Koeajossa Honda Civic Sport 1.6 i-DTEC – käytöskoulutusta

19.05.2015 | Timo Nurmi

Honda Civic sai uusia varusteita ja lievää kauneuskirurgiaa. Kokeilimme Sport-versiota, joka on tarjolla vain viistoperäisenä korimallina.

Pientä muotojen uudistusta keulaan, hieman varusteparannuksia ja teknistä hienosäätöä. Vakiokaava, joka toistuu useimpien automallien kevyiden päivitysten eli faceliftien kohdalla. Uudistuksen arvattavuus ei silti tarkoita, että lopputulos olisi mitäänsanomaton.

Honda Civicin tapauksessa uudistus on ulkoisesti aika mieto, mutta ainakin ajamamme Sport-versio on helppo erottaa muista Civic-versioista. Keulamaskin alaosan kuviointi on Sportissa nimittäin ruutukuvioinen, kun se muissa versioissa on vaakarivoitettu. Sportin varusteisiin kuuluvat lisäksi mustat kevytmetallivanteet sekä korinvärinen takaluukun spoileri.

Hondan mukaan osa muutoksista on tehty auton aerodynamiikan parantamiseksi. Näitä viilauksia on kohdistettu mm. etuspoilerin alaosan ja takaspoilerin muotoihin. 

Sisätiloissakin Sport erottuu sisaristaan: katon ja ikkunapilarien verhoilu on mustaa. Arkisen käytettävyyden kannalta värivalinta on hyvä; mustassa käytön jäljet eivät juuri näy.

Istuinverhoilua ja istuinten pehmusteiden muotoilua on muutettu, tavoitteena aiempaa parempi sivuttaistuki. Etuistuimet ovatkin miellyttävän tuntuinen yhdistelmä topakkuutta ja pintapehmeyttä, johon vartalon muodot kevyesti mukautuvat. Istumakorkeus on aika pieni – urheilullisen auton peruspiirre. Selkänojien säätö tapahtuu vivulla eli käytännössä portaallisesti. Selkänojat ovat hieman matalampia kuin monissa muissa henkilöautoissa, mutta kookkaat niskatuet täydentävät paketin.

Civicin keskikonsoli on huomiota herättävän kapea, mikä on tilojen kannalta toki yksinomaan hyvä asia. Konsolin kyljet on muotoiltu niin, että säären nojaaminen konsoliin ei ainakaan kovin herkästi ala tuntua epämiellyttävältä.

Vaihdekeppi on sijoitettu aika pitkälle eteen eli lähelle kojelaudan alaosaa. Jos keppi on etuasennossa eli ykkösellä, kolmosella tai viitosella, kojelaudan alaosan alimpien kytkinten käyttäminen on ahdasta.    

Takaistuimella Civic ei pääse mahtailemaan tiloillaan. Vaikka istumakorkeus ei ole kovin iso, 180-senttisen istujan päälaki on jotakuinkin kosketuksessa kattoverhouksen kanssa ryhdikkäästi istuttaessa. Polvitilaa on tyydyttävästi, sen sijaan jalkaterillä on hitusen ahdasta etuistuimen ollessa ala-asennossaan.

Hyviä puolia takamatkustajan kannalta ovat matala keskitunneli sekä laadukkaan oloinen istuinverhoilu, joka ei ole lainkaan liukas. 

Tavaratilaan pääseminen käy pienestä treenistä, sillä takaluukku on melko raskas liikutella. Kun luukku on avoinna, sen alla on vapaata tilaa 186 cm eli aika reilusti. Alimmalla kohtaa luukussa on tasainen sisäpaneeli eikä lukkopesä, joten päälaki ei pahasti kärsi, vaikka kosketus tapahtuisikin.

Nostokorkeus kuormausaukon alareunan yli tilan pohjalle on korkeahko eli noin 23 cm. Ruuman lattian alla on kookas lisälokero, jonka koko on auton pituussuunnassa 87 cm ja leveyssuunnassa 55 cm. Syvyyttä laarilla on 21 cm.

Kuorman kiinnittämiseen on tavaratilan takakulmissa kaksi metallilenkkiä. Ne eivät ole kääntyvää sorttia, mutta sisäpanelointi on muotoiltu siten, että lenkit eivät törrötä turhan ulkonevasti esillä.                            

