olisi syynä puskemiseen mutta kyllähän raskas auto on herkemmin ulkokaarteeseen puskeutuva kun kevyt. Kevyellä autoilla taas vastaavasti rengaspidon saannissa vaikeutta.
Näinköhän aloittaja on harjoittelemassa kun ei jouda enää postaamaan mitään. Sai ehkä tarpeeksi vinkkejä tällä erää. Tai sitten luopunut talviautoilusta, kuten itsekin ilmoitti harkitsevansa.
Mitä pitäisi tehdä että minusta tulisi rohkeampi ja en pelkäisi koko ajan tuota? oma auto on 88 vuoden toyota carina II joka on todella kevyt.
Nyt alkaa olemaan jääratoja aurattuna. Sinne vaan ajelemaan niin kyllä sen hallinnan oppii. Ei noilla nykyrajoituksilla ole käytännössä mahdollista menettää auton hallintaa muuta kuin ajovirheillä. Veikkaisin kuitenkin että renkaiden ja iskareiden kunto ei ole hyvä vaikka renkaat hyvältä näyttäiskin. Minä vuonna ne renkaat on tehty? Selviää DOT merkinnästä.