Koeajossa Jeep Grand Cherokee SRT – nyt palaa bensaa

25.03.2014 | Jens Dralle / AMS

Jeep Grand Cherokee SRT:ssä on pelottavan paljon tehoa, valtavasti tilaa ja kaikissa olosuhteissa pätevä neliveto. Lisäksi Jeepissä on luonnollisesti suuri iskutilavuus.

”Rajansa täytyy tuntea. Olen saanut selville, että niitä ei juuri ole, jos teen asiat omalla tavallani.” Tähtimuusikko Johnny Cash asetti itselleen tunnetusti vain muutamia rajoja – hän olisi tykännyt Jeep Grand Cherokee SRT:stä, vaikka Cash suosi Plymouthin ja Cadillacin isoja sedaneja.

Jeep on antanut Street and Racing Technologyn porukan testata rajojaan, minkä vuoksi tämän SUV:n konepellin alla mellastaa nyt 6,4-litrainen veekasi.

Kokeiltiinkohan autossa myös Viperin V10:ä? Mahtavan 468-heppaisen V8:n ympärille on ainakin jäänyt vielä vähän tilaa. 4,85 metrin pituisessa Jeepissä on riittävästi tilaa myös viidelle matkustajalle ja heidän matkatavaroilleen. Ainoastaan tavaratilan maksimivetoisuus kärsii vähän vinosta takalasista. Sillä ei kuitenkaan ole juuri merkitystä, koska punainen starttinappi houkuttelee.

Kuten sanottu: 6,4 litraa aitoa iskutilavuutta eikä mitään markkinointitarkoituksiin vääristeltyjä lukuja. Starttimoottori köhii vain hetken, kunnes 10,9:1-puristussuhteella varustettu kone herää henkiin. Veekasissa on kaksi venttiiliä sylinteriä kohden, joita käytetään työntötankojen välityksellä, ja nokka-akseli sijaitsee moottorin lohkossa. Tämä riittää vetämään tekniikkafanit heidän jaloistaan suoraan puolipallon muotoisiin palotiloihin. Veekasi ei ylly heti mihinkään suureen äänispektaakkeliin, vaan viattoman valkoinen testiauto kuulostaa aluksi hillityltä. Jytisevä soundi kasvaa vasta noin 3000 kierroksesta lähtien, mikä kuulostaa vähän samalta kuin Cashin intro ”Folsom Prison” -albumilta. V8 alkaa riehua ja jylistä, mutta ääni ei käy kuitenkaan kenenkään hermoille.

Kone opettaa myös kuin sivumennen kaikille rakenteeltaan monimutkaisille ja lähes täydellisille turbomoottoreille, kuinka tehoa oikeasti tuotetaan. Vaparikone vastaa ahnaasti kaasuun ja tarjoaa katkeamatonta vetoa tyhjäkäyntikierroksista lähtien. Se raivoaa vankkumattoman tasaisesti kierrosalueen läpi. Moottorin voima riittää tekemään auton pelottavan korkeasta 2,4 tonnin painosta täysin sivuseikan. Edes valmistaja ei tosin pystynyt selittämään, miksi huipputeho tulee 6250 kierroksella, mutta kahdeksanvaihteinen automaatti lyö seuraavaa pykälää sisään jo 6000 kierroksen kohdalla jopa terävässä Track-moodissa.

Asiaa ei kuitenkaan tarvitse selittää, koska tämä SUV syöksyy 5,1 sekunnissa nollasta sataan. Myös tehdas lupaa saman arvon, eli kaikki on kunnossa. Takaisin nollaan mennään yhtä nopeasti, ja jarrut hidastavat autoa mahtavasti ja varmatoimisesti. Porsche Cayennelta tämä onnistuu vielä paremmin, ja se pujotteleekin ripeämmin, mutta Porsche maksaa hävyttömän paljon enemmän. Jeepin lisävarustelistalla ei ole sen sijaan kuin kolme varustetta, joista niistäkin voi luopua. Ne ovat nahkaverhoilu, metalliväri ja kiillotetut vanteet.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

SRT:n elämä on kovaa

Vakiona SRT:ssä on suhteellisen korkeaa tasoa oleva ketteryys. Auto kääntyy rivakasti mutkiin sisään, ja vaativammalla kaasupolkimen käytöllä elektroniikka tekee Jeepistä vieläkin ketterämmän minimaalisilla jarrujen avulla tapahtuvilla puuttumisilla. Ainoastaan ohjaus on liian tunnoton. Mukautuvat iskunvaimentimet estävät kallistelua, mutta ne pitävät myös jousitusmukavuuden hyvin rajoittuneella tasolla. Erityisesti Sport- tai Track-moodeissa tuntuu siltä kuin joku olisi korvannut vaimentimet teräspalkeilla. Edes mukavat ja täydellisen muotoiset sporttipenkit eivät pysty kompensoimaan tätä.

Kun meno muuttuu taas vähän rauhallisemmaksi Auto-moodissa, on aikaa kehua sinänsä ilahduttavan laadukkaasti tehtyä Grand Cherokeeta. Siinä on tukeva työn laatu, huolellisesti valitut materiaalit ja loistava näkyvyys ulospäin. Ainoastaan auton eri toimintojen käyttö ei onnistu heti kättelyssä, koska penkkien ja ratin lämmityksen tai radion säätöjen kaltaiset lukuisat toiminnot on piilotettu hyvin onnistuneesti infotainment-järjestelmän alavalikkoihin.

Jeeppiin on ylpeästi laitettu ilmastoinnin säätimien alle huomaamattoman näköinen Eco-nappi. Se vaikuttaa tässä ympäristössä hieman humoristiselta, mutta luultavasti napilla on ihan vakava tarkoitus. Siitä ei ole kuitenkaan mitään apua. Vaikka automaattivaihteisto toimii fiksusti ja veekasin neljä sylinteriä menee usein pois päältä, testikulutus ei laske alle 15,5 litran 100 kilometrillä. Jeep vie jopa yli 20 litraa saksalaisella autobahnilla 180:n nopeutta ajettaessa, jolloin kone kiertää noin 3000 kierrosta minuutissa.

Tämä ei olisi luultavasti häirinnyt Johnnya, koska pidättyväisyys ei tunnetusti kuulunut tämän maailmantähden hyveisiin. Cash ei välillä tuntenut mitään rajoja, kun hän esitti vielä vakavasti sairaana loistavia cover-tulkintoja Nine Inch Nailsin ja Depeche Moden kappaleista. SRT:stä näkyvät sen sijaan sinänsä onnistuneen Grand Cherokeen konseptin rajat auton periksi antamattoman kovan alustan ja ahnaan, paremmin urheiluautoon sopivan moottorin myötä.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.