Kestotesti 30 000 km - Citroën C4 2.0i 16v VTR Berline

19.10.2006 |
Kestotesti 30 000 km - Citroën C4 2.0i 16v VTR Berline

Citroën C4 VTR on mukava ja vahva matkantekijä. Sen menevyys ei ole myöskään kohtuullisen kulutuksen este. Testimme osoitti kuitenkin, että auton talvitekniikassa on hiomisen varaa.

Citroën C4 on persoonallinen auto. Sen muodoissa on sopiva ripaus erikoisuutta. Hallintalaitteet ja mittaristo luovat oman tunnelmansa. Haluttaessa automaatti-ilmastointi tarjoaa parfymoidun tuuletuksen: tuoksujen maailmaa valinnan mukaan.

Lähtökohdiltaan C-nelonen on siis varsin ranskalainen.

Erikoisuuksistaan huolimatta C4 nojaa samaan PSA-rakenteeseen kuin Peugeot 307. Mutta ei alustatekniikka vielä autoa kloonaa. Citroën on löytänyt volyymituotteelleen oman olemuksen. Uskalluksen puutteesta tehdasta ei ole voinut syyttää aiemminkaan. C4:ssä paras esimerkki rohkeudesta on kiinteä ohjauspyörän keskiö. Ratkaisu ei ole ainutkertainen, mutta nykyautossa se on ainutlaatuinen.

Tästä muodostuikin testaajien ensimmäinen ihmetyksen kohde. Ensikommentit keskiöön sijoitetuista käyttökytkimistä olivat epääviä: ”Vaikeakäyttöiset”. ”Opettelu vie aikaa”. ”Radion napit kadoksissa mutkaisella tiellä”.

Mutta asiasta löytyi toinenkin puoli. Eihän kytkimiä ole pakko hiplata kaarteissa. Kun tämän oivaltaa, näkökulma nappeihin muuttuu.

Kun edessä aukeaa suora tie, on peukaloita mukava pyöritellä keskiöllä. Tosin radion äänisäätö yläoikealla vaatii enemmän totuttelua kuin nopeussäädin ja nopeudenrajoitin vasemmalla.

Nopeussäätimen toiminnot ovat todella näppärät. Kun säätöä oppii käyttämään, huomaa sen käytännöllisyyden nopeusrajoitusten vaihtuessa. Ajorytmin vaihto käy todella nopeasti, kaasuun koskematta.

Tosin käsiä ei voi venytellä huolettomasti ratin kehällä. Nopeuspyyntö vaihtuu tiheään 10 km/h -tahtiin, kun kämmen nojaa huomaamatta set-nappiin. Kun kone lähtee vetämään voimalla, on tarjolla pieni hämmennyksen vaara.

Numeronäyttö palasi Citroëniin C4-mallin myötä. Erikoisuudestaan huolimatta ratkaisu on kelvollinen. Sen sijaan mittarien ja näyttöruutujen hajauttaminen ei C-nelosessa ole täysin onnistunut.

Kapea merkkivaloruutu ohjauspyörän keskiön päällä tuntuu virattomalta. Kaukovalojen kirkas sinivalo häiritsee. Käyntinopeusmittarin pystyviivasto hieman taaempana ei ole ajajan kannalta yhtään helpompi: vasta taulupohjan lehahdus punaiseksi herättää ylikierroksiin.

Sen sijaan läpikuultava mattalasimittari kojelaudan keskellä viehättää. Nopeusmittarin numeronäyttö on selkeä. Näytöt ovat tarkkalukuisia, joskin pieniä yksityiskohtia on seurannan kannalta turhan paljon.

Laatuvaikutelma esittäytyy

Viisioviseksi monikäyttöautoksi C4 on tyylikkään erilainen. Coupémaisista muodoistaan palkittu ranskatar ei ole luokkansa tilavimpia, mutta ei pienikään.

Testiyksilömme koria lähemmin tarkasteltaessa huomaa, että viimeistelyssä olisi ollut parantamisen varaa. Ikkunoiden paksut aluslistat eivät selvästikään ole linjassa. Erityisen epäilyttävästi kuljettajan ovilista kohoaa takareunastaan ylöspäin.

