Kestotesti 30 000 km - Volkswagen Polo 1.4 5-ov. Comfortline

15.12.2003 |
Kestotesti 30 000 km - Volkswagen Polo 1.4 5-ov. Comfortline

Tuulilasin järjestyksessä 236. kestotestiauto, mitoiltaan kasvanut Volkswagen Polo on kokonaiskonseptiltaan onnistunut. Se on hyvin suunniteltu pikkuauto suurin ominaisuuksin - 1,4-litraisella moottorilla jopa matkakelpoinen. Testissämme laatuvaikutelma ja luotettavuus eivät tosin kulkeneet täysin käsi kädessä.

Tyyli sen jo kertoo. VW-geenit näkyvät uuden Polon pinnassa. Katse on kuin pikkuveljellä ja kokoa edesmenneen isoveljen verran.

Kakkos-Golfin mittoihin kasvanut Polo on nykyaikaisesti ryhdikkään korkea. Sisätiloissa ja monikäyttöisyydessä se ei häpeäisi edesmenneen klassikon rinnalla. Pienet kaukovalot sympaattisten Lupo-silmien sisäpuolella tuovat sopivan annoksen arvokkuutta.

Tämän päivän monikäyttöinen pikkuauto ei välttämättä ole pieni. Sen osoittaa uusi Polo, joka on ottamassa kaikenlaisen kansan perusautona manttelinperijän roolia Golfilta.

 

Takapenkille mahtuu kookaskin istumaan ryhdikkäästi. Etuistuimen pituussäätö riittää melkoisille hujopeille. Istuimen voi siirtää varsin taakse ennen kuin polvitila loppuu takana. Kilpailijoilta löytyy väljempiäkin takaistuimia, mutta matkustusmukavuus muodostaa mitalin toisen puolen.

Polon istuimissa on ison auton tuntua. Sisään viisioviseen pääsee vaivatta. Ohjauspyörä säätyy niin pituus- kuin korkeussuunnassa. Kaikki on vaihteenvalitsinta myöten näpäkästi käsillä.

Comfortline-varustukseen kuuluva kuljettajan istuimen korkeussäätö tuo lisänäkymiä pienikokoisemmille kuljettajille. Toisaalta keskikokoista kookkaampana voin kertoa, ettei se konepelti sieltä esiin ilmesty. Keulan etäisyyden oppii ilman sitäkin arvioimaan.

Käynnissä ongelmia

Hyvä laatuvaikutelma koostuu Polo 1.4 Comforlinessa useasta tekijästä. Käytön vaivattomuuteen yksinkertaisesti havahtuu jonkin ajan kuluttua. Ei löydy ominaisuuksia, joiden kanssa tuskailla – ainakaan testin alussa.

Ovet ja luukku aukeavat riittävästi – ja myös sulkeutuvat tyylikkäästi. Viimeksi mainittu ei osu päähän, mutta on toisaalta sopivalla etäisyydellä. Ajoäänet ovat yllättävän alhaiset, vain karkein kestopäällyste kaivaa rengasääniin ylimääräisiä desibelejä. Siinäkin on kysymys pitkälti kontrastista, joka syntyy melun pohjatason suhteen.

Uusittu alusta käyttäytyy Volkkareille tutulla helppoudella. Ajo-ominaisuuksiin on saatu tuoretta linjakkuutta ja suurpiirteisyyttä, joka on harvinaista pikkuautolle. Uusi Polo ei ole mikään äkäisesti keikkuva koppero.

 

Tuore 1,4 litran 16V-moottori tarjoaa kohtuullisen pirteää menoa. Mikään vääntökone se ei ole, mutta maantieohituksista selviää kunnialla. Polo 1.4 ei siis ole pelkkä kaupunkiauto. Suuren takaluukun alle mahtuu kuuden juomakorin edestä tavaraa, kuten meillä Tuulilasissa on tapana ilmaista.

Volkswagen ei ole pikkumallissaan sortunut halpoihin perusratkaisuihin. Kuitenkin jo kuukauden ajon jälkeen saimme havaita, että hyvä laatuvaikutelma ei aina takaa luotettavuutta.

