Kestotesti 30 000 km - Peugeot 407 2.0 Executive

14.04.2006 |
Kestotesti 30 000 km - Peugeot 407 2.0 Executive

Aggressiivisen näköinen 407 osoittautui vuoden kokemusten perusteella kaksijakoiseksi tuttavuudeksi. Auton mukavuus miellytti, mutta ajokäytöksen epämääräisyys sai moitteita. Kestotestissä ilmenneet viat olivat korjattavissa, ajettavuusongelmat piti vain hyväksyä.

Nolla on Peugeotin mallitunnuksessa merkityksetön numero, mutta 407:ssä sillä on käyttöä – kun tuon käyttötarkoituksen ensin keksii. Ohjekirja kertoo yleensä autosta kaiken oleellisen, mutta 407:n opasta ei ainakaan takaluukkua käsittelevän osan perusteella voi kehua. 407-merkinnän nollaa painamalla aukeava luukku olisi jäänyt ensimmäisellä käyttökerralla kiinni, jos se ei avautuisi myös kaukosäätimestä.

”Pakkohan jossakin sisällä on olla avausvipu!” Mutta sitä ei löytynyt, eikä ainoaa asiaa sivuavaa kuvaa tajunnut katsoa sillä silmällä – se kun on oppaan sisältöä valottavalla sivulla. Entä tavaratilaa käsittelevä sivu 134? Vain kuvatonta tietoa kontin kuormansidontalenkeistä, suojaverkosta ja säilytyslokeroista.

Jokaisessa hiukankin isommassa 407-lehtijutussa tuon takaluukun nollan hienous on kerrottu, mutta käyttöohjekirjaan asia ei ole mahtunut kuin symbolikuvana. Ja vaikka kontin avaaminen alkoi tiedon myötä sujua, sähköiseen avausnappiin liittyvää ominaisuutta piti vikana lähes 30 000 km:n matkan. Vasta loppuhuollossa sai varmuuden sille, että tietyissä tilanteissa avautumattomuus johtui varkaussuojasta.

< Jos oppaassa olisi kerrottu asiasta, 407:n 10 000 km:n väliraportissa (TL 4/05) ei olisi todettu, että ”0-kytkimen käyttö vaatii huolellisuutta. Eri käyttäjät ovat monta kertaa jättäneet luukun avaamisen kesken, koska luukku ei ole jostakin syystä avautunut. Virhe lienee se, että avaaja ei nosta sormeaan kytkimeltä. 407:n ohjekirja on tältä osin täysin puutteellinen.” Eli vain viimeinen lause piti paikkansa. Avautumattomuus taas johtui siitä, että moottori kävi ajon jälkeen eikä mitään ovea oltu avattu ennen 0-kytkimen käyttöä.

Ohjekirjan syyksi ei voi laittaa sitä, että takaluukku suljetaan yleensä helmasta alas vetämällä, mikä näkyy maalipinnan naarmuuntumisena.

Käyttöohjeisiin on tehty lisäosa täydentämään vakionopeudensäätimen ja radion käyttöä. Soittopeli ja ajotietokone saavatkin 407:n oppaassa yleisen käytännön – ja tarpeen – vuoksi hyvin tilaa.

Nopeusmittarin ainoa miinus on pääjaotuksen tekeminen parittomilla kymmenillä. Vaikka kaikkeen tottuu, ominaisuus hämää pitkänkin tuttavuuden jälkeen. Mittari on tarkka, joten numerointi voi johtaa vahinkoylinopeuksiin. Erittäin helppokäyttöinen, mittaristossa olevalla näytöllä varustettu vakionopeudensäädin poistaa ongelman ainakin moottoritieajossa.

Kuljettaja pystyy 407:ssä tekemään tiettyjä omia asetuksia helpohkosti, mutta tässäkin suhteessa ohjekirja on erittäin ylimalkainen. Englantia tai jotakin muuta isoa kieltä hallitsematon joutuu tyytymään perusasetuksiin tai teettämään työn kielitaitoisella. Asetusten muuttamiselle ei sinänsä ole sanottavaa tarvetta, mutta esimerkiksi automaatti-ilmastoinnin saa pois päältä vain menu-valikon kautta.

Ajotietokone kaunistelee keskikulutusta 0,3–0,5 l/100 km ja liioittelee keskinopeutta. Keskikonsolin ja mittariston nestekidenäytöt ovat selvälukuiset.

