Kestotesti 30 000 km - Volkswagen Passat 2.0 FSI Comfortline

15.02.2007 |
Kestotesti 30 000 km - Volkswagen Passat 2.0 FSI Comfortline

Passatin Kestotesti sujui hienosti – ei vikoja, kohtuullinen kulutus ja mainio ajettavuus. Sapiskaa tuli öljyä janoavasta moottorista ja epäkäytännöllisestä tavaratilasta.

Taas yksi Passat.” Näin taisin ajatella marraskuussa 2005, kun Kestotesti alkoi. Auto oli sitä paitsi vaalean­sininen, kuten edellinenkin Passat, joka läpäisi testin vuosina 1997–98. Se oli TDI ja tämä uusi nyt sitten FSI.

En langennut kirjainmagiaan, vaan punnitsin uutta Passatia kriittisin silmin: kiva keula mutta muuten vähän oudon pikkusievät, ellei jopa pönöttävät muodot. Varsinkin perässä. Väistyvä malli miellytti silmää selvästi enemmän.

Mallinvaihdos merkitsi Passatille tietynlaista vallankumousta, koska moottori kääntyi sen yhteydessä keulalla poikittain. Tällainen tempominen ei ole toisaalta mitään uutta, sillä 90-luvun taitteen Passateissa kone oli poikittain ja sitä edellisessä mallissa pitkittäin.

Puolitieteellisen metodin mukaan moottorin asennosta voi päätellä, kuinka läheistä sukua kulloinkin tuotannossa oleva Passat on vastaavalle Audille. Jos edellinen Passat oli Audi A4:n serkku, ellei jopa veli, niin nykyinen tuskin yltää edes pikkuserkun oksalle Wolfsburgin ja Ingolstadtin yhteisessä sukupuussa. Jetta on kuin 20 prosenttia kutistettu Passat, ja Jettahan on tietysti Golfin veli. Tuohon suuntaan se Passatinkin geeniperimä taitaa tällä kertaa viitata.

Vaikka verikoe viittaa Golfiin päin, auton olemus todistaa toista. Poiminta testipäiväkirjan ensimmäiseltä sivulta: ”Näin isolla autolla tulee helposti ajettua liian lujaa.”

Totta – Passat on iso auto hyvässä ja pahassa. Satunnaisen testikuljettajan lausahduksen taustalta löytyy monia asioita, jotka perinteisesti liitetään isoon autoon. Päällimmäiseksi nousee Passatin hyvä äänieristys. Matkustamo on nautinnollisen hiljainen, oli alla sitten suvikumit tai nastakiekot. Testi-Passat on epämuodikas sedan, joten matkustajien ei tarvitse kuunnella avoimen tavaratilan rummutusta kuten tila-autoissa ja farkuissa.

Passatin pituus hipoo 4,8:aa metriä, joten isosta kalasta puhutaan. Kun leveyttäkin on yli 1,8 metriä, parkkipaikalla voi joskus kanittaa: lisäksi keulan ja perän mittojen arviointi on hankalaa, joten ahtaassa paikassa on pakko vekslailla eestaas.

Lämpöä odotellessa

Passatin testi starttasi suoraan pimeimpään talveen. Joulu- ja tammikuun ydinhämärissä auton kaarrevalot osoittautuivat aivan erinomaisiksi. Ne syttyvät, kun ohjauspyörää kääntää hiukankin pois keskiasennosta. Ojavaloista on eniten hyötyä huonosti valaistujen pikkuteiden risteyksissä. Sivuun sojottavien tuikkujen avulla koirat ja ilman heijastinta kulkevat ihmiset on tavallista helpompi havaita.

Ei Passat muutenkaan talvea pelkää, vaikka pientä hämminkiä pakkaskauteen mahtuikin. Muutaman yön seisokki parinkymmenen asteen pakkasessa näyttää hyydyttävän FSI-moottorin aika perusteellisesti. Kone pyörähtää kyllä lopulta käyntiin, mutta vasta 2–4 pitkän sahauksen jälkeen. Alkuun käyntikin on sitä paitsi ontuvaa.

