Kestotesti 30 000 km - Toyota Avensis 1.6 VVT-i Linea Terra Wagon

05.01.2005 |
Kestotesti 30 000 km - Toyota Avensis 1.6 VVT-i Linea Terra Wagon

Toyota on suomalaisten luottoauto: kaksi mallia myyntitilaston kärkikolmikossa, toinen niistä keskiluokan Avensis. Tyytyväisyystutkimukset osoittavat, ettei kyseessä ole pelkkä hintakysymys. Kestotestimme farkku-Avensis ei horjuttanut käsitystä varmasta laadusta, mutta mukavuuden ja ärsyttävien piirteiden vastakkaisuus siinä korostui.

Tavallisella porrasperällä olisi moni seuraavan luettelon kuljetuksista jäänyt tekemättä. Kolmimetrinen muoviputki: takaistuimet kumoon ja kulmittain kojelaudan päälle. Alutikkaat, pituus 2,75 metriä: etuselkänoja alimmilleen, takaistuimen oikea puoli kumolleen. Pöytäpaketti, 195x105 cm: kuskin kädet koukkuun ja etuistuinta eteen, alakulmien pyöreys lastausaukossa ahdistaa. Kompostori, korkeus 57 cm: levenevä kaulus on yllättää, lastausaukon pystymitassa jää onneksi pelivara.

Toyota Avensis Wagon täyttää hyvin tehtävänsä. Ennätysmittoihin se ei sentään farmariluokassa yllä. Perustila edeltäjään verrattuna on pienentynyt kymmenellä litralla, ei siis merkittävästi. Uusi persoonallinen tyyli on nipistänyt hieman korkeutta peräosasta.

Neljän hengen Lapin-reissu kahden koiran ja matkatavaroiden kera osoitti, miten käytäntö sanelee tilankäyttöä. Matkakassit vyötettiin 520-litraiseen takatilan oikeaan reunaan. Koirille jäi näin riittävä oleskelutila.

Väliverkon sisältämä verhokotelo jouduttiin jättämään matkasta. Turvallisuuden kannalta varuste on hyvä, mutta mekanismi syö suhteettomasti tilaa. Rullattunakin suojapeitteestä jää ulos hankala lieve. Yksityiskohta sekin, että raskasta verkko- ja peitekoteloa ei hennoin käsivoimin siirrellä.

Kotelolle löytyisi säilytyspaikka kuljetusten ajaksi vararengastilan lokerikosta, mutta kun lokerikon ja solumuovisen työkalutelineen (vain pyörämutteriavaimelle!) poistaa, löytyy lattian alta rutkasti lisätilaa. Neljät vaelluskengät ja paljon muuta irtotavaraa saatiin näin matkaan. Toinen kannellisista lattialokeroista ei liian matalana olisi ratkaissut tilaongelmia – jopa luukulliset syvennykset sivuseinissä ovat käyttökelpoisemmat.

Sisätiloissa pienille käsitavaroille löytyy käteviä tilaratkaisuja: reilut ovitaskut, etuistuinten selkäpussit sekä erillisistä kannellisesta ja avoimesta osasta koostuva keskilokerikko.

Uusi farkku-Avensis ei ole menettänyt linjakkuuttaan, vaikka vyötärölinja kiertyy laskuun aivan perässä. Korkeat kyljet tuovat sopivasti vaikuttavuutta: pitkää akseliväliä ei jää turhaan ihmettelemään.

Täyteen 2,7 metriin kasvanut alustamitta luo perustan kunnollisille tiloille. Edessä pituussäätö riittää helposti. Sama arvio pätee takamatkusta- jien polvitilaan.

Etuistuimen selkänoja tukee kuljettajaa erinomaisesti, mutta istuinosa osin liikaakin. Vaikka penkki on kunnolla mitoitettu, jyrkät reunat vaivaavat kookkaampaa pitkässä matkanteossa.

Hyvä ajoasento on silti helposti löydettävissä. Selkänoja säätyy portaattomasti. Istuimen korkeussäätö sekä ohjauksen korkeus- ja etäisyyssäädöt toimivat apuna. Vain suuret talvikengät paljastavat polkimiin liittyvän ongelman: jarrupoljin on sen verran lähellä kaasua, että kengänreuna takertaa ajoin sen alareunaan.