Epämääräisyydet käynnissä alkoivat lokakuussa. Lupaavasti alkaneet käynnistykset saattoivat tyssätä yllättäen. Koneen eloon herättäminen oli jatkossa nahkeampaa.

Tätä seurasi käynnistysvirtapiirin mykkäkoulu. Vain polttonestepumppu sai äänestä päätellen virtaa. Oikku ei yleensä kestänyt kauaa. Viimeistään kolmannella avaimen käännöllä päästiin matkaan.

Korjaamo teki oireilusta omat johtopäätöksensä. Virtalukon pohjakatkaisin ja myös käynnistin uusittiin varmuuden vuoksi. Viat käynnistysvirtapiirissä oli näin minimoitu jatkossa.

Oireetonta kautta kesti kaksi kuukautta. Joulukuussa moottori aloitti mystisten sammumisten sarjan. Ensin kone sammui peruutusvaihteelle siirryttäessä, myöhemmin risteyksen ylityksessä. Kummallakin kerralla happea joutui vetelemään jo pidempään, ennen kuin moottori käynnistyi jälleen. Pakkasta oli noin kymmenen astetta.

Päästöjärjestelmän toiminnasta varoittava ”seosvalo” syttyi, mutta sammui jälkimmäisen episodin jälkeen. Valo syttyi vielä kerran itsekseen. Erilaista oireilua kesti neljä päivää.

Tammikuun alussa iskivät kunnon pakkaset. Polo ei ollut niistä moksiskaan, kun pakkanen pysyi –30°C:n lämpimämmällä puolella. Muutama päivä kylmässä ja käynnistys –32°C:ssa tuntuivat kuitenkin olevan liikaa.

Rajalla ainakin oltiin. Ensiyritys meni pelkäksi pörinäksi. Kone kävi hetken omin voimin, mutta sammui. Kaikki jäi toisen käynnistyksen varaan. Pitkä käynnistys ja saatto kaasulla kierrosten pitämiseksi 3 000 r/min:ssa auttoivat. Voimakas haju – ilmiö, johon myöhemmin kiinnitimme huomiota kylmäkäynnistyksissä – kieli, että seokset olivat rikkaalla.

Heti seuraavana päivänä moottori sammui jälleen lämpimänä. Peruutusyrityksen jälkeisessä käynnistyksessä moottorin ohjausyksikön häiriövalo (EPC) ja happitunnistimien toimintavalo jäivät palamaan. Siispä korjaamolle.

Vikamuistin koodit viittasivat häiriöön nokka-akselin tunnistimessa ja ilmavuotoon imujärjestelmässä. Korjaamo arvioi kuitenkin ohjausyksikön uudelleen ohjelmoinnin riittävän, mikä sitten tehtiinkin runsaan viikon kuluttua.

Tämän jälkeen tammikuun pahimmat pakkaset hellittivätkin. Uuden ”virityksen” talvikelpoisuus jäi näin kokeilematta. Testin loppupuoli sujui ilman käyntihäiriöitä.

Rittävä varustelu

Talvi sinällään ei Pololle ole ongelma. Lämmityslaite on varsin tehokas ja lämpeneminen sangen nopeaa.

VW on tehnyt lämppäriin rakennemuutoksen, joka ottaa ilmastoinnilla varustetut mallit paremmin huomioon. Raitisilmasuodatin ei enää ole moottoritilan ilmakaukalossa, vaan painepuolella sisätiloissa. Siksi suodatinala on pienentynyt.

Näyte suodattimen roskaisuudesta saatiin 30 000 km:n huollossa. Selvemmin vastapainetta keräävä rakenne on osaltaan syynä huurteenpoiston nihkeyteen. Puhallin on pidettävä vähintään kakkosnopeudella, jotta etusivuikkunat pysyisivät kirkkaina kovimmilla pakkasilla. Erityisvaivan muodostaa myös lämmönjako: lämpöä riittää, mutta sitä ei heru kunnolla etujalkatilaan.