FSI-moottori ei ole mikään kiuas: hukkalämpöä on tarjolla vaatimattomasti. Etupenkkien tehokkaat istuinlämmittimet ja hienosti toimiva automaatti-ilmastointi paikkaavat osaltaan pientä lämmönpuutetta. Automaatti on ohjelmoitu niin, että puhalluksen volyymi alkaa kohota vasta, kun moottori on lämmennyt kunnolla. Joissakin autoissa alkeellinen automaatti-ilmastointi alkaa horottaa täysillä heti moottorin käynnistyessä, mikä on erittäin epämiellyttävää. Passatin laite toimii niin hyvin, että käsisäätöä ei tarvitse kuin poikkeustapauksissa. Tehokas peilien lämmitys sulattaa huurut nopeasti.

Alustan viritys tuntuu sopivan suomalaisiin talviolosuhteisiin erinomaisesti. Jousitus on pehmeämpi ja herkkäliikkeisempi kuin isolta Volkkarilta voisi olettaa. Niinpä pyörien ote pitää, vaikka alla olisi liukas ja röykkyinenkin pinta. Kun alla on asialliset Nokian nastarenkaat, Passatia voi viedä lumipinnalla ällistyttävän kovaa. Tieto ESP:n tarjoamasta turvasta rauhoittaa, mutta Passat on niitä autoja, jotka pärjäisivät hyvin ilman sähköisen apukuljettajan panostakin.

Lisää öljyä

Helmikuussa Passatilla tehtiin kiivastempoinen hiihtoreissu Kainuuseen. Matkan varrelle osui pitkät pätkät lumipolannetta, joka on monille autoille myrkkyä. VW ei kuitenkaan ole polanteista moksiskaan.

Etelässä talvikeli on useimmiten yhtä kuin paljas asfaltti. Tällä pinnalla Hakkapeliitoin kengitetty Passat pyrkii vaeltelemaan – suuntavakavuus ei ole niitä parhaimpia, varsinkaan sivutuulella. Pitkillä matkoilla on mukava napsauttaa vakionopeudensäädin päälle ja antaa kaasujalalle lepohetki. Laitetta ohjataan ratin alle sijoitetulla pikkuviiksellä, ja se toimii mainiosti – paitsi reilummissa alamäissä, jolloin auto etenee rullaten moottorijarrutusmoodilla. Silloin moottori nykii kevyesti mutta selvästi.

Moottorin öljynkulutus on vielä paljon ärsyttävämpää. Kone pyysi ensi kerran lisää rasvaa huhtikuussa, kun mittarissa oli reilut 15 000 kilometriä. Tuolloin oltiin vasta huoltovälin puolivälissä. Litran lisäys nosti pinnan öljytikun ylämerkkiin. Tämän jälkeen öljyasiaa alettiin seurata entistä tarkemmin.

Neljä kuukautta myöhemmin elokuussa, kun mittarissa oli 28 500 km, oli pakko tarttua uudestaan pulloon. Nyt koneeseen lorahti puoli litraa mustaa kultaa. Tämä täydennys riitti vuosihuoltoon asti, joka tehtiin kilometrilukemalla 29 700.

Onneksi bensiiniä kuluu vain kohtalaisesti, Passatin painoon ja suorituskykyyn nähden oikeastaan hämmästyttävän vähän. Maantiellä on helppo päästä seitsemän litran lukemiin, eikä sekalaisessakaan ajossa hupene kuin noin kahdeksan litraa sadalla kilometrillä. Aika hyvin 1,5-tonniselta ja 150-hevosvoimaiselta autolta.

Koska polttoainesäiliö on 70-litrainen, tankillisella loilottelee reippaasti yli 700 kilometriä. Tämä on luksusta jos mikä. Jotta moottori toimisi mahdollisimman tehokkaasti, siinä on käytettävä 98-oktaanista bensiiniä, joka on hiukan kalliimpaa kuin normaali ysivitonen.

Mukava matka-auto

 

Kuljettajalleen Iso-P tarjoaa ensiluokkaiset tilat: istuin liukuu riittävän taakse, ja sitä voi säädellä monipuolisesti. Tarkasta ristiseläntuen säädöstä auto ansaitsee erityiskiitoksen. Myös takapenkillä on niin väljää, että vanhan sukulaistädin voi pyytää ihan pokkana kyytiin. Neljä henkeä matkustaa Passatissa todella mukavasti, ja viideskin mahtuu sopuisasti mukaan. Kesäkuumalla takapenkkiläiset kiittelivät omia tuuletussuulakkeitaan, jotka on sijoitettu keskikonsolin takapäähän.