Hallintalaitteet

Virran katkaisu sammuttaa ikävästi myös radion. Ominaisuus johtuu siitä, että 407:ään on suunniteltu nykymuodin mukainen nappikäynnistys mutta jostakin syystä hommaa ei ole toteutettu. 407:n ”virtalukko” ei ole perinteinen, radioasennolla varustettu lukko vaan käynnistyspyyntökytkin.

Kaukovalot ovat kiitettävät, mutta lähivalojen tehossa on toivomista. 407:n pitkästä keulasta on se hyöty, että polttimoiden vaihto onnistuu ilman kirurgin taitoja.

Erillisen ajovalopesimen käytön puuttuminen näkyy huonolla kelillä melkoisena tuulilasinpesunesteen kulutuksena. Peugeotin sadetunnistin toimii jopa Suomen vaihtelevissa olosuhteissa kiitettävän hyvin.

407:n Executive-varustelu on varsin kattava, mutta lämmitettäviä tuulilasinpyyhkimien suuttimia ei löydy varuste- tai lisävarustelistalta – niitä ei tarvita isoilla markkina-alueilla.

Peruutustutkan ja ovien lukituksen yhteydessä kylkien suuntaisiksi kääntyvät taustapeilit saa kytkettyä pois toiminnasta. Miksi niin pitäisi tehdä, on toinen kysymys. Takapuskurin ”silmät” näkivät hyvin jopa huonoissa talviolosuhteissa, kun taas peilit jäätyivät pari kertaa lepoasentoon. Kääntyvien peilien suurin hyöty on se, että niiden avulla on helppo varmistua ovien lukkiutumisesta.

Renkaat pitivät paineensa niin hyvin, ettei rengaspaineiden valvontajärjestelmä joutunut töihin. Tämän järjestelmän kalibroiminen on korjaamokäyntiä edellyttävä toimenpide.

Ajo-ominaisuudet

407:n ajo-ominaisuudet synnyttivät 30 000 km:n matkalla eniten päiväkirjamerkintöjä. Positiivisia asioita harvemmin nostetaan esille, joten kaikki 407:n ajettavuuteen liittyvät seikat eivät ole kunnossa. Koska kyse ei ole vääristä rengaspaineista, asialle ei voi mitään, mutta asiantilan tiedostaminen on ennakoivaa autoilua.

On väärin sanoa, että 407 olisi huono ajettava: pääsääntöisesti se tuntuu mukavalta ja mainiolta. Mutta jos auton ”päästää silmistään”, tuntemus voi äkkiä olla lähes päinvastainen. Sanat kevyt ja leijuva kuvaavat melko osuvasti 407:n olemusta – autoon on selvästi haettu ison auton tuntua ja mukavuutta.

Kaksilitrainen moottori vetää ja vääntää hyvin, kone- tai rengasäänistä ei tarvitse kärsiä, ja jousitus tuntuu enimmän osan ajasta mukavan pehmeältä – mutta jos tiessä on kuoppa, ratti lyö käsille. Kaarteissa tämä ilmiö tuntuu kaikkein kiusallisimmin.

Hetkittäin tulee kuitenkin tunne, että 407 leijuu tien päällä – joku kuuluisa mäkikotka-ajattelija voisi todeta, että ”silloin ei tiedä, onko vapaa kahleista vai ei”. Levitaatiofiilis syntyy lievästä suuntavakavuuden puutteesta ja ohjauksen keveydestä/epätäsmällisyydestä. Kun epähuomiossa muuttumaan päässyttä kurssia aletaan korjata, kuljettaja nykäisee herkkää ohjausta helposti liian rajusti, jolloin tilanne saattaa pahentua.

Yliohjaavan ajokäytöksen vuoksi 407 on mutkaisella tiellä mukavampi ajettava kuin suorilla osuuksilla – jos auto pysyy kuljettajan käsissä. Tasaisessa ajossa 407 on mainio ajettava, mutta tilanne muuttuu ratkaisevasti nopean väistön tapaisissa tilanteissa, joissa pyöränkuormissa tapahtuu voimakkaita muutoksia.

