Ford Focus 1.6 Ti-VCT Trend - 30 000 km:n kestotesti

06.08.2006 |
Ford Focus 1.6 Ti-VCT Trend - 30 000 km:n kestotesti

Focuksen ajettavuus ja tilat saivat Kestotestissämme kiitosta, mutta ylimääräiset korjaamokäynnit häiritsivät nautiskelua.

Valitsimme Kestotestiin viisiovisen Focuksen, joka on varustettu 1,6-litraisella Ti-VCT-moottorilla. Kirjainyhdistelmän takaa paljastuu moottorin hengityksen parantaminen: imu- ja pakonokka-akseleiden ajoitus on muuttuva.

Varustetasoksi valikoitui Trend, ja autoon oli ympätty muutamia lisukkeita. 16-tuumaisten kevytmetallivanteiden ja trendikkään metallivärin lisäksi Focuksestamme löytyi kolme varustepakettia.

Testi lähti käyntiin harmittomissa merkeissä – ainoastaan oikeat rengaspaineet tuottivat aluksi päänvaivaa. Tuo painesekoilu johtui ristiriitaisesta tiedosta: ohjekirja ja oviaukon tarra tarjoavat erilaiset paineet. Maahantuonnin mukaan tarran tiedot pitävät paikkansa.

Alkukesällä testipäiväkirjaan kertyi lähinnä kehuja ajettavuudesta ja avarista tiloista. Focuksella ajelee mielikseen niin suorilla kuin mutkaisemmillakin teillä. Jokunen kuljettaja arvosteli ohjausta hieman liian kevyeksi, toiset taas eivät löytäneet siitäkään moitittavaa.

Pitkäkinttuisetkin kuskit ovat kiitelleet riittäviä säätövaroja. Tosin eräs kuljettaja, joka muuten kehui Focuksen tiloja ja kuljettajan ympäristöä, löysi istuimista 300 kilometrin ajon jälkeen moitittavaa: ”Istuinosa ilmeisesti liian kova, pakaroihin alkaa sattua. Ihme juttu, kun istuin ja ajoasento muuten niin hyvä.”

Moottori jaksaa vetää varsin tasaisesti, vaikka päiväkirjaan tulikin huomautus vaatimattomasta väännöstä alakierroksilla. Täyteen kuormattuna kiihtyvyys onkin hieman nahkeaa 2 000 r/min tietämillä. Jyrkimmissä ylämäissä nopeuden säilyttäminen vaatii kaasun polkemisen pohjaan. Kierrosten kohotessa yli 3 000:n moottori vetää jo selvästi reippaammin.

Focuksen tavaratila on yllättävän kookas, mutta luukun sulkeminen vaatii melkoisesti voimaa. Testin alussa kontti joutui tulikokeeseen: reilu kuormausaukko innosti nostamaan kyytiin 228 cm korkean kirjahyllyn. Hylly oli toki pakattu pienempiin osiin, mutta runko-osat olivat täydessä pituudessaan. Kuljetus onnistui kuin onnistuikin pienellä etuistuimen selkänojan säädöllä.

Oudot hallintalaitteet

Focuksen eräät toiminnot vaativat totuttelua. Yksi tällainen on aiemminkin moittimamme pyyhinviiksen logiikka: tuulilasi pestään fordmaisesti vivun päästä painamalla.

Myös vakionopeudensäätimen käyttöä oli hivenen harjoiteltava. Säädintä ei kannata kytkeä päältä hipaisemalla kytkinpoljinta: vetotilanteessa eli esimerkiksi loivassa ylämäessä kytkimen liipaisu saa käyntinopeuden kohoamaan tuhannen kierroksen verran.

Tätä kierrosten ryntäämistä ei esiinny jarrutettaessa, eli silloin kun moottorijarrutus tulee mukaan. Sama ilmiö toistuu myös tasaisella – vaikkakin lievempänä. Homman voi välttää kytkemällä säätimen pois ohjauspyörään sijoitetulla resume-napilla tai jarrupolkimella.

Poppikoneetkin saivat testin alkumetreillä kritiikkiä. Soitin ei pidä nopeasormisesta kanavasurffailusta, vaan näppäimiä on paineltava maltillisesti. Toinen kiusallinen piirre oli koomakompiksi ristimämme ilmiö: cd-levyä kuunnellessa joidenkin kappaleiden ensimmäiset tahdit tömähtivät soittimesta melkoisella voimalla. Näiden kahden jytäkän rumpupaukautuksen jälkeen kappaleet jatkuivat ennalta valitulla volyymillä.

