Kestotesti 30 000 km - Opel Astra Wagon 1.6 Enjoy

26.12.2005 |
Kestotesti 30 000 km - Opel Astra Wagon 1.6 Enjoy

Astra Wagon on miellyttävä tuttavuus. Opel-laatu tuntuu parantuneen, vaikka Twinport-moottorin kylmäkäyntiominaisuudet ovatkin kysymysmerkki. Testikustannukset ovat luokkansa alhaisimpia. Myös käyttöominaisuuksissa farkku-Astra kuuluu ykköskaartiin.

Farmariautolle löytyy aina käyttöä. Siltä ainakin tuntui, kun kuumin kuljetustarve iski testaajiin talvilomien alussa. Reissuun oli lähdössä useampikin hiihtoporukka.

Ensin Lappiin ilman suksiboksia, talvirenkain. Sitten mentiin Alpeille boksin kera, kesärenkain. Ja heti perään taas Lappiin suksiboksin kera, talvirenkain.

Oleellisin tulos kerrottiinkin jo väliraportissa. Boksi ei sutjakan farmari-Opelin katolla lisää Suomen leveysasteilla kulutusta kuin 0,5 l/100 km.

Lapin-matkat ajettiin identtiseen tahtiin, vieläpä kutakuinkin samanlaisissa lämpöoloissa. Keskinopeus kahdella ”talvirengasmatkalla” pysyi varsin samana (73,8 km/h/73,4 km/h).

Pitkistä boksimatkoista kolmas suuntautui Ranskaan. Se puolestaan kertoi, miten nopeus vaikutti kulutukseen. Ajo Saksan baanoilla ja Ranskan alppiteillä toi lukemiin runsaan lisälitran sadalle. Noudatimme Saksan vakuutussääntöä 130 km/h kattonopeudesta (matkan keskinopeus 81,4 km/h).

Euroopan-reissun keskikulutukseksi saatiin 9,3 l/100 km. Lukema on vajaat kaksi litraa lopullista testikulutusta 7,5 l/100 km korkeampi.

Opel Astra Wagon on kaiken kaikkiaan vetävä peli. Eikä ilmaisu keskity pelkkiin muotoihin. Tässä luokassa 270-senttinen akseliväli on huomattavan pitkä. Kantavuuttakin tästä alemman keskiluokan farkusta löytyy keskimääräistä enemmän. Wagon 1.6 Enjoy -versiossa sitä on 545 kg.

Ja hyvin farkku-Astra myös kantaa kuormansa. Tuntuma asiaan saatiin kirjavien kestotestikuljetusten ohessa. Todiste Wagonin ääritilanteita sietävästä käytöksestä saatiin jo farmarivertailun (TL 5/05) väistökokeessa.

Tarpeelliset neljä sidontalenkkiä löytyvät tavaratilasta. Mutta raskaan kuorman kiinnittämiseen niitä ei selvästikään ole suunniteltu. Hennot rautalankalenkit istuvat tiukasti ”saranoissaan”. Kynsiminen lattiamatosta pystyasentoon tuskastuttaa.

Takaluukku aukeaa hyvin. Sen takaa avautuu suorakaiteen muotoiset 540 VDA-litraa. Perustilaan mahtuu ankarasti arvostellen vain 12 mittakoria. Suojaverho leikkaa korkeuden niukasti kahdelta lisäkorilta. Vetoisuus kestää vertailun kilpailijoihin.

Takatila laajenee eteen, tosin ei aivan käden käänteessä. Pääntuet on ensin irrotettava. Myös istuinosien etureunojen lukitus on vapautettava.

Seinämien ylä- ja alaosan liukukiskot tarjoavat paikan kannatinkoukuille. Ne toimivat kiinnikkeinä lisähintaan saataville kuljetusverkoille ja takatilan lokerointijärjestelmälle. Vakioihin kuuluu tilan päälle vedettävä suojaverho. Koteloon se rullautuu itsestään – vetokahvan painallus riittää. Kätevä ajatus, kun kädet ovat täynnä tavaraa.

