Kestotesti 30 000 km - Opel Vectra C 1.8i Comfort 81 kW

09.04.2004 |
Kestotesti 30 000 km - Opel Vectra C 1.8i Comfort 81 kW

Malliuudistus nosti Vectran hintaa rajusti. Tuntuva hinnankorotus ja tieto edellisen Vectran vakavista laatuongelmista toi Kestotestiin selvän alkuasetelman. Vectra selvisi paineista melkein puhtain paperein - myyntitykin menopelistä on tulossa hyvää vauhtia perusporvarin perhekalleus.

Suosittu keskiluokan jokapaikanhöylä – siinä perinteinen mielikuva Opel Vectrasta. Vakaa menekki on perustunut sopiviin hintoihin ja laajaan mallistoon.

Tilanne muuttui keväällä 2002, kun C-mallin Vectra esiteltiin: olemus pönäköityi ja hinnat kohosivat rajusti. 4 000–5 000 euron kuoppakorotus nosti Vectran entistä selvästi kovempaan kilpailuryhmään. Tuloksena oli suosion jyrkkä lasku, jota vahvisti osaltaan myös farmarin puuttuminen mallistosta. Farkku tuli myyntiin viime vuoden lopulla, mutta siitä huolimatta Vectra on keskiluokassa yhä haastajan asemassa.

Sittemmin suosituksi kohonneen B-Vectran alkutaival ei ollut helppo. Kuten monet muistavat, edellisen sukupolven Vectra oli tuotannon alkuvaiheessa todellinen raakile.

1996-mallinen kestotestiautomme vietti tolkuttomasti aikaa eri Opel-korjaamoilla. Vikalista oli loputon ja ulottui viallisesta hammastangosta moottorielektroniikan häiriöiden kautta ärsyttävästi ritisevään kojelautaan. Emme olleet yksin vaivoinemme – myös lukijat kertoivat vastaavista pulmista Vectroissaan. Aiemmat laatuongelmat ja reilu hinnankorotus loivat uuden Vectran Kestotestiin selvän perusjännitteen.

Kestotestiin valitsimme aidon perusmallin eli 81-kilowattisen 1,8-litraisen sedanin Comfort-varustein. Testiauton ainoa lisävaruste on 540 euron metalliväri.

Alustaongelmia alussa

Vectran muodot ovat tavanomaiset. Jättimäiset ajovalot ja takapään leveä kromilista erottuvat persoonallisina yksityiskohtina. Kulmikkaan jyhkeän yleisvaikutelman rikkoo vain testiautomme sinapinkukertava metalliväri.

Sisätilat ovat asiallisen tyylikkäät – sisutuksen tumma sävy miellyttää silmää. Etuistuimet ovat kookkaat, ryhdikkäät ja monipuolisesti säädettävissä. Niinpä kaikenkokoiset kuljettajat löytävät itselleen vaivatta hyvän ajoasennon. Takatilat eivät ole yhtä loistavat: jos edessä istuu pari 185-senttistä, takana alkaa olla polvitila vähissä. Istuma-asento on kuitenkin ryhdikäs ja penkki tukeva.

Porrasperäisellä autolla liikkuvien maailmassa sisätilat ja ulkonäköseikat lienevät etusijalla. Vastaavasti tilojen muunneltavuudesta ollaan valmiita tinkimään. Vectran perä ei ole ihan niin töpö kuin monissa muissa nykysedaneissa. Niinpä takakonttiin on helppo lastata vähän isompiakin esineitä.

500 VDA-litran konttiin mahtuu 11 juomakoria: keskimääräisen hyvä suoritus. Takaistuimen selkänoja taittuu eteen kahdessa osassa. Lisää muunneltavuutta tuo isompaan palaseen sijoitettu suksiluukku. Valitettavasti tavaratilan yhdysaukko on niin pieni, että se rajoittaa laajennusosan käyttökelpoisuutta.

Vectra joutui kunnon koetukseen heti testin alussa: vuonna 2002 talvi tuli jo marraskuussa, ja joulun aikaan alkoi rapsakka pakkaskausi. Vectra ei vajonnut arktiseen hysteriaan vaan osoittautui ihan kohtalaiseksi talviautoksi.

