Kestotesti 30 000 km - Citroën C5 2.0i 16V SX Break

07.04.2003 |
Kestotesti 30 000 km - Citroën C5 2.0i 16V SX Break

Citroën C5 on saavuttanut suuren suosion. Etenkin farmariverioita näkyy katukuvassa todella runsaasti. Osasyynä tähän on suosio taksimarkkinoilla, mutta yksityiskäyttäjätkin ovat löytäneet mukavan, tilavan, hyvin varustellun ja silti kohtuuhintaisen ranskalaisen omakseen.

Citroën C5 tuli alun perin Xantian tilalle. Pian kuitenkin iso kissa eli XM siirtyi historiaan ja C5 sai kantaakseen myös lippulaivan tehtävät. Ainakin Suomessa kauppa käynnistyi heti mukavasti. Kun valikoimaan tuli vähän myöhemmin farmari Break, suosio sai jo yllättävän suuret mittasuhteet.

Citroën on saanut C5 Breakin myötä aivan uuden käyttäjäryhmän: kaksilitraisella HDi-dieselmoottorilla varustettuna siitä on tullut suosittu taksiauto. Koulukyytejä ajava taksiyrittäjä arvostaa mahdollisuutta asentaa lisäistuin tavaratilaan.

Aivan tavallisessakin käytössä auton tarjoamat tilat ovat mukavat ja käytännölliset. Ruumassa riittää tilaa erilaisiin kuljetustarpeisiin.

 

Auto on tavanomaista korkeampi: 1 512 mm plus kattokaiteet. Korkeus mahdollistaa hieman pystymmän istuma-asennon, ja se taas antaa sisätiloihin lisätilaa. Pystymmässä myös jaksaa istua paremmin.

Matkustusmukavuuteen on kiinnitetty huomiota. Sekä kuljettajalla että etumatkustajalla on oma säädettävä käsinoja keskellä. Takana on keskellä käsinoja, jossa on tavaralokero ja mukitelineet. Nojan takaa löytyy luukku pitkille esineille.

Isompien Citroënien perinteiseen tapaan myös C5 on varustettu kaasunestejousituksella. Tämä Citroënin tavaramerkiksi noussut järjestelmä esiteltiin ensi kertaa Citroën DS:ssä vuonna 1955, joten perinteitä riittää.

Järjestelmän periaate on yksinkertainen. Teräsjousien sijasta jousina käytetään pallomaisia elementtejä, joissa joustavana osana toimiva kaasu on erotettu kumikalvolla nestejärjestelmästä. Jousien tilalla on hydraulisylinterit, joista on suora yhteys joustoelementteihin.

Jousitus säädetään hydrauliikan painetta säätelemällä aina kuormasta riippumatta samalle korkeudelle. Tavanomaisia iskunvaimentimiakaan ei tarvita, koska neste virtaa jousielementin ja sylinterin välillä. Heilahtelut voidaan vaimentaa tätä virtausta kuristamalla.

Järjestelmä takaa pehmeän kulun, mutta eräs ongelma sillä on. Etu- ja takapyörät on kytketty toisiinsa pareittain, ja koska molemmilla puolilla vallitsee sama paine, jousitus ei estä auton kallistelua. Se on kuitenkin pidettävä jotenkin kurissa, joten tosi jämäkät kallistuksenvakaimet sekä edessä että takana ovat tarpeen.

Jäykät vakaimet taas saavat sisäkaarteen puoleisen pyörän kevenemään voimakkaasti, joten liukkaassa kaarteessa pyörien ote tiestä saattaa yllättäen irrota. Tämä heikentää ajotuntumaa.

C5:n takajousitukseen liittyi etenkin henkilömallin alkutaipaleella epämääräinen kolahtelu. Maahantuoja ei ole antanut tarkkaa tietoa, mistä kolahtelu johtui. Jokin parannuskeino vaivaan kuitenkin löytyi, sillä Kestotestiautossa sitä ei esiintynyt. Eräs haastattelemamme Breakin käyttäjä kertoi, että hänen autossaan takajousitus kolisi mutta kolina saatiin korjaamolla poistumaan.

Älykäs jousitus

Hydractive 3 -jousitus on C5:ssä käytettävä uusin muunnos kaasunestejousituksesta. Sen toimintoja ohjataan elektroniikan avulla. Maavaran säätö ei enää kaipaa jäykkää vipua kuten Xantiassa. Sen tilalla on keskikonsolissa painike, jolla maavaraa voidaan nostaa tai laskea.