Mutta kun kontti on täynnä verhoa myöden, kuten hiihtoporukoillamme, ei kahvaidea saa kiitosta. Liikkeelle alaspäin ei yksinkertaisesti löydy tilaa. Lastin purku muodostuu – ainakin alkuun – silloin mielenkiintoiseksi ”välistävedoksi”.

Koteloineen verho ei paljoa paina. Sijoiltaan se on kevyt poistaa, kunhan malttaa kääntää sen oikeaan asentoon.

Farmari-Astran kontti sai sellaisenaan varauksettomasti kehuja. Kuljettajan istuimen suhteen tilanne oli toinen.

Oma logiikka

Testipäiväkirjan kommentit osoittavat, että kookkaat testaajat pitivät istuimista, mutta muut eivät. Vedenjakajan tuntui muodostavan selkänojan muoto. Kritiikkiä tuli voimakkaasta alaselän tuesta. Toisten mielestä se ulottui liian korkealle.

Keskustelua herätti myös tanakasti muotoiltu istuinosa. Kaasujalka ei kaikilla löydä riittävän rentoa asentoa. Ehkäpä lähentelevä keskikonsolikin vaikuttaa asiaan.

Ajajan työskentely-ympäristöön liittyy myös ilmastointi- ja lämmityssäätimien sijoitus. Alhaalla keskikonsolin juuressa ne vievät huomion liikenteestä.

Kaksivaiheinen vilkkutoiminto pelaa Vectran alkuvirityksiä loogisemmin. Mutta aina ei Astrankaan suuntavalo muutu jatkuvatoimiseksi voimakkaalla painalluksella. Epäjohdonmukaisuudet hämäävät helposti tottumattoman.

Astra-ergonometria ei siis ole vailla ärsyttäviä piirteitä. On kuitenkin todettava, että kuljettajan kannalta kokonaisuus toimii. Säätövarat riittävät. Ohjauspyörässä on korkeus- ja syvyyssäätö, ja istuimessa portaaton selkänojan kaltevuus- ja korkeussäätö.

Varsin nopeasti kävi ilmi, ettei 1.6 Twinport -moottori ole mikään palmun alta lähtijä. Kone käynnistyy verkkaisesti. Ensimmäiset käynnistysvaikeudet tulivat yllättäen eteen jo nollakelissä.

Opel kehitti imukanavaohjatut PDA-järjestelmät (Port Deactivation) suorasuihkutuksen kilpailijaksi. Tavoitteena oli kustannus- ja kulutustehokas tekniikka, joka sopeutuu pienen sylinteritilavuuden omaaviin moottoreihin suorasuihkua paremmin.

Läppäohjaus säätelee imuvirtausta sylinterien täyttökanavaan kuormituksen mukaan. Kaksoisimukanavien pyörrekanavat vastaavat pääosin joutokäynnin ja kevyen osakuorman seoksista.

Runsaalla pakokaasujen takaisinkierrätyksellä on tässä oma tehtävänsä. Sen ansiosta palamisääni on tavanomaista pehmeämpi. Päästöjen ja kulutuksen optimoinnissa sillä on myös tärkeä merkitys.

Twinport-tekniikan kulutussäästöksi ilmoitetaan kuusi prosenttia tavalliseen imukanavasuihkutukseen verrattuna. Näyte 1.6 Twinportin säästävyydestä saatiin jo kulutusvertailussamme (TL 8/04). Kestotestissämme suorasuihkutuksella varustettu VW Golf 1.6 FSI (loppurapotti TL 12/04) ei ollut kuin kymmenyksen taloudellisempi sadalla kilometrillä.

Talvella takkuileva

Hämmennystä testiin toi Twinport-moottorin käynnistyvyys talvella. Kun takkuilu kylmäkäynnistyksessä alkoi, sai koneen vasta kolmannella ylipitkällä käynnistyksellä pyörimään. Eikä joka kerralla edes vallinnut kunnon pakkaskeli.

Mutta aina kone käyntiin saatiin. Työtä se vain välillä teetti. Palsamia saatiin sitten perään tehokkaan lämmityslaitteen ansiosta.