Alkuvaikutelmamme ei siis ole kovinkaan laadukas. Varsinaiset ovivaikeudet seuraavat kuitenkin vasta ensipakkasilla, jolloin kuljettajan ikkunalista alkaa hypähdellä sijoiltaan. Sen päätä saa tuon tuosta painella takaisin sijoilleen.

Kuljettajan ovikahva jää ulkoasentoonsa, kun runsas 10 000 km testiä on takana. Oikea takaovi yhtyy samaan protestiin. Sitä ei saa edellispäivän pesun jäljiltä auki kuin sisäpuolelta.

Voitelun puute alkaa jatkossa vaivata kuljettajan ovikahvaa yhä enemmän. Sen saa painaa yhä säännöllisemmin koritasoon. Sitten vasemman takaoven tiiviste irtoaa alanurkastaan. Takaisin painettaessa se tuntuu sentään pysyvän paikallaan.

Kun oikea takaoven lukko vielä kerran jäätyy, päätämme viedä auton huoltoon. Herttoniemen Veho uusii kuljettajan ovilistan. Ovilukkojen ympärille asennetaan tehtaan pohjoismaihin kehittämät lukkojen vesisuojat.

Toimenpide vaatii, että kaik­kien ovien sisäpaneelit avataan. Lukot voidellaan korjaamolla – vieläpä sen verran huolella, että siitä riittää pohjaa tahmealle likavanalle kahvojen ympärillä aivan testin loppukilometreihin asti.

Voitelusta huolimatta kahvan takertelu palaa lievänä kevään viimeisillä yöpakkasilla. Sen sijaan muovikalvosta taitetut ”kosteussulut” lukkojen ympärillä tuntuvat toimivan. Lukkojen jäätyminen ei enää vaivaa.

Kourumainen väli ikkunalistan ja -lasin välissä tuntuu keräävän muutakin kuin vettä. Sinne kiilautuu havunneuloja ja muuta roskaa.

Marraskuisessa 20 000 km:n huollossa esillä ovat jo uudet vaivat. Tavallista voimakkaampi mätämunan haju kääntää katseemme pakoputken päähän.

Korjaamolla vikamuistista löytyy ilmoitus: häiriö taustapeileissä ja lisäilmasyötössä pakosarjaan. Edellinen todetaan virheelliseksi, mutta jälkimmäinen saattaa olla yhteydessä rikkivedyn tuoksuihin. Ilmapumppu letkuineen näyttää kuitenkin olevan kunnossa.

Jäätymisen merkkejä

Minuutin verran pyörivällä ilmapumpulla on kylmäkäynnistyksissä oma tehtävänsä. Katalysaattorin lämpenemistä toimintavalmiuteen nopeutetaan C4:n moottorissa siten, että sille syötetään ylimääräistä bensiiniä. Vaadittava lisäilma tulee sähköohjatusti ilmapumpulta.

Mutta uutta ihmettelyn aihetta on vielä tulossa. Tammikuinen käynnistys 20 asteen pakkasessa saa moottorin kierrokset ryntäämään muutaman kerran hallitsemattomasti ylös ja alas. Tapahtumaa edeltää siirtymäajo ja viisituntinen pysähdys. Hetken matkaa moottori vastaa kaasuun viiveellä.

Myöhemmin toteamme, ettei kylmäkäynnistyvyys sinänsä ole 2.0 VTR -moottorin ongelma. Ajoittain voimakas rikkivedyn löyhkä tuntuu olevan vain kestävämpi vaiva. Olkoonkin, että jatkossa seuraa vielä tiukempia käynnistysvaikeuksia.

Moottori käynnistyy vasta yhdeksännellä – jo lähes epätoivoiseksi luokiteltavalla – yrityksellä. C-nelosemme on tällä kerralla seisonut useamman päivän pakkaspaikoituksessa. Käynnistyshetkellä lämpötila on kuitenkin vain -2°C.