Parasta järjestelmässä on siihen liitetty älykkyys. Kun Xantiassa kuljettajan piti tietää, ettei autolla saa ajaa jousituksen ylimmässä tai alimmassa asennossa, C5 korjaa asennon automaattisesti. Auto laskeutuu ylimmästä asennosta, jos nopeutta on yli 10 km/h. Toiseksi ylimmästä kori putoaa normaaliasentoon, jos nopeus ylittää 40 km/h. Alimmasta asennosta kori nousee, kun lähdetään liikkeelle.

Järjestelmä toimii myös automaattisesti ajon aikana. Jos tie on kovin kuoppainen ja ajetaan alle 70 km/h, kori nousee 13 mm korkeammalle. Jos nopeus ylittää hyväpintaisella tiellä 110 km/h, etupää laskeutuu 15 mm ja takapää 11 mm normaaliasennosta. Jousitus palautuu normaaliasentoon, kun vauhti laskee alle 90 km/h.

Nosto- ja laskupainikkeiden välissä on Sport-nappi. Sitä painamalla kytketään etu- ja takajousitusten hydraulijärjestelmiin liitetyt kolmannet joustoelementit pois toiminnasta. Joustavan kaasun määrä vähenee ja jousitus jäykistyy.

Sport-asento tekee autosta hieman vakaamman. Ilmeisesti pienemmät joustoliikkeet saavat auton kallistelemaan vähemmän, mikä vähentää taka-akseliston ohjailevuutta.

 

Jousituksen käyttönapit ovat keskikonsolissa etuistuinten välissä. Koska autossa on pikkutavaroille niukasti tilaa, testin aikana kävi useamman kerran siten, että istuinten väliin asetetut tavarat painelivat nappeja miten sattuu. Suojatoimintojen ansiosta tästä ei kuitenkaan aiheutunut haittaa. Ajotietokoneen näytöllä käväisi jousituskorkeutta kuvaava symboli, jonka päällä ollut rasti merkitsi, että pyyntö oli hylätty.

Suoralla maantiellä C5 on aiempia kaasunestejousitettuja Citroëneja epävakaampi. Alustan uusi viritys on kuitenkin parantanut ajettavuutta mutkaisella tiellä. Auto ei ole puskeva pökkelö soralla tai lumella – käytös on vain sopivasti aliohjautuvaa.

Jousituksen rakenteen aikaansaama tunnottomuus kuitenkin kiusaa: kuljettajalla ei ole yhtä hyvää tuntumaa tiehen kuin vaikkapa sisarmalli Peugeot 406:ssa. C5 vaatii aika lailla totuttelua. Talviajossa C5 vaatii mielestämme ehdottomasti nastarenkaat, jotka parantavat tuntumaa. Kokemukset kitkarenkain varustetusta henkilömallista jäätikkökelillä pari vuotta sitten olivat sellaiset, että vieläkin puistattaa.

Maantieajossa kiusallinen ilmiö on myös auton nopeuden hiipiminen. Auto on varsin hiljainen, joten nopeutta ei osaa välttämättä pitää sopivana. Välillä nopeus laskee selvästi rajoituksen alle, välillä taas reilusti yli. Jatkuva nopeusmittarin kyttääminen ei sekään ole mukavaa. Niinpä matka-ajossa vakionopeussäädin olisikin erinomainen lisävaruste.

Pientä suuntavakavuuden horjuvuutta lukuun ottamatta C5 Break on todella vakaa ajettava. Autolla taittaa mielikseen pitkiäkin matkoja. Citroën ei piittaa huonollakaan kelillä pienistä häiriötekijöistä: meno tuntuu turhankin vakaalta myös pöperökelissä.

Kaupunkiajossa Break ei ole kovin näppärä. Korkealla oleva tuulilasin alareuna, pyöreät muodot ja isot ulkomitat tekevät keulan liikkeiden arvioinnin hankalaksi. Myös mittava etuylitys, 975 mm, vaikeuttaa arviointia. Ajan oloon auton mittoihin ja muotoihin tietenkin tottuu.

Ei sovi talviautoksi

Talviolosuhteet eivät ole Citroënin ominta aluetta. Vaikka Kestotestin aikana ei esiintynytkään vakavia pakkasongelmia, eräs ominaisuus on kuitenkin typerä ja hankala.