Mutkittelevalla lumitiellä Polo on kuin kotonaan. Tasainen ohjautuvuus vaihtuu rempseässä ajossa letkeän yliohjaavaksi. Takapään eloisuus ei kuitenkaan ole helpon hallittavuuden vuoksi ongelma.

Pääteillä jousituksen myötäävä käytös tuo menoon leppoisuutta. Asialla on luonnollisesti kääntöpuolensa. Tarkka ohjautuvuus maantieajossa vaatii, että Polon rengaspaineet ovat suositusten mukaiset. Kulkua saattaa muuten vaivata lievästi vaeltava sivupiirre.

Sähköhydraulisesti tehostettu ohjaus on varsin hyvä ja tarkka. Suurilla nopeuksilla tuntuma ei tosin ole täydellinen, vaikka palautuvuus ansiokkaasti vakuuttaa toista.

Jo perusversio Firstline tarjoaa hyvän varustetason. Testiautomme Comfort-lisät ovat enemmänkin mukavuusluonteisia.

 

Keskuslukitus (kauko-ohjaus puuttuu), sähköiset lasinnostimet etuikkunoissa, veluuriverhous istuimissa, pehmustettu kojelauta, etuistuinten korkeussäätö, etuistuimen aluslaatikko sekä takaistuimen kyynärnoja säilytyslokerolla. Siinä tärkeimmät varuste-erot, joista syntyy reilun 1 000 euron hintalisä.

Turvataso on kaikissa varusteversioissa sama. ABS-jarrut sähköisellä voimajaolla ovat vakiotavaraa. Säädettävät pääntuet kaikilla paikoilla, kiristimet turvavöissä keskimmäistä takavyötä lukuun ottamatta sekä turvatyynyt edessä ja sivutyynyt etuselkänojissa täydentävät vankan, täyssinkityn korin tuomaa suojaa törmäyksissä. EuroNCAP-törmäystestissä Polo saavutti hyvän tuloksen: neljä tähteä.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Sähköllä säädettävät ja lämmitettävät ovipeilit kuuluvat vakioihin. H7-ajovaloin varustetut ajovalot ovat kohtuullisen tehokkaat. Pimeässä ajosta huolestuneet saavat lampunpesimet 200 euron lisähintaan.

Talvinen näkyvyysseikka liittyy kumitettujen lasinpyyhkimien jäätymisherkkyyteen. Alijäähtynyttä vettä ei sada usein, eikä etupyyhkimien kanssa usein ole ongelmia. Ne lämpiävät yleensä riittävästi alkupuhdistuksen jälkeen. Sen sijaan takapyyhin on vaikeampi. Polon takapesurin talviteho ei tahdo muutenkaan riittää: suihku jää takalasin puoliväliin.

Pienet huoltovälit

”Itse varmuus”. Uuden, entistä isomman Polon mainoslauseelle ei löytynyt katetta testissämme. Miten jatko sujuu tehtyjen korjausten jälkeen, on asia erikseen.

Volkkarin hyvä jälleenmyyntiarvo saa varmasti monen kääntämään katseensa saksalaistuotteeseen. Testiautomme arvonalennus (3 830 euroa) näyttää hinnan säilymistä ajatellen suurelta. Luku sisältää kuitenkin autoveroalen vaikutuksen: testiautomme saisi nyt 1 515 euroa halvemmalla.

Bensiinin litrahinta tuntuu vakiintuneen runsaan euron ja kymmenen sentin tasoon vuoden aikana. Testikulutus 6,3 l/100 km ei aiheuta erityismainintoja suuntaan tai toiseen. Polttonestekuluja voisi siten luonnehtia luokassaan keskimääräisiksi.

Volkswagen on usean muun saksalaisvalmistajan kanssa siirtymässä LongLife-huoltojärjestelmään. Huoltovälit eivät ole kiinteät, mutta ne pyritään venyttämään 30 000 kilometriin tai kahteen vuoteen. Tunnistimet öljytilassa ja jarruissa pyrkivät varmistamaan, ettei ennenaikaisia yllätyksiä synny. Akku on tavallista pitkäikäisempää tyyppiä.