Peugeotin ajonvakautus pyrkii eliminoimaan kaikki kuljettajan tekemät ”virheet” jopa liiankin tehokkaasti. Tämä ei sinänsä ole paha asia autossa, jonka ajo-ominaisuudet tukeutuvat liiaksi ESP-järjestelmään.

ESP, joka teoriassa on mahdollista opettaa kuljettajan haluamille tavoille, reagoi lähes olemattomiin perän liikkeisiin. Tällainen holhoaminen ei yleensä heikennä turvallisuutta, mutta kiihdytystilanteissa järjestelmä saattaa jopa kasvattaa vaaramomenttia. Näin tapahtuu herkästi esimerkiksi silloin, kun auto pitää saada rivakasti mukaan liikennevirtaan: jos järjestelmä toteaa pientäkin luistoa, se puuduttaa menon ratkaisevalla hetkellä.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Vaihteensiirto toimii jouhevasti, mutta siitä huolimatta pykälän pudottaminen ykköselle sellaisissa tilanteissa, joissa normaalisti ajetaan kakkosella tai kolmosella, on epämukavaa ja -taloudellista.

Ohjausjärjestelmä ja öljyn sopimattomuus

Ohjausjärjestelmässä ilmeni talvella vika, joka todennäköisesti koskettaa kaikkia ennen kesäkuuta 2005 valmistettuja 2,0- ja 2,2-litraisia bensiini- ja 2,0-litraisia dieselmalleja. Näissä ”keskihintaisissa” malleissa on sähköinen hydraulipumppu, jonka tehostusvoimaa säädellään sekä ajonopeuden että ohjauspyörän kääntönopeuden mukaan. Suurin osa vikahavainnoista on tehty testiauton tapaisissa kaksilitraisissa bensamalleissa.

Ohjaustehostimen öljyn soveltumattomuudesta Suomen talveen ja/tai järjestelmän rakennevirheestä aiheutunut häiriö jäi suurimmalta osalta 407-kuljettajista huomaamatta. Jos asiakas ei ole huollon/korjaamokäynnin yhteydessä valittanut asiasta, piilevään tehostinongelmaan ei ole puututtu. Eli ensi talvena Peugeot-korjaamoilla saattaa kulua ohjaustehostinöljyä.

Ensimmäinen huomio ohjauksessa olleista ”madoista” tehtiin maaliskuussa pakkaskaudella vasemmalle käännyttäessä: ohjaus yllätti kuljettajan olemalla hetken vailla tehostusta. Vaikka ilmiö pomppasi esiin silloin tällöin, kuski ei saanut täyttä varmuutta siitä, oliko vika autossa vai sompailijan pääkopassa. Vika varmistui autolähtöiseksi siinä vaiheessa, kun ohjaustehostimen nestesäiliön korkki ja sen ympäristö todettiin kosteiksi.

Vian aiheuttajaksi epäiltiin aluksi sitä, että järjestelmään oli jäänyt tehtaalla ilmaa. Testiauton vikakorjaukseen mennessä tätä ilmaamisella poistettavissa ollutta asennusvirhettä ei enää pidetty Suomessa ongelman pääsyynä. Tehdas on kuitenkin päätynyt siihen, että tehostamattomuus johtuu siitä, että pumppu hörppää ilmaa, koska imuputki on säiliössä liian korkealla. Kesästä alkaen tuotannossa on ollut ”hörppäämätön” rakenne.

Suomalaisten ratkaisu tehostamattomuusongelmaan on jo kauan sitten hyväksi havaittu notkeamman öljyn käyttö. Testiautoon vaihdettu öljy vaahtoaa alkuperäistä vähemmän, eivätkä ilmakuplat jää sen rakenteisiin samalla tavalla kuin tehtaan käyttämään öljyyn. Uusilla ohjaustehostimen nesteillä ei ehditty ajaa kunnon pakkasilla, joten korjauksen onnistumisesta ei saatu täyttä varmuutta.

Testin loppumisen vuoksi jäi myös varmuudella toteamatta, poistiko koritietokoneen uusi ohjelmaversio mittariston sähkökatkokset, jotka tapahtuivat 27 612 ja 28 882 km:n kohdalla. Katkoksista, joiden syyksi epäiltiin ohjelman aiheuttamaa tietokoneen ”buuttausta” eli uudelleenkäynnistämistä, ei jäänyt vikakoodia.