 

Moottoritilassa on muovikansia, jotka on kiinnitetty muovisin kiinnikenapein. Osa niistä on kierrettäviä, osa kaksiosaisia, joissa sisään painettava tappiosa levittää nelihaaraisen kiinnikkeen reiässä pysyväksi.

Jo syyskylmillä näiden kiinnikkeiden käsittely on hankalaa, ja kunnon pakkanen on niille tuhoisaa. Auton vilkkukytkin hajosi ja jätti kaukovalot palamaan jatkuvasti, joten valojen sammuttamiseksi oli poistettava sulakkeet. Niihin kiinni pääseminen edellyttää kierrettävien kiinnikkeiden avaamista.

Oliko sitten syynä pimeys, pakkanen, huono osaaminen vai kaikki yhdessä, mutta kaksi sulakerasian kiinnitysnastaa rikkoutui avaamisoperaatiossa. Kaiken lisäksi Vehon varaosatiskiltä noudetut uudet nastat olivat kannen etureunan vasempaan kiinnitysreikään liian pitkiä eikä varaosaluettelo tuntenut muuta kokoa.

Oikean lähivalopolttimon pimeneminen puolestaan osoitti, että kaksiosaisista kiinnikkeistä ei välttämättä nousekaan koko tappiosa vaan pelkästään sen hattu. Polttimon vaihtamiseksi pitää irrottaa moottoritilan oikean reunan pituinen muovipaneeli, joka on kiinnitetty kaksiosaisin kiinnikkein. Neljästä kiinnikkeestä kaksi rikkoutui kantta poistettaessa.

Oma lukunsa sitten oli itse pääasia eli polttimon vaihto. Ensi yrittämällä se jäi tekemättä, koska käsi ei sovi kunnolla hydrauliikkaöljysäiliön ja valonheittimen väliin. Tallin lämpimässä ja paremmassa valaistuksessa homma lopulta onnistui.

Viimeinen talviongelma oli polttonestesäiliön tulpan turvanarun katkeaminen. Nykyisinhän tulpan pitää olla varmistettu, ettei se pääse katoamaan. C5:ssä se on kiinnitetty suojakanteen kuminarulla. Kumi kuitenkin jäykistyy pakkasessa kivikovaksi, ja aivan testin lopussa siima katkesi. Sen saa irti sekä tulpasta että suojakannesta, mutta varaosana siimaa ei ole saatavana. Niinpä jouduimme ostamaan uuden tulpan.

Talvikäytössä C5:ssä on käytettävä maskin suojalevyä, joka tukkii puskurissa olevat tuuletusaukot. Tänä talvena tarpeettoman moni C5:n käyttäjä on saanut konkreettisesti kokea, miten välttämättömästä lisävarusteesta on kysymys. Jos suojalevy ei ole ollut paikoillaan, kampikammion tuuletus- eli huohotus-järjestelmä on saattanut jäätyä umpeen. Tämän seurauksena moottoriöljyt ovat lentäneet ulos ja moottoreita on rikkoutunut.

On omituista, että näin tärkeää tietoa ei ole laitettu auton käyttöohjekirjaan. Jos moottorikorjaukset eivät mene takuuseen, asiasta lieneekin luvassa mielenkiintoista vääntöä kuluttajavalituslautakunnassa ja oikeudessa. Voi olla vaikea osoittaa, että autoa olisi käytetty käyttöohjeiden vastaisesti, vaikka maskin suojalevy ei olisikaan ollut paikallaan.

Me noudatimme maahantuojan suullisesti antamia ohjeita, eikä huohotinongelmia esiintynyt. Kun auto tuli meille viime talvena, suojalevy oli paikoillaan. Poistimme sen kesärenkaisiin siirtyessämme ja asensimme jälleen talvipyörien kanssa.

Levy kiinnittyy puskurin aukkoihin koukuilla. Meidän suojalevyssämme yksi koukuista on ilmeisesti joko väärän asennuksen tai viime talvena sattuneen pienen kolhaisun takia taipunut. Levy on kuitenkin toistaiseksi pysynyt paikoillaan.