Hyisimmässä kylmäkäynnistyksessä Vectran oma lämpömittari näytti 27 astetta pakkasta. Tuonakin aamuna Opel heräsi eloon yhdellä avaimenkäännöllä. Moottori lämpenee melko hitaasti, mutta lämmityslaite ansaitsee silti kehut: pannu on sen verran tehokas, että parinkymmenen asteen pakkasella lämpöä ei tarvitse pitää jatkuvasti täysillä. Viisiasentoiset istuinlämmittimet ovat erittäin sähäkät.

Takapenkkiläisille on erilliset ilmasuulakkeet etupenkkien välissä, käsijarrukahvan takana. Niiden virtaus ei pysty estämään takasivuikkunoiden huurtumista. Vakiovarustukseen kuuluvan ilmastointilaitteen käyttö sen sijaan auttaa.

Vectran alusta alkoi äännellä parin viikon testitaipaleen jälkeen. Paikansimme terävät napsahdukset jonnekin etupään suuntaan, mutta emme pystyneet selvittämään niiden alkuperää. Epäilimme pyörätuentaa, sillä ääniä kuului vain joustoliikkeiden aikana. Päätimme pitää korvat höröllään ja tarkkailla tilannetta. Samalla mieleen nousivat edelliseen Vectraan liittyvät muistot: ei kai taas olla jatkuvassa vikakierteessä?

Ääntely pysyi onneksi siedettävissä rajoissa. Välillä äänet häipyivät tyystin palatakseen jälleen ilman mitään erityistä syytä ennalleen. Ainoa logiikka liittyi lämpötilaan: kun ulkolämpömittari oli plussalla, alusta oli yleensä hiljaa.

Narina pienistä narinoista voi tuntua kohtuuttomalta. Vectran hintaisessa autossa niitä ei kuitenkaan tarvitse sietää. Oudot äänet erottuvat Vectrassa sitä paitsi kiusallisen selkeästi, sillä yleismelua tunkeutuu matkustamoon nastarengastettunakin hyvin vähän.

Ennakkoluuloista eroon

Narinan ohella ihmettelimme testin ensimmäisen kolmanneksen aikana myös vilkkujen toimintaa. Tämänkin kysymyksen voi leimata aivan vähäpätöiseksi mutta ei silti tyystin ohittaa.

Vectran vilkkuviiksi ei naksahda perinteiseen tapaan vasen- tai oikea-asentoihin. Sen sijaan viikseä painetaan hiukan reilummin haluttuun suuntaan, jolloin suuntamerkki kytkeytyy. Huomasimme pian, että viiksi toimi vailla mitään logiikkaa. Viiksen painallus toki kytki vilkun mutta useimmiten vain ns. kaistanvaihtoasentoon, jolloin vilkkuminen loppui kolmen välähdyksen jälkeen. Toisinaan viiksi toimi niin kuin pitikin.

Lopulta kyllästyimme satunnaisiin alustanarinoihin ja vilkkuviiksen temppuiluun ja haimme apua pikahuollosta. LänsiAuton Masterfit toimi esimerkillisen tehokkaasti, ja kummankin vaivan syy selvisi.

Äänet johtuivat etupään joustintukien jousikuppien pohjalle kertyvistä kivistä. Maahantuojakin oli noteerannut tämän tyyppivian ja julkaissut asiasta huoltotiedotteen. Vaiva poistuu, kun jousen alapää päällystetään halkaistulla kumiletkulla. Tätä varten joustintuet on irrotettava, joten työ vaati erillisen korjaamokäynnin.

Samalla kertaa pantiin myös vilkkuviiksi ojennukseen. Pikahuollon testeri oli nimittäin juorunnut ohjauspylvääseen sijoitetun elektroniikan ohjainyksikön vialliseksi. Ohjainyksikön vaihdon jälkeen viiksi toimi valmistajan tarkoittamalla tavalla. Vilkuissa on oma, monista muista autoista poikkeava logiikkansa, mutta niitä oppii käyttämään nopeasti. Vilkkuviastakin oli julkaistu huoltotiedote, eli kyseessä oli tyyppivika. Molemmat korjaukset tehtiin takuuseen.

