Koeajo: Subaru Forester XE 2.0D CVT – paljon ajaville vasemman jalan lepuuttajille

19.03.2015 | Timo Nurmi

Forester on nyt myynnissä dieselin ja automaatin yhdistelmänä.

Subaru Foresterin Suomen-hinnastossa on nyt tusina versiota täynnä, kun mallistoon on otettu dieselmoottorinen Forester myös automaattivaihteistolla. Automaatti on Subarun Lineartroniciksi nimittämä portaaton, metalliketjua voimansiirtoon käyttävä CVT-tyyppinen laatikko, jonka lisähinta manuaaliversioon verrattuna on diesel-Foresterissa noin 3 000 euroa. Diesel ja automaatti on hinnoiteltu samoilla varusteluversioilla kuin suunnilleen saman tehoinen bensiinimoottorikin, eli myynnissä ovat X-, XS- ja XE-varustetasot.

Mallivuoden 2015 muita Forester-uudistuksia ovat mm. mittariston ja ohjauspyörän päivittäminen sekä seitsentuumaisella kosketusnäytöllä varustetun audiolaitteiston ottaminen vakioksi kaikkiin varusteluversioihin. Koeajamassamme XE-varusteluversiossa laitteistoon kuuluu vakiona lisäksi navigointi.

Käyttäjän kannalta oleellinen varuste on mm. avaimeton sisäänkäynti ja käynnistys, kunhan ne toimivat kunnolla. Forester havaitsee avainta taskussaan pitävän käyttäjän riittävän nopeasti, jotta ovet saa nykäistyä auki viiveettä. Tämäkin varuste kuuluu XE:n vakiovarusteluun.

Autoon istahdettuani ensimmäinen havainto oli valoisuus. Ikkunapinnat ovat melko suuret ja katon pilarit moniin nykyautoihin verrattuna aika ohuet. Lisävaloa matkustamoon tuo XE-versiossa lisäksi sähkötoiminen ja kookas kattoluukku.

Kojelautanäkymä on selkeä ja tietyllä tavalla monia kilpailijoita vanhahtavampi. Tämä näkyy esimerkiksi sähköikkunoiden ja istuinlämmittimien kytkimissä. Käytettävyyden kannalta Foresterin ratkaisuissa ei ole mainittavaa moitittavaa, joskin osa ohjauspyörän kytkimistä on vähän turhan ahtaasti sijoitettu. Kosketusnäytön herkkyys on kunnossa, pikavalintanäppäimet osin turhan pieniä – helmasynti, josta olen purnannut useimpien vastaavien ratkaisujen kohdalla.  

Foresterin etuistuimilla pärjää kohtuullisesti, mitä auttaa CVT-laatikon kytkinjalalle suoma vapaa-aika. Reisitukea ei nimittäin ole kovin vahvasti esimerkiksi äskettäin kokeilemaamme Outbackiin verrattuna. Sen sijaan selkänojan antama sivuttaistuki on vähän voimakkaampaa kuin Outbackissa. XE-varusteluun kuuluva nahkaverhoilu ei tosin ole paras mahdollinen ratkaisu ajatellen auton maastohenkistä olemusta. Nahka kun on vähän kangasta liukkaampaa. Kangasta paksumpana materiaalina se saattaa myös tuntua pidentyneenä viileytenä takamuksessa ennen kuin istuinlämmitin jaksaa puhkua lämpönsä istujan kehoon saakka. Ainakin koeajollamme penkkien lämpeneminen kesti vähän turhan pitkään. Sen sijaan ulkopeilit sulivat jäästä aika ripeästi, ja takaikkunakin avautui kohmeesta kohtuullisella vauhdilla.

Takaistuimella on mukavat tilat. Päälaen yläpuolelle jää kunnolla ilmatilaa, ja myös polvilla on hyvät oltavat. Jalkaterille tilaa on tosi reilusti. Istumakorkeus on aikuisellekin riittävä ja istuma-asento pystyhkö. Takaistuimelle ja sieltä pois solahtaminen sujuu ilman suurta tuskaa, sillä oviaukko on alareunastaankin asiallisen levyinen ja oven aukeamiskulma riittävä.

Tavaratilan pituus takaistuin käytössä on 88 cm, ja kun takaselkänoja kaadetaan, pituus kasvaa noin 181 senttiin. Tämä mittahan riippuu aina siitä, minkä mittaiset ja millaisesta istuma-asennosta pitävät ihmiset ovat majoittuneet etuistuimille. Tuo edellä mainittu 181 cm pätee, kun etuistuimet on säädetty 180-senttisille istujille. Ruuman leveys pyöräkoteloiden välissä on 107 cm ja leveimmillään eli aivan takaosassa 130 cm.

Selkänojien kaataminen luo tavaratilan lattiatasoon viiston osuuden, eli kaadetut nojat jäävät vähän lattian perusosan pohjaa korkeammalle. Kynnyksen viistous tekee kuitenkin tavaroiden liu’uttamisen tilan perälle ja sieltä pois suhteellisen helpoksi.