Mittariston ja hallintalaitteiden sijoittelu noudattaa tutun selkeää ja taattua linjaa. Erityismaininnan ansaitsee vaihteisto, jonka toiminta on suorastaan huomaamattoman sujuvaa.

Takaistuimella tila-asiat ovat keskimääräistä paremmalla mallilla. Sisäänpääsy on vaivatonta ja sekä jalka- että päätilaa löytyy riittävästi. Korkea keskitunneli ja keskelle viettävät reunat huomataan vain kolmen kookkaan matkustajan täysistunnossa.

Heikko ajotuntuma

Talven esiin kaivamat ”kylmäkrempat” kirvoittavat kestotestaajat yleensä kommentteihin. Vaikka verkkaisen varmasti käynnistyvä Avensis ei varsinaisista pakkasvaivoista kärsi, löytyi muuta pikkukirjattavaa.

Moottori käy kylmäkäynnin aikana suhteellisen korkeilla kierroksilla (noin 1 700 r/min). Aivan liukkaalla joutuu vetopyrkimystä hieman hillitsemään. Muuten haitta on lähinnä esteettinen.

Farkkumme osoittautui lopulta varsin lämpimäksi paketiksi. Lämmönjako on kutakuinkin kohdallaan, minkä tosin huomaa vasta pidemmässä ajossa. Hitaanpuoleinen lämpeneminen tarkoittaa, että jalkojen on kestettävä jatkuvammin viileää lyhyessä työpaikka-ajossa.

Kookkaat ovipeilit ovat kesäoloissa oivalliset. Sähkölämmityksen puuttuminen pitää kuitenkin pinnan jatkuvasti kosteana ja siten suttuisena. Vasta huollossa paljastui, että varustelistan lupaus sähkölämmitteisistä ovipeileistä oli virheellinen.

Kesti myös hetken, ennen kuin tuulilasin alareunan lämmitys huomattiin. Sähkölämmityksellä tehdas pyrkii korjaamaan puutteen, joka aiheutuu suuttimien liian ylös suuntautuvasta lämpöpuhalluksesta. Lämmitys ei kokemustemme mukaan silti takaa pyyhkimien sulana pysymistä alijäähtyneessä vesisateessa.

Läpivirtaustuuletus saisi myös olla tehokkaampi. Kun lämpötila on plussalla, käsikäyttöinen ilmastointi poistaa huurtumisongelmat. Mutta talvella heikon ilmanvaihdon huomaa puhaltimen käyttötarpeesta. Pakkasella takasivuikkunat ovat luonnollisesti hankalimmat.

Sisältä pölyyntyneet ikkunat toivat esiin toisen puolen asiasta. Testin loppuhuollossa vaihdettu sisäilmansuodatin oli tukkeutunut. Pieni suodatinelementti lisää luonnollisesti virtausvastusta. Suodattimen sivut osoittavat pölyn ohivirtauksen.

Uusi Avensis tuotiin markkinoille henkselit paukkuen. Tv-kampanjassa Toyota-uutuus esiteltiin ominaisuuksiltaan ylivertaisena uhkana saksalaisvalmistajille.

Mielikuvat ja totuus ovat kuitenkin toista maata. Kysyä pikemminkin pitäisi, minne katosi se viimeisin pisara Avensiksen ajotuntumista?

Asiaa alettiin haistella ennen talvikelejä. Silmätikuksi jäi sähköinen ohjaustehostin, johon kaikki tuntemukset tuntuivat hukkuvan. Luottamusta energiaystävälliseen ratkaisuun ei lisännyt tieto siitä, että havaittu kopina kojelaudassa aiheutui sähkötehostimen hammasvälityksestä ohjausakselilla.

Suoraan ajamisen vaikeudet huipentuivat, kun sydäntalven vastatuiskussa Avensis haki tietä kotiin. Kaista ei tahtonut riittää, maantieajo meni tähtäämiseksi. Keulan huojahduksia haittasi tunnottomuus.

Huojuntaongelmaan saatiin parannusta, kun maahantuoja ja Nokian Renkaat julkaisivat talvirenkaille uuden painesuosituksen: eteen 2,4 ja taakse 2,6 baria. Mutta kaikkea tämäkään ei ratkaissut.

