Kestotesti 30 000 km - Honda Accord 2.0i Sport

11.08.2005 |
Kestotesti 30 000 km - Honda Accord 2.0i Sport

Honda Accord oli Kestotestin kannalta mielenkiinnoton auto: siinä ei ilmennyt yhtään vikaa. Auton ominaisuudet miellyttivät, ja erityisesti ripeä suorituskyky sai kuljettajilta kiitosta.

Vajaan vuoden mittainen Kestotesti osoitti, että moottori on Accordin ehdottomasti hienoin piirre. Moottoritekniikka on perinteisesti ollut Hondalla hallussa: voimanlähteet ovat aina käyneet kauniisti, vetäneet tasaisesti alhaalta ja olleet kokoisikseen tehokkaita. Nämä määritteet sopivat täysin myös nykyiseen Accordiin.

Accordin suorituskyky keräsikin kehuja testipäiväkirjaan. 155 hv on vapaasti hengittävälle kaksilitraiselle oiva teholukema. Hieman yli yhdeksän sekuntia nollasta sataan on sekin perheautolle oikein hyvä arvo – varsinkin kun muistetaan, että Accord painaa miltei puolitoista tonnia.

Urheilullista tuntumaa edistävät myös mainiosti valitut välitykset. Tavanomaisesta poiketen Hondan viitonen ei ole ylivaihde. Tämä tekee siitä pirteän käyttövaihteen. Mitatut sitkeysarvot vahvistavat, että potkua löytyy mukavasti.

Moottorin erinomaisuutta osoittaa sekin, että lyhyistä välityksistä huolimatta kulutus on kohtuullinen. On hatunnoston arvoinen suoritus, että Kestotestin 30 000 km:n matkalla keskikulutus oli tasan sama kuin ilmoitettu yhdistetty EU-kulutus. Samaan lukemaan päästiin myös vertailussamme (TL 6/03).

Sporttisuuden tuntua on lisätty kaasupolkimen ja läpän välisellä ärhäkkäällä välityksellä. Joissakin autoissa läppä ei avaudu alkuvaiheessa kovin pian, mutta Accordissa näin tapahtuu. Näin saavutetaan nopea reagointi kaasuun, mutta samalla hitaasti ajaminen on hankalampaa. Hondan testipäiväkirjaan tulikin useita merkintöjä siitä, että autolla ei pysty ajamaan ruuhkassa nykimättä. Kun vielä moottorin ja voimansiirron tuenta on tehty mukavuussyistä joustavaksi, hidas ajo meni helposti rytkyttelyksi.

Maantiellä nopeuden pitäminen oli talvinopeusrajoitusten rajoissa vaikeaa – etenkin hyvällä kelillä. Niinpä uudempien mallien vakiovarusteeksi tullutta vakionopeudensäädintä olisi kaivannut testiautoonkin.

Ajettavuus kohdallaan

Jo edellisen Accordin alusta sai testissämme jonkin verran kehuja, ja uusi malli todettiin tässä mielessä selvästi paremmaksi. Pyöränripustuksen ratkaisuilla on ilmeisesti pyritty vähentämään tien epätasaisuuksien kulkeutumista sisään, mutta poikkisaumat jysäyttelivät jonkin verran, ja myös karkean asfaltin melu häiritsi.

Kokonaisvaikutelma alustasta oli kuitenkin selvästi positiivinen. Jousituksen kantavuus ja joustovarat riittivät raskaasti kuormatulla lomareissullakin, ja myös soralla meno oli mallikasta. Ohjauksessa on mukavasti tuntoa. Oikein syvissä asfalttiurissa ohjaus veteli jonkin verran, mutta tavallisella maantiellä meno oli kesäkelillä vakaata ja helppoa.

Talvirenkailla suuntavakavuus heikkeni selvästi. Testiautossamme oli alla normaaliin tapaamme Nokian Hakkapeliitta neloset, mutta ilmeisesti talvirenkaan luontaisesti pienempi palautusmomentti on syyllinen heikompaan ohjaustuntumaan.

