Koeajossa: Bentley Continental GT V8 – Continental Express

15.10.2013 | Sebastian Renz / AMS
Koeajossa: Bentley Continental GT V8 – Continental Express

Yön aikana on satanut lunta. Meidän täytyy siis lähteä testaamista varten Italiaan. Reissun päällä Bentley Continental GT V8:lla.

Bentley-pojat olivat nuoria herrasmiehiä, joilla oli huomattava omaisuus, vaihtuvia naisseuralaisia ja kosolti rohkeutta. He nauttivat elämästä täysillä ja ottivat mielellään vastaan sen tarjoamia haasteita. Yhden näistä haasteista esitti Train Bleu, joka oli Cannesista Calaisiin matkannut pikajuna.

Timantti- ja kultakaivosten perijä, Bentleyn osakas sekä kolminkertainen Le Mans -voittaja Woolf Barnato löi vetoa, että hän olisi autolla aikaisemmin Lontoossa Ranskan Rivieralta lähdettyään kuin juna olisi perillä Calaisissa.

Barnato lähti matkaan 13.3.1930 Bentley Speed Sixillä. Seuraavana päivänä hän pääsi perille Lontoon herrasmiesklubilleen neljä minuuttia ennen kuin juna saapui Calaisin asemalle. Hän oli ajanut Ranskan kuoppaisia teitä pitkin ja ylittänyt kanaalin postilaivalla.

Noista ajoista lähtien Bentleyt ovat olleet kuin luotuja mannerten halkomiseen.

Italia on vain kaasunpainalluksen päässä

Contintental GT on jatkanut tätä perinnettä vuodesta 2002 lähtien.

Vuonna 2011 siitä tuli uusi malli, joka pohjautuu edelleen VW Phaetoniin.

W12:n lisäksi autoon tarjotaan tuplaturbo-veekasia Audi S8:sta. Se on suunniteltu ihmisille, jotka ovat koonneet kasaan viime aikoina vähän pienemmän rahamäärän eivätkä ole perineet vanhaa ja suurta omaisuutta.

Jotta se ei vaikuttaisi uusrikkaalta, Bentley asemoi V8:n sporttiseksi malliksi. Se tehdään edelleen käsityönä, joten sillä on paikkansa myös merkin historiassa.

Kun GT saapuu Stuttgartiin, sen päälle satelee lunta. Suorituskyvyn, jarrutusmatkojen ja ajodynamiikan mittauksia varten tarvitsemme kuivaa asfalttia. Uskomme, että maailma voi näyttää ihan erilaiselta huomenna. Vaan eipä se näytä siltä, kun kokoonnumme aikaisin aamulla testiradalle. Voimme vain punnita Bentleyn, ja tulokseksi tulee 2355 kg. Se ei ole kuin viisi kiloa 68 heppaa tehokkaampaa W12:ta kevyempi.

Kun olemme pohtimassa tätä asiaa, kuivausauto yrittää kovasti saada testiradan suoraa kuivaksi. Sen kuski luovuttaa puolen tunnin päästä ja pudistelee päätään. Katsomme toisiamme ja nyökkäämme: Italiaan.

Soitamme Pirellille ja saamme luvan käyttää heidän testirataansa Milanon lähellä. Ei siis muuta kuin menoksi.

Virtalukko on upotettu jalopuisen kojelaudan vasempaan reunaan. Kääntö virta-avaimesta, starttinapin painallus, ja V8 alkaa suhista lämpimäksi. Automaatin valitsin D:lle, varovasti kaasua, ja Bentley lähtee liikkeelle kuin hennon myrskyn saattelemana.

Moottoritiellä V8 murisee matalalta alhaisella kuormituksella, jolloin puolet sen sylintereistä voi mennä lepotilaan. Sen pitäisi alentaa kulutusta kymmenellä prosentilla, mutta kuski ei huomaa tai kuule siitä mitään. Hän ei varmaan halua myöskään puhua siitä, koska Bentleyn omistajien keskuudessa tällaiset säästötoimenpiteet vaikuttaisivat yhtä köyhäileviltä kuin se, että lordi ei pystyisi enää lämmittämään linnansa länsisiipeä.

Ajamme vähän lujempaa, ja takaspoileri nousee ylös 140:n nopeudessa. Automaatti vaihtaa nopeasti ja pehmeästi kahdeksaa vaihdettaan. Kaksi ahdinta röyhistelevät rintaansa, kun 660 newtonin huippuvääntö tulee vastaan jo 1700 kierroksen kohdalla. 3000 kierroksesta ylöspäin veekasi pääsee muristen kunnolla vauhtiin. Koneen kyky kiihdyttää autoa aina vain enemmän siihen asti, kunnes nopeusmittarin 340:n maksimilukema ei vaikuta ollenkaan liioittelulta, tekee autosta niin houkuttelevan. Eurooppa kutistuu Continentalin ratissa, ja Italia on vain kaasunpainalluksen päässä.