Kuormamuulina perinteinen sedan ei ole parhaimmillaan, mikä ei ole tietysti mikään yllätys. Passatin tavaratilan luukku on suhteettoman pieni ja lastausaukko hankalan muotoinen, kuten niin monessa muussakin porrasperäisessä nykyautossa. Pehmeitä nyssäköitä on helppo sulloa tavaratilaan, mutta isojen ja kulmikkaiden esineiden kanssa tulee hankaluuksia. Lastenvaunuja Passatiin kuormatessa ovat kynnet ja hermot kovilla. Puuha on sen verran piinallista, että puskuria on pakko käyttää aputasona, ja sen kyllä huomaa: puskurin yläpuoli on naarmuista kirjava. Tavaratilan laidoilla on kätevät pikkueriöt, joissa on hyvä säilyttää pesunestepulloja ynnä muuta välttämätöntä.

Vaikka moottorin öljynkulutus ärsyttää, konetta on silti pakko kehua. Volkswagenin kaksilitrainen FSI-pata kuuluu koko- ja teholuokkansa ehdottomaan eliittiin. Moottori reagoi viiveettä ja aina yhtä innokkaasti – oli kierroksia kellossa sitten 1 500 taikka 5 500. Joskus tuntuu, että kone oikein anelisi kuritusta: iso vaihde, vähän kierroksia ja kaasu pohjaan, tätä minä haluan! Auto kiihtyy kuin magneetin vetämänä, ja kohta on jo pakko tarjota seuraavaa vaihdetta.

Hetken harjoittelun jälkeen ajoon kehittyy ihan oma rytminsä: koko ajan ikään kuin vähän liian iso vaihde silmässä ja nelosen jälkeen loikka suoraan kuutoselle – tai jopa kolmoselta kuutoselle, jos ajaa yksin. Kuutonen on yleisvaihde, jolla pärjää hyvin välillä 50–120 km/h. Onneksi Suomessa ei saa ajaa tuon kovempaa, sillä moottoritievauhdissa kuutonen alkaa tuntua jo hiukan lyhyeltä ja käsi hamuaa vaistomaisesti seiskaa! Mutta hyvä näin: meidän olosuhteisiimme Passatissa on aivan optimaaliset välitykset.

Testiautomme maksoi marraskuussa 2005 vajaat 38 000 euroa ja nyt hiukan enemmän. Summa on muhkea, mutta vuoden ja 30 000 kilometrin kokemusten perusteella on helppo todeta, että rahalle saa myös vastinetta selvästi tavallista enemmän. Passat on iso, nopea, mukava ja taloudellinen auto. Ja mikä parasta, täysin harmiton, jos sinänsä kiusallinen moottorin öljynkulutus unohdetaan.

Olin siis väärässä, kun aprikoin testin alkumetreillä, että käsissä on taas yksi tavallinen Passat. Se olikin tavallista parempi, ihan ilmiselvä laatuauto.

Loppukunto

Vuosi ei juuri nakertanut Passatia. Sisustuksessa ja korissa on pieniä matkan merkkejä, mutta vähän meikkaamalla FHH-562 kävisi uudenkarheasta esittelyautosta.

Moottori

Moottori on erinomaisessa vedossa. Dynamometrimittaus väittää, että yksi kilowatti puuttuu. Tasainen öljynkulutus on näköjään tämän moottorityypin ominaisuus. Öljyä lisättiin 30 000 kilometrin matkalla 1,5 litraa.

Voimansiirto

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Ei huomauttamista: kuusivaihteinen laatikko pelaa napakasti. Välitykset ovat juuri oikeat Suomen olosuhteisiin.

Alusta

Alustassa ei ole merkkejä isoista pohjakosketuksista. Roiskeläpät sen sijaan ovat selvästi kuluneet, mikä ei ole ihme, sillä ne osuvat tienpintaan jo yhden hengen kuormalla.

Jarrut ja jousitus

Jarrut ja jousitus ovat sekä etu- että taka-akselilla erinomaisessa kunnossa. Alakerrasta kuuluu ajoittain narinaa, kun lämpö vajoaa nollan alapuolelle.

Lasit ja maalipinta

Tuulilasissa on yksi pieni kiveniskemä. Vaaleansininen metalliväri on kovaa kamaa: keulassa ei ole lainkaan kiven­iskujälkiä.

Kori

Matkan merkkejä näkyy oikeastaan vain takapuskurin päällä. Puskurin yläpuoli on täynnä naarmuja lähinnä siksi, että sitä on käytetty laskualustana tavaratilaa kuormattaessa. Kaikki ovet ja luukut toimivat kuten pitääkin. Toinen ajovalopesurin pumppu uusittiin vuodon takia.