Selkänojan lukitus vapautetaan nostamalla nojan päädyissä olevia vetimiä; tämä saattaa olla teoriassa vähän turvallisempi ratkaisu kuin painonapilla tapahtuva lukituksen vapautus, mutta vaatii toisaalta vähän enemmän sormivoimia. Nojan liikuttelu sujuu sinänsä aika kevyesti. Kun 60:40-jaolla jaettu noja nostetaan paikoilleen, takaturvavyöt pysyvät siististi sivuilla eivätkä jää nojan taakse.      

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Nostokorkeus maanpinnasta tavaratilan lattiatasoon on 72 cm. Nostokynnystä ei käytännössä ole, vaikka tavaratilan takareunassa onkin hitusen lattiapinnasta ylös pullistuva muovipaneeli. Avatun takaluukun alle jää tilaa 180 cm. XE-varusteversioon sisältyvä takaluukun sähköinen avaus- ja sulkemistoiminto on aika hidas reagoimaan avauspyyntöön.

Kaksilitrainen turbodiesel on miellyttävä voimanlähde ja riittää hyvin Foresteriin. Mikäli kuljettaja kaipaa autolta terävää reagointia kaasunkäyttöön, CVT-vaihteisto ei ehkä ole paras valinta. Jos perään iskee painavan vaunun, kulku tietysti verkkaistuu muutenkin. Sporttisuutta haluavat voivatkin valita Forester-mallistosta 240-hevosvoimaisen bensaturbon, joka on muuten tarjolla ainoastaan CVT-laatikolla.

Vaikka vaihteisto on ns. variaattorityyppinen, se ei tunnu vanhahtavassa mielessä kuminauhamaiselta. Koeajolla tosin huomasi, että vaihteiston käytös muuttuu hieman käyntilämpötilan mukaan. Kylmällä autolla kylmän yön jälkeen liikkeelle lähtiessä vaihteisto nosti kiihdytettäessä kierrokset heittämällä korkeiksi, mutta voimalinjan lämmettyä vaihteisto toimi selvemmin perinteisen momentinmuuntimella varustetun automaatin tapaan.

Automaattiasennon lisäksi vaihteistossa on M-valinta, jonka kytkettyään kuljettaja voi valita haluamansa seitsemästä esiasetetusta voimansiirron välityksestä. Valinta tapahtuu ohjauspyörän taakse sijoitetuista ”perhosensiivistä”. Manuaalivaihdot pienemmälle sujuvat todella sulavasti, sen sijaan isommalle vaihtaminen tapahtuu monesti pienen nykäisyn säestämänä.

Foresterin jousitus ja iskunvaimennus ovat aika tyypillistä henkilöautotasoa. Keskivertopirssiä isompi maavara toki tuntuu varsinkin nopeassa kaarreajossa, mutta erityisen huojakkaaksi autoa ei voi sanoa. Alusta ei ole erityisen kova, mutta esimerkiksi kevään tyypilliset kiusat eli asfaltin pintakerroksen reiät tuntuvat melko suoraviivaisesti koriin.

Suuntavakaus on kunnossa, eikä Forester pahemmin välitä pitkittäisurista. Kaarteissa auton perusluonne on aliohjaava, kuten useimmissa sähköisesti ohjatulla nelivedolla varustetussa autoissa. Jos kaasua keventää selvästi kesken vauhdikkaan kaarreajon, Forester näyttää kyllä yliohjautuvuuttakin.

Auton varusteisiin kuuluu X-modeksi ristitty järjestelmä, joka vaikuttaa jyrkissä mäissä kaasu- ja jarrupoljinten vasteeseen sekä vaihteiston toimintaan. Järjestelmä sisältää myös alamäkihidastimen.

Suurimmat sallitut perävaunupainot ovat samat niin CVT-laatikolla kuin manuaalivaihteistollakin varustetuilla diesel-Forestereilla.

Subaru Forester XE 2.0D CVT

  • Moottori Bokseri-4, diesel, turbo
  • Iskutilavuus 1 998 cm3
  • Teho 108 kW (148 hv) / 3 600 r/min
  • Vääntö 350 Nm / 1 600–2 400 r/min
  • Voimansiirto Neliveto, Lineartronic-automaatti
  • Kiihtyvyys 0–100 km/h 9,9 s
  • Huippunopeus 188 km/h
  • Yhd. EU-kulutus 6,1 l/100 km
  • CO2-päästöt 158 g/km
  • Pituus 4 595 mm
  • Leveys 1 795 mm
  • Korkeus 1 735 mm
  • Akseliväli 2 640 mm
  • Omamassa 1 697 kg
  • Vetopainot 750 kg / 2 000 kg
  • Hinta 45 971 euroa

Tilaa Tuulilasin viikkokirje, joka pitää sisällään automaailman ajankohtaisimmat ja tärkeimmät asiat. Viikkokirje ilmestyy perjantaisin. 

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.