Saamme auton tarkastukseen korjaamoruuhkan vuoksi vasta parin viikon kuluttua. Vikamuistista ei löydy häiriöilmoituksia. Ilmapumpun avaaminen kuitenkin osoittaa, että siipipesän keskiöön tiivistyy kosteutta.

Havaitsemme toiminnassa jäätymiseen viittaavia oireita kahdesti tämän jälkeen. Ilmapumppu rohisee alkuun kuin karkea kahvimylly, toisessa tapauksessa se pyörähtää rasahtaen viuhuntaansa vasta puolisen minuuttia käynnistyksestä. Vain yhteys rikkivetyyn jää epäselväksi.

Käynnistysvaikeudet liittyvät sikäli päästöjärjestelmään, että EGR-jälleenkierrätysventtiili ja kampikammion tuuletus tuovat jatkuvasti höyryjä kaasuläpälle. Tästä voidaan päätellä, että kaksi käynnistyshäiriötämme liittyvät kaasuläppäkotelon tilapäiseen jäätymiseen. Uudessa EW10A -moottoriversiossa on kaasuläppäkotelon sähkölämmitys.

Mukava ja hiljainen

Keulan viimasuojusta joudutaan odottamaan vuodenvaihteeseen. Jo aiempi autotestimme osoitti sen tarpeellisuuden. Lunta pöllyttävä rekka saattaa tukkia jäähdyttimen eteen sijoitetun puhaltimen. Seurauksena on ylikuumeneminen, kun alta katettu ja edestä avoin keula pakkaa lunta tuuttiin.

Näin ei tosin käy kestotestissä. Kun keulasuojus pienen harjoittelun jälkeen saadaan paikoilleen, saatamme kyllä todeta sen vaikutuksen moottorin lämpötasoon.

Hyvä ajomukavuus on käsite, joka on perinteisesti yhdistetty Citroëniin. C4 VTR:n jousitus ei tässä suhteessa tuota pettymystä, vaikka ei varsinaista huippua edustakaan.

Testipäiväkirjassamme testiauto todettiin heti kohtuullisen mukavaksi ja hiljaiseksi kulkijaksi. Mutta sivuhuomautuksiakin löytyy. Ja ne liittyvät suuntavakavuuteen liittyviin epämääräisyyksiin.

Hyvillä tiepinnoilla C4 VTR on aivan mukiinmenevä kurvailija. Kaarreominaisuudet ovat mallikkaat, ja ohjaus reagoi kesärenkain nopeasti. Keskialueen epämääräinen keveys ja nopeatoimisuus keskialueella tuo kuitenkin vaikeudet esiin.

Kun nopeus maantiellä kasvaa ja pikkutien heitot alkavat keventää, aletaan päästä alustaa vaivaavan pehmeyden juurille. Rengaspainesuositus 2,4 baria edessä, 2,1 baria takana ihmetyttää jo lähtökohtaisesti.

Korkeahko paine eturenkaissa pyrkii täsmentämään etupään käytöstä pitävissä oloissa. Selvästi alempi takana pyrkii puolestaan korjaamaan käytöstä peruspuskevuutta myötäävämpään ­suuntaan.

Mutta taipumus aliohjaavuuteen tulee esiin liukkailla pinnoilla. Toisaalta ajonvakautus puuttuu soralla ja lumella peliin keulapuskun leikkaamiseksi turhankin hanakasti. Erityisen kiusallisena ilmiön kokee talvella: vauhti viedään heti alkuunsa. Paksussa lumessa tulee jo tunne etenemisestä täin lailla tervassa.

Ohjauskulmien tarkastus testin lopussa paljasti ainakin osittain syyn auton vaeltelevaan käytökseen. Haritus etupyöräkulmissa oli sallitun rajoilla. Takapyörien auraus jäi neljännekseen suosituksesta! Ei ihme, että käytös testin aikana oli vaeltavaa.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Testiautomme taka-akselistoa vaivasi siis syntymävika, jota ei voi korjata. Yhdysheiluriakseliston auraus ei ole säädettävissä. Hieman parannusta vaelteluun maantiellä tuo takarengaspaineiden kohottaminen lähemmäs eturenkaiden suositusta.

