Kestotesti: Kia Cee'd

08.01.2014 | Lauri Larmela
Kestotesti: Kia Cee'd

Kialla on tajuttu, että arki on juhlaa, kun homma pelaa kuten Cee'd.

Onko tässä mitään ideaa vai ei? Yleensä asia selviää ihan tuttavuuden ensimetreillä. Cee’d SW:n kanssa käy juuri näin: se on selvästi etevämpi kuin edeltäjänsä. Mikä parasta, muutos on niin tuntuva, että muutkin tämän luokan autot ovat helisemässä.

Tähän analyysiin päädymme toimituksen käytäväkeskusteluissa joskus marras-joulukuussa 2012. Kian mittarissa on tuolloin reilut 3 000 kilometriä.

Mikä siinä Cee’dissä pelittää niin erinomaisesti? No, rajusti kilpaillun volyymiluokan Kia yllättää myönteisesti lähes joka suhteessa. Sen kanssa pääsee sinuiksi muutamassa minuutissa. Ajaminen on helppoa, eikä mikään tunnu ärsyttävän.

Myös muotoilu säväyttää. Farkkukorinen Cee’d näyttää poikkeuksellisen sulavalta. Linjoista puuttuu monille aasialaismerkeille tyypillinen yliyrittäminen ja kikkailu. Korissa on selviä saksalaisvaikutteita, eikä ihme, sillä Kian pääjohtaja on entinen Audi-mies ja taustaltaan nimenomaan muotoilija.

Maantiellä kaipaisi parempaa tuntumaa asfaltin pintaan

Kian testi pyörähtää käyntiin lokakuussa, jolloin liikutaan vielä kesärenkailla. Pikatuomio ajettavuudesta on myönteinen. Cee’d on harmiton kulkupeli, mutta mistään herkkupalasta ei voi puhua. Ainakin ohjauksessa on parantamisen varaa. Hifistelijöiden mukaan se on peräti tunnoton.

Marraskuussa on pakko pyöräyttää alle nastarenkaat. Ne eivät pilaa Kian ajettavuutta, mutta tietuntuma on selvästi ohuempi ja meno entistä huojakkaampaa. Onnettominta on, että nastavarustus nostaa matkustamon melutasoa selvästi.

Kylmä ja pimeä kausi on eräänlaista eloonjäämistaistelua – autolla kuin autolla. Lunta tulee taivaan täydeltä pitkin joulukuuta, ja myös pakkasta riittää. Talvi jatkuu ankarana pitkälle maaliskuuhun.

Cee’d syö tätä suomiherkkua kohtalaisella halulla ja ennen kaikkea luotettavasti. Moottori käynnistyy joka aamu napinoitta, eikä autossa tarvitse palella. Itse asiassa tilanne on miltei päinvastainen.

Jos automaattisäätöön naputtaa vaikkapa 20 astetta, voi olla varma, että hikeä pukkaa. Kalibroimattomalla käsikopelomenetelmällä arvioituna torvista tulee ainakin 23-asteista ilmaa, eikä tilanne juuri muutu, vaikka säädön ruuvaa 18 asteeseen.

Viileää ilmaa saa toki sisälle valitsemalla maksimijäähdytyksen. Sama pyynti on ajoittain käytössä helteisinä kesäpäivinä, joten tuntuu perin oudolta käyttää Lo-asetusta nollakelillä.

Lämpöä riittää hyvin, mutta lämmityslaitteen säädettävyys on huono

Sinänsä on toki hyvä, että lämpöä riittää. Laitteen säädettävyys jättää silti runsaasti toivomisen varaa. Edellä se lostettujen omituisuuksien takia lämmityslaitteen automattiasetusta voi talvella käyttää vain ajoittain. Myös huurtumisongelmat vaivaavat – varsinkin useamman hengen kuormalla.

Cee’dissä on kolmitehoiset istuinlämmittimet. Jo ensipakkasilla käy ilmi, että grillit ovat todella tehottomat. Kolmonen on ainoa asetus, joka lämmittää jäistä istuinta edes jonkin verran. Monissa nykyautoissa parin minuutin paahto täydellä teholla saa peffan kiehumaan, mutta Cee’dissä kolmosta voi käyttää aamusta iltaan ja illasta aamuun vailla pelkoa palovammoista.