Parista ylimääräisestä korjaamokäynnistä huolimatta 407 jätti itsestään luotettavan kuvan. Korjattavissa olevia vikoja ikävämpiä ovat ongelmat, jotka johtuvat näyttävän näköisen auton alustarakenteiden suunnittelusta – niitä ei saa takuuna korjautettua.

Käyttäjät kertovat

– Neljästä koeajamastani autosta 407 vei voiton, vaikka suhtauduin Peugeotiin varauksellisesti. 407 on sporttisen näköinen, mukava ajettava ja istuinmukavuudeltaan erinomainen. Lisäksi sen tilat sopivat hyvin tarpeisiini, kertoo helsinkiläinen myyntipäällikkö Salme Kantonen autosta, jolla hän on ajanut 17 000 km.

Vuodessa noin 30 000 km ajava Kantonen siirtyi keväällä Hyundai Sonatasta 407 2.0 Comfortiin.

– Peugeotilla on kiva ajaa pidempiäkin matkoja. 407:n kanssa yhteistyö sujuu ilman ponnisteluja: auto on koeajosta alkaen tuntunut kuin omalta hanskalta. 407 on kevyt ja helppo ajettava, ja kaksilitrainen moottori tuntuu riittävän ärhäkältä.

– Kuljettajan istuimen muotoilu on erittäin onnistunut. Ajon aikana selkä rentoutuu. Hyvien säätöjen ansiosta auton sisämittasuhteet sopivat hyvin minulle, mutta kokonaisuus toimii myös isomman kuljettajan kohdalla. Sen lisäksi, että istuin on tukeva ja jämäkkä, hallintalaitteet ovat hyvin käsillä ja näkyvyys hyvä.

– Takatilat riittävät tarpeisiini hyvin. Tavaratilan koko yllätti, sillä laajennettuun konttiin mahtui 10-vuotiaan pyörä purkamatta. Ainoa pieni miinus on se, että takaluukun avaa helposti vahingossa kaukosäätimellä ovia avatessaan.

– Ohjauspyörässä oleva radion käyttö on kätevä. Ilmastointi on toiminut muun auton tapaan moitteettomasti – edellinen auto piti hinata pari kertaa korjaamolle. Istuinlämmittimet ovat tehokkaat, mutta niiden säätö on hankalassa paikassa.

Nurmolainen myyntipäällikkö Kari Peltomäki on ehtinyt ajaa 407:llä jo puolentoista vuoden ajan. Vuodessa noin 40 000 km ajavan Peltomäen 2.0 Comfortin mittarissa on 55 000 km.

– Siirryin 407:ään 406:sta. Pidän Peugeoteista: ranskalaiset osaavat tehdä ajettavia autoja, jotka tarjoavat hyvän kyydin. Myös 407:n ulkonäkö miellytti.

– 406:een verrattuna 407:ssä on siirretty tilaa takaa eteen: takatilat eivät ole niin hyvät kuin edeltäjässä. Taakse saa mukavuutta vain etuistuimen säädöllä. Koska lapset ovat harvoin matkassa, se ei haittaa minua, mutta en suosittele autoa niille, joilla on iso perhe.

– Olen tosi tyytyväinen 407:ään. Vaikka autoni on alkupään tuotannosta, siinä ei ole ollut muuta vikaa kuin se, että kuljettajan oven lukkosylinteri piti vaihtaa, kun kahvaa nostettaessa ovet menivät lukkoon.

– Etutilat ja hallintalaitteet ovat hyvät. Tämän jälkeen en enää hanki autoa, jossa ei ole vakionopeudensäädintä – ja sen pitää olla yhtä hyvä kuin 407:ssä. Varustelu on muutenkin hyvä ja radio toimiva laite. Talvella ei ollut mitään ongelmia lämmityksen tai ikkunoiden auki pysymisen kanssa.

– Tämä on ensimmäinen automaattivaihteinen autoni. Vaihteisto pelaa hienosti, ja tarvittaessa toimintaan saa ripeyttä manuaaliasennolla. 407 on hiljainen auto, vain rengasäänet kuuluvat matkustamoon.

– Vaikka jousitus pohjaa helposti kuormalla ajettaessa ja auto saisi kiihtyä ohitustilanteissa hiukan rivakammin, olen todella tyytyväinen valintaani.

Pekka VirtanenLehdessä 11/2005

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.