Kun nämä vaivat oli saatu pois päiväjärjestyksestä, kevät oli jo pitkällä ja huomio siirtyi Vectran hyviin puoliin. Samalla epäilykset Opelin laadusta painuivat taustalle.

Vectran parhaat piirteet nousevat esiin jokapäiväisessä ajossa. Kuljettajan paikalta näkee hyvin ulos, ja kaikki hallintalaitteet käyvät hyvin käteen – kunhan tuohon mainittuun vilkkuun tottuu. Ilmastointilaite viilentää matkustamon tehokkaasti kesähelteillä. Vaihteisto toimii liukkaasti ja ohjaus on sopivan kevyt. Toisaalta tuntoa puuttuu.

Ohjaustuntuma on sen verran ohut, että käsille ei juuri välity tietoa tiestä. Vectran luonne ei ole kovin sporttinen, joten pienen tunnottomuuden kestää hyvin. Se vaivaa oikeastaan vain talvella, jolloin kuljettaja kaipaisi enemmän tietoa tien pinnan kitkan muutoksista.

Ohjaustuntuma kertoo jotain olennaista: Vectra pyrkii miellyttämään hienovaraisella eristystaktiikalla. Moottorin äänet on suljettu tehokkaasti pois matkustamosta, eikä melu muutenkaan vaivaa. Jousitus on mukava olematta kuitenkaan löysä – yhden testikuljettajan vertaus takavuosien jenkkilulliin tuntuu kohtuuttomalta.

Vectran suuntavakavuudessa on kohentamisen varaa: autoa on paimennettava suoralla tiellä jatkuvasti. Perusmallin vakiovarustukseen ei kuulu luistonestoa eikä ajonvakautusjärjestelmää. Niille ei ole myöskään mitään erityistä tarvetta, sillä Vectra pysyy hyvin näpeissä ilman elektroniikan apuakin. Kokonaisuutena ajokäytös ansaitsee arvosanan yllätyksetön, nimenomaan myönteisessä mielessä.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Käyttökulut korkeat

Moottorin luonne sopii hyvin kokonaisuuteen. Kone ei häikäise sen paremmin väännöllään kuin tehollaankaan. Se käy kuitenkin siististi ja sietää hyvin vedätystä alhaisilla kierroksilla, joten vaihteita ei tarvitse hämmentää jatkuvasti, ellei ole kiire.

Vähäiset voimavarat paljastuvat, jos kyydissä on kahta ihmistä raskaampi taakka. Vilkaisu suoritusarvoihin todistaa takapuolituntuman oikeaksi. 0–100 km/h kiihdytys kestää 12,1 sekuntia ja sitkeysmittaus viitosvaihteella välillä 60–120 km/ h 26,8 sekuntia. Monet tämän luokan autot yltävät selvästi ripeämpään menoon.

Toisaalta Vectran jano on kohtuullinen. Kulutus ei nouse nurkka-ajossakaan yli 8,5 litran, ja maantiellä päästään seitsemän litran pintaan. Koko Kestotesti meni 7,6 l/100 km keskikulutuksella.

Siedettävästä kulutuksesta huolimatta Vectran käyttökulut ovat kovat. Suurin yksittäinen menoerä on luonnollisesti arvonalennus. Tutkimustemme mukaan Vectran arvosta katosi vuodessa peräti 6 590 euroa. Myös vakuutus- ja rengaskulut ovat melkoiset.

Vuoden ja 30 000 kilometrin kokemusten perusteella uusi Vectra tuntuu selvästi laadukkaammalta kuin edeltäjänsä. Silti on pakko kysyä, vastaavatko laatu ja ominaisuudet hintaa.

Loppukunto

Vectra on vuoden taipaleen jäljiltä lähes uudenveroisessa kunnossa. Selkeästi rempallaan on vain kuljettajan puoleinen lattiamatto - kelvoton kiinnitysjärjestelmä on päästänyt sen pyörimään polkimien sekaan lukemattomia kertoja.

