Koeajossa: Chevrolet Malibu 2.0D A LTZ – ei sporttisuutta kaipaaville

10.10.2013 | Jani Kajander
Koeajossa: Chevrolet Malibu 2.0D A LTZ – ei sporttisuutta kaipaaville

Chevrolet Malibu uudistuu ensi vuodeksi, mutta katsotaanpa vielä miten nykymalliston dieselversio kulkee.

Malibu esiteltiin keväällä 2010, mutta todelliseen myyntiin se saatiin meillä vasta viime syksynä. Bensamallista (2,4 litraa, 167 hv) saimme etiäiset jo viime vuonna (TL 7/12), ja nyt oli myydymmäksi ennakoidun kaksilitraisen dieselin (160 hv) vuoro. Kaikissa meillä tarjolla olevissa Malibuissa on kattava LTZ-varustelu. Dieselin saa myös kuusilovisella käsivaihteistolla.

Valmistaja puhuu kahdeksannen sukupolven Malibusta, mutta todelliset yhtymäkohdat vuosikymmenten takaisiin meilläkin myytyihin jenkkipeleihin tuntuvat olevan melko vähissä – varsinkin kun takavedosta siirryttiin rapakon takana etuvetomalliin miltei viidentoista vuoden tauon kautta (1983/1997). Nykymalli onkin useimpien muiden nyky-Chevyjen tapaan todellinen maailmanauto, jota myydään kaikilla mantereilla Afrikasta Australiaan. Valmistus tapahtuu jenkkilän lisäksi Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Meillä myytävät autot tehdään Koreassa, vaikka markkinoinnissa korostetaankin amerikkalaisuutta. Euroopassa Opel Insignian kokoinen Malibu on koko Chevroletin lippulaivamalli.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Opelilta lainattu kahden litran diesel yhdistettynä hidastelevan puoleiseen automaattiin ei ole sporttisin mahdollinen valinta, vaikka matka taittuu silläkin. Varsinaista dynaamisuutta on turha etsiä myöskään kevyeksi tehostetun ohjauksen tunnosta. Rengaskoko on melko suuri 245/45 R 18, mutta paikoin hiukan pullamainen muotokieli syö sporttisimman ulottuvuuden myös designista. Led-tekniikalla toteutetut takavalot sentään ovat samankaltaiset kuin Camarossa, ja porrasperämuodosta huolimatta takaluukussa on pieni spoileri. Jousitusmukavuus on varsin hyvä, melutaso matka-ajossa jopa yllättävän alhainen.

Tavaratilaa on hyvin, eikä etupenkkiläisilläkään ole aihetta suurempaan valitukseen. Kojelaudan kaarevat linjat jatkuvat oviin, ja istuinten nahkaverhoilu sekä sähkösäädöt luovat ylellistä tuntua. Eniten huomauttamista kertyy takatiloista, jotka ovat auton ulkomittoihin nähden pienet. Reisitukikin jättää toivomisen varaa. Kojelaudan keskellä oleva kosketusnäyttö toimii hyvin, musiikkisoitinta ja puhelinta voi ohjata myös ohjauspyörän säätimistä. Lisähintaan Malibuun saa avaimettoman käytön sekä navigointilaitteen: peruutustutka, ksenonvalot, lasinpyyhkimien sadetunnistin ja rengaspaineiden valvonta ovat aktiivisten pääntukien ja koria vasten taittuvien peilien tapaan vakiovarusteita.

 

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.