Jos on Cee’d-miehen takapuoli joskus jäässä, niin onneksi näpeille riittää ylen määrin lämpöä. Cee’dimme varustukseen kuuluu nimittäin sähkölämmitteinen ohjauspyörä. Tästä keksinnöstä on eniten iloa nollakeleillä, jolloin hanskoja ei aina viitsi käyttää. Jo minuutin kuumennus saa kohmeiset sormet lämpimiksi. Osan rattigrillin tehosta voisi mielihyvin siirtää istuinlämmittimien puolelle.

Hyvä reissuauto, kunhan kuorma ei ole liian raskas

Talven mittaan Cee’d saa useaan otteeseen taakakseen täyden kuorman: neljä ihmistä ja tavaratila turvoksiin. Kontti on tilava ja selkeän muotoinen. Tavaraverkon virittäminen on helppoa, ja sen ansiosta kontin voi huoletta latoa täyteen kattoa myöten.

Myös tavaratilan peite ja lattiapinnassa liikkuvat tilanjakajat kuuluvat varustukseen. Jos roinaa on mukana reilusti, kummatkin kannattaa jättää tallin nurkkaan, sillä ne heikentävät selvästi ruuman käyttökelpoisuutta. Normaaleilla kauppakeikoilla peite ja jakajat helpottavat arkea: eivätpä kassit kaadu, ja jos kaatuvat, niin naapuri ei näe syntynyttä sotkua.

Täyden kuorman lastaaminen Cee’din kyytiin vaikuttaa selvästi auton ajettavuuteen: perä lähtee pompuista heijaavaan liikkeeseen. Jos röykkyjä on taajaan, kimmoisa pomppiminen on miltei jatkuvaa. Erityisesti liukkaalla kelillä käytös tuntuu erittäin epämiellyttävältä, ja nopeutta on pakko laskea.

Kevyessä lastissa Kia kulkee todella sivistyneesti. Niinpä täyden kuorman käytöshäiriöt jäävät mieleen ehkä normaalia selvempinä.

Moottori vetää hyvin kaikilla kierroksilla

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Cee’din 1,6-litrainen moottori on vapaasti hengittävä, kuten monissa muissakin aasialaistaustaisissa autoissa. Euroturbojen leviäminen idän suuntaan on vasta alkamassa. Turbojen rinnalla on aina paha kisata, mutta Cee’din moottori kestää vertailun iskutilavuudeltaan pienempiin ahdettuihin koneisiin yllättävän hyvin. Moottori vetää notkeasti jo alhaalta lähtien, ja kierrosten myötä voimaa tulee kivasti lisää.

Jos käsillä on äkäinen ohitustilanne, nelikkoa kannattaa revittää surutta jopa kuuden tonnin tuolle puolen. Yläalueella on tarjolla miltei sporttista voimaa.

Normiajossa moottori tuntuu sopivan joustavalta myös siksi, että vaihteiston välityssuhteet on valittu järjellä eikä ekotunteella. Kuutosella voi ajaa vaivatta taajamassakin, eikä maantiellä tarvita pienempää vaihdetta kuin ohituksissa. Moottorin voima riittää mainiosti matkantekoon myös täydellä kuormalla.

Cee’din mittaristossa on vaihtoopastin, mutta sen seuraaminen unohtuu nopeasti. Kun auton kanssa pääsee tutuksi, oikea vaihde löytyy myös ilman sähköaivon apua.

Mainittakoon vielä erikseen, että Cee’din 1,6-litrainen nelikko on käyntiääniltään erittäin sivistynyt. Tyhjäkäyntiä tuskin kuulee, eikä korvia särje, vaikka kierroksia olisi taulussa reilumminkin. Renkaiden kohina peittää lähes kaikissa olosuhteissa moottorin kuiskauksen alleen.

Sammutusautomatiikka temppuilee

Cee'dissä on moottorin sammutusautomatiikka. Se alkaa pysäytellä moottoria maaliskuun lämpimimpinä päivinä, silloin kun päästään plussan puolelle. Valitettavasti moottori sammuu usein, mutta käynnistyy selvästi harvemmin. Monesti käy niin, että takana tulevan auton torvi ehtii kiekaista ennen kuin Cee’din moottori pyörähtää käyntiin. Korvat punoittavat, piinallista.

