Koeajo: Ford Grand Tourneo Connect

20.03.2014 | Timo Nurmi
Koeajo: Ford Grand Tourneo Connect

Ford Grand Tourneo Connect 1.6 Duratorq TDCi Titanium - aitoa asiaa.

Tila-autoksi kutsutaan monenlaisia automalleja, ja usein nimen perusteeksi riittää hiukan perushenkilöautoa korkeampi ja pulleampimuotoinen kori. Jos tilat todella ovat tärkeä peruste autoa valittaessa, on sysättävä syrjään lifestyle-henkiset sukkulat ja keskityttävä kulmikkaampaan korimuotoiluun. Tällaista linjaa edustaa Ford Grand Tourneo Connect, jonka kaappimaiseen koriin on pakattu vakiona viisi ja enimmillään seitsemän istuinpaikkaa. Vähän vähempään tyytyville Ford tarjoaa aina viisipaikkaista ja 40 cm lyhyempää Tourneota. Jos ostaja on valmis hyväksymään myös karumman sisustuksen, hän voi valita pakettiautoksi rekisteröitävän Transit Connect Kombin. Senkin kuoriin voi majoittaa enimmillään seitsemän istujaa. Me otimme koeajoon tehokkaamman Grand Tourneo -malliston kahdesta dieselversiosta. Varustelutaso on Titanium eli kahdesta vaihtoehdosta kattavampi. Verrattuna Trend-varusteluun se venyttää vakiovarustelistaa mm. vakionopeudensäätimellä, pysäkointitutkalla takapuskurissa ja 16-tuumaisilla kevytmetallivanteilla. Etuistuimille käynti sujuu helposti, kiitos reilusti avautuvien ovien ja perushenkilöautoa isomman istumakorkeuden. Istuin on perusjämäkkä, muttei varsinaisesti kova. Selkänojassa on kunnon annos sivuttaistukea, istuinosassa reisituki jää keskinkertaiseksi. Kojelautanäkymä pullistelee kytkimiä. Niillä auton varusteiden käyttö on nopeampaa kuin monitoiminäytön valikoissa kahlaten. Jos autolla on useita satunnaisia kuljettajia, Fordin nappulaviidakko voi olla huonompi ratkaisu. Kojelaudan yläreunan näyttöruutu on paremmin esillä kuin isoveli Tourneo Customissa, mutta ratin puolissa olevien kytkinten käyttö ei suju luontevasti puolien kaltevan muodon takia. Sisätilat mitoitettu ulkokuoren mukaanKeskimmäisellä istuinrivillä on reilusti tilaa. Mukavuutta verottaa hieman pystyhkö istuma-asento, ja keskipaikka on lisäksi aikuiselle melko kapea. Keski- ja takariville käydään sivuliukuovista, jollaiset ovat vakiona sekä auton vasemmalla että oikealla kyljellä. Ovet liikkuvat melko kevyesti. Samaa ei voi sanoa istuimista, joiden taittelu kokoon tavaratilan maksimoimiseksi on melko raskasta touhua. Muunneltavuus sinänsä on melko pitkälle ajateltua. Veto keskirivin istuimessa olevasta kahvalenkistä kaataa selkänojan, toisesta lenkistä nykäisy siirtää istuimen eteen- ja alaspäin. Samalla syntyy väylä kahdelle takaistuimelle. Ne tarjoavat paremmat tilat kuin useimpien "kolmirivisten" kilpailijoiden takimmaiset istuimet. Pääntilaa on reilusti, polvitilakin on kohtuullinen ja sivusuunnassa ilmatilaa on suorastaan mukavasti. Ongelma on istuimen mataluus, jonka takia polvet ovat voimakkaasti koukussa. Samasta syystä takariville ja sieltä pois siirtyminen vaatii notkeita jalkoja. Myös takaistuimet voidaan taitella kokoon tavaroiden tieltä. Ensin käännetään istuinosa ylösalaisin, sitten selkänoja kaadetaan istuintyynyn päälle. Lopuksi taitellaan saranoidut lattialevyt auki, ja käytössä on tasapohjaistakuljetustilaa enimmillään noin 2,6 m3. Tavaratila on muodoltaan selkeän laatikkomainen. Nostokynnys on lähes olematon, mutta kuormausaukon alareunassa oleva muovipaneeli muodostaa kuitenkin pienen kynnyksen. Nostokorkeutta on 53 cm eli miellyttävän vähän, ja avatun takaluukun alle jää 181 cm tilaa. Ison luukun liikuttelu vaatii jonkin verran voimaa. Sisäpaneloinnissa on reilun kokoinen vetolenkki luukun sulkemiseksi. Kokonaisvaikutelma ajossa on tukeva, muttei kova. Epätasaisuudet ylittyvät ilman hälyääniä ja turhaa tärskähdystä takapuoleen. Kuorman lisäys ei muuta käytöstä merkittävästi.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

 

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.