Vaivaan löytyi lääke laitteen asetuksista: käyttäjä voi valita toiminnon, joka tehostaa kappaleen hiljaisia kohtia ja leikkaa ääntä pois kovaäänisissä rytmikohtauksissa. Tämä toiminto oli tullut jossain vaiheessa kytkettyä päälle – tosin vaikutus tuntui olevan juuri päinvastainen kuin ohjekirjassa.

Kolmas viihdepuolen huomio koski kipaleiden alkua: soitin leikkaa laulajan ilmoille laskemat ensitavut pois. Mamban laulun sanoin ”stan kun ensi kerran sinua suutelin…”. Pieni vaiva, joka kiusaa ainakin autossa innokkaasti lauleskelevaa karaoketaituria.

Kestääkö muovi käyttöä?

2 647 kilometrin kohdalla luulimme ensimmäisen kerran, että jotain särkyi. Kuljettajan istuimen sähköinen korkeussäätö jumittui yläasentoonsa, kun autoinsinöörimme jälkikasvu hiissasi istuinta muutaman kerran ääriasennosta toiseen. Parin yrityksen jälkeen säätö alkoi jälleen toimia eikä ole sittemmin reistaillut – vaikka istuimen alta löytyikin pieni muovinpala, joka voisi olla peräisin korkeussäädön mekanismeista.

Tämän jälkeen taival sujui varsin pitkään ongelmitta, jos mukaan ei lasketa kanssa-autoilijan parkkipaikalla aiheuttamaa maalinirhaumaa.

Matkamittarin näyttäessä reilut 5 000 km sähköikkunat ja peilien säätimet lopettivat toimintansa. Korjaamolla sähkömiehellä ei nokka kauan tuhissut, kun sulakkeiden kunto oli jo tarkastettu. Vika löytyi kuljettajan puoleisen ovipaneelin irrottamisen jälkeen: liitin oli tärissyt pois paikaltaan. Liittimen paikalleen napsauttamisen jälkeen vaiva oli tiessään.

Kun testi eteni lokakuulle, raskasliikkeisen takaluukun verhoilumuovin kiinnikkeet saivat kyllikseen rasituksesta. Sisäpaneeli, jossa sulkemiskahvat ovat, repesi osittain paikaltaan. Onneksi paneeli on alareunasta kiinni myös kahdella ruuvilla, joten sen sai lyötyä takaisin kiinni. Parin uudelleen irtoamisen ja paikalleen lyömisen jälkeen luovutimme ja totesimme paneelin vaativan uudet kiinnikkeet.

Korjaamo kutsuu

Kelien viilentymisen myötä mittaristoon syttyi keltainen lumihiutaleen kuva, joka varoittaa alle +4 asteen ulkolämpötilasta. Valon väri vaihtuu punaiseksi, kun lämpötila laskee alle nollan. Tätä punaista hiutaletta onkin sitten katseltava mittaristossa puolisen vuotta. Varoitusvalo tuntuu turhalta – näkeehän ulkolämpötilan puolen asteen tarkkuudella mittaristosta.

Iltojen pimennyttyä olisimme kaivanneet myös lisävalaistusta. Vakionopeudensäätimen kytkimet ovat hyvällä paikalla ohjaus-pyörän keskiössä, mutta pimeällä näppäimiä saa etsiä sormituntumalla. Katon etureunaan sijoitettu sisävalo sai niin ikään pyyhkeitä: takapenkki jää pimentoon.

Lokakuun puolivälissä Focus kävi pajalla korjaamokutsun takia. Valmistaja oli todennut takalasinpyyhkimen moottorin tiivisteiden vuotavan, ja uudelleenmuotoilun myötä vaiva poistettiin. Tätä ennen konttiin oli ilmaantunut muutamaan kertaan vettä, minkä epäilimme johtuneen huonosti suljetusta takaluukusta.

Marraskuun alkupuolella vaihdoimme alle Nokian Hakkapeliitta 4 -talvirenkaat, ja rengasmelun lisääntyminen kirvoitti palautetta. Muuten talvikelillä ajaminen maistuu siinä missä kesälläkin, eikä täysikään kuorma huononna ajo-ominaisuuksia lumisella tiellä.

Pimeys ja täyteen lastattu auto toivat ilmi lisävian: vasemmanpuoleisen ajovalon korkeussäätö ei toiminut. Perinteinen sulakkeiden tarkistus osoittautui turhaksi, sillä oikeanpuoleinen umpio totteli säätöä kuten pitikin.