Tarkkaan ottaen kyseessä ei ole suuntavakavuuden heikkeneminen vaan se, että auto ei pyri aivan yhtä terhakasti palauttamaan ohjausta suoraan kuin suvikumeilla. Lievä kaartaminen siis ikään kuin jää päälle. Käytännössä tämä ilmenee siten, että talvirenkailla ajettaessa kuljettajan pitää olla jonkin verran tarkkaavaisempi kuin kesäkelillä. Autossa on hieman samaa vikaa kuin pahankurisessa pikkupojassa: kun silmä välttää, se on lähdössä omille teilleen.

Etuistuintyynyjen muotoilu herätti kahdenlaisia kommentteja. Hoikemmat pitivät muotoilua hyvänä, leveäperäisemmät puolestaan valittivat reunojen painavan reisiä sivuilta.

Istuintyyny on hieman liioitellen kuvattuna kuin hyvin muotoiltu oja. Reunat ovat jyrkät, ja keskellä on tasainen alue. Jos ahteri mahtuu reilusti reunojen väliin, istuin antaa hyvän sivutuen, mutta leveä istumalihaksisto väsähtää pidemmällä matkalla.

Oikea jalka saa sivuttaistukea keskikonsolista, mutta vasen ei saavuta ovesta samaa hyötyä. Vasemmalle jalalle on sentään hyvä tuki lattiassa. Selkänojan muotoa voi kehua, ja ristiseläntuen säätö sekä koko istuinta oikeaoppisesti nostava korkeussäätö saavat istuma-asennon hyväksi.

Suuremmalla porukalla liikuttaessa ilmeni, että takaistuimelle mahtuu kaksi aikuista oikein hyvin mutta mukavuuden kanssa on vähän niin ja näin. Istuintyyny on näet turhan alhaalla. Pääntilaa on tällä keinolla saatu likimain riittävästi, mutta istuma-asento on pidemmän päälle väsyttävä.

Lyhytjalkaisemmille tila riittää oikein hyvin, ja kun kääntää käsinojan eteen, mikäpä on takana istuskellessa ja siemaillessa juotavaa, nojassa kun on pitimet kahdelle kupille. Keskimatkustajakin mahtuu, mutta mukavuus kärsii pykälän verran.

Takana on kummallakin puolella Isofix-kiinnikkeet lastenistuimille. Näitä Isofix-lastenistuimia ei kuitenkaan ole kovin yleisesti käytössä, ja testaajammekin havaitsi tavallista turvavyökiinnitteistä istuinta käyttäessään, että istuimen irrotus onnistuu vain, jos se tehdään ulkokautta. Ensiksi piti vetää vyötä löysälle, sitten vasta lukitus avautui. Lastenistuimen vieressä istuen se ei onnistunut.

Salainen kytkin

Sedan-korimallin rajoitukset tavarankuljetuksessa pätevät myös Accordiin. Tavaratila on reilun kokoinen, mutta etenkin isompien esineiden kuormaaminen on hankalaa tai jopa mahdotonta. Lastenvaunujen sovittaminen takaluukusta sisään oli tarkkaa puuhaa, sillä 25 cm korkean kynnyksen ja yläreunan väli on suoraan mitattuna vain 40 cm ja vaakasuuntaista korkeuseroa niillä on vain 22 senttiä.

Tavaratila laajenee kaatamalla takaselkänojat eteen. Sekin osoittautui hankalaksi, sillä nojien lukitus avataan tavaratilan etureunasta roikkuvista hihnalenkeistä vetämällä. Samaan aikaan pitää selkänojaa työntää eteen, muuten lukitus menee taas kiinni. Tämä taas edellyttää tavaratilaan sukeltamista, ja yleensä takapuskuri on sen verran likainen, että vaatteet rähjääntyvät.

Laajennetussa tavaratilassa on kyllä pituutta, mutta väliseinän aukko on alaosastaan surkean kapea ja yläosastaan matala. Tämän koki eräs kuljettajamme, joka yritti turhaan kyyditä 30 x 40 x 170 cm kokoista pakettia. Pituus olisi riittänyt, mutta yläreunasta ahdisti.

Tavaratilaan liittyi testin aikana yksi vikakin – tai näin alkuun luulimme. Takaluukku näet lakkasi avautumasta rekisterikilven yläpuolella olevasta painikkeesta. Haitta ei ollut suuri, sillä avaimen kannassa oleva kaukosäädin avasi edelleen luukun, samoin etulattialla oleva vipu. Halusimme kuitenkin korjauttaa painikkeen.