Huoltotarpeen väheneminen merkitsee autoilijalle pienempiä kuluja, muttei täyttä huolettomuutta. Uuden tekniikan puitteissakin on muistettava, että moottori syö jo jonkin verran öljyä 30 000 kilometrin matkalla.

Kestotestimme aikana koneeseen lisättiin täysi litra VW 503.00 –vaatimusten mukaista moottoriöljyä. Laatuvaade ei ole sama kuin vanhemmissa malleissa, tavallisella 15 000 km:n vaihtovälillä. Tyyppi ei vastaa myöskään muiden saksalaismerkkien LongLife-vaatimusta. Eli siinä pieni opiskelun paikka.

Ne, jotka unohtavat huollottomuuden huumassa vilkaista Polon öljytikkuun, saavat herätyksen mittariston öljyvalolla: keltainen öljykannu (tarkasta öljymäärä), keltainen vilkkuva öljykannu (öljymäärämittarissa häiriö) tai punainen, jatkuvasti palava tai vilkkuva öljykannu varoitusäänien kera (tilanne öljynpaineen tai -määrän suhteen on jo vakavampi).

Loppukunto

 

Polon tehot ovat tallella. Dynamometrimittauksen perusteella papua näyttäisi löytyvän konepellin alta luvattua runsaammin. Kiihtyvyysmittaukset puolestaan osoittavat, että Volkswagen Polo 1.4 kulkee 30 000 km:n ajon jälkeen juuri niin lujaa kuin tehdas sanoo.

Tunne hyvästä laadusta on kaiken kaikkiaan pitänyt. Kojelaudan kiinnitys vasemmassa reunassa on tosin testin loppuvaiheissa alkanut natista joustotilanteissa. Kojelaudan sisältä kuuluu myös silloin tällöin lieviä rapinoita. Sen sijaan tasaisessa ajossa auto kuuluu maan hiljaisiin, eikä röykkyisillä pinnoillakaan kaivaudu esiin kulmakarvoja nostattavia ääniä. Etujousituksen ääntely tuntui olevan talvinen vaiva.

Luotettavuuden suhteen jäimme hieman sormi suuhun. Korjautuivatko moottorin sammuilemiseen ja käynnistymiseen liittyvät vaivat ohjausyksikön ohjelmoinnilla? Tuntuisi oletettavalta, että kyseessä olisivat uunituoreeseen moottoriin ja sen EU4-päästötasoon liittyvät seoksenohjausongelmat.

Toisaalta osa lokakuisista käynnistysvaikeuksien syistä on pantava käynnistysvirtapiirin viallisten komponenttien piikkiin. Laatuseikka sekin.

Renkaiden urasyvyysmittaus ja vasemman eturenkaan vingahtelu tiukemmissa käännöksissä panivat epäilemään, että ohjauskulmat eivät ole viimeisen päälle kohdallaan. Tarkastus loppuhuollon jälkeen paljasti, että vasen eturengas on kääntynyt testin viimeisellä kolmanneksella lievästi liikaa haritukselle.

Vai olisiko niin, että etukulmat olisivat olleet harituksella jo tehtaalta lähtien? Negatiivista aurausta ei ollut välttämättä niin paljon liikaa, että se olisi näkynyt talvirenkaiden kulumismuodossa. Merkintää ajosta kuoppaan tai katukiveen ei testipäiväkirjasta löydy.

Moottori

Moottori on teho- ja suorituskykymittausten mukaan täydessä iskussa. Pientä nytkähtävyyttä kaasunvaihtotilanteisiin tuonee tarkka EU4-päästötason mukainen seosten ohjaus. Käynnistysvaikeuksia ei testin loppupuolella esiintytyn. Ohjausyksikön vikamuisti tarkastettiin varmuuden vuoksi loppuhuollossa, jossa pitkään palvelleet öljyt vaihtuivat suodattimen ohella. Hammashihnan tarkastuksen lisäksi lähinnä pyyhittiin pölyt imukotelon päältä.