Määräaikaishuolto tuli ajankohtaiseksi marraskuun lopulla. Tätä ennen – reilun 14 000 kilometrin ajon jälkeen – olimme lisänneet moottoriin voiteluainetta, sillä öljytikku kastui vain alarajaan saakka.

Huoltoajasta muistutus kännykkään

Fordin palvelua ei voi moittia, sillä aiemmin varatusta ajasta tuli muistutus tekstiviestillä huoltoa edeltävänä päivänä. Huolto oli perusteellinen: edellispäivänä osittain irronnut seisontajarrukahvan suojuskin laitettiin paikalleen, vaikkei siitä ollut mainittu.

Ilmoitetuille lisätöille ei voitu tehdä mitään, sillä osat menivät tilaukseen. Tähän listaan kuuluivat takaluukun verhoilun kiinnikkeet ja ajovalojen korkeussäätimen moottori. Mekaanikko tarkasti moottorin, vaikka olikin sanonut heti alkuun, että se on luultavimmin rikki: ”Siinä se vika on yleensä ollut.”

Edellisviikolla tehty reissu Pohjois-Suomeen oli lisännyt yhden korjauskohteen. Ensipakkaset saivat vetoakselien sisäpään nivelien suojakumien välistä rasvaa pihalle. Nivelien suojakumitkin menivät uusintalistalle ja tilaukseen. Viat saatiin lopulta kuntoon vajaan 24 000 kilometrin kohdalla.

Hyvää ja huonoa talvioloissa

Seuraava korjaamokäynti ei johtunut Focuksesta: liukkaan kelin kurssille (!) matkannut tuoreen ajokortin omistaja törmäsi risteyksessä eteen pysähtyneen kestotestiauton perään. Remontille kertyi hintaa reilut 2 600 euroa.

Focuksen sähkölämmitteinen tuulilasi sai talvella kiitosta. Lasille yöllä kertynyt lumi ja huuru saavat äkkilähdön vastusten avulla. ”Loistava, oikea laiskan miehen keksintö”, kuului kommentti. Näkyvyys taaksepäin ei ole yhtä hyvä: takalasinpyyhin kaipaisi kipeästi lisäpituutta.

Lämmityslaite osoittautui talven aikana vajaatehoiseksi. Eräs päiväkirjan kommentti kertoo jäähdytysnesteen lämpömittarin kohonneen vain vajaaseen 70 asteeseen parinkymmenen asteen pakkasella. Lämmintä ilmaa ei tule kunnolla edes 20 kilometrin ajon jälkeen.

Myös konepellin avaus saattaa talvella aiheuttaa harmaita hiuksia. Focuksessahan pelti avataan ulkopuolelta avaimella. Havaitsimme, että lämpimälle konepellille satava lumi sulaa ja valuu siitä keulamerkin päälle. Veden osuessa kylmään pintaan se jäätyy, eikä ovaalin kääntäminen onnistu aivan pikkuvoimalla.

Nykyautojen tuulilasien kestävyyttä on moitittu. Usein onkin niin, että lasin reunaan sattunut kiveniskemä saa lasin halkeamaan. Focuksen lasin kestävyys tuntuisi olevan varsin hyvä: siitä todisteena muutama mitättömän pieni jälki lasissa, vaikka niiden syntyessä lasilla onkin kajahtanut roimasti.

Helmikuun pakkasilla tuulilasinpyyhkimien valitettiin natisevan. Tämä ei tosin ollut jatkuvaa, joten emme ehtineet korjaamolle asti. Vika tuntui kiusaavan vain kovimmilla pakkasilla, sillä lämpötilan kohottua –10 asteeseen natina loppui.

Pakkasjaksoa seuranneessa lämpimämmässä vaiheessa alustasta alkoi kuulua kolinaa. Tämäkään ei kestänyt kuin viikon, joskin ehdimme paikallistaa kolinan lähteen. Ääni viittasi kallistuksenvakaimen kumeihin, jotka natisevat kuivana. Ääni loppui, kun suhteellinen ilmankosteus hieman lisääntyi. Ilmiö on melkoisella varmuudella jälleen edessä, kun pakkaset ensi talvena kiristyvät.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Ennen testin päätöstä takaluukun verhoilun kiinnikkeiden klipsit antoivat lopulta periksi. Repsottava verhoilu ei sinänsä haittaa käyttöä, joten sen kanssa on ilmeisesti opittava elämään.