Renkaat

Talvirenkailla ajettiin peräti 18 000 km ja kesäkumeilla loput. Talvikiekot eivät ole kuitenkaan kuluneet kovin paljon: ne ovat laskennallisesti vielä 83-prosenttiset. Kesärenkaiden kulutuspinnasta on huvennut miltei puolet.

Sisustus

Vaaleanharmaa verhoilukangas näyttää haavoittuvammalta kuin tosiasiassa onkaan. Istuimet ovat tummuneet vain hiukan, ja ainoa isompi käytön jälki löytyy oikealta takaa. Paikalla oli lähes koko testin ajan kiinni lasten turvaistuin, joka on painanut penkin länään. Lisäksi pikku saappaista irronnut hiekka on hiertänyt verhousta. Tavaratilan pohjaverhous uusittiin rikkoutuneen kiinnikkeen takia.

Käyttäjät kertovat...

Täsmälääke tuulen suhinaan

Rolf Saarella on perspektiiviä Passatin kanssa elämiseen. Nykyinen auto on jo kolmas iso Volkkari putkeen.

– Vuonna 1998 ostin Passat TDI:n ja 2002 toisen vastaavan, jonka sitten elokuussa 2005 vaihdoin tähän 2.0 FSI:hin.

Saari ajaa sedanillaan reippaaseen tahtiin, sillä viime vuoden lopulla hänen Passatinsa mittarissa oli jo yli 50 000 kilometriä.

– Kiinnitin viime talvena huomiota erikoiseen tuulen suhinaan ja sisäpuolelta likaantuviin oven karmeihin. Ovien alalaidassa on aika iso rako, josta lunta pääsee tunkeutumaan pilarien ja oven väliin. Edellisen mallin autoissa tällaista ongelmaa ei ollut.

– Tuulen suhinaa ei aluksi otettu vakavasti, mutta turkulainen liike, josta auton ostin, paneutui asiaan ihailtavalla innolla: ääni sai alkunsa etumaskista, ja se loppui, kun ritilän asentoa hiukan säädettiin.

Saaren Passat on toiminut luotettavasti, mutta viime joulukuun alussa se alkoi yhtäkkiä käydä kolmella sylinterillä. Auto hinattiin lähimmälle merkkikorjaamolle, joka sattui olemaan Tampereella.

– Kävi ilmi, että yksi sytytysjärjestelmän puola oli rikkoutunut. Korjaamo vaihtoi takuuna kaikki neljä uuteen.

Pienistä harmeista huolimatta Saari on tyytyväinen autoonsa:

– Kyllähän tällä on mukava ajaa.

...Käyttäjät kertovat

Turbokyytiä koiralle!

Päivi Lietsala ajaa farkku-Passatilla, jossa on kaksilitrainen FSI-turbokone.

– Edellinen autoni oli Renault Laguna farmari. Halusin sen tilalle isomman farkun, joka olisi mielellään vieläpä uutta mallia! Kyydissä on usein kolme lasta ja koira, joten tilaa tarvitaan.

– Iskin silmäni Passatiin, koska se oli hyvännäköinen ja sopivan tilava. Valitsin turbokoneella ja automaattivaihteistolla varustetun auton.

Auto tilattiin ikään kuin sokkona: malli oli niin tuore, ettei sitä päässyt vielä koeajamaan. Homma meni muuten mallikkaasti, mutta tavaratilan verkon kanssa sattui pikku lapsus.

– Tarvitsemme koiran takia ehdottomasti sen verkon. Verkko olisi kuitenkin pitänyt ottaa tehdastilauksena. Suomessa jälkiasennettu verkko on kömpelö ja tilaa vievä eikä sitä paitsi ollenkaan koiranpitävä!

Muuten Lietsala on oikein tyytyväinen Passatiinsa.

– Turbokoneella se kulkee tosi hyvin, ja automaattikin pelaa hienosti. Lagunaa jouduin jopa hinauttamaan, mutta Passatissa on ollut tosi vähän vikoja.

– Kokonaisuutena Passat on ihan napakka paketti ja sitä paitsi mukavan hiljainen. Varusteita on kuitenkin hintaan nähden aika niukasti, toteaa Lietsala lopuksi.

Lauri LarmelaLehdessä 1/2007

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.