Olemme joka tapauksessa sitä mieltä, että tällaiset viritykset eivät kuulu 2000-luvun autoiluun. Esimerkiksi japanilaisautoissa levyjä ei tarvita lainkaan. Tästä huolimatta niiden huohottimet eivät jäädy.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Lämmintä piisaa

Tärkeimpien käyttöominaisuuksien kannalta talvi ei kuitenkaan näyttänyt olevan C5:lle paha ongelma. Auto käynnistyi ongelmitta kovillakin pakkasilla, ja lämpöäkin tuli mukavasti. Etuistuimissa on tehokas sähkölämmitys, vaikka lämmittimien kytkimet onkin sijoitettu hankalasti istuinten ulompiin etukulmiin. Ainoastaan turvatyynyjen varoitusvalo temppuili kovalla pakkasella ja nestekidenäyttö oli aluksi hidas.

Lasinpyyhkimet aiheuttivat alussa noitumista, koska ne eivät mahdu ala-asennossaan nousemaan lasin pinnasta. Käyttöohjekirjan lukeminen kuitenkin paljasti, että kun avain on virtalukossa ja virta pois päältä, pyyhinviiksen painaminen alaspäin kääntää pyyhkimet pystyyn eli huoltoasentoon. Ilmanottokaukalo on tästä huolimatta hankala puhdistaa.

 

C5 on tavanomaista korkeampi, joten katon puhdistaminen lumesta olisi jo muutenkin riittävän hankalaa. Katolla sijaitsevat kaiteet tekevät puhdistamisen vieläkin vaikeammaksi: tavallinen lumiharja ei ulotu kattopeltiin saakka, jos harjataan kaiteen yläpuolelta. Kaiteen alle taas harja ei kunnolla mahdu. Myös takapuskurin muotoilu on talvea ajatellen huono. Puskurin päälle kertyy lunta, joka helposti jäätyy ja saattaa jopa estää takaoven avaamisen.

C5:ssämme on automaattinen ilmastointi. Lämpötila voidaan säätää vasemmalle ja oikealle puolelle erikseen asteen tarkkuudella. Totesimme yllättäen, että järjestelmä toimii oikein hyvin kovalla pakkasella mutta nollakeli tai muutama lämpöaste on sille vaikeampi olosuhde.

Kun ulkona on riittävän kylmää, lämmityslaite saa puskea lämpöä koko ajan ja sisällä on miellyttävän lämmintä. Nollakelissä lämpöä pitää säätää vähemmäksi, ja vaikka tuo säätö tapahtuu automaattisesti, se tekee sisään tulevan ilman silloin tällöin epämiellyttävän kylmäksi. Kosteissa olosuhteissa puhallus ei aina riitä pitämään ikkunoita kirkkaina, vaan ilman suuntausta pitää korjata käsin.

Onnettomat pesuainesuuttimet

Syksyn kurakeleillä alkoi ilmetä näkyvyysongelmia. Pesulaitteesta ei etenkään maantieajossa riittänyt riittävästi nestettä suurikokoisen tuulilasin yläosaan. Liian vähällä pesunesteellä pyyhkiminen taas heikentää näkyvyyttä entisestään. Mikä pahinta, kuivan mutta likaisen lasin hankaaminen naarmuttaa lasin kohtuuttoman nopeasti.

Tästä on Citroënin tuulilasissa jo selviä merkkejä. Vaikka pyyhkimiä käytettiin kuivan syyskesän takia tavanomaista vähemmän, lasissa on jo selvästi näkyvät pyyhkimien jäljet. Tuulilasi on pakko uusia viimeistään parin vuoden sisällä.

Syy on pesuainesuuttimissa. Kunnolliset suuttimet suihkuttavat nesteen useampana kiinteänä suihkuna. Ne leviävät lasin pinnalle ja ennen kaikkea ulottuvat myös yläreunaan, jos suihkut on oikein suunnattu.

C5:ssä pesuainesuuttimet suihkuttavat nesteen hienojakoisena sumuna lasille. Sumu ei kuitenkaan jaksa nousta lasin yläreunaan etenkään maantienopeudessa. Sumutintyyppiset suuttimet ovat toimineet samoin muissakin autoissa.

Järkevintä olisi vaihtaa alkuperäiset sumuttimet toisenlaisiin heti auton oston jälkeen. Muutostyön hinta tulee takaisin pidempään kunnossa säilyvän tuulilasin muodossa.

 

Citroën C5 Break antoi kaiken kaikkiaan itsestään hyvin myönteisen kuvan. Hyvä varustetaso, suuret tilat ja ongelmaton ajettavuus ovat tärkeimmät plussapuolelle sijoittuvat ominaisuudet.