Myös tuulilasinpyyhkimissä ilmeni kolmeen otteeseen pientä sekoilua: pesun yhteydessä ne pysähtyivät viimeisellä pyyhkäisyllä puoliväliin ja vasta jälkipyyhkäisy palautti sulat lepoasentoon. Tätä ei esiinny, jos vettä ampuu pesurista yhtäjaksoisesti, mutta ”morsettamalla” suihkiva kuljettaja saattaa saada pyyhkimet pysähtymään pystyynkin.

Kestotestin 30 000 kilometriä tulivat täyteen huhtikuun alkupuolella. Ylimääräisistä korjaamokäynneistä ja muutamista kiusallisista yksityiskohdista huolimatta Focus miellytti testiryhmäämme. Kun auton ajettavuus, tilat ja suorituskyky ovat mallissaan, pikkuharmit unohtuvat nopeasti.

Loppukunto

Focuksessa on siellä täällä kulumisen merkkejä. Tällä hetkellä auto ei kuitenkaan kaipaa kuin pientä fiksaamista, uuden kodin ja lisää kilometrejä.

Moottori

Moottori on voimissaan ja tarjoaa tehoa enemmän kuin tehdas lupaa. Vuotojälkiä ei ole. Moottoriöljyä piti lisätä pari kertaa huoltojen välillä

Voimansiirto

Kytkin ja vaihteisto toimivat moitteetta. Kolmosen kytkeytyminen oli pakkaskeleillä hieman kangertelevaa. Voiman siirrossa ei ole öljyvuotoja, ja liimatut vetonivelien suojakumit ovat pitäneet pintansa.

Alusta

Etukallistuksenvakain on valittanut kumien kuivuttua, mutta alustassa ei ole muuta moitittavaa. Takatukivarsissa on hiekkasuihkun aikaansaamaa pintaruostetta, ja pohjan suojamuovit voisivatkin olla pidemmät. Etulokasuojien alanurkat ovat hakkautuneet hiekkasuihkussa puhtaalle peltipinnalle. Tämä vaatii pikaisen kunnostuksen, ettei ruoste pääse nakertamaan lokasuojia korjauskelvottomiksi. Eturoiskeläppien puuttuminen ihmetyttää, sillä myös helmapeltien ja etulokasuojien saumassa on maalipinta saanut siipeensä.

Jarrut ja jousitus

Jarrut ovat kunnossa: paloissa on reilusti pintaa jäljellä. Takapään rumpujarrujen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia testivuoden aikana. Jämäkkä jousitus kantaa kuorman hyvin, eikä jousissa ole kulumajälkiä tai ruostetta. Iskunvaimentimetkin ovat silmämääräisesti kunnossa.

Lasit ja maalipinta

Tuulilasissa on neljä juuri havaittavaa kiveniskemää, ja kuljettaan ovesta löytyy pieni kanssa-autoilijan aiheuttama nirhama. Maalipinta on muutamia kohtia lukuun ottamatta hyvässä kunnossa. Takaovien takareunat ovat sisempänä kuin takalokasuojien etureunat, joten hiekkasuihku on syönyt lokasuojan maalin mattapintaiseksi. Monien muiden valmistajien käyttämät pienet läpinäkyvät muovinpalat olisivat suojanneet maalipintaa. Konepellissä on muutama kiveniskemä ja oikeassa etunurkassa maalaamossa jäänyt pieni lakkavalumatippa.

Kori

Ovet menevät napakasti kiinni, mutta takaluukun sulkeminen vaatii voimaa. Luukun verhoilu repsottaa, sillä jo kertaalleen vaihdetut kiinnikkeet ovat antaneet jälleen periksi. Takaluukun maali on hinkkautunut puhki luukun tukikumien kohdalta. Kumien kohdalla on suojamuovit, mutta ne eivät riitä suojaamaan maalipintaa kuin osittain. Runkopalkkien ja etutörmäyspalkin laippaliitosten hitsaussaumoissa on alkavaa ruostetta.

Renkaat

Kesärenkaissa on edessä jäljellä pintaa sallittuun minimiin 3,8 mm. Takarenkaat ovat päässeet vähemmällä: kulutettavaa on sallittuun vielä 4,5 mm. Laskennallisesti pyörillä ajelee vielä reilut 28 000 km. Talvirenkaissa kulutettavaa on jäljellä edessä 4,7 mm, takana 5,7 mm. Kaikki renkaat ovat säilyttäneet nastansa.