Välissä on tosin ensin Sveitsi.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Rajanylityspaikalla Baselissa tullivirkailija pysäyttää Bentleyn ja kysyy: ”Mistä tulette?”

Vastaan, että tulen Stuttgartista.

Hän katsoo minua ja näyttää miettivän, olisinko kuuluisa pop-tähti, jalkapalloilija tai kilpa-autoilija. Virkailija päättää pettymyksekseni nopeasti, etten ole mikään niistä, sillä seuraavaksi hän kysyy, että kenen tämä auto oikein on.

Auto menestyksen suorille

Sveitsi ei ole 507-heppaisen GT:n ominaisinta reviiriä, koska se ei halua kunnioittaa kantonipoliisien tutkia ja auktoriteettia.

Niiden tuntien aikana, kun ajamme maan halki, takaspoileri ei nouse ylös kertaakaan. Koko Sveitsin läpi saa vain jarrutella.

Tosin silloinkin, kun ajoviima pyörii vain kevyesti tuplalasien toisella puolella, Conti loistaa ilmajousitetun ja mukautuvilla iskunvaimentimilla varustetun alustansa, pitkillä matkoilla mukavien penkkiensä ja selkeän käytettävyytensä myötä – pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Mittarit heijastuvat pimeässä tuulilasiin, ja ajotietokonetta pystyy käyttämään vain hankalasti ratin nappien kautta. Lisäksi Continentalista puuttuvat ajoa avustavien järjestelmien lisäksi jopa kaarrevalot.

Seuraavaksi vuorossa on lyhyt pysähdys tankkaamaan, vaikka 90 litran vetoinen tankki on puoliksi täynnä. Rauhallisessa ajossa V8 tyytyy 10,6 litraan 100 kilometrillä, mikä vastaa melkein sille ilmoitettua normikulutusta. Testin keskikulutus oli 13,8 litraa, eli viisi litraa vähemmän kuin mitä W12 kuluttaa.

Matka jatkuu lumipyryssä Gotthardin tunnelin suuntaan. Hieman sitä ennen käännymme pois moottoritieltä ja ajamme Wassenin ympäristön lumisen seudun läpi. Neliveto maksimoi pidon, mutta myös V8-versiona Continental on edelleen auto, joka sopii paremmin elämän pitkille ja menestyksen täyttämille suorille. Se tuntuu raskaalta mutkissa, joissa auto tarvitsee paljon tilaa. Bentleyn paino johtaa aliohjautumiseen, ja kaasua nostettaessa perä irtoaa vähän. Bentley on väärää kokoa ollakseen ketteryyden mestari.

Takaisin A3-moottoritielle. Sitten Gotthard-tunneli nielaisee Bentleyn. Se jyrisee 17 kilometrin ajan vuoren sisällä, kunnes aurinko tulee näkyviin tunnelin ulosajoaukosta. Taivas on sininen Alppien eteläpuolella.

Viimeisten 150 kilometrin aikana matkalla Milanoon sää muuttuu koko ajan aurinkoisemmaksi ja lämpimämmäksi. Sitten olemme perillä.

Auto tankataan täyteen, mittausjärjestelmät kiinnitetään siihen, ja menoksi.

Seuraavan tunnin aikana tehtävissä mittauksissa V8 jättää Saksassa yli 22 000 euroa kalliimman W12:n taakseen. Se kiihtyy 0,4 sekuntia W12:ta nopeammin nollasta sataan, ja 200:aan kiihdytettäessä eroa on 0,8 sekuntia V8:n hyväksi. V8:n hidastuvuus on yhtä hyvä kuin W12:ssa, ja se on pujottelussa vähän W12:ta nopeampi.

Tämä kaikki tuskin kiinnostaa juurikaan W12:n omistajia, koska 12-sylinterisen moottorin omistamisessa ei ole kyse moottorin tehoista, vaan se kertoo rahavaraintojen riittävyydestä.

Jos odotitte saavanne ostosuosituksen, niin meidän pitäisi suositella V8:n hankkimista. Se jäähtyy parhaillaan natisten auringossa. Jos lähdemme heti liikkeelle, voisimme olla huomenaamulla Lontoossa nauttimassa continental breakfastia.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.