Lumipintaisella pikkutiellä leveärenkainen ja pitkäakselivälinen Avensis puskee mielellään. Ja kun auto pääsee kaartamisen makuun, katoaa tuntuma peräluistoon. Korjausliikkeitä näissä kaksijakoisissa tilanteissa vaikeuttaa sähköisen ohjaustehostimen huono tunto.

Heikkouksista suurin piilee siinä, että kesällä ylikevyt ja keskialueella epämääräinen ohjaus muuttuu talvella jäykäksi. Kovalla pakkasella tehostimen palautuspyrkimys katoaa liki täysin: auto jää kaartamaan.

Toki kaikkia käytöshäiriöitä ei pidä laittaa ohjauksen piikkiin. Taka-akseliston kinematiikalla on siinä vahva osansa. Kun pitkäakselivälisen auton käsiteltävyyttä pyritään parantamaan liiaksi pyöräkulmien käytöllä, tulevat vaikeudet irtosoralla ja jäällä helposti eteen.

Riittävä moottori

Avensis-sarjan 1,6-litrainen perusmoottori tunnetaan jo edeltävästä mallistosta. Tämä sitkeä 81-kilowattinen esiteltiin tosin Corollassa.

3ZZ-FE -koneen joustavuus ansaitsee varauksettomat kehut. Se ei ole mikä tahansa ”hinnat alkaen” -moottori. Voimat riittävät mainiosti myös hieman painoa kasvattaneeseen nyky-Avensikseen.

Hyvän alaväännön ansiosta testiauto osoittautui pikkupyörityksessä joustavaliikkeiseksi. Eikä muuttuvalla imuventtiiliajoituksella varustetun VVT-i -koneen kanssa joudu pulaan edes maantietilanteissa.

Temperamentti ei ole räjähtävä, mutta ennakoiviin ohituksiin tottunut pystyy kelaamaan riittävästi vauhtia. Kuormalla ohitus vaatii kolmosen käyttöä – ja aika ajoin myös rivakkuutta. Näilläkin eväillä pärjää.

Ilman revitystä polttonesteen kulutus pysyy hyvin kurissa. Eikä nykivään ajotapaan ole moottorin puolelta syytä – tai sanotaan, että homma riippuu kuljettajan hätäisyydestä.

Tämän päivän turvavaateet täyttävä auto painaa aavistuksen aiempaa enemmän. Osittain siksi ensimmäinen Avensis 1,8 litran laihaseosmoottorilla (Kestotesti TL 9/99) pisteli 0,3 l/100 km paremmat kulutuslukemat.

Kiihtyvyydessä nollasta sataan nykyinen 1.6 VVT-i on puolisen sekuntia nopeampi ja karvan verran sitkeämpi. Vedätysajat nelos- ja viitosvaihteilla osoittavat, että välitysten valinnassa on päädytty suorituskyvyn kannaltakin kutakuinkin entiseen hyvään kompromissiin.

Lujateräksen runsas käyttö on yksi autotehtaan painonvartijan tärkeimmistä keinoista korin jäykentämisessä. Mutta pelkästään turvarakenteet eivät aiheuta päänvaivaa. Äänitasokin on pidettävä mielessä.

Tekniikka kehittyy tälläkin saralla. Edeltävän Avensis-sarjan melunvaimennuspaketti painoi yli 60 kiloa, nykyisen liki puolet vähemmän. Silti uusi mallisarja painaa juuri tuon 60 kiloa edeltäjiään enemmän.

Turvavarustus lisääntyy, ja kikkailu tälläkin saralla. Kun uusi Avensis kaappasi EuroNCAP-törmäyskokeessa täydet viisi tähteä, ilmoitettiin turvatyynyjä olevan yhdeksän!

Aivan, yhdeksän. Sormin lasku meni myös meiltä hetkeksi sekaisin. Mutta yritetään. Normaalistihan turvatyynyjä on parillinen määrä: kaksi kulkusuuntaan edessä, kaksi kylkityynyä etusivustoilla (Avensiksessa istuimessa) ja kaksi kattoverhoa päiden sivusuojaksi (yleensä yhteinen etu- ja takamatkustajalle). Eräissä malleissa kylkityynyt saa myös taakse.