Hauskan räikeä keltainen metallihohtoväri häikäiseen pesun jälkeen yhtä tehokkaasti kuin joulukuussa 2002, jolloin Vectra oli vielä uudenkarhea. Pikku tutkimus paljastaa kuitenkin, että konepellin etureunassa ja vasemmassa etulokasuojassa on viljalti kiveniskemiä.

Alusta on muuten siistissä kunnossa, mutta pohjapalkeissa on selvät jäljet muistona suojatiekorokkeen varomattomasta ylityksestä.

Moottori on testin jälkeen hyvässä iskussa. Dynamometrimittauksen mukaan tehoa ja vääntöä on jopa hiukan enemmän kuin valmistaja ilmoittaa. Kone on muuten kuiva, mutta öljymäärän anturi hikoilee hiukan öljyä.

Vectra tuntui heti alkuun laadukkaalta, eivätkä testitaipaleelle osuneet pari pikkumurhetta ole muuttaneet käsitystä. Auto ei ole rämppääntynyt, vaan se tuntuu edelleen yhdestä palstasta veistetyltä.

Moottori

Moottorin öljymäärän anturi hikoilee hiukan öljyä, mutta muuten kone on nappikunnossa. Dynamometrin mukaan tehoa ja vääntöä on enemmän kuin valmistaja ilmoittaa.

Voimansiirto

Kytkin ja vaihteisto toimivat samaan tapaan kuin testin alussakin. Niiden toiminnassa ei ole ollut mitään huomauttamista. Vaihteisto ja vetopyörästö eivät vuoda öljyä

Alusta

Selvimmät käytön jäljet löytyvät pitkittäispalkeista. Niihin tuli painaumat, kun Vectralla täräytettiin epähuomiossa liian lujaa suojatien korokkeen yli. Pakoputken keskivaiheilla olevassa liitoksessa on pieni vuoto. Muovihelmojen etu- ja takapäät keräävät mutaa ja muuta tielevää.

Jarrut ja jousitus

Epämääräiset alustanarinat leimasivat testin alkupuolta. Ne loppuivat, kun etujousiin sovellettiin halkaistua puutarhaletkua muistuttavat kuminpätkät. Näin jousikuppiin joutuvat kivet eivät pääse aloittamaan narinaansa kupin ja jousen välissä. Jousitus ja vaimennus toimivat moitteetta. Myöskään jarrujen toiminnassa ei ole huomauttamista.

Kori

Korista ei kuulu ylimääräisiä ääniä. Ovet ja luukut toimivat kuten pitääkin. Kokonaisuudessaan laatuvaikutelma on yhtä myönteinen kuin testin alkumetreilläkin.

Renkaat

Kesärenkailla ajettiin 17 800 km ja talvirenkailla loput. Kesäkiekoissa on pintaa jäljellä laskennalliset 65 % ja talvipyörissä peräti 88 %. Talvirenkaat ovat kuluneet huomiota herättävän vähän - takakumit ovat lähes uuden veroiset. Etupään kesärenkaiden pinnasta on huvennut lähes puolet.

Lasit ja maalipinta

Maalipinta kiiltää hienosti. Pohjamaali on niin vaaleaa, että keulan lukuisat kiveniskemät erottuvat vain tarkasti tihrustamalla. Oikeassa takaovessa on naarmu. Ovilistat ovat tehneet tehtävänsä: myös niissa on näkyviä naarmuja. Niitä löytyy myös vasemman takaoven aukosta. Tuulilasiin tuli testin jo päätyttyä napakka kivenisku, joka venyi pitkäksi halkeamaksi.

Sisustus

Tummanharmaa sisustus on säilynyt poikkeuksellisen siistinä. Vuoden käyttö näkyy oikeastaan vain kuljettajan istuimessa ja lattiamatossa. Istuimen oikean reunan verhoilu on nukkaantunut pahasti. Maton kiinnikeet ovat pettäneet, ja matto on käiverä kuin sytytystuohi: vaihtoon!

Lauri LarmelaLehdessä 1/2004

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.