Tavaratilan laajentaminen on Hondassa toteutettu keskimääräistä fiksummin. Laajennuksen voi hoitaa normitapaan eli kaatamalla takaselkänoja yläreunaansa sijoitetuista painikkeista. Noja kaatuu jokseenkin vaakatasoon, eikä laajennuskohdan saumaan jää kynnystä eikä koloa. ”Laajennusosa” on kuitenkin aavistuksen perusruuman lattiatasoa korkeammalla, joten saumakohdassa oleva suojalevy muodostaa kohtaan minikokoisen rampin. Kun nojaa nostaa taas normaaliasentoon, turvavyötä on pidettävä toisella kädellä vähän sivussa, jotta se ei jää nojan alle.

Toinen tapa muunnella lastiosastoa on Hondan tutun Magic Seat -toiminnon käyttäminen. Takaistuimen istuinosan voi nostaa pystyyn takaselkänojaa vasten, jolloin takajalkatilaan mahtuu isoja ja varsinkin korkeita esineitä. Istuinosa lukittuu paikoilleen pystyyn, kun sen tukijalka taitetaan ala-asentoon.

Sport-Civic on myynnissä vain viisiovisena eli viistoperäisenä. Moottorivaihtoehtoina ovat 1,8-litrainen bensiinimoottori sekä koeajamamme 1,6-litrainen turbodiesel. Dieselin saa vain kuusivaihteisella manuaalilaatikolla, bensaversion myös automaattina. Dieselin lisähinta bensiiniin verrattuna on noin 2 000 euroa, ja saman verran lisää joutuu maksamaan myös automaattivaihteiston valitsemisesta bensa-Civiciinsä.

Dieselin kyky vastata version urheilulliseen nimeen riippuu tietysti käyttäjän odotuksista. Itse pidän vaivattomuudesta, jota vääntävä nykydiesel tarjoaa, vaikka kierrosherkän bensakoneen kireys jääkin fiiliksistä puuttumaan. Civicin 1,6-litraisesta dieselistä kaivetaan 300 Nm vääntöä, mikä ei ole huono suoritus. Arkikäytössä oleellisinta on kuitenkin, että puhti purkautuu käyttöön siististi heti tyhjäkäynnin pinnasta. Perinteinen kierrättäminen ei olekaan mielekästä, sillä kiihtyvyys laimenee käyntinopeuden ehtiessä 4 000 r/min -tasolle.

Mukavan tuhti vääntö takaa sen, että vaihdekeppiä ei sinänsä tarvitse vatkata ylettömän tiheästi. Voimansiirron välitykset on kuitenkin valittu niin, että risteyksissä 90 asteen käännös merkitsee usein tarvetta vaihtaa kakkoselle asti tai ajaa risteys melko reippaalla vauhdilla – muuten moottorin käyntinopeus putoaa sen verran alas, että jyrinä ja värinä alkavat juuri ja juuri kohota häiritseväksi. Suurimmalla vaihteella mielekäs käyttöalue alkaa noin 85 km/h -nopeudesta.

Dieselin käynnistäminen väläytti hehkutuksen merkkivalon mittaristoon alle sekunnin ajaksi. Koeajon aikana aamulämpötilat olivat alimmillaan lähellä nollaa, joten hehkutusaikaa voi pitää melko nopeana. Kylmänä moottorin käyntiääni kantautuu matkustamoon karheana, muttei erityisen kovana. Lämmittyään voimanlähteen äänet kuuluvat lähinnä kovaa kuormitettaessa, jolloin ääneen sekoittuu pientä rapinaa.

Moottorin sammutusautomatiikka on vakiovaruste. Se aktivoituu melko herkästi lyhyenkin ajomatkan jälkeen ja käynnistää moottorin ilman mainittavaa viivettä, joten kiireisessä kaupunkiliikenteessäkin ajelu sujuu ilman tuskastumista.

Hondan mukaan Civicin uudistus ulottuu myös ajettavuuteen. Etu- ja takajousien vakioita sekä iskunvaimennusta on säädetty. Lisäksi tehdas kertoo ohjaustehostimen toimintaa säädetyn niin, että ohjaus palauttaa aiempaa herkemmin.

Kun Civicillä lähtee liikkeelle kääntämällä parkkiruudusta ajoväylälle, edellä kerrottu palautuksen herkkyys ei heti tunnu. Ohjaus on nimittäin ryömintänopeuksissa jopa vähän raskas, mutta tilanne paranee heti kun nopeus nousee. Sinänsä ohjauksen tehostus on kuitenkin maltillista, ja maantienopeuksissa ratti antaa sopivan tukevan vasteen.