Ensisijaisesti C5 Break on kuitenkin sopivampi miellyttävää ja tilavaa kuin taloudellista ja helppohoitoista autoa etsivälle. Käytännössä juuri minkäänlaiset omatoimiset huoltotoimet eivät onnistu – rakenteet ovat tältä kannalta aika hankalia. Kun auto tulee vanhaksi, nämä ominaisuudet alkavat haitata yhä enemmän.

Sen sijaan työsuhdeautoksi C5 on oivallinen eikä autoa useammin vaihtavilla omistajillakaan ole ihmeemmin valittamista. Uutena auto vaikuttaisi käyttäjienkin mukaan olevan varsin huoleton ajokki.

Loppukunto

 

Testin päätyttyä C5 Break on tanakassa kunnossa. Sisustus on tukevaa kangasta, joten se ei ole kärsinyt taipaleesta. Etupuskurin maali on parista kohdasta rikkoutunut, ja tuulilasissa on muutamia isku- sekä kulumajälkiä.

Konehuoneen muovinastoja kannattaa hankkia varalle kourallinen, sillä jos polttimoille tai sulakkeille tulee asiaa, nastoija todennäköisesti rikkoutuu.

Moottori

Moottori on kunnossa: se ei kuluta öljyä niin paljon, että lisääminen vaihtovälin aikana olisi tarpeen. Tyhjäkäynti on hieman ontuvaa, mutta siitäkään ei ole mitään käytännön haittaa. Sulakerasian kansi on huonosti kiinni, koska Vehosta ei löydy rikkoutuneiden kiinnityskoukkujen tilalle sopivia. Liian pitkät koukut eivät tiivistä kantta kuten pitäisi.

Voimansiirto

Vetonivelet ovat siistissä kunnossa: Suojuskumit ovat pitäneet rasvat sisällään. Vaihteisto toimii yhtä hyvin kuin uutenakin.

Jarrut ja jousitus

Jousitus toimii yhtä pehmeästi kuin uutena. Valmistaja lupaa lehdistötiedottessa sen toimivan viisi vuotta, mutta takuu on silti vain kahden vuoden mittainen. Käytännössä uusi järjestelmä lienee vanhoja pitkäaikaisempi, koska nyt sähkötoiminen hydraulipumppu: pyörii vain tarvittaessa. Jarrupaloissa on pintaa reilusti jäljellä, eivätkä levytkään ole vielä kuluneet merkittävästi.

Renkaat

Kesärenkaat ovat kuluneet 21 000 kilometrin matkalla puolipitoisiksi. Eturenkaat näyttäisivät kuluvan hieman enemmän ulkoreunoistaan. Vastaavasti talvirenkaat ovat päässeet vähällä: arvioimme niissä olevan vielä 86 % kulutuspinnasta jäljellä. Kummastakin eturenkaasta puuttuu muutama nasta.

Alusta

Alusta on muuten kunnossa, mutta etuakselin alla oleva poikittaisrauta on hieman taipunut maakosketuksen seurauksena. Sama kosketus on myös rikkonut moottoritilan pohjamuovin - siitä puutuu pari pientä kappaletta. Vehon varaosavalikoimissa ei ollut huollon aikoihin uutta osaa, eivätkä puuttuvat palaset ole haitanneet menoa.

Kori

Korinväriset muovipuskurit menettävät herkästi maaliaan: etupuskurin kummassakin päässä on pienet raapamat. Maskin suojapeite pysyy lähinnä ihmeen varassa paikallaan, sillä kiinnityskoukut ovat taipuneet. Puskurin alaosassa oleva maskiritilä on parista kiinnikekoukustaan muistona törmäilystä.

Lasit ja maalipinta

Tuulilasi on jo tässä vaiheessa voimakkaasti naarmuuntunut huonosti toimivien pesusuuttimien takia. Vaihto tulee tällä vauhdilla ajankohtaiseksi ennen sadantuhannen rajaa. Tuulilasissa on myös muutama iskelmäjälki. Yksi takaikkunan lämmittimen vastuslangoista on vaurioitunut. Maalipinta on hyvässä kunnossa - puskurien naarmujen lukuun ottamatta.

Sisustus

Citroënin sisustusmateriaalit ovat kunnon tavaraa, ja niin matot kuin istuinpäällisetkin ovat siistissä kunnossa. Tavaratilan irtomaton huopapinta on hieman läikikäs: joku likaista tavaraa kuskannut ei ole viitsinyt kääntää maton kovaa ja helposti puhdistettavaa alapuolta esiin.

Tapio KetonenLehdessä 3/2003

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.