Näin mukavuus vähenee, ja ehkä kaarreominaisuudet hyväpintaisilla teillä saavat myös ESP-toiminnon nopeammin puuttumaan peliin. Mutta eturenkaiden painesuosituksestakaan ei ole hyvä tinkiä. Etupääkin on pidettävä riittävän täsmällisenä.

Lohduttavaa sinänsä, että kun kulmat eturenkaissa saatiin keskelle säätöarvoja, parani ohjautuvuus selkeästi.

Loppukunto

Testiautomme tuntuu olevan varsin hyvin nipussa. Jarrut vaativat huoltoa siinä missä korimekanismitkin, mutta moottori on loppumittausten perusteella täydessä iskussa.

Moottori

Rikkivedyn tuoksahtelu aamukäynnistyksissä ei ole täysin poistunut. Asialle ei ilmeisesti voi mitään. Vuotoja ei esiinny, eikä moottoriöljyn jälkitäyttöön ole ollut tarvetta. Kaksi käynnistyshäiriötä talvella osoittivat EW10-moottorin alttiuden kaasuläpän jäätymiselle.

Voimansiirto

Voimansiirtolaitteissa ei esiinny öljyvuotoja. Synkronoinnin herkistyminen saa vaihteiston tuntumaan kesälämpimillä huomattavasti täsmällisemmältä. Alkutaipaleella äkkinäiseksi koettu kytkin on testin aikana tasaantunut, vaikka täristääkin ryömintätilanteissa hieman.

Alusta

Moottorin alustakate on pitkästä etuylityksestä huolimatta säästynyt kiinniajoilta. Taka-akselin suojamuovista sen sijaan löytyy jälkiä: tankin alumiinipelti lienee ruttautunut oikeasta etukulmastaan samassa kosketuksessa. Varapyöräkotelon muovisuojus kerää soraa, mutta hiekkasuihkut eivät osu helmapintoihin. Sen sijaan jää on murtanut alustamuovin kulmat takapyöräkoteloiden etukulmissa.

Jarrut ja jousitus

Epätasainen jarrutoiminta parani 20 000 km:n huollossa, kun takasatulat herkisteltiin. Nyt takajarrut kahistavat hieman jälleen, eikä niillä siksikään ylletä huippuhidastuvuuksiin. Levyt ovat hieman urautuneet, ja niiden sisäpuolet ovat kuluneet selvästi olalle. Jousitus ja vaimennus ovat kunnossa.

Lasit ja maalipinta

Maalipintojen yleiskunto vaikuttaa hyvältä. Kaksi kiven­iskemää kevytmetallisen konepellin kärjessä ovat tosin saaneet maalin paikallisesti koholle. Myös yksi läpi-iskemä löytyy kiiltävästä Citroën-natsasta. Tuulilasissaon pari kiveniskemää. Lasin viistous auttaa, tosin siinä esiintyy heijastumia vastaan tulevien autojen valoista.

Kori

Autossa ei esiinny ylimääräisiä ääniä. Polttonestesäiliön kulmasta ruttautunut kevytmetallipeltinen suojus rapisee vain aavisteltavasti. Ikkunoiden aluslistat ovat paikoillaan, vaikkeivät täysin linjassa. Ovilukoissa ei ole esiintynyt jäätymisvaivoja vedeltä suojaavan ”pussituksen” jälkeen. Kahvat vaativat kuitenkin jatkuvaa voitelua talviaikana.

Renkaat

Yhdessä talvirenkaiden vanteista on juuri ja juuri havaittava isku ulkoreunakehällä. Lopputarkastus osoitti, että etupyörien haritus oli testin aikana maksimissa. Takapyörien auraus jäi jo huomattavasti suositellusta: vain neljännes ohjearvosta! Yhdysheiluri takana ei ole säädettävissä. Rengaskulumisen kannalta asialla ei ollut merkitystä, ajettavuuden kannalta kylläkin.