Civicin alusta on aika tasapainoinen sekoitus mukavuutta ja kantavuutta. Kovin urheilulliseksi sitä ei voi sanoa, jos urheilullisuus mielletään vanhan koulukunnan mukaisesti jäykkyydeksi. Kyse on kuitenkin normaalikäyttöön tarkoitetusta arkiautosta, johon Civicin tarjoama pehmeys ja sopiva progressiivisuus sopivat hyvin.

Yksi Civicin teknisistä uudistuksista on AHA eli Agile Handling Assist, joka toimii ajonvakautuksen parina. Se vähentää korin kallistelua ja tekee autosta ketterämmän nopeassa kaarreajossa. Emme kokeilleet autoa radalla eikä muutenkaan ääritilanteissa, mutta normaalissa nopeassa kaarreajossa se tuntuu miellyttävän tasapainoiselta.

Autossa on vakiona myös kaupunkiliikenteessä toimiva hätäjarrutusavustin, Hondan kielellä CTBA. Se jarruttaa automaattisesti, mikäli törmäys edessä olevaan ajoneuvoon uhkaa. 

Sport-varustelun vakiokamaa ovat mm. tummennetut taka- ja takasivulasit, metalliset polkimet sekä Honda Connect -tieto/viihdejärjestelmä, jota käytetään seitsemäntuumaiselta kosketusnäytöltä. Sinänsä laadultaan asiallista näyttöä vaivaa se turhan tuttu asia: radion pikavalintanäppäinten aivan liian pieni koko.

Honda muuten vetää tiukkaa linjaa: monessa autossa näytölle ilmestyy virrat kytkettäessä teksti, jossa kuljettajaa muistutetaan, että näytön operointi ei saa vaarantaa liikenneturvallisuutta. Osassa autoja tuo teksti kuitenkin poistuu itsestään näytöltä, ellei kuljettaja tee mitään. Civicissä näyttö pimenee, ellei kuljettaja kuittaa viestiä.

Myös mittarivalaistuksen säätö on keskimääräistä persoonallisempi. Säätönupin kiertämisen vaikutus muuttuu sen mukaan, ovatko ajovalot kytkettyinä toimintaan vai ajetaanko huomiovaloilla. Kummassakin tapauksessa valaistus muuttuu säädön ääripäässä merkittävästi, ja suurin osa säätövarasta vaikuttaa valon määrään selvästi vähemmän.

Honda Civic Sport on tasapainoinen pakkaus, jonka leimallinen piirre on varsinkin japanilaisten autojen joukossa tukeva ja jämäkkä olemus. Vaikka sen suorituskyky ei ole järisyttävää, lihakset riittävät mukavan kimmoisaan etenemiseen.

……………………………………

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Honda Civic 5D 1.6 i-DTEC Sport

Moottori 1 597 cm3

Teho 88 kW (120 hv) 4 000 r/min

Vääntö 300 Nm/2 000 r/min

Voimansiirto Etuveto, kuusivaihteinen manuaalivaihteisto

Huippunopeus 207 km/h

Kiihtyvyys 0–100 km/h 10,5 s

Kulutus (yhd.) 3,7 l/100 km

CO2-päästö 98 g/km

Pituus 4 370 mm

Leveys 1 770 mm

Korkeus 1 472 mm

Akseliväli 2 595 mm

Omamassa 1 440 kg

Tavaratila 477 l

Hinta 27 990 e

…………………………………………………………………………………………..

Mitattua:

Tavaratilan peruspituus 86 cm

Tavaratilan maksimipituus 166 cm

Tavaratilan leveys 105 cm

Nostokynnys 23 cm

Nostokorkeus 73 cm

Tilaa avatun takaluukun alla 186 cm

Kuormausaukon leveys 100 cm   

Kuormausaukon korkeus 82 cm

Tavaratilan maksimipituus mitattu etuistuimen ollessa säädetty 180-senttiselle kuljettajalle. Leveys mitattu pyöräkotelojen kohdalta. Kuormausaukon leveys mitattu läheltä aukon alareunaa ja korkeus keskeltä.

Tilaa Tuulilasin viikkokirje, joka pitää sisällään automaailman ajankohtaisimmat ja tärkeimmät asiat. Viikkokirje ilmestyy perjantaisin.

Lue uusin Tuulilasi diginä hintaan 4,90.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.