Toyotassa ei takapenkin kylkityynyjä ole. Mutta erotuksena edeltäjään: nyky-Avensiksessa turvaverhot suojaavat myös takana istuvien päitä. Siitä tulee siis Toyota-luku neljä, kun muut laskevat kaksi.

Pariton luku syntyy puolestaan siitä, että Toyota-kuljettajan jalkoja suojaa erityinen polvityyny. Edessä istuvien turvatyynyissä täyttymisnopeuksia on myös kaksi: nopeus riippuu törmäyksen rajuudesta. Järjestelmä huomioi jopa kuljettajan istuimen pituussäädön.

Ajajan kannalta törmäyssuoja on siis älykkään varma. Avensiksen jalankulkijasuojalle EuroNCAP antaa huonomman luokituksen: vain yksi tähti neljästä mahdollisesta.

Pieniä pulmia

Linea Terra -perusvarustus edustaa keskiluokassa hyvää tasoa. Pikkukoneemme yhteydessä vakionopeussäädintä ei jää haikailemaan, mutta sähkölämmityksen puuttumista ovipeileistä kylläkin.

Painepesureiden teho tahtoo ajovaloissa jäädä nimelliseksi. Pienet ajovalot monimuotoheijastimin valaisevat korkeintaan keskinkertaisesti. Itse valokuvio on myös epämääräinen valorajan yläpuoliselta osalta. Lisärahaan saatavat kaasupurkausvalot olisivat kallis ratkaisu.

Avensiksen eteen työntyvä kyömykeula on tehokkaasti koteloitu. Kaikesta jää sellainen kuva, että rakennetta on hiottu tuulitunnelissa. Jopa sisälokasuojien etupuolelle on asennettu reunukset ohjaamaan ajoviimaa. Näin entisen kiilakeula-Avensiksen taso ilmanvastuskertoimessa on pystytty säilyttämään (Sedan 0,28 – Wagon 0,29).

Valitettavasti pitkä etuylitys panee moottorin alakatteet alttiiksi korkeille jalkakäytävän reunoille. Muovisten kiinnikenastojen pitävyys on koetuksella, kun alakatteen reunus jää katukiven päälle keikkumaan. Kyse on laajemmasta rakennelmasta, jossa sisälokasuojat ja isojen muovipuskurien päädyt ovat mukana.

Rakenne on sikäli hankala, että ajovalaisimia ei pysty vaihtamaan keularakenteen uumenista puskuria irrottamatta. Väliraportissa jo kerroimme, miten polttimoiden vaihto vaatii tarmoa, taitoa ja tietoa. Näinhän sen ei pitäisi olla.

Toyota-merkkikorjaamot ovat hioneet vaihtoa. Kikkapakkiin kuuluu polttimon takasuojuksen kiinnikekynsien viilaus, polttimon uittaminen pois ja paikoilleen johtoliittimineen sekä vasemmalla puolella akun kiinnityksen löysääminen.

Oikealla pesunestesäiliön täyttöputkea on vaikea ohittaa. Siitä esimerkki testiautostamme: suojuksen kiinnike vaurioitui valaisimesta, ja se jouduttiin uusimaan kokonaan loppuhuollossa. Edes uusi, paksummalla tiivisteellä varustettu takasuojus ei olisi enää pitänyt valaisinta kuivana autopesussa.

Siinä ärsyttävin osa testitapahtumista. Mutta ne eivät vielä horjuttaneet uskoamme Toyotan valmistuslaatuun – pikkutillikoiden suunnittelukykyyn kylläkin. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, tehtaan iskuryhmä tutkii jo parannusta asioihin.

Esimerkki ripeästä reagoinnista saatiin tavallaan jo testissämme. Korjaamo ihmetteli kojelaudan kopistelua alkuun, mutta vitkutteli. Kunnon korjausohjeet puuttuivat vielä.