Korjaus oli odotettua helpompi. Korjaamolta soitettiin ja kerrottiin, että hattuhyllyn alla on salainen kytkin, josta luukun painike saadaan kytkettyä pois toiminnasta. Kytkin saattaa siirtyä, jos tavaroita ahdetaan konttiin. Kytkin on salainen, koska siitä ei ole mainintaa käyttöohjeessa. Korjausta ei siis tarvittu.

Avausnappi lakkasi vielä testin loppuvaiheessa toimimasta, mutta silloin ei salakytkimen kääntelykään auttanut. Vika jäi kuitenkin mystiseksi, sillä se korjaantui pian itsekseen.

Vakiovarusteisen ilmastointilaitteen automatiikka toimi muuten siedettävästi, mutta sadekeleillä ja kovilla pakkasilla sen järki ei riittänyt pitämään ikkunoita läpinäkyvinä. Kesäisellä sadekelillä piti kytkeä huurteenestoasento päälle tuulilasin kuivaamiseksi, ja kovalla pakkasella ilmavirtaa piti niin ikään ohjata käsisäädöllä enemmän ikkunoille.

Accord lämpenee nopeasti, ja lämpö pysyy tasaisena. Järjestelmä myös tunnistaa moottorin lämpötilan, ja täysi puhallus alkaa huurteenpoistoasennossakin vasta koneen hieman lämmettyä. Tällöin alkava puhallus hävittää huurut tuulilasista todella nopeasti.

Takaikkunan lisäksi myös sivupeileille on sähkölämmitys. Molemmat lämmitykset on myös muistettava kytkeä erikseen pois. Ajastin olisi näille virtasyöpöille paikallaan, nyt ne tuppaavat unohtumaan pitkäksikin aikaa päälle.

Sport-mallin varusteisiin kuuluva lasinpyyhkimien sadetunnistin toimi kesäoloissa kuin ajatus, joten automaattiasentoa tuli pidettyä jatkuvasti päällä. Talvella se pitäisi sen sijaan muistaa kytkeä pois, koska lumi ja huurre ikkunassa voivat innostaa pyyhkimet toimintaan heti käynnistämisen jälkeen. Jos sitä ennen ei ole muistanut irrottaa lasiin jäätyneitä pyyhkimiä, ne voivat vaurioitua.

Vakiovarustukseen kuuluu myös cd-soittimella varustettu radio, jonka näyttö on yhteinen ilmastoinnin kanssa. Jostain syystä ulkoilman lämpötilanäyttöä ei ole yhdistetty tähän. Se on matkamittarissa, ja trippipainiketta lyhyesti painelemalla saadaan näyttöön vuorotellen matkamittari ja trippi A, ulkolämpötila ja trippi A tai ulkolämpötila ja trippi B. Matkamittari ja ulkolämpötila eivät näy yhtäaikaa.

Ongelmatonta ajoa

Accordiin ei ilmaantunut Kestotestin aikana ainuttakaan vikaa, ellei sellaiseksi lasketa edellä mainittua hetkellistä takaluukun avausnapin reistailua. Kaikki vikoja tai vaurioita koskevat merkinnät päiväkirjassa johtuivat muusta syystä kuin autosta.

Ensimmäinen tällainen oli varsinainen läheltä piti -tilanne. Pikkupoika kurvasi polkupyörällä vauhdikkaasti pensasaidan takaa auton oikeaan kylkeen. Onneksi henkilövauriot jäivät lähinnä henkiselle tasolle. Oveen tuli peilin alle pieni naarmu, joka häipyi kiillottamalla.

Seuraava tapaus olisi voinut päättyä hassusti. Kuljettajamme oli siirtämässä tavaroita toisesta autosta, kun käsijarrun varaan toimitalomme pihan luiskaan pysäköity Accord lähtikin äkkiä liikkeelle. Kiinteistöhuollon pojat katselivat tapahtumaa jälkikäteen valvontakameran nauhalta ja nauroivat, että kyllä automieskin joskus juoksee kovaa. Juokseminen ei kuitenkaan auttanut: auto rullasi mäen alas, kunnes pysähtyi lumipenkan jäännökseen. Ellei se olisi sattunut eteen, seuraava etappi olisi ollut meri.