Sisustus

Tummat värisävyt ja nukkapintaiset verhousmateriaalit näyttävät arvokkailta. Vaalea hiekka ja roskat vain pesiytyvät niihin kiusallisen näyttävästi. Oikean etuistuinten selkänojassa plyysi on saanut pienen raapeen, ja kuljettajan puolella on pari tahraa.

Käyttäjät kertovat...

Helsinkiläisen kuorma-autonkuljettaja Mika Kinnusen, 29, valinta osui Citroën C4 2.0i VTR:ään. Edeltävä ajokki oli työsuhdeauto, Skoda Octavia 1.6. Nyt oman, helmikuussa ostetun auton mittariin on kertynyt 8 000 kilometriä.

Isäpapan kokemukset Xsara-mallista antoivat hyvän sysäyksen hankinnalle. Ja kaikki loksahti kohdalleen koeajon jälkeen.

– Olemme olleet (Xsaraan) tyytyväisiä. Ja kun C4 ajon jälkeen tuntui jämäkän oloiselta, en ole enää miettinyt asiaa.

Kinnusen mielestä C-nelosen VTR-versiossa on kaikki tarvittava. Erityisen hyvä se on ohituksissa. Auton kanssa ei jää muun liikenteen jalkoihin.

– Kulutuskin on pysytellyt ihmeen hyvänä, se riippuu tietysti kaasujalasta.

Mies toteaa vaimon ajavan huomattavasti taloudellisemmin. ”Nätisti” ajaen kulutuskin pysyy kohtuullisena.

Pariskunnalla ei ole lapsia. Niinpä tilat heidän kannaltaan ovat hyvät. Takakontti tuntuu myös kaikin puolin positiiviselta tapaukselta.

– Takapenkille mahtuu aikuinen, eikä pää ole katossa.

Kinnusen ainoa vastoinkäyminen tuli kahden viikon ajon jälkeen. Nastaiskemä halkasi tuulilasin, joka nyt odottaa vaihtoa. Muuten ajo on sujunut häiriöittä.

Parhaana ominaisuutena autossaan hän pitää suorituskykyä. Ainoa heikkous tuli esiin kesärenkaita vaihdettaessa. Tunkkia on työläs kiertää riittävän noston aikaan saamiseksi.

...Käyttäjät kertovat

Helsinkiläinen Pekka Köri, 53, ajaa Söderkullan postijakelusta vastaavana päivittäiset työmatkansa moottoritietä. Vuoden -94 Saab 900 siirtyi vuosi sitten vanhemman pojan käyttöön, kun perheeseen hankittiin Citroën C4 VTR.

Kokemukset mökkireissuilta puolsivat valintaa. Kun autossa on ihmisiä ja tavaraa, ohituksiin tarvitaan suorituskykyä. Mukana ei tosin enää ole kuin kolmen hengen varusteet. Vanhempi poika elää nyt omassa taloudessa.

– Mukaan mahtuu kaikki tarvittava. Taakseni ei tosin mahdu samankokoinen. Pituutta minulla on 188 senttiä. Kolmelle kontti kyllä riittää. Emmehän ostaneet mitään tavara-autoa.

Ensisijaisesti Köri ihastui kuitenkin auton ”malliin ja muotoihin”. Tätä täydensi kaksilitrainen, suorituskykyinen moottori. Edullinen hinta ja lisävarusteet kruunasivat kaupan.

Autosta löytyy kaikki tarvittava. Mieluisin varusteista on nopeussäädin, jonka on käytössä päivittäin.

– Kulutus on kohtuullinen, vaikka voisi se olla alempikin. Nopeussäädin kohottaa sen 8–9 litran välille sadalla. Riippuu kuitenkin ajotavasta. Mutta kyllähän se on Saabia pienempi.

Kesäkuun alussa Köri oli ajanut autollaan vasta 14 000 kilometriä. Ensimmäisen määräaikaishuollon aika ei siis vielä ollut koittanut.

Korjaamolla hän on joutunut käymään käyttöönottotarkastuksessa ja väärän häiriöilmoituksen vuoksi. Myös vasen takaoven lukko uusittiin ja turvatyyny ohjelmointiin uudelleen.

Tapani VaahtolaLehdessä 8/2006

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.