Testin puolivälissä tiedettiin jo, että syynä on sähkötehostimen ja ohjausakselin välinen hammasvälitys. Ratkaisua asiaan lupailtiin, ja sellainen myös saatiin. Viimeisessä 30 000 km:n huollossa uudentyyppisen rakenteen omaava osa oli korjaamon käsissä.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Uusittu hammasvälitys toi ehkä aavistuksen verran selkeyttä ohjauksen keskialueeseen. Sellaista ei tahtonut aiemmin autostamme löytyä. Toisaalta vaihdon yhteydessä löytyi vikaa myös pyöränkulmista. Takapyörien liiallinen auraus oli varmasti ollut yksi epämääräisiä tuntemuksia lisänneistä tekijöistä.

Vaan mikä testin kannalta tärkeintä, Avensis-kustannuksissa kaikki tuntuu olevan keskimääräistä paremmalla tolalla. Hyvä jälleenmyyntiarvo on tekijöistä merkittävin, ja heijastaa osaltaan Toyotan ja Avensiksen suosiota. Arvonalennus 4 200 euroa on vain 15 prosenttia ostoarvosta.

Huoltokustannuksia kasvattaa taaja huolto-ohjelma: kolme korjaamokäyntiä 30 000 km:n matkalla. Toisaalta kustannukset eivät kokonaisuutena kohoa merkittäviin lukemiin.

Polttonestekulut tuovat myös tärkeää plussaa kustannuksiin: testikulutus keskimäärin vain 7,2 l/100 km. Toyota Avensis 1.6 VVT-i Wagon kuuluu siis kaikin puolin vihreään joukkoon.

Loppukunto

Loppumittaukset paljastivat, että takarenkaat olivat matkan varrella kuluneet eturenkaita selvemmin. Tämä ei ollut yllätys loppuhuollossa tehdyn pyöräkulmien tarkastuksen jälkeen, takapään auraus kun ylitti ohjearvon.

Testissä auraus oli ollut lähes kaksinkertainen suosituskeskiarvoon nähden. Tällä oli luonnollisesti vaikutusta testivaikutelmiimme.

Kuten tavallista, loppuhuollossa avoimet asiat lopulta hoituivat. Kopistelu ohjausakselilta loppui, kun korjaamo sai käsiinsä parannetulla hammasvälityksellä varustetun sähkötehostimen.

Huuhtelu vesiruiskulla paljasti vesivuodon oikean takaoven kolmioikkunassa. Mutta kun ikkunatiivisteet pitivät käyttötilanteissa – niin harjallisessa kuin harjattomassakin pesussa – totesimme asian olevan kunnossa. Ei oikeita vuotoja.

Yleinen mukavuus hallitsee Toyotan loppuvaikutelmia. Laatuvaikutelma ei ole täydellinen, mutta ei kaukanakaan siitä. Melutaso on suhteellisen alhainen, sillä korissa ei esiinny ylimääräisiä ääniä.

Tärkeimmät asiat on pantu kuntoon. Moottorin aluskatteiden kiinnityksiä jouduttiin lopussa ryhdistämään, ja ne ovatkin sen jälkeen pitäneet. Huollossa havaittiin, että kolme kiinnikettä puuttui. Reikiin laitettiin uudet, ja yksi meidän toimestamme vielä tämän jälkeen.

Jarrujen vingahtelu ajoin rikkoo harmonian, vaikka paikkoja herkistettiin huollossa. Myös hiljaiset kahnausäänet takajarruista soratieajon jälkeen kuuluvat nyky-Avensiksen ominaisuuksiin. Hiekka löytää sinne tiensä turhan helposti.

Moottori

Runsaista ylä- ja alakatteista huolimatta moottoritilalla on taipumus imeä likaa. Akunsuojuksen ja alakatteiden muoviset kiinnikenastat eivät tahdo pitää, kierrettävät yläkatteen kiinnikenastat eivät toimi avauksessa. Itse moottori on kuitenkin loistokunnossa, kuten suorituskyky- ja tehomittauksista lopussa havaittiin. Moottori on likainen, mutta öljyvuotoja ei esiinny.

Voimansiirto

Voimansiirto toimii moottorin tavoin erinomaisesti. Vaihteiston käyttö on koko testin ajan ollut sujuvaa. Öljyvuotoja ei ole havaittavissa. Loppuhuollossa ohjausakselin kiinnitys nivelestä hammasvaihteelle todettiin jo hyväksi. Se tarkastettiin tehtaan yleisohjeen mukaisesti, eikä puutteita kiinnityksessä havaittu.