Voimansiirto

Kytkimen ja vaihteiden toiminnassa ei ole koko testin aikana ollut huomauttamista. Voimapaketille on tyypillistä lievä hytkähtely kaasunvaihtotilanteissa. Varsinaisesta tuennan löystymisestä ei ole kyse. Voimansiirtolaitteissa ei esiinny vuotoja eikä ääntelyä.

Alusta

Käytön jälkiä joutuu alustasta suorastaan hakemaan. Kivisuihku on päässyt ruostuttamaan takajousten alakuppeja merkityksettömästi.. Myös sisälökasuojien etureunat repsottavat hieman. Varsinaisia kivikolhuja ei oikeastaan näy. Pääosaa alustasta kattaa muovisuojus. Vain lattian etukulmat ovat massauksen varassa. Suojaus näyttää pitäneen hyvin. Vain kourallinen soraa koukittiin pois takapuskurin sisältä. Siinä ainoat jäljet liki jokaviikkoisesta soratieajosta.

Jarrut ja jousitus

Loppuhuolto teki jarruille ihmeitä. Ei lievää ohjausvipotusta kevyissä jarrutuksissa, ei enää kahinoita. Levyjarrut pikkuauton taka-akselilla vaatisivat normaalia raskaampaa kuormittamista, jotta toiminta pysyisi tasaisena. Vain vasen takapyörä lukkiutuu loppukunnossa seisontajarrulla. Etuvaimennuksessa ei ole enää aivan alkuperäistä tiukkuutta. Keula elää selvemmin laajoissa heitoissa. Muuten jousituksessa ei ole huomautettavaa: ei vuotoja eikä kolahtelua kuten pakkasilla.

Kori

Korissa ei esiinny repsahtamisen merkkejä - todisteena alhainen melutaso loppumittauksessa. Viimeistely ei silti ansaitse täysiä pisteitä. Pientä rapinaa kuuluu kojelaudasta aika ajoin. Kuljettajan puolella joko kuljettajan istuinkiinnikkeet tai näiden verhous pitivät selkeää natinaa joustotilanteissa. Äänet kun tahtovat erottua aina selkeämmin hiljaista taustaa vasten.

Renkaat

kesärenkaat ovat edessä kuluneet selkeästi reunoistaan. Minimikohdissa ulkoreunalla kulutuspintaa on jäljellä enää kolmannes. Talvirenkailla kulutusmuoto on toinen: pidemmästä 17 300 kilometrin ajomatkasta huolimatta eniten kulunut keskiosa on vielä 70-prosenttinen. Syy eroon löytyi loppumittauksessa. Vasemman eturenkaan auraus on jossain vaiheessa (katukivi/kuoppa?) painunut lievästi haritukselle, mikä on hieman lisännyt kesärenkaiden kulumista.

Lasit ja maalipinta

Maalipinta helmoissa on pitänyt hyvin sorasuihkut. Iskemille alttiita kohtia ei korista muutenkaan tahdo löytyä. Maalipinta on sanut raapaisun vain oikeaan takaoveen paikoitusalueella. Kuljettajan oviaukko sen sijaan on kuin pienen kahina jäljiltä. Pystypylväässä on useita turvavyön soljen jättämiä jälkiä, kun vyö on kiertynyt tai muuten jäänyt kelautumatta. Oven väliin jäänyt takin solki jätti puolestaan yllättävän selkeän vekin kynnyskoteloon.

Sisustus

Sisustuksessa vallitsee harmonia melutason puolesta. Testin loppuvaiheessa kojelaudan kiinnitys vasemmalla on alkanut kuitenkin natista kiusallisesti joustotilanteissa. Comfortline-istuinverhous on siisit ja pitänyt ryhtinsä. Vohvelimainen veluurikuosi näyttää hieman nuhjuiselta koirankarvaisena, mutta imuroituna siisti kuin sika pienenä. Oikean etuoven kaiutinsuojuksessa on pieni reikä: muoviritilä saanut ilmeisesti osuman ulos astuttaessa.

Tapani VaahtolaLehdessä 9/2003

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.