Loppuhuollossa Twinport-tekniikkaa ohjaava keskusyksikkö päivitettiin kylmäkäyntiominaisuuksien parantamiseksi. Täytösläppien alipaineohjaus sai uuden ohjelmoinnin. Mutta saas nähdä, auttaako!

Ajossa Twinport-moottori toimii sivistyneesti ja kiitettävällä nöyryydellä. Pirteyttä tuntuu olevan odotettua enemmän. Suorituskyvyn puutteen havaitsee vasta kuormalla ja erityisesti viitosvaihteen vedätyksissä.

Laadukas vaikutelma on säilynyt läpi testin. Se seikka onkin ollut erityisen tarkkailun kohteena.

Ensimmäisen kerran Metro-Auton korjaamolle suunnattiin valojen vuoksi. Olimme vakuuttuneita, että maahantuonnin luovutushuolto oli jättänyt perussuuntauksen liian matalaksi. Mäkitiellä valokeila näytti mielestämme luvattoman lähelle.

Mutta niin korjaamon kuin katsastajankin laitteet olivat eri mieltä: suuntaus on kohdallaan. Selityksenä virhevaikutelmaan tarjottiin sitä, että Astran valoraja on tavallista jyrkempi. Hajavaloa ei pääsisi kunnolla rajan yläpuolelle.

Mutta ei niinkään. Valotestimme (TL 2/05) antaa vastauksen: etualan valaistus on yksinkertaisesti liian suuri, jotta todellinen valoraja erottuisi selkeänä.

Valojupakkaa oli edeltänyt mittariston hetkellinen sekoaminen ja ensimmäinen käynnistysvaikeus. Tästäkö alkaa vikarumba? Mittarissa oli vasta runsaat 6 000 kilometriä. Testin lopussa näyttää jo paremmalta. Huonon käynnistyvyyden kanssa pystyi elämään. Mittariston hetkellinen virtakatkoskin osoittautui kertaluontoiseksi.

Mutta sen verran tapahtumilla on merkitystä, ettei Opel saa testissämme täysiä pisteitä toiminnallisesta laadusta. Hyvät käyttöominaisuudet kylläkin pehmentävät kokonaiskuvaa.

Opel Astra Wagon 1.6 Enjoy ei tarjoa huippumukavuutta, mutta ei ole jousitukseltaan epämukavakaan. Alusta tarjoaa toisaalta ajettavuudessa hyvän kompromissin. Ominaisuudet kestävät kuorman vaihtelevissakin olosuhteissa.

Talvirenkain Astra Wagon ei silti ole niitä maukkaimpia ajettavia. Tehostetun ohjauksen keveys ylikorostuu korkeakuvioisin nastarenkain. Keskialueen tunto ei yllä samaan kuin kesärenkain. Ajettavuudessa on ehkä siksikin selvemmin yliohjaava, joskin hyvin hallinnassa pysyvä käytöspiirre.

Pitkittäisurissa ja tien eri kallistuksilla alustassa on lievää näennäisohjautuvuutta. Rengaspaineiden kohotus vielä 0,2 barin talvilisästäkin korjaisi lievän tuuliherkkyyden ja täsmentäisi käytöstä, mutta vähentäisi mukavuutta. Kyse onkin enemmän mukavuudesta kuin turvallisuudesta.

Kesärenkain sähköhydraulisesti tehostetun ohjauksen tuntuma paranee selvästi. Astra Wagonin ajettavuus on kuitenkin pohjimmiltaan tasapainossa. Kevyt puskevuus muuttuu ohjausliikkeellä myötääväksi kaarroksi. Soratie antaa hyvän käsityksen ohjautuvuusvaihdoksista. Ja mikä turvallista, kuorma ei tuo ominaisuuksiin dramaattisia lisiä. Niinpä Opelin uusittu yhdysheilurirakenne saa täydet pisteet ajoturvallisuudesta.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Loppukunto

Loppukunnossa Astra Wagon on siisti ja hiljainen. Rengasmelu karkealla asvaltilla häiritsee, mutta on lähinnä kesärenkaita vaivaava perusominaisuus. Testiautomme on erinomaisessa vedossa. Vetoakselin öljyvuoto korjattiin 30 000 km:n huollossa. Moottorinohjauksen viimeisen päivityksen on tarkoitus parantaa kylmäkäynnistyksen jälkeistä käyntiä. Sen testaaminen jää kuitenkin tuleviin talviin.