Alusta ja jousitus

Jousituksessa ja vaimennuksessa ei ilmene löystymisen merkkejä, ei myöskään vuotoja. Alustamassaus on pitänyt, selviä kiinniajon jälkiä ei löydy lattiarakenteista. Jälki taimman äänenvaimentimen takareunassa osoittaa, että pakoputkiston kiinnitys kestää. Helmasuojuksien veden poistoon ja tuuletukseen tarkoitettuihin keskiaukkoihin alkaa kylläkin jo kertyä hiekkaa.

Jarrut

Jarrutoiminta ei ole aivan muun tekniikan tasolla. Mittauksessa lähtöhidastuvuuteen tulee lievää hajontaa. Polkimen alkuliike on pitkähkö. Loppumittauksessa takajarruja ei jaksa vetää kunnolla lukkoon 50 km/h nopeudesta, mutta myöhemmin kyllä. Taipumus vingahteluun ja kahisteluun soratieajon jälkeen saattaa olla yhteydessä myös jarrujen toiminnan vaihteluihin.

Lasit ja maalipinta

Punainen maalipinta on kaunis, mutta hieman naarmuuntumis- ja iskemäaltis. Pieniä iskemäjälkiä konepellistä löytyy parikymmentä – muutama jopa vaakasuuntaisten etulokasuojien päältä. Maalipintojen suojaus on toisaalta hoidettu hyvin pyöräkoteloiden ja helmarakenteiden tasolla. Tuulilasin alareunasta tarkkasilmäinen erottaa yhä paikkauttamamme iskemät: niitä tehtiin sadan euron edestä.

Kori

Koriääniä testiautossa tuskin erottaa. Melutaso riippuu lähinnä päällysteestä. Tukkeutunut sisäilmasuodatin päästi ennen huoltoa pölyä sisään. Pitkät etu- ja takaylitykset ovat testissä koetelleet helmoja. Pyöräkotelon ulkonema kiskaisi kolme kiinnikenastaa irti ja teki pienen repeämän vasempaan sisälokasuojaan. Raapeet muovipuskurien mustissa etuhelmoissa eivät näy, mutta testin koettelemukset ovat käsin kosketeltavissa.

Renkaat

Liiallinen auraus taka-akselilla ei näy dramaattisesti rengaskulumassa, sillä akseliväli on pitkä ja renkaat suuret. Kulumisen luonne riippuu toisaalta kitkasta. Puoli testiä ajetuilla talvirenkailla nastoitettua lamellipintaa jäi eteen runsas 70 prosenttia – taakse liki 90 prosenttia. Samoin puoli testiä ajetuilla kesärenkailla kulutusvaraa edessä oli 65 prosenttia, mutta pitävä keli söi takakumit 60-prosenttisiksi!

Sisustus

Musta kangasverhoilu istuimissa on pölyn ja vaaleiden karvojen kannalta hankala. Ilman ajoittaista imurointia sisustus vaikuttaa nuhruiselta. Läikät eivät toisaalta erotu tummasta pinnasta selkeästi. Istuinosan verhous on hieman repsahtanut keskeltä. Syy venähtämiseen on käytössä. Istuinosaa ei ole syytä kiskoa ulos takareunasta ennen kuin etureuna kohotetaan, sillä ryhdistävä teräslanka reunassa vääntyy.

Käyttäjät kertovat...

Viialalainen opettaja Pentti Ristilä, 57, vaihtoi viime vuoden elokuussa toistasataatuhatta kilometriä ajetun Toyota Carinan uuteen Avensis 1.6 farmariin. Perheessä on jo ennestään neljä vuotta aiemmin ostettu tila-auto Renault Scénic.

Autot ovat vuoroin vaimon, vuoroin 24-vuotiaan opiskelijapojan käytössä. Kuljetustarpeita sanelevat sodassa invalidisoitunut appi ja viikonlopun mökkimatkat.

Vanhaa Carinaa vaihdettaessa Ristilän yhtenä vaihtoehtona oli myös Mazda 6, mutta Avensis-kaupassa välirahatarjous osoittautui edullisimmaksi. Aiemmin pari Mitsubishiä ja Volvon omistanut Ristilä päätyi siten järjestyksessään kolmanteen Toyotaansa.

