Koeajossa Range Rover – luksusta maastoon

28.10.2013 | Michael von Maydell / AMS
Koeajossa Range Rover – luksusta maastoon

Viime vuonna esitelty Range on kevyempi, tehokkaampi ja entistäkin ylellisempi. Land Roverin oman näkemyksen mukaan se on maailman hienostunein ja paras maasturi. Olemmeko asiasta samaa mieltä?

Kuoppia yksi toisensa perään, mutta kollega ei reagoi niihin mitenkään. Hän lepäilee edelleen mukavasti auton ilmastoidulla, nahkaisella ja sähkösäätöisellä hierovalla takapenkillä, testaa television toimintaa, ottaa pienen jääkylmän vesipullon jäähdytetystä keskikonsolista, haistelee hienoa nahan tuoksua ja katselee unelmoiden valtavasta panoraamakatosta ulos.

Olemme ajaneet jo tunnin ajan Rangella Marokon sorateillä ja ohittaneet iloisesti heiluttavia lapsia, likaisia lammaslaumoja sekä ruosteisia Peugeot 504 Breakeja, joiden katolla on lasti vuohia. Tunnemme itsemme vähän kuin eksyneiksi Dakar-rallin kuskeiksi. Mutta toisin kuin Robby Gordon, Stéphane Peterhansel ja kumppanit, emme huomaa mitään kivikkoja, maan railoja tai kuoppia. Mukautuva ilmajousitus, jossa on vaikuttavat 26-31 sentin joustovarat, suodattaa hienosti kaiken pois, ja jokainen kuoppa ylitetään pehmeästi keinahtaen.

Jotta viisi metriä pitkä ja pelkästään alumiinirakenteensa vuoksi noin 180 kiloa edeltäjästään keventynyt maasturi ei huoju, siinä on ensimmäistä kertaa aktiivinen kallistuksenvakautusjärjestelmä (Dynamic Response), joka vähentää kallistelua nopeissa mutkissa selvästi. Auton nopeuden perusteella mukautuva sähkötehosteinen ohjaus jäykistyy silloin ja antaa enemmän tai vähemmän palautetta pidosta riippuen. Alamäkeen johtavissa soratien mutkissa kevyen luiston ja neutraalin pidon raja on aistittavissa täydellisesti.

On myös hienoa, että Range Roverissa ei ole panostettu liikaa pelkkään dynaamisuuteen, mikä olisi tehnyt siitä BMW X5:n tai Porsche Cayennen kilpailijan. Kaikki sen järjestelmät pyrkivät ainoastaan korkeaan mukavuustasoon ja rentoutuneeseen ajamiseen. Tästä voimme lausua kiitokset Rangen suunnittelijoille.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Myös diesel-veekasi ja mahtavan pehmeästi vaihtava ZF:n kahdeksanvaihteinen automaatti ansaitsevat kiitokset. 1750 kierroksesta lähtien käytettävissä olevan 700 newtonin väännön pitäisi riittää kaikkiin tilanteisiin, ja 4,4-litrainen kone ei edes juuri korota matalaa ääntään missään vaiheessa. Ja tarvittaessa auto kiihtyy kuitenkin 6,9 sekunnissa nollasta sataan. Vielä vähän nopeammin se onnistuu vain kompressoriahdetulla viisilitraisella bensakoneella varustetulla versiolla. Uutena vaihtoehtona mallistossa on myös 600 newtonin voimin vääntävä TDV6, joka painaa vanhaan TDV8:aan verrattuna noin 420 kiloa vähemmän ja tarjoaa sen mukaisesti hyvän suorituskyvyn. Kevennyskuurin ja sammutusautomatiikan ansiosta Range alittaa ensimmäistä kertaa 200 gramman CO2-rajan (196 g/km). Mallistoa täydentää hybridimalli (TDV6 ja 35 kW:n tehoinen sähkömoottori), jonka kulutuksen pitäisi olla kuuden litran tienoilla.

Land Rover lupaa, että hybridi on rankassa maastossa ihan yhtä etevä kuin koeajamamme TDV8. Ylitämme dieselillä ensin vähemmän jännittävästi melkein kuivuneen joen, jossa emme valitettavasti pääse testaamaan auton 90 sentin kahlaussyvyyttä. Sitten seuraamme pientä kamelikaravaania, kiipeämme täynnä teräviä kivenlohkareita ja syviä kuoppia olevia jyrkkiä polkuja ja pysymme yhtä rauhallisena kuin kamelit. Meidän piti oikeastaan vain seurata kameleita, ja Range hoiti loput.

Optimoidun Terrain Response -järjestelmän ansiosta nelivetoinen auto nostaa omatoimisesti maavaraansa jopa 303 millimetriin, lukitsee tarvittaessa keski- ja takatasauspyörästönsä ja kytkee jopa maastovaihteen päälle 60 km/h:n nopeuteen asti. Järjestelmässä on nyt automaattimoodi, ja se kerää jatkuvasti lukuisten sensorien avulla tietoja kulloisestakin ajotilanteesta. Komean keskikonsolin päällä olevasta valintakiekosta voi kuitenkin edelleen valita haluamansa ajo-ohjelman esimerkiksi hiekkaan, mutaan tai kallioille.

Emme kuitenkaan saavuttaneet kameleja, ja dyyniretken jälkeen ajamme takaisin kuhisevaan Marrakechiin. Vaihdamme kuskia, koska kollegankin pitää päästä kuskin penkille testaamaan helposti hahmotettavia korin kulmia, arvokkaita jalopuita sekä selvästi yksinkertaistettua ergonomiaa ja käytettävyyttä. Isolla dieselillä varustetussa tyylikkäässä testiautossamme on ksenonvalot, automaatti-ilmastointi, navigointi, kamerat ja eebenpuut vakiona, mutta hienot erilliset takapenkit ovat lisävaruste auton korkeasta lähtöhinnasta huolimatta. Se sopii siis niille, joiden ei tarvitse kysyä auton hintaa.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.