Moottori

Moottori antaa luvatun tehon ja suorituskyvyn loppumittauksissa. Huollossa päivitetty ohjauselektroniikka lupailee parannettuja kylmäkäyntiominaisuuksia. Voimanlähteen käyntiominaisuudet ja tuennan pehmeys tekevät liikkeellelähdöistä aika ajoin nytkyttäviä. Muilta osin Twinport-moottori toimii miellyttävän joustavasti.

Voimansiirto

Moottorin tuenta tuntuu testin aikana hieman pehmenneen. Peruutusvaihteella ajo ja hidas ryömintä ykkösellä aiheuttavat lievää vapinaa. Vasemman vetoakselin öljytiiviste uusittiin huollossa. Vaihteisto toimii loppukunnossa hyvin: kakkosvaihteen pakkastakertelusta ei ole kesäkeleissä tietoakaan.

Alusta

Alustan suojaus näyttää yllättävän hyväkuntoisella, eikä kiinniajon jälkiä näy. Soratieajosta huolimatta helmoissa ei näy selkeitä kiveniskemiä. Paksu suojakerros auttaa. Vain takapuskurikulmien maalipinnassa tuntuu pientä karheutta. Takapyöräkoteloissa ei ole iskemille alttiita levikkeitä.

Jarrut ja jousitus

Jousitus ja iskunvaimennus ovat testin jälkeen uuden veroiset. Jarrutkaan eivät ole matkan aikana kovin pahasti kuluneet – ilman palojen vaihtoa pärjää kevyesti vielä toisenkin testimatkan verran.

Lasit ja maalipinta

Loppumittauksessa jarrujen toiminta tuntuu nahkealta – kuin ABS-jarruissa ei olisi lainkaan hätätehostusta. Vasta neljäs täyskuormitettu ponnistus sai hidastuvuuden kohoamaan vaadittavalla nopeudella. Lämpeneminen ei vaikuta jarrutustehoon. Jousitus ja vaimennus ovat kunnossa: ei vuotoja.

Kori

Korissa ei esiinny ylimääräisiä ääniä. Ovet ja luukut sulkeutuvat mallikkaasti. Silmään pistää ainoastaan lyhyt ja huonosti takalasiin istuva pyyhin – sen toiminta sateella ei häikäise. Korimekanismeista löytyy vain yksi talvinen maininta: takaluukku ei noussut kovan pakkasen jälkeen kunnolla.

Renkaat

Eturenkaat ovat kuluneet etuvetotapaan keskeltä, mutta yllättävän selvästi. Kulutuspinta kesärenkaiden keskiurissa on vain 60-prosenttinen runsaan 10 000 km:n jälkeen. Talvirenkaissa keskipintaa on jäljellä 65 prosenttia vajaan 20 000 km:n jäljiltä. Loppumittauksessa aurauskulmista löytyy lievää kylkimyyryä vasemmalle aiheuttava suuntaus. Poikkeama ohjearvoista oli kuitenkin kulumisen kannalta vähäinen.

Sisustus

Istuinverhous on säilyttänyt ryhtinsä. Kontti on yllättävän siistissä kunnossa, ja mattomateriaali lisäksi miellyttävän tuntuinen. Metallinen lista suojaa kynnyksen kolhuilta, puskurin maalipinta ei toisaalta ole ulompana pahemmin naarmuuntunut. Sisäilmasuodatin olisi kunnosta päätellen pitänyt uusia ennen 30 000 km:n huoltoa.

Käyttäjät kertovat...

Peltiseppä Eero Hast, 55, asuu Tuusulan Vaunukankaan omakotitaloalueella. Perheeseen kuuluvat vaimo Pirjo ja 11-vuotias poika Janne. Tytär on jo muodostanut oman perheen, mutta on myös välillä kyydissä.

Keikkatyö heittelee Hastia eri puolille Suomea, ja lomamökkikin on Lapissa asti. Kilometrejä kertyy siis mittariin tiuhaan tahtiin.

