Koeajossa: Jaguar XJ 3.0 AWD – Englantilainen lumikuningatar

02.01.2014 | Alexander Bloch / AMS

Tuossa se seisoo, nelivetoinen Jaguar XJ. Nyt vain pitäisi keksiä, mitä sen kanssa tekisi – rälläämään vai tylsästi töihin?

Seitsemältä aamulla maailma tuntuu kaatuvan päälle. K*#%ä kasvaa otsassa, toimiston hälinä ei kiinnosta, papereihin hukkuminen on lähellä ja lukemattomat sähköpostit kummittelevat mielessä. Aamukahvi valuu suoraan sydänkammioon ja aiheuttaa rytmihäiriöitä. Laukku painaa olkaa, kravatti kuristaa, ja vilkaisu ulos lumettomaan joulukuuhun ei varsinaisesti innosta sekään. Jaguar XJ palelee ulkona kadun varressa. Perän kolme hopeaista kirjainta erottavat sen muusta perheestä: AWD – All Wheel Drive. Lupa rällätä - märällä tai lumella.

Päästetään mielikuvitus valloilleen: Brittiläinen luksusauto puhaltaa kahvihöyryt pois ja lumi pöllyää korean perän ympärillä. Ajatus ilmassa pyörivistä toimistopapereista on jotenkin todella vapauttava. Tällainen auto on ns. mobiili 2010-luvun pakopaikka todellisuudesta. Englantilaisen laatuvalmistaja Meridianin audiojärjestelmä päälle – ja antaa palaa.

Mutta yhtälössä on paha virhe. Täällähän ei ole lainkaan lunta! Paluu kylmään todellisuuteen: laukku kainaloon ja raahautuminen toimistolle. Ehei, unelmat voivat olla todella jääräpäisiä. Jaggen ja minun on siis ensin löydettävä lunta. Kuka todellinen autofanaatikko ei muka kirjoittaisi sähköpostiinsa poissaoloviestiä, ja rälläisi toimistotuolin sijasta nelivedolla naama virneessä lumikinosten keskellä. Mutta onko tämä edes se ensimmäisen mielikuva, joka Jaguar-kuskista tulee mieleen? Ehkäpä ei. Mutta emmekö me kaikki tarvitse joskus kokonaisvaltaisen suunnanmuutoksen. Piiput, ruutukuviot & Co. ovat niin ysäriä.

Toivo ”lumesta” on epämääräinen, mutta ruokkii ihmistä –  saksalaista filosofi Ernst Blochia vapaasti siteeraten. Kuusisylinterinen kompressorikone laulaa iloisesti. Kahdeksanvaihteinen ZF-automaatti vaihtaa silmänräpäyksessä, ja moottori kuulostaa samalla sekä lempeältä että heleältä. Kissalogoisen ohjauspyörän sekä nahkaisten nojatuolien muodostama majesteettinen tunnelma on läpitunkeva. My car is my castle – ohjauksen keskialuetuntuma on sen sijaan vähemmän kutsuva ja hiukan vaatimaton. Mutta mikä muu linna kykenee yhtä nopeisiin suunnanvaihdoksiin?

Mihin olemme edes menossa? En kuitenkaan halua aloittaa taistelua uudistetun navijärjestelmän kanssa, koska kokemukset aiemman parissa ovat vielä tuoreessa muistissa. Vaikka autofilosofi Herbert Feuerstein on kerran julistanut, että on olemassa yksi syy, miksi hän ostaa aina Jaguareja: ”Niiden käyttölogiikkaa ei koskaan tarvitse opetella uudestaan”. Hän siis oli saksalaisen satiirilehti Madin päätoimittaja.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Kolmilitrainen alumiiniaggregaatti ei tee lumen etsinnästä ainakaan ikävämpää kuin se voisi olla. Aikana, jolloin lähes kaikki valmistajat hekumoivat turbovoimalla, ovat kompressorit unohtumassa niiden huonomman hyötysuhteen takia CO2-helvettin – tämä kissa on kuitenkin toista maata. Mekaaninen Roots-ahdin ylittää salamannopeasti perinteisen turboviivealueen – kuin juuri palkankorotuksen saanut toimistotyöntekijä. Houkutus oikea jalan painallukselle on suuri, kutittelisi oikein kivasti.

Ruhtinaalliset 450 Nm on käytössä 3 500–5 000 r/min välillä riuhtoen 1,9 tonnia alumiinia voimakkaasti. Voimme vielä muistella, kuinka 80-luvulla tuollaisten lukemien saavuttamiseksi Jaguar tarvitsi 12 sylinteriä ja mekaanikon tavaratilassa. As time goes by – nykypäivänä ei enää tarvitse murehtia Jaguarin luotettavuusongelmista. Sen sijaan lumipulma ei ole vielä ratkennut.

Maassa on vain hiukan kylmää puuterilunta, joka ei aiheuttaisi päänvaivaa edes kuluneille kesärenkaille. Erään metsäaukion toisella puolella palaa nuotio. Miehen ulkoasu on sekoitus erakkoa ja joulupukkia, mutta hän on ystävällinen ja tarjoaa meille kupposen rommikaakaota. Pidättäydyn paukusta ja osoitan sormella kohti autoa. Pukuni haisee pakokaasuille ja jalkani tuntuvat jääkalikoilta, mutta mieleni on paljon parempi. ”Kymmenen minuutin päästä tulee lunta”, joulupukki toteaa.

Hän on oikeassa. Lopulta voimme heittää XJ AWD:n kahleet pois ja pääsemme kylki edellä pyöriskelemään talven ihmemaassa. Luistokulmaa on helppo säädellä kaasun avulla. Hieno voimalinja; niin V6 kuin nelivetokin. Okei, pitänee vähän rauhoittua. Viisi metriä brittiläistä herraskaisuutta tarvitsee talvisilla teillä oman tilansa. Lunta on viimeinkin tarpeeksi ja se pöllyää leikkisästi vasten sivuikkunoita. Näkisittepä virneen kasvoillani. Tätä voisi tehdä uudestaankin.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

 

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.