Lähes kaikissa muissa testaamissamme autoissa moottori käynnistyy uudestaan, kun kytkinpoljinta hipaisee, mutta Kia ei toimi näin suoraviivaisesti. Tutkimme asiaa porukalla, ja keksimme selityksen vaivaan. Systeemi toimii kuten pitääkin, kunhan keppiin ei koske, ennen kuin kytkimen painaa pohjaan. Helppoa, kun osaa!

Ceed käy käteen huhtikuussa yhtä hyvin kuin lokakuussa

Huhtikuussa siirrytään kesärengaskauteen, ja on välitilinpäätöksen aika. Ensivaikutelma näyttää pitävän jälleen kerran kutinsa, sillä Cee’d käy käteen huhtikuussa yhtä hyvin kuin lokakuussa. Mikään ei ärsytä, jos omituinen pysäytysautomatiikka jätetään laskuista. Ja mikä parasta, korjaamolle ei ole ollut asiaa.

Suveen lähdetään vahvan positiivisissa tunnelmissa. Valitettavasti huhtikuinen asfaltti on talven jäljiltä niin karheaa, että sisämelu ei juurikaan laske, vaikka alla pyörivät kesärenkaat. Myöhemmin käy ilmi, että kun asfaltti siliää, myös melu vähenee.

Kesän ajoittain vauhdikkaatkin taipaleet eivät nosta Kiasta pintaan uusia luonteenpiirteitä. Hiukan kärjistäen voisi sanoa, että Cee’din kanssa arki on harmaata, mutta hyvä niin! Ilmastointi viilentää, korjaamolle ei ole asiaa ja kilometrit kertyvät tasaiseen tahtiin.

Testin loppuosalla oli pakko tarkkailla öljynkulutusta

Elokuussa huomaamme, että moottoriöljyn pinta mittatikussa on vajonnut puolivälin paikkeille. Testikilometrejä on jäljellä vielä yli 6 000, joten tätä asiaa pitää alkaa seurata. Tästä lähtien tarkastamme öljyn pinnan joka toisen tankkauksen yhteydessä. Tilanne pysyy kuitenkin stabiilina: pinta ei putoa mittavälin puolimerkin alle.

Syyskuussa huoltomuistutin aloittaa sitkeän pimputtelunsa: varaa määräaikaishuolto, aikaa niin ja niin monta kilometriä ynnä päivää. Sähköaivon mukaan huoltoa pitäisi saada heti, kun auton luovutushuollosta on kulunut noin vuosi – selvästi ennen kuin tulee vuosi täyteen testin startista.

Viemme auton lopulta huoltoon marraskuussa lukemalla 29 859 km – huoltomuistuttimen mielestä kuukauden myöhässä. Ainoa korjaamolta pyydetty lisätyö liittyy sammutusautomatiikkaan. Pyydämme Herttoniemen Delta-Autoa tarkistamaan, onko laite sellaisessa trimmissä kuin pitääkin.

Ihmetys on suuri, kun ystävällinen työnjohtaja ilmoittaa: kyllä, automatiikka toimii juuri niin kuin pitääkin!

Cee'd taipuu moneen menoon

Testin loppusaldo jää selvästi positiivisen puolelle. Kia on onnistunut rakentamaan auton, joka sopii erinomaisesti suomalaiseen makuun. Farkku-Cee’d on juuri sen kokoinen, että sen tilat riittävät nelihenkisen perheen käyttöön.

Tämä on tärkeää, sillä Suomi on maa, jossa useimmissa talouksissa on vain yksi auto. Niinpä sen ainoan on taivuttava mahdollisimman moneen menoon. Ja Cee’dhän taipuu. Uskon, että Kian valloitusmarssia on seurattu kilpailijoiden leireissä pelonsekaisin tuntein. Cee’d ja muut Kia-mallit ovat nakertaneet varsinkin latinoautojen markkinaosuuksia.

Vanhan totuuden mukaan hyvää ja halpaa ei ole olemassa, mutta Cee’d yrittää kumota tämän väittämän ponnekkaasti. Kun tällä linjalla jatkaa sitkeästi vuodesta toiseen, jäännösarvotkin alkavat nousta. Nyt Cee'din arvo laskee vuodessa vielä reippaasti, mutta tulevaisuudessa voi olla toisin.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.