Autot ovat muutenkin tuttuja. Into harrastekorjauksiin alkoi ammattikoulusta. Uusi kiinnostus kunnostamiseen vaatisi kuitenkin kunnon museoauton.

Perheen kolmas peräkkäinen Opel hankittiin huhtikuussa. Myös vanha haave Volvon hankinnasta orasti, mutta myyjän ylenkatseen vuoksi kauppa V50-mallista jäi tekemättä. Nyt Astra Wagon 1.6 Enjoyn mittarissa oli jo yli 11 000 km ennen juhannuksen lomareissua.

– Väliraha oli luonnollisesti ratkaiseva. Pitkillä matkoilla tarvitaan myös tilaa.

Puutteena Hast näkee vähäiset laskutilat pikkutavaroille. Vaimo ihmettelee lämpösäätimien sijoitusta: ”Niiden paikkaa olisi voinut vaihtaa radionappuloiden kanssa”.

Mies muistelee, että edeltäneen Astra Wagonin tavaratila oli korkeampi. Vuoden 2002 mallilla hän ajoi 110 000 km kolmessa vuodessa, vuoden 1993 malliin ehti kertyä peräti 310 000 km.

Jälkimmäiseen joutui jo tekemään korjauksia, mutta silti vanhempi tuntui kestävämmältä. Nykyisen edeltäjästä etuvarsien nivelet jouduttiin vaihtamaan kahteen kertaan.

– Moottorissa ei ole moittimista, vaikka onkin laiska matalilla kierroksilla. Mutta vaihteitahan voi aina käyttää.

Auto on toiminut hyvin. Ja se on Hastille tärkeää työn vuoksi. Ensihuolto on vielä ka ukana edessä. Nyky-Astrasta löytyy hänen kannaltaan vain yksi huono asia: rengasmelu.

...Käyttäjät kertovat

Helsinkiläinen Mervi Pennanen, 37, työskentelee elintarvikkeita maahantuovan yrityksen myyntipäällikkönä.

Farmariauto on hänelle monessa mielessä tärkeä – olkoon kyse pizza- ja leivonnaistuotteiden esittelystä keskusliikkeille tai omista harrastuksista. Matkassa on milloin mitäkin; näytepakkauksia, golfbagi, laskettelusukset tai oma lemmikki.

Helmikuussa ajoon tullut Astra Wagon 1.6 Enjoy business-paketilla on järjestyksessä jo toinen Opel. Molemmat ovat olleet farmarimalleja, kuten myös niitä edeltänyt oma Volkswagen Polo.

Nykyisen Astra-farmarin mittariin on kertynyt 8 000 km. Päämies asetti toiveen saksalaisesta työsuhdeautosta. Opeliin Pennanen oli kuitenkin päätynyt jo aiemmin.

Hinta-laatusuhde ja verotus muodostivat selkeän järkiperusteen. Tekijät yhdistyvät Astrassa kunnon tiloihin. Tyytyväisyys edelliseen malliin vaikutti myös hankintaan.

– Olisin kaivannut oikeastaan vaaleampaa sisustusta.

Mielipide sisätiloista kuulostaa alkuun puhtaan naiselliselta. Mutta tyylin lisäksi asialla on käytännön merkitys: kissankarvat erottuvat tummalla kankaalla ikävän selvinä.

Tiloihin Pennanen on erittäin tyytyväinen. Golfkassi menee konttiin heittämällä.

Moottorin suhteen ei myöskään ole valittamista. Käynnistymisessä ei ollut ongelmia kylmimpänäkään kautena. Siitä piti moottorilämmitin huolen.

Parhaina puolina Pennanen näkee farmarinsa tilat ja ulkonäön. Ikävin puoli hänen mielestään on turvavöiden käytöstä muistuttava ääni. Hänen mielestään aikuinen ihminen pystyy päättämään, missä vaiheessa vetää vyön päälle.

– Jos ei käytä heti, se alkaa vinkua – myös kauppakassi etupenkillä riittää aktivointiin.

Tapani VaahtolaLehdessä 8/2005

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.