Runsaan vuoden aikana ei kilometrejä ole kerääntynyt vielä viittätoista tuhattakaan, joten juuri minkäänlaisia vaikeuksia ei ole osunut kohdalle. Takana on vasta ensihuolto. Kokemukset Toyotan kestävyydestä ovat hyvät.

– Tyytyväinen olen sisätiloihin, vaikkeivät ne paljoa ole olleet käytössä.

Ristilän ei tarvitse kääntää takaistuimia välttämättä etuasentoon, sillä apen pyöräpotkuri kulkee takatilassa ilman sitäkin. Etuistuin myös tyydyttää – edellisen mallin Ristilä muistaa puuduttaneen Lapin-matkalla.

– Jos haluaa nopeasti ohitse, ei sillä viitosella mennä tiukkaan ohitukseen... Mutta kyllähän se yllättävän venyvästi vetää alhaalla.

Ristilä arvioi 1,6-litraisen Scénicinsä olevan kevyempi ja pirteämpi. Avensiksessa on puolestaan enemmän ison auton tuntua.

– Ja kyllä silläkin pääsee, kun tietää, mitä pykälää käyttää.

Hän kaipaa parannusta mittareihin. Kellon upotus ”luukkuun” ei myöskään miellytä. Parhaana puolena hän pitää autossaan tukevaa ajotuntumaa.

Huonointa ovat ”kuin merkkikorjaamoa varten rakennetut” pikkujutut. Paikallinen ”seppä” ehdotti, että hän asioisi Tampereella, kun oli puoli tuntia pähkäillyt polttimon vaihtoa.

...Käyttäjät kertovat

Myymäläpäällikkö Petri Kemppainen, 33, Herttoniemen Markantalossa on koetellut monenlaista autoa. Työsuhdeautoina on ollut mm. Skoda Ocatavia, Mazda 626, Chevrolet Astra, MB 300 D, MB 190 ja BMW 316i. Ja siinä sivussa hän piti omaa VW Kuplaa kymmenisen vuotta.

Tammikuussa hankittu Avensis 1.8 VVT-i Wagon on ehtinyt 21 000 km:n matkalla osoittaa toimivuutensa. Edellispäivänä siirtyivät erillisuuni, keittotaso ja liesikupu asiakkaalle kertaheitolla.

– Tällä on hyvä viedä telkkareita.

Kemppainen kehuu farmarin tasalattiaa, jonne penkit on helppo laskea. Näillä tilapäiskeikoilla edeltänyt viistoperä-Octavia oli kätevä, mutta siinä korkea kynnys haittasi. Isojen koneiden kuljetukseen liikkeessä onkin sitten kunnon pakettiauto.

Farmarin monikäyttöisyys avaa mahdollisuuksia perheen 4- ja 6-vuotiaiden tuleville harrastuksille. Tuoreena talonomistajana Kemppaisella on autossa irrotettava vetokoukku peräkärryä varten.

Kulutusseuranta puuttuu, mutta 1,8 VVT-i -kone on hänen mukaansa pirteä.

– Siinä on ihan tarpeeksi vääntöä.

Kun Tahkovuorella oli täysi porukka matkassa, alkoi etupää tuntua kevyemmältä. Peräkärryn kanssa ongelmat ovat samansuuntaisia.

Pitkän takaylityksen vuoksi vetokoukku ottaa maahan. Liitinosa onkin jo mutkalla ja suojus pudonnut. Tukevampi jousitus toisi Kemppaisen arvion mukaan parannusta myös keulan hakevuuteen.

Keskilokeron kansi korjattiin, sillä se aukesi välillä vain kolikon avulla. Myös nitisevä takaverho on uusittu. Kun molemmat ajovalopolttimot paloivat, vaihdettiin ne takuuna. Vikasaldon täydentää tuulilasin halkeaminen.

– Iso auto, hyvä ajaa, muuntelukyky ja hyvä hinta-laatu-suhde.

Kokonaisuus ja varustetaso tyydyttävät. Kodinkonemies näkee vain radiossa puutteen. Se saisi olla ”poltettuja” cd-levyjä toistava. Myös kyynärnojaa hän kaipaa keskelle eteen.

Tapani VaahtolaLehdessä 10/2004

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.