Koeajo: Volvo T5 Drive-E

20.03.2014 | Pasi Piironen
Koeajo: Volvo T5 Drive-E

Volvon nelisylinterinen Drive-E -moottoriperhe täydentyi T5-versiolla.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Aika todellakin rientää. Vai mitä sanotte siihen, että Volvon sporttisia fiiliksiä synnyttävä T5-mallimerkintä vietti hiljattain kaksikymmenvuotispäiviään. Volvo 850:n nokalla ensiesitelty 2,3-litrainen viisisylinterinen turboahdettu rivimoottori oli vuonna 1993 kova luu. Nuorekkaan ja menevän 850 T5-version myötä Volvo pääsi viimein irti kansankehtomaisuutta pursuavasta pappaimagostaan. 225 hevosvoiman teho ja 300 Nm:n vääntö takasivat etuvetoautolle sen ajan standardeilla tulisen suorituskyvyn. 20 VUOTTA myöhemmin T5 ei valitettavasti enää tarkoita sitä mitä ”vanhoina hyvinä aikoina”. Sylinterien lukumäärän paljastamisen sijaan T5:llä ilmaistaan nyt vain tiettyä tehotasoa. Nostalgiaan taipuvaisten autoilijoiden mielestä kyseessä on pienoinen pyhäinhäväistys, mutta ruotsalaisvalmistajan puolustukseksi on todettava, ettei se ole tämän asian kanssa suinkaan yksin. Nykyään aika moni muukin autonvalmistaja harrastaa samanlaista ontuvan logiikan toimintaa säilyttääkseen vetovoimaisen ja käsitteeksi muodostuneen mallimerkinnän repertuaarissaan. Uuden T5:n kohdalla mieltään ei kuitenkaan voi pahoittaa moottorin suorituskyvyn takia. Tehoja löytyyVolvon itse suunnitteleman nelisylinterisen Drive-E -moottoriperheen T5-version huipputehoksi ilmoitetaan 245 hevosvoimaa ja maksimiväännöksi 350 Nm. Näillä eväin satasen vauhti kelautuu V70-kuorissa ja uuden kahdeksanportaisen automaattilaatikon kera 6,7 sekunnissa. Ja jos tämä ei riitä, samasta moottorista voi valita 306-hevosvoimaisen T6-version, jossa turbon kaveriksi on pakattu mekaninen ahdin. Uusi monumentinmuunninautomaatti toimii arkiajossa vallan mainiosti. Ainoapoikkeava huomio koeajolenkillä kohdistui laatikon hanakkuuteen vaihtaa poikkeuksellisen pienelle vaihteelle täyskaasuohituksissa maantiellä. Laajasta 1 500–4 800 r/min vääntöalueesta huolimatta vaihteisto hakee vauhtia peräti kakkoselta asti, mikä nostaa kierrokset kertaheitolla huipputehon reviirille. Ajossa nelisylinterisen T5:n käyntiäänet ovat odotetusti vaisummat kuin väistyneessä viitoskoneessa. Karskeinkin kaveri hyväksyy puuttuvan sylinterin imagotappion viimeistään polttoainepumpulla. V70 T5 automaatin 8,6 litran EU-kaupunkikulutus tuntuu kovin pieneltä ensimmäisen T5:n 14,2 litran ECE-lukemaan verrattuna. Euro 6 -määräykset täyttävän moottorin saa ensi alkuun 60-, 70- ja 80- sarjan Volvoihin automaatin kera. Mallista riippuen CO2-päästöt asettuvat 137 ja 149 gramman väliin. Kohtuullisilla päästötasoilla on suora vaikutus autojen hintoihin. Volvo on saanut Drive-E -moottoreidensa ansiosta selkeän kilpailuedun kilpailijoihinsa nähden. Suurinta siirtymää esimerkiksi saksalaisleireistä hillitsee toistaiseksi Drive-E:n ja nelivedon yhteensopimattomuus. Lääke tähän vaivaan esitellään syksyllä pitkään odotetun uuden XC90-mallin myötä. Se saa kunnian olla ensimmäinen Volvon omaan SPA-perusrakenteeseen pohjautuva automalli.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.