Sisustus

Sisustuksessa ei ole suuremmin moitittavaa - materiaalit tuntuvat kestävän käyttöä. Etuistuinten takanurkissa on pienet nukkautuneet kohdat. Verhoilu kannattaa pitää puhtaana: Istuimelle kertynyt lika ja pöly saavat aikaan tahroja, mikäli istuin sattuu kastumaan.

Käyttäjät kertovat...

Toimialatutkijana työskentelevä Terttu Höykinpuro vaihtoi edellistä sukupolvea olleen Focuksensa uudempaan malliin syksyllä 2005. Myös aiemmassa Focuksessa oli 1,6-litrainen moottori.

Tarkoituksena ei välttämättä ollut hankkia samanmerkkistä ajokkia. Vaihtoehtona oli mm. Peugeot 407, mutta vaihtoauton kanssa liikkeellä ollut naisasiakas ei saanut paikallisen Peugeot-liikkeen autokauppiasta innostumaan kaupanteosta.

Niinpä Ford-myyjän esittelemä vähän ajettu Ghia-varusteinen esittelyauto kohtuullisella väli-rahalla alkoi kiinnostaa Terttua. Viimeistään koeajo käänsi vaakakupin Focuksen puolelle. Napakka ajettavuus ja asiallinen vaihtotarjous sinetöivät päätöksen.

Kilometrit, joita matkamittarissa on reilut 14 000, ovat kertyneet ilman kommelluksia. Ajo muodostuu pääosin työmatkaliikenteestä pääkaupunkiseudulla. Toisinaan työmatkat suuntautuvat pidemmälle, ja tällöin hyvä ajettavuus ja turvallisuus ovat Tertun mieleen. Auton varustukseen kuuluva vakionopeudensäädin tekee ajamisen helpommaksi, ja ESP takaa hallittavuuden huonossakin kelissä.

Matkustamo- ja tavaratilat ovat osoittautuneet riittäviksi ja istuimet miellyttäviksi. Hallintalaitteetkin ovat kohdallaan. Kiusallisia ominaisuuksia autosta ei varsinaisesti löydy.

– Rengasmelua voi luonnehtia hieman kovaksi, mutta siihenkin tottuu, Terttu toteaa.

...Käyttäjät kertovat

Lohjalainen Petri Raunio hankki Focuksensa ennakkotilaajien joukossa. Edelliseen autoon eli Ford Escortiin oli kertynyt riittävästi kilometrejä, joten päivitys oli ajankohtainen.

Aluksi kauppaa hierottiin edellissukupolven Limited-mallista, mutta sen saaminen viivästyi niin pitkään, että uusi malli ehti myyntiin. Uudempi Focus viehätti enemmän niin teknisesti kuin muodoiltaankin, joten kaupan kohde vaihtui.

Myös Petrin Focus on varustetasoltaan Ghia, joten juuri mitään ei jää toivomuslistalle. Valinta kohdistui tehokkaampaan 1,6-litraiseen. Moottori saa kiitosta: se jaksaa vetää ohituksissakin riittävän terhakkaasti.

Kulutus on osoittautunut kohtuullisen pieneksi, joskin Petrin mielestä viitosen välitys voisi olla harvempikin. Nyt kierrokset kohoavat moottoritienopeuksilla varsin korkeiksi.

Maalipinnan kestävyys on tuottanut pienen pettymyksen, sillä kiveniskemien kohdista lohkeaa varsin suuri alue pintaväriä pois: konepellissä on useampi melko suuri maaliton läikkä.

Takalasinpyyhkimen sulka tuntui aluksi lyhyeltä, mutta hetken totuttelun jälkeen se ei enää kiusannut. Sama pätee rengasmeluun: alkutaipaleella se tuntui kovahkolta mutta hetken kuluttua hyväksyttävältä.

Petri käy töissä Helsingissä, joten valtaosa kilometreistä kertyy maantiellä. Hän on taittanut Focuksella 42 000 kilometriä ilman sen kummempia häiriöitä. Määräaikaishuoltojen lisäksi korjaamolla ei ole tarvinnut käydä kuin takalasinpyyhkimen moottorin tiivisteiden kampanjakutsun takia.

Kaiken kaikkiaan Petri on ollut tyytyväinen autoonsa.

– Jämäkkä ajettavuus, hyvät tilat ja menevä ulkomuoto ovat Focuksen valtteja, Petri kehuu.

Oskari PenttiLehdessä 5/2006

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.