Matkan alkuvaiheessa auto hipaisi betoniseinää, mutta kosketus oli kevyt – etupuskurin oikean pään takareunasta ja lokasuojan kärjestä lähti hieman maalia pois. Veimme auton Herttoniemen SmartRepair-velho Toni Lindströmin käsittelyyn. Sen jälkeen etukulma oli taas kuin uusi, eikä kukaan huomaa, että autoa on korjattu. Lasku oli kohtuullinen, 145 euroa.

Honda ei kaivannut testin aikana huoltamista kuin yhden kerran. Tämä tosin selvisi vasta soitolla maahantuojalle – auton papereista ei käy ilmi, onko huoltoväli 15 000 vai 20 000 km. Kuulemma se on näistä se pidempi. Moottoriöljyäkään ei tarvinnut lisätä koko aikana.

Huollossa vaihdettiin kuljettajan oven tiiviste, jossa huolto oli havainnut pienen suhinan. Lokakuussa tuli maahantuojalta kutsu takavalojen johtosarjan tarkastukseen. Sinne veimme auton vasta testin päätyttyä, koska valot toimivat ongelmitta.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Loppukunto

Accord selvisi testivuodestaan varsin hyvin. Kori ei kitise, eikä siihen ole tullut pahempia vaurioita. Sisustus on siisti ja tekniikka ensiluokkaisessa kunnossa. Renkaillakin ajaa vielä pitkään.

Moottori

Moottori ansaitsee vielä testin jälkeenkin pelkkiä kehuja. Ominaisuudet ovat erinomaiset, tehoa on enemmän kuin pitäisikään eikä öljyä kulu. Bensiininkulutus on suorituskykyyn nähden varsin kohtuullinen.

Voimansiirto

Voimansiirto on teknisesti hienossa kunnossa. Hitaasti ajettaessa ilmenevä hytkyminen ei ole voimansiirron vika, vaan lienee peräisin mukavuutta tavoittelevasta pehmeästä moottorin ja voimansiirron tuennasta sekä äkäisesti reagoivasta kaasumekanismista.

Alusta

Alusta on säästynyt kolhuilta, eikä ruostekaan ole vielä saanut näkyvää otetta. Koteloissa on jonkinlainen suoja-ainekäsittely, mutta suuri osa alustan peltipinnoista on pelkän maalin varassa. Suomen suola- ja hiekkaryöpyssä tämä on liian vähän. Hondan tekniikka on toimivaa, joten autolle kannattaisi tehdä alustasuojaus. Se antaisi runsaasti lisää käyttöikää.

Jarrut ja jousitus

Jousitus ja iskunvaimennus ovat testin jälkeen uuden veroiset. Jarrutkaan eivät ole matkan aikana kovin pahasti kuluneet – ilman palojen vaihtoa pärjää kevyesti vielä toisenkin testimatkan verran.

Lasit ja maalipinta

Tuulilasi on saanut muutaman pienen kiveniskemän, mutta muuten se on vielä hyväkuntoinen. Myös maalipinta on hyvässä kunnossa, ja oikean sivupeilin alle osuneen polkupyöräilijän jättämä naarmu on kiillotuksella miltei häipynyt.

Kori

Kori on muuten hyvässä kunnossa, mutta konepellissä on maskin ulkokehyksen upotuksen ja maalipinnan rajassa ilmeisesti kiveniskemästä alkunsa saanut pieni ruosteläiskä. Sen asiallinen korjaaminen edellyttäisi oikeastaan maskin kehyksen irrottamista.

Renkaat

Kesärenkailla ajettiin miltei 21 000 km. Tuona aikana kulutuspinnan urien syvyys väheni kahdeksasta viiteen milliin; jäljellä on vielä 53 % kulutettavasta paksuudesta. Takana kuluminen oli vähäisempää: urasyvyys on testin jälkeen 6,5 mm, joten jäljellä on 76 %. Ensi kesäksi kannattaa siis vaihtaa etu- ja takapyörät keskenään. Talvirenkaat kuluivat alun 9,3 millistä edessä 8 milliin ja takana 8,3 milliin. Jäljellä on siis 79 % ja 84 %.

Sisustus

Hondan istuinverhous on armeliaan tumma, joten mahdollinen lika ei näy yhtä selkeästi kuin vaaleissa penkeissä. Tämänkin huomioon ottaen auto on sisältä siisti, eikä istuinverhouksessa vielä näy kulumisen jälkiä. Myös tavaratilan huopamatto on säilynyt puhtaana ja ehjänä, samoin kuin verhouksen muoviosat.

Käyttäjät kertovat...

Helsinkiläinen optikko Timo Raatikainen on ajanut Accord 2.0 Sportilla viime syys–lokakuun vaihteesta lähtien. Haastatteluhetkellä mittariin oli kertynyt reilut 7 500 km.

Raatikaisen suunnitelmissa on ajaa autolla pitkään, joten hän punnitsi huolella eri vaihtoehdot ennen valintaansa. Viime karsinnassa pelistä tipahti Audi A4 ja Accord veti pidemmän korren. Raatikainen on ollut valintaansa hyvin tyytyväinen.

– Tämä on ollut juuri sellainen kuin odotinkin. Kone on mukavan pirteä ja varustetasokin sopiva. Auto tuntuu hyvin laadukkaalta, se ei nitise eikä kitise. Tämä ei tunnu olevan edes herkkä sivutuulelle.

Raatikaisen edellinen auto oli Saab 900 vuodelta 1995, joskin hetken aikaa hän ajoi emännän autoksi siirtyneellä Toyota Corolla Versolla. Saab oli hyvä auto, mutta Honda on etenkin lämmityksen osalta parempi.

– Erityisesti huurteenpoisto toimii hyvin tehokkaasti. Kun napista painaa, lasit ovat kuivat parissa minuutissa. Ilmastoinnista ei vielä kokemuksia olekaan.

Rouva kuulemma moittii, että autosta näkee huonosti ulos, koska siinä istutaan matalalla. Raatikainen pitää asentoa ja istuimen muotoa hyvänä. Takamus ei puudu.

Suuntavakavuuteenkin Raatikainen on tyytyväinen.

– Honda kulkee oikein vakaasti. Suuntavakavuus vähän heikkeni talvirenkailla, mutta mukava tällä on ajaa pitkääkin matkaa.

...Käyttäjät kertovat

Turenkilainen aluepäällikkö Seppo Vartiainen on uskollinen Accordin käyttäjä. Menossa on jo seitsemäs perättäinen. Sarja alkoi vuosimallista 1982. Nykyinen on näistä paras.

– Harmittaa, kun huoltoon viedessä ei voi valittaa mistään viasta, Vartiainen vitsailee. Laadun lisäksi huolto on toinen hyvä syy merkkiuskollisuuteen.

– Hämeenlinnan Länsiauton huollosta minulla on vain hyvää sanottavaa. Palvelu pelaa erinomaisesti.

Kesäkuussa 2003 hankitulla autolla on ajettu 62 000 km, eikä pienintäkään vikaa ole esiintynyt. Korjaamolla on silti jouduttu käymään huoltojen ulkopuolellakin.

– Autoon murtauduttiin tuossa pihalla takaoven kolmioikkunan kautta. Integroitu radio ei kiinnostanut. Rosvo mokoma ei arvostanut musiikkimakuani, sillä levyt oli tutkittu, mutta yhtään ei viety!

Tapahtuma sai kaipaamaan oviin takalukitusta.

– Viereiseen Bemariinkin oli yritetty mennä, mutta sen ovet eivät avaudu napista, joten tavarat säilyivät.

Suorituskykyyn Vartiainen on hyvin tyytyväinen, samoin kulutukseen, joka on litran pienempi kuin edellisessä 1,8-litraisessa. Myös kuljettajan istuimeen hän on tyytyväinen, mutta rouva valittaa, että jalat puutuvat pitkällä matkalla.

Vartiainen ajaa työkseen ympäri Etelä-Hämettä, ja kun kesämökki on Kuopion lähellä, pitkiäkin matkoja tulee ajettua. Maantiellä Honda on vakaa ja rauhallinen ajettava, mutta kuormattuna auton käytös muuttuu liukkaalla ja mutkaisella tiellä turhan puskevaksi. Kesärenkain Accord on suoralla tiellä selvästi tanakampi kuin talvirenkailla.

Tapio